kesäloma hyvä!!!

Istuskelin ihastelemassa meidän kanaperhettä, kun yhtäkkiä mieleen tuli blogin kirjoitus. Kesä on ollut aika haipakkaa, mutta siitä huolimatta mulla on ollut ihan mahtavaa. Viikot oon ollut töissä, mutta viikonloput oon saanut vapaasti juosta koirakisoissa ja treeneissä, nauttien kesästä kavereita nähden.
Elämä vaikutti keväällä välillä taas työntävän ikäviä juttuja urakalla, mutta onneks myrskyjen jälkeen muistaa aina olla kiitollinen pienistä jutuista ja ne pienetkin tuntuu tosi isoilta! Nyt on hyvä. Kesäloma on paras.

Tartosta pääsin lähtemään hieman ennen kesäkuuta, jolloin aloitin kesätyöt Siilinjärven kunnan pieneläinklinikalla. Omanalan työpaikan saaminen tuntui aluksi mahdottomuudelta, joten olin äärettömän kiitollinen, kun kuulin pääseväni kyseiseen paikkaan töihin. Asuntokin järjestyi hienosti vanhan opiskelukaverin kautta.

Kevät meni tosiaan opiskellessa ruokintaa, epidemiologiaa, virologiaa, patologiaa, hygieniaa ja maailman eläintuotannon kurssi ja koirakurssikin oli 🙂 Ruokinnan lopputentti multa jäi vielä syksylle odottamaan, sillä mulle tuli kiire kesälaitumille ja vähän puhtikin loppui sen ison koerumban keskellä.

Hoitajan töiden alettua olin monesti päivän päätteeksi aivan loppu; uutta asiaa tuli jatkuvasti isolla syötöllä – Provetin käyttö, puheluihin vastaaminen, näytteiden otto ja värjääminen, välinehuolto, erilaiset potilaat ym.. ja olisin halunnut oppia kaikesta kaiken! 😀 Parin viikon jälkeen asiat alkoi onneksi olemaan jo jollakin tasolla tuttuja ja työ ei tuntunut enää niin raskaalta. Klinikalla on kyllä ollut kokoajan säpinää ja kiirettä riittää päivästä toiseen, mutta helpottaa kummasti, kun ihan jokainen asia ei ole uutta! Oon monesti ajatellut, että on kyllä niiin hyvä päästä näkemään monen eri eläinlääkärin työtä näin läheltä, ennen kuin täytyy itse astua isoihin saappaisiin.

Oon älyttömän kiitollinen mun tähänastisesta kesälomasta, sillä oon saanu olla osa mahtavaa työporukkaa ja oon oppinut ihan valtavasti! Mun tiedonnälkä tätä ammattia kohtaan on vaan kasvanut jatkuvasti. Ihanat eläinlääkärit ja hoitaja-Minna on myös jaksaneet vastailla mun tyhmiinkin kysymyksiin. <3

Pääasiassa oon siis tehnyt hoitajan tehtäviä, mutta mukaan on mahtunut myös muutamia lehmäjuttuja. Oon saanut piikittää, kanyloida, lötrännyt betadinella, ottaa verinäytteitä, avustaa monissa leikkauksissa, ottaa ja värjäillä hurjan määrän erilaisia näytteitä, huoltaa välineitä ja tietty paijailla söpöjä pentuja! <3 Välillä on ollut myös hieman hauskaa, kun ihmiset on ollut pulassa punkkien poiston kanssa, tai kun uroksen nännejä on luultu jonkin sortin kasvaimiksi 😉

Pari kuukautta on hujahtanut todellakin siivillä ja en ois aiemmin uskonut, että työnteko vois olla näin kivaa! Musta ei vieläkään alkanut tuntua siltä, että ”Äh, taas pitää herätä aikaisin töihin”, vaan sinne oli oikeesti kiva lähteä joka päivä. Tätä se ei ollut ihan kauppaan töihin lähtiessä, tosin siihen työhön on ehtinyt kuuden vuoden aikana jo niin tottua, eikä uutta asiaa ole tullut enää pitkään aikaan ;-D Muutamat kesäviikonloput oon toki sielläkin ollut töissä!

Tää on ollut niin siistiä olla ollut tekemässä just sitä, mitä rakastan ja mistä oon unelmoinut pikkutytöstä lähtien – tosin onneksi vielä toistaiseksi ilman sitä hurjaa vastuuta 🙂 Kesän viimeinen kuukausi menee näillä näkymin työskennellen lehmien parissa, jonka jälkeen pääsen aloittamaan kolmannen vuoden opinnot! Aika menee ihan liian äkkiä.



Koirien kuulumisista sen verran, että Keijo hankki itselleen ensimmäisen nollan agilityn maxi1 -luokasta ja toisetkin on olleet tosi lähellä, mutta omistaja on pilannut ne ohjauksellaan pariin otteeseen.. Uutta yritystä vaan! Meillä on kuitenkin alkaneet rimat pysymään ylhäällä paljon paremmin, joten toivoa on!
Kesä ollaan käyty treenaamassa Kuopiossa ACElla – kesäkuu ensin Tiia Vitikaisen opissa ja elokuussa meitä on kouluttaneet Laura ja Timo Sutinen.

Käytiin myös näyttelyssä Keuruulla, jossa Keijo oli tuomarin mukaan niin laiha, että antoi tälle H:n valioluokassa. Muuten ei löytänyt mitään isompaa vikaa, mutta mä nyt en oo näitä näyttelyitä aiemminkaan ymmärtänyt! Kiva tuon otuksen kanssa kuitenkin käydä välillä 🙂 Mä vähän kommentoin ja urputin vastaan, sillä kyseessä on agilitykoira ja se ei todellakaan ole laiha, vaan normaalin hoikka, niinkuin pitääkin 😀 Hieman nauratti kehään jälkeen, kun mun yritys on saada sille joskus vielä Suomen serti, mutta ehkäpä pitää lihottaa sitä joku 4kg ennen kun vien seuraavaan.. Tällä hetkellä painaa n. 22-23kg, mikä on omasta mielestä just sopiva!

Molempien poikien kanssa käytiin myös Jämsän rallytokon piirinmestaruuskisoissa, joissa Soolo repäisi 98p ja alokasluokan pronssia! Keijo sai myös hyväksytyn tuloksen 77pisteellä.

Keijo kävi myös luonnetestissä hyvillä pisteillä; 172p ja laukausvarma! Mun hieno mies <3

I. +1a Toimintakyky: Kohtuullinen
II. +1a Terävyys: Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
III. +3 Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty
IV. +2a Taisteluhalu: Kohtuullinen
V. +1a Hermorakenne: Hieman rauhaton
VI. +3 Temperamentti: Vilkas
VII. +1 Kovuus: Hieman pehmeä
VIII. +3 Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
IX. +++ Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Perustettiin meille tosiaan kotikanala. Käytiin koulun kanssa lattiakanalassa vierailulla ja sen jälkeen päätin, että meille tulee muuten varmasti kesällä kanoja! Tällä hetkellä meillä on 6 kanaa ja Pauli-kukko. Ne on aivan supervalloittavia tapauksia <3 Niin oppivaisia ja seurallisia tyyppejä, jotka tykkää touhuta ja kuopsuttaa koko päivän läpi!

Loppuun vielä muutama satunnainen kuva viime lukukaudelta ja kesältä;

Vietin helmikuussa myös Tarton sairaalahoidossa 5 päivää 5 päivän kotisairastamisen jälkeen.. Sain ihan hirveän kryptosporidioosi-tartunnan eräältä tilakäynniltä – onneksi se on nyt historiaa!! 😀 Ei kyllä unohdu heti.

kakkosen syksy käyntiin anatomian ja immun parissa

Taas ollaan oltu Tarton puolella jo hyvän tovin ajan. Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin, vaikkakin stressikäyrät on olleet hieman korkeammalla, kuin odotin!
Vapaa-aika on hieman vähissä, jos yhteen viikkoo sisällytetään kolme esitelmää ja kaksi tenttiä, joskin laiskuuden iskiessä pystyin onneksi yhden tentin siirtämään seuraavalle viikolle;)


Okei, on meillä hauskaakin välillä pidetty – tässä kiusataan uusia fukseja keskustassa;) Pojat oli tietty mukana ihmettelemässä.

Meidän lukujärjestys koostuu tällä hetkellä jo hieman mielenkiintoisemmista aiheista, kuin aiemmin. Jee! Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että päästään lähemmäksi sitä todellisuuden ammattia. Anatomiassa ollaan jälleen leikelty ja opeteltu verisuonia – eli opetellaan kaikki valtimot ja laskimot, pienen pienetkin. Nämä tentitään taas suullisesti meidän leikkelemistä malleista. Tämän jälkeen meillä on lisäksi myös kirjallinen koe näistä, joka olisi todella helppo, jos vaan omistaisi valokuvamuistin! Seuraavaksi olisi vielä vuorossa imusolmukkeet ja hermot! Ja sit on anatomia paketissa!!! Sen jälkeen on biletän kyllä mielessäni kuukauden.



Muutama koulukirja & kotikatu <3

Anatomian lisäksi meillä on toinen erittäin työllistävä kurssi meneillään – immunologia. Immusta meillä on joka viikko joko pakollinen esitelmä (seminaarissa, jossa noin neljä esitelmää kerralla ja sen jälkeen niistä keskutellaan ja kysellään toisilta) TAI n. 500-800 sanainen essee, minikokeet ja vielä lisäksi luennot ja nekin olisi hyvä ymmärtää vielä kotonakin!:) Opettaja on kyllä todella kiva ja tuntuu, että oon oppinut tällä kurssilla jo huimasti! Eli vaikka töitä onkin tehtävä paljon, niin se kannattaa.
Näiden lisäksi on virologiaa, fysiologiaa, mikrobiologiaa, eläinten hyvinvointi ja suojelu -kurssi, patologiaa, sekä erityiskurssi maatilan eläimistä (eli vieraillaan navetoissa, opetellaan sikojen, lehmien, lampaiden elämää ym.). Voin sanoa, että aika ei oo käynyt pitkäksi!!


Onnelliset pojat juoksemassa Vorbusella.

Kävin koirien kanssa kisaamassa Suomessa ollessa aika paljon ja tehtiin me Soolon kanssa yksi nollakin. Harmillisesti ei saatu vaan SERTIä, kun oltiin toisia, vaikka kovaa mentiinkin! Keijo aloitti myös kisaamisen, silläkin nollat on lähellä ja kisaaminen tuntuu tosi kivalta! Käytiin myös Viron puolella Viljandissa kisaamassa kahden päivän verran, siellä Keijo sijoittui toiseksi saaden harmillisen vitosen (yksi rima) – muuten ei ihmeellisiä tuloksia. Pohja oli aika haastava, kun oli satanut ennen meidän startteja aika paljon ja nurmikenttä oli aikamoista kuravelliä :(.

Ollaan myös päästy takaisin treenien pariin ja on ihan huippukivaa, että on taas säännölliset treenit ohjauksessa. Jaanikalta ollaan saatu taas paljon uusia vinkkejä ja on superhyvä, että Jaanika vaatii erityisesti multa enemmän. Kontakteilla ollaan edistytty, kun joku kerrankin vaatii multa sen, että en himmaile ja varmistele kontakteilla, niin varsinkin Keijon kontakteista alkaa tulla aika mageet! Mun oman liikkeen merkitys siis vähenee entisestään niillä ja uskallan pian juosta ihan täysiä koko radan ajan – ainakin toivottavasti!!:D



Vielä yks juttu, mikä teki mun elämästä pitkäksi ajaksi aika luksusta, hankin nimittäin pojille autoon Variocage-häkin. Se oli kallis, mutta jo nyt ihmettelen, miten oon voinut elää ilman tuommoista häkkiä autossa! Niin ihanaa, kun ei tarvi köyttää takaluukkuun tai miettiä, koska ne on etupenkillä kuraisilla tassuillaan pilaamassa koko autoa!! Tässä on vielä väliseinä, niin treeneissäkin superkätevä ottaa vain toinen koira autosta ulos, vaikka molemmat olisi tietysti ehdottomasti tulossa mukaan silloin.

Keijon agilitykuvat: Ilona Karjalainen

ruuansulatuselimistöä ja epäonnistumisen pelkoa

Heissulivei! Tänään on ollut superhyvä fiilis. Viime viikolla mulla oli vielä hirveä stressi päällä, kun meinasin jäädä koulun aikataulussa jälkeen. Helpottaa mielenhallintaa kummasti kuitenkin heti, kun pääsee takaisin rytmiin.
Meillä on ollut tällä hetkellä opettelussa ruuansulatus. Ollaan leikelty taas eläimiä koululla ja opeteltu niistä raadoista tunnistamaan, missä on mikäkin ohutsuolen osa, umpisuoli ja paksusuolen rakenteet. Näissä on aika paljon eroavaisuuksiakin eri eläimillä, joten opeteltavaa riitti.


Tää Niilin kroko oli tuotu jostakin pienestä eläintarhasta meidän koululle selvitettäväksi, miksi se on kuollut. Syytä ei kuitenkaan varmaksi löydetty, ehkä tuberkuloosi tai jokin muu keuhko juttu.
Se oli vasta 15v, kun yleensä ne elää n. 80vuotiaaksi, ellei pidempäänkin (kuin ihmiset). Mulle oli uutta, että ne voi hengittää tosi harvoin, esim kerran 10min aikana. 😮 Joten vähän aikaavievää hommaa selvittää, miten toinen hengittää xD

Ruuansulatuksessa suulliset tentit oli mulle taas vaikeita, mä olin kyllä opiskellut hyvin, mutta jotenkin jäädyn siinä tilanteessa, jos heti alussa joku menee hiemankin vikaan. Sain siis uusia kyseisen tentin kolme kertaa, että pääsin läpi! Huhhu, meinasi epätoivo iskeä. Olenko mä oikeasti näin tyhmä?
Mulla oli päivä, jolloin olin aika maassa epäonnistumisieni kanssa. Mietin, että ei musta koskaan taaskaan tuu mitään, enkä selviä. Pelolle ei kannata alkaa antaa edes pikkusormea – se vie koko käden!
Netistä lukiessa muutamia motivaatiokirjoituksia, aforismeja ja lainauksia alkoi usko itseen pikkuhiljaa palautumaan ja ymmärtämään, että tää juttuhan mun nimenomaan tarvii oppia. Mun tarvii osata epäonnistua. Se ei oo heikkous, mä saan antaa itelleni luvan epäonnistua. Mä oon aina ollut se suorittaja-tyyppi, joka haluu tehdä tunnollisesti hommansa.
Mä todennäköisesti vaan turruttaisin itseni loppuun, jos en hyväksyisi itseltäni moista ja ruotisin itseäni tällaisista pienistä asioista. Hyvä huomio oli, että maailmassa on vielä niin paljon muutakin kuin yksi anatomian suullinen tentti 😉

Ruuansulatuksesta meillä oli ensikertaa myös kirjallinen tentti, jossa opettaja antoi kolme essee aihetta, joista sun täytyy sylkeä kaikki tieto paperille. Tää oli mulle selkeästi helpompi, kun pääsin heti ensimmäisellä kerralla läpi. Kirjoitin hampaista, ohutsuolesta ja lehmän mahasta. Ruuansulatuksen kanssa arvostelu on ollut myös vähän tiukempi, mutta onhan tää tärkeä aihe.


Eläinlääkisopiskelijoiden leffa-ilta, sohvalla vieressä karvaturrit 😉

Ruuansulatus on musta ihan äärettömän kiinnostavaa, ne on ihmisellekkin ”toiset aivot” ja uskon, että kaikki kehon hyvinvointi lähtee sieltä. Ruokaremonttia tehdessä kiinnostuu kaikesta mahdollisesta sen ympärillä ja on äärettömän siistiä, että oppii oikeasti vähän ymmärtämään, mitä siellä eläimen tai ihmisen sisällä tapahtuu.. 🙂 Melko pintapuolisesti me vielä näitä asioita käydään, mutta eiköhän päästä syvemmällekkin saloihin, kunhan saadaan perusasiat haltuun.


Kotikatu muutama viikko takaperin – nyt on jo lämmintä!


Jee! Mami vie agilityyn!

Ensimmäinen syyslukukausi eläinlääkiksessä selätetty!

Okrapokra, pakko myöntää, ettei aivan kokonaan, mutta lähes! Tammikuussa mulla on vielä tentittävänä anatomian ja biokemian loppukokeet, mutta nyt mä oon hetken NIIIN LOMALLA! Tänään sain viimeisen tentin tentittyä, joten päätin et nyt on pakko kirjoitella!

Instagrammia oon blogin sijaan ahkerammin päivitellyt. Elämä täällä on lähtenyt niin mukavasti käyntiin, että mieluummin oon viettänyt aikaani päivästä riippuen agilitykentällä, Königin parissa (anatomian raamattu), tai kuntosalilla. Oon ihan innoissaan, kun sali on muutaman minuutin kävelymatkan päässä, niin siellä käymisestä mulle on tullut ihan uus harrastus, jossa tulee käytyä kaverin kans viikon rankkuudesta riippuen 2-4 krt.


Meidän tavallinen lenkkimaasto!

Soolon kävin tänne hakemassa reilu kuukausi takaperin. Olin vähän jännittänyt, miten se sopeutuisi tänne – mutta kas kummaa, ei oo ollut yhtään mitään ongelmia. Korpilahdella ollessa se itkeskeli yksinollessaan jonkun verran, mutta täällä ei ole laisinkaan. Oonkin epäillyt, että ne meidän asuntosotkut silloin ei oo johtuneet meidän koirista, vaan naapurin räksystä joka haukkupäivät pitkät:)

Keijo sen sijaan on kehitellyt superkivan leikin varisten kanssa – niitä pitkään ja hiljaa katseella vaanien ja sen jälkeen täysiä kimppuun. No, tää käytösmalli siirtyi myös potkulautailijoihin ja pyöräilijöihin ja seuraavaksi uhriksi pelkään autoja. Ärh. Saatiin kasvattajalta kumminkin tosi hyviä neuvoja ja saadaan tää varmasti kuriin! Bortsut kuulemma tehneet usein samaa.

Käytin Keijon täällä lonkka- ja kyynärkuvissa, kun en Suomen maalle ole sitä kerennyt viemään kuviin. Lähetin kuvat Suomen Kennelliittoon lausuttavaksi ja palautuivat A/A ja 0/0. Näin paikallinen lääkärikin arvioi. Kävi vähän nolo moka itsellä, kun en tajunnut vaatia kokonaisia selkäkuvia (ei kuvata täällä yleensä), vaan ainoastaan lanne-osasta, joten eipä saatu niitä lausuttua. Joopajoo, minä mokomakin eläinlääkäriopiskelija ei tarkista edes noita. Mut ainakin lanneranka oli siisti! Ehkä joskus kuvaan sen uudelleen.




Tulokset DM-testin osalta olivat sellaiset, että Soolo on kantaja N/DM ja Keijo altis DM/DM, MRD osalta Soolo terve ja Keijo altis tässäkin. Keijo on myös CEA-kantaja.

Aiheesta toiseen – mulla on silmät auenneet aika paljon tämän vajaan puolenvuoden aikana. Mä oon niin etuoikeutettu, että mä saan opiskella sitä mun unelma-ammattiani. Mulla on asiat niin hyvin, että saan olla vaan kiitollinen tästä kaikesta mun elämässäni. Saan tehdä just sitä, mistä oon haaveillut ja unelmoinut koko elämäni. Multa ei oikeastaan puutu mitään, rahatkin on riittäneet – vaikka tiukalla opiskelijabudjetilla mennäänkin.
Mut silmät on auenneet muun muassa rahasta – täällä on niin paljon huonompi palkkataso, kuin Suomessa. Esimerkiksi kaupan tädit tienaavat noin 1,9e tunnilta (versus minä Suomessa kassalla n. 12e tunnilta). Ruoka täällä on huomattavasti edullisempaa, esim. fazerin juustosämpylät 0,60e – mut erityisesti kasvikset ja hedelmät (iso Ben&Jerry’s joka maanantai 3e <3), samoin kulkeminen (bussit 7e/kk) ja varmasti asuminenkin (Tarton keskustassa uudehko kaksio n. 300-400e, versus samankokoisen Jyväskylän keskustassa 800e), agilityvalmennus 2x vkossa 30e jne. Mut silti, vaatteet ym. kulutustavarat on samaa tasoa, kuin Suomessa. Jos mä olisin Virolainen, niin en välttis suostuisi noihin palkkoihin, tai vaatisin enemmän! Siihen tosin tarvittaisiin varmaan joku joukkovalitus! Mut siis summasummarum: kelatkaa suomalaiset, miten hyvin asiat on meillä! Järkytyn varmasti, kun marssin takaisin töihin ruokakauppaan Suomessa – herttileijaa miten kallista meillä on. Mut esim. nää ihmiset kelaa täällä usein, miten ne pärjää eläkkeellä, kun täällä eläke on noin kolmasosa suomalaisesta. Tai sit ihmiset tulee kadulla kerjäämään, ku ei löydy rahaa ruokaan tai sit kaivaa jostain roskiksista pulloja.






Opiskelu Tarton eläinlääkiksessä

Meillä on ollut koulua aika mukava määrä – välillä on ollut päiviä, kun stressikäyrät on tosi korkealla, mutta pääasiassa tää on aika mukavaa. Töitä täällä joutuu toki tekemään, mutta niitäkin on aika vapaan mielen mukaan saanut päättää, haluaako opiskella kotona vai koulussa yhdessä muiden kanssa.


Ompeluharjoituksia nallelle!

Meidän vuosikurssi on ihan huippuporukkaa ja meillä on äärettömän hyvä luokkahenki! Sä voit mennä jutteleen kelle vaan ja kaikki on kavereita. Ihan sairaan ihanaa ja parasta saada tämmöset toverit seuraavaks viideks vuodeks. Mä niin ootan, että pääsen tutustumaan kaikkiin vieläkin paremmin!!
Myös koiralenkkikavereita löytyy vaikka jokaiselle päivälle oma ja usein mennääänkin rankan koulupäivän jälkeen väsyttämään piskit porukalla:)


Loppusyksyn paras kaveri;) Nyt osaa vaikka unissaankin selittää, missä on musculus splenius, trapezius tai rhomboideus!

Syksyn mittaan ollaan opeteltu anatomiassa luusto, nivelet ja viimeisimpänä lihakset. Me ollaan opiskeltu näitä vähän tarkemmin, kuin Suomessa. Meidän on pitänyt opiskella luiden osia ja enemmän lihaksia, kuin suomalaisten.
Mä tein ensimmäisenä märkäpreparaateista lihakset (ensin scalpellin kanssa etsittiin niistä raadoista lihakset esille ja opeteltiin niistä tunnistamaan, mikä lihas on missäkin) ja sen jälkeen opeteltiin kuivatuista lehmän jaloista ja hevosesta lihasten insertiot ja origot, sekä lihaksen toimintaperiaatteet.

Tentit on tehty suullisesti opettajalle. Pääpiirteittäin se menee niin, että joko alat itse kertomaan, mitä on missäkin tai sit opettaja kyselee sulta mikä tää on, mitä se tekee ja miks se on tossa. Tosi kivoja tilanteita ja opettaja on tullut puolitiehen vastaankin, jos ei oo heti muistunut mieleen:)
Ensimmäinen suullinen tentti oli pahin (läpi silti!) ja kerran myös menin ihan paniikkiin koetilanteessa, enkä muistanut _mitään_! Noiden jälkeen vaan itkin stressin pois – en tiennyt ennen, että reagoin noin voimakkaasti stressaaviin tilanteisiin. Seuraavalla kerralla ei sit jännittänyt yhtään ja osasinkin hyvin!:) Musta tuntuu tällä hetkellä, että mä jopa tykkään tenttiä mieluummin suullisesti, kuin paperille:D Hassu juttu, kun tänne tullessa kammoksuin noita niin paljon! Mä oon aina ollut se tyttö, joka pelkää kuollakseen puheenpitämisiä ym esiintymistilanteita – siksi tää pelko. Mut mä oon niin monta kertaa voittanut itseni ja ollut niin ylpeä itsestäni noiden tilanteiden jälkeen.


Epätoivoisia yrityksiä ottaa mikroskoopin läpikuvia 😀

Seuraavaksi on luvassa tentti, joka kokoaa nämä kaikki opitut asiat yhteen. Se vähän jänskättää, mutta onneksi tässä on aikaa opiskellakin tammikuun aikana! Anatomia on ehdottomasti työllistänyt eniten tähän asti.
Anatomian lisäksi meillä on ollut monenmonia (ikuisia!:D) kemian labroja, joissa testaillaan ja tutkitaan mm. entsyymeitä, vitamiineja, proteiineja, rasvoja ym. Tosi mielenkiintoisia juttuja, vaikka välillä tuntuukin tosi kiireisiltä ja työntäyteisiltä päiviltä nuo labrapäivät.
Latina meni myös läpi, vaikka vähän turha kurssi olikin. Samoin eläinbilsa ja solubilsan sain hyväksyluettua aiemmista opinnoistani.


Agilitytreeneistä


Viimeksi kerroin, että käydään Suolten treeneissä, mutta aika pian alettiin käymään myös paikallisen koirakerhon Säteen treeneissä. Treenit on 2x viikossa ja oon tykännyt kovasti myös meidän kouluttajasta – fanittaa paljon Silvia Trkmania – joten juoksemista, rytmittämistä ja käännöksiä on opeteltu! Soolo pääsi myös vähän myöhemmin samaan ryhmään mukaan. Aluksi käytiin hienolla tekonurmikentällä, mut lumen ja pakkasten jälkeen käytiin hetken aikaa koulumme maneesissa ja sen jälkeen siirryttiin sisätiloihin treenaamaan, mis on kans ihan ok tilat!:)

Keijolle kepit alettiin rakentamaan uudestaan kujametodilla, enkä pistänyt hanttiin sen kaiken sähläyksen jälkeen. Ollaan saatu niistä vauhdikkaat ja kovaa mennään, saa nähdää, koska olisivat kisakunnossa. Ehkä kesällä viimeistään.

Myös keinusta Keijolle tulee tositosi siisti! Se juoksee keinun päähän ja menee maahan täysiä. Keijo on ihan liekeissä keinusta, haluais mennä sille kokoajan ja varastelee välillä sinne jos on tylsää – koska sieltä saa aina niin paljon nakkia. :’D

Hirveästi tekisi mieli kisaamaan – harmi, kun täällä ei kisoja ole juurikaan näin talviaikaan, mutta eiköhän me keväällä taas päästä!

Roomsaid Joulu Pühi kõigile!

Ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille! Me suunnataan lassieiden kanssa pian takaisin Suomeen hetkeksi, tammikuussa tuun tekemään muutamat tentit ja Tarton näyttelyyn poikien kanssa, mutta muuten nyt rauhoitutaan nauttimaan joulunajasta(: Kevätlukukausi alkaa kuitenkin vasta helmikuussa.

ps.. Hihi!

Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään, näin sen piti mennäkin, lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen


Ensimmäinen viikko Tartossa takanapäin ja mä vaan tykkään tästä paikasta joka päivä yhä enemmän. Koulussa ollaan opeteltu lähinnä vasta eestin kielen alkeita ja semmosia yleisiä asioita, kuunneltu tervetuliaispuheita ym. Eestin kieli vaikuttaa äärettömän helpolta oppia, kun suomenkieli on äidinkielenä.
Tyystin erilaista aloittaa sen opettelu, verraten siihen, kun muistelee sitä aikaa, kun aloitti esimerkiksi ruotsia/englantia opettelemaan. Ne on niin samankaltaisia kieliä, monta sanaa on samanlaisia, mutta toisaalta taas ymmärtää helposti väärin.



Tarttoa koulun asuntolan & tekniikkainstituutin katoilta kuvattuna. Kampusaluetta, iso lasinen rakennus on koulun urheilutilat, jossa on mm. seinäkiipeilymahdollisuus, jumppa- ja kuntosalit ym. Takana oleva rakennus ilmeisesti jokin luonnontieteellisen rakennus, ”metsamaja”.

Meillä on ollut niin paljon ohjelmaa, että en ole millään jaksanut edes osallistua kaikkeen, mutta onneksi näistä on saanut valita itselleen mieluisammat vaihtoehdot ja tarvittaessa sit levätä välillä. On ollut mm. stripdance-tunti (ihan superhauskaa xd), A le Coqin tehtaaseen tutustumista, lentopalloillua, pubiryömintää, tutustumisleikkejä, kampukseen tutustumista, Tarton kaupunkikierroksia ymym hauskaa yhdessäoloa ja toisiin tutustumista.

Paljon on myös nyt tähän asti mahtunut erilaisia hoidettavia asioita, esim. elamisluba ja virolaisen id-kortin hankintaa. Täällä osataan kuitenkin melko hyvin englantia ja kaikki on tuntunut hoituvan todella helposti, varsinkin, kun on ollut edes joku toveri jakamassa ajatuksia jokaisessa reissussa.

Koulusta kotiin vievä tie.

Odotan innolla oikeiden luentojen alkamista, mutta tällä hetkellä on ihan mukavaa tutustua kaupunkiin vielä jonkin aikaa, viettää aikaa uusien luokkalaisten kanssa, opetella sitä elämää täällä. Mulla on kyl ihan hyvät tärinät tästä – saa nähdä, koska tipun näistä rakentelemistani pilvilinnoista.
Kaupassa käyntikin on kyllä vielä aikamoista taiteilua, jotta löydät haluamaasi ruokaa. Tästä esimerkkinä ostettiin mm. silakkarosollia punajuurisalaatin sijaan.. Ruoka on kyllä jonkin verran edullisempaa täällä, mistä oon tosi iloinen! Saa syödä kunnolla, eikä tee tiukkaa käydä ulkonakaan syömässä, koska sekin on tosi paljon edullisempaa, kuin Suomessa.


Tästä etuovesta tulee varmaan muutaman kerran seuraavan kuuden vuoden aikana kuljettua, eläinlääketieteellisen tiloista pieni osa.

Keke sai uudet söpöt ruokakipot, kun emäntä unohti ne koto-suomeen ja pentu joutunut syömään keittiökulhoista tähän asti.

SAT Biology -testi

En tiedä, kiinnostaako blogin lukioita lainkaan tällaiset opiskeluuni liittyvät postaukset, voit siis skipata nämä, jos vain koirien treeni- ja kisakuulumiset ovat ne juttu, joiden vuoksi tänne olet eksynyt!

Mikä? Missä? Miksi?

Suoritin testin Helsingissä (ainoa paikka Suomessa), koska aion laittaa syksymmällä hakupaperit Tartton eläinlääketieteelliseen, Viroon. Kouluun pääsemiseksi vaaditaan tämä testi, joten ilmoittauduttiin muutaman koulukaverin kanssa kokeeseen, jotka ovat siis myös hakemassa kyseiseen kouluun. Kyseinen testi tarvitsee suorittaa myös Viron ihmislääkikseen hakevien.
Tartton eläinlääkiksessä SAT-testi merkitsee 80% sisäänpääsystä, 20% sisäänpääsystä puolestaan ratkaisee motivaatiokirje, työkokemus, sekä koulumenestys (suoritettujen lukiokurssien lukumäärä matikassa, bilsassa, kemiassa, fysiikassa, sekä YO-kirjoitukset).

Mietin, kirjoitanko tätä juttua tänne edes ennen sitä, kun tiedän, minkälaiset pisteet olen itse saanut. Mutta no, jos olin huono ja paska, niin onko se nyt sitten niiin noloa kertoa, että oho – yritetääs ensi vuonna sitten uudelleen! Oikeasti en osaa arvioida oikein yhtään, miten se meni 😀

Testissä testataan pääasiassa lukiotasoisia kysymyksiä biologiasta. Kokeesta on mahdollisuus valita E/M -painotus, joista E painottaa ekologiaa ja M molekyylibiologiaa, joka on mieluisampaa itselleni! (valitaan jo ilmoittautuessa kokeeseen)
Itse olen käynyt kaikki biologian kurssit lukiossa, sekä lukenut tänä vuonna muutaman kurssin avoimessa yliopistossa biologiaa, joten testin vaikeus oli minulle lähinnä siinä, osaanko ja ymmärränkö kyseiset asiat englannin kielellä. Koin käsitteiden opettelun englanniksi vaikeimmaksi asiaksi, joskin onneksi suurin osa sanoista ovat samankaltaisia, kuin suomenkielelläkin.

Itse koen olleeni lukioaikana melko huono englannissa, mutta itse testi ei kuitenkaan ollut niin vaikea, kuin odotin! Eli ei kannata yhtään pelätä sitä, vaikka englannintaidot eivät lukiossa olleetkaan huipputasoa!

SAT -testejä järjestetään Helsingissä noin kuusi kertaa vuodessa ja se maksaa n. 50e. Lisää tietoa testistä löydät mm. Annen blogista, joka oli mulle aika hyödyllinen testiin osallistumista miettiessäni.
Toiset hyödylliset sivut ovat esimerkiksi Collegeboard.org, jossa tapahtuu myös testiin ilmoittautuminen ja sieltä löytyy myös muutamia helppoja harjoitusjuttuja.

Itse käytin harjoittelun tukena pääasiassa The Princenton Review ”Cracking the Sat Biology E/M Subject test” – kirjaa (kuvissa), joka maksoi vaivaisen 10e. Mun mielestä tosi kiva kirja, sitä oli yllättävän helppo lukea! Luin kirjan kerran kunnolla läpi – alleviivailin ja selvitin itselleni vieraat sanat ja käsitteet, joitakin myös ihan uusia juttuja tuli opittua!
Toisen kerran kävin kirjan läpi hieman selaillen ja vaikeimpia asioita kerraten. Tein myös lähes kokonaan yhden kirjan lopussa olevan ”harjoituskokeen”. Kirjassa on lähemmäs viisisataa sivua, mutta se ei kyllä siltä tuntunut sitä lukiessa, koska se sisältää niin paljon kuvia ym oheismateriaalia.
Kertailu kavereiden kanssa, kysely ja mieleenpalauttaminen sitä kautta oli myös ihan kivoja opiskelutapoja, meitä kun oli kumminkin useampi lähdössä kokeeseen.
Lukeminen jäi aika vähäiseksi itselläni, joten odotukset tuloksen kanssa eivät ole hirvittävän korkealla, mutta katsotaan, mihin tuo tällä kertaa riitti!

Testin jälkeiset fiilikset

Matkattiin Alkio-opiston porukan kanssa Helsinkiin niin, että koko auto oli täynnä! Onneksi, sillä sai vähän bensakuluja jaettua porukan kanssa. Reissu oli kaikkiaan tosi kiva, pääsin mm. matkustamaan ensimmäistä kertaa metrolla (jippii :D) ja muuta kivaa!

Mukaan ei tarvitse ottaa muuta, kuin Collegeboardista tulostettava lomake, pyyhekumi ja lyijykynä. Kaikki vesipullot ym on kiellettyjä, mut ne saa laittaa kyllä laukkuun sitten:) Paljon rennompi tilaisuus, kuin esimerkiksi yo-kirjoitukset – joten vaikkapa pukeutumisella ei ole mitään merkitystä.

Kokeessa oli aluksi tosi paljon omien tietojen kirjoittelemista optisille lomakkeille, tuntui ettei tää koskaan lopu!
Se oli kuitenkin hyvä, sillä kokeen valvoja puhui meille jatkuvasti englantia, joten aivot pääsivät vähän ”enkku moodiin” valmiiksi ennen kokeen alkua.
Kokeen kesto oli vaivainen yksi tunti, joka meni ihan huisin nopeasti! Mulle jäi alle kymmenen kohtaa vastaamatta, koska yksinkertaisesti aika ei riittänyt tulkitsemaan joitakin kuvaajia kunnolla, vaikka ne eivät varmasti olisivatkaan olleet niin hirvittävän hankalia.
Lopussa, kun valvoja ilmoitti, että on 20minuuttia jäljellä, hyppäsin suoraan M-vaiheeseen, josta onneksi löytyi tosi helppoja pistesaaliis tehtäviä! Ihan hyvä fiilis jäi, joskin nyt jännittää, millaisia tuloksia sieltä tulee!

Itse tarvitsen testistä 600p, jotta voin laittaa hakupaperit kouluun menemään, täydet testistä on 800p, joten jonkin verran on varaa olla luuserikin, onneksi!

haaveilua ja harrastamista!

Korpilahdella asuminen alkaa pikkuhiljaa olla mennyttä aikaa. Meillä on vielä pari hassua viikkoa jäljellä Alkio-opistolla, kunnes täytyy taas pakata kimpsut ja kampsut kohti lapsuudenkotia.
Tähän vuoteen on kuulunut asuminen omassa kämpässä, hullunlailla opiskelu täyspäiväisesti, viikonloput töissä, uudet ystävät ym. Tuntuu haikealta jättää taas yksi paikka taakseen, mutta toivon niiin sydämeni pohjasta, että tästä on ollut se hyöty, mitä ajattelin. Mä niin kovasti toivoisin, että mun unelmieni opiskelupaikka kävisi toteen! Töitä on ainakin tehty sen eteen.
Samaa unelmaa elättelevät saattavat tunnistaa kuvasta tämänkin tytön unelman:–)

Haku-metsässä ukkoja etsimässä

Opiskelusta treeneihin. Meillä on ollut muutama viikko taukoa hakuilusta ja Soolostakin sen huomasi. Ensimmäisellä ukolla Soolo oli ihan hukassa, että mitä täällä pitää tehdä? Annettiin ääniapu ja löytyihän se sieltä lopulta. Toisella ukolla vähän sama juttu.
Kolmas ukko oli sitten jo ihan jees, vaikka ei ihan heti löytynytkään, mutta kaikesta huolimatta jäi vähän hassu fiilis treenistä.
Onneksi ensi viikolla on taas hakutreenit, niin päästään taas treenailemaan tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin vielä kentällä tekemässä vähän tottista. Paikallamakuu, sekä yritin opettaa Soololle metrin hyppyestettä, sekä A:n kautta noutoa. Tein aika paloissa, jotta Soololle mahdollisimman helppoa ja näistä jäikin tosi hyvä fiilis!

Hieman agilityä ja sen lisäksi tottistelua


Perjantaina kävin isän luokse maalle matkatessani kentällä treenailemassa hieman agilityä ja ottamassa tottista. Soolo sai opetella irtoamista, sekä avokulmaa kepeille.
Aluksi otin ihan vaan kahdella kepillä sisäänmenoa eri kulmista muistutellen, jonka jälkeen sisäänmenot avokulmista alkoivat sujua aika paljon paremmin! En olisi ajatellutkaan, että tuollaisella pienellä treenillä saa colliepojalle paljon enemmän aivoja päähän!
Irtoamista hypyille tein siksi, että Soololla on kisoissa ollut taipumusta jäädä käteen aika paljon kiinni, kun haluaisin sen sijaan Soolon irtoavan hypyille kaukaakin. Tässä on vieläkin treenattavaa!
Haluaisin, että koira suorittaisi esteen siitä huolimatta, mitä ohjaaja tekee tai tunaroi. Soolo on todella herkkä reagoimaan mun liikkumiseen, joten tässä on työsarkaa. Lelun avulla se irtoaa ihan minne vaan, mutta täytyisi se saada ilman sitäkin lähtemään kisoissakin jonnekkin kauas.

Näiden jälkeen hieman tottisteluja toisella puolella kenttää. Soolo on vaan niin super <3 Se teki lähes täydellisesti A:n kautta noudon ja metrin esteen kautta noudon! Ollaan treenattu näitä niin vähän ja mun koira on niin hieno! Jos me saataisiin vaan toi maasto kuntoon, niin mä voisin alkaa haaveilemaan HK1:n saavuttamisesta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta siihen on vielä pitkä matka! Mun täytyy myös muistaa alkaa treenata eteenmenoa Sooliksen kanssa tokojen yhteydessä. Helppo juttu opettaa, mutta miten se unohtuu aina? Onneksi olen tehnyt tätä Soolon ollessa pieni aika paljon, josko se muistaisi sieltä hieman!


Minun rakkaus <3

korpilahdelta päivöö

Ajattelin kertoilla vähän meidän kuulumisia, koska elämässä on tapahtunut nyt vähän isompia muutoksia viimeaikoina. Muutettiin Soolon kanssa maanantai-iltana vihdoin pysyvästi Korpilahdelle, tosin vain ensi vuoden ajaksi. Aloitin siis tiistaina opinnot Alkio-opistolla ja katsotaan ensi vuonna, kuinka paljon hyötyä tästä on ollut. Asutaan mukavasti rivitalokaksiossa. Soolo joutui eilen olemaan ensimmäistä kertaa yksin koulupäivän ajan ja naapurilta udellessani kuulin, että pikkupoika oli ulvonut ja itkeskellyt täällä koulupäivän aikana. Onneksi naapuritkin ovat koiraihmisiä, niin eivät ihan herkästi hermostu tuollaisesta, toivottavasti kuitenkin sopeutuu mahd. pian!

Maanantaina päästiin Julia Kärnän agitreeneihin Kana-areenalle ennen Korpilahdelle tuloa. Meillä oli aika mukava, mutta myös haastava rata. Ensimmäiset kolme estettä tuottivat ihan kaikille treenareille ainakin jonkinmoisia ongelmia. Takaakierroissa Soolo ei oikein lue kunnolla mun ohjausta. Julian mukaan mun ohjaus on äärimmäisen selkeää, mutta ilmeisesti sen takia, kun koira on saanut tulla päälle / kiinni mussa / kääntyä mukaan niin pitkään, niin se on oppinut jotenkin siihen toimintamalliin. Rintamasuunnan muutoksella saatiin kuitenkin ihan erilaisia tuloksia radan menoon, vaikkakin ei oo ihan normaalia ohjata esim. takaakierto+valssia tuohon tapaan, mutta toimi meillä hyvin kun vähän käänty eritavalla, eikä vaan törkkässyt sitä sinne. Kepeiltä Soolo tuli taas kerran tokavikavälistä pois, ARGHH, mikähän tuossa on, pitää vaan muistaa varmistella noita! Avokulmaa kepeille pitää myös harjoitella jatkossakin. On niin älyttömän kivaa päästä tuollaisiin treeneihin, mistä saa aina niin hurjasti irti ja uutta treenattavaa!

Korpilahdelle takaisin. Mulla on ollut tosi helppo viikko ainakin tähän mennessä, asiat, joita on käyty tunneilla, on olleet mulle vähän liiankin helppoja. Jatkossa ne varmasti vaikeutuvat jonkin verran ja avoimen yliopiston opinnotkin tuo lisähaastetta elämään, sekä uusi työpaikka lähimarketissa.

Koulusta koiraihmiset jotenkin kummasti löytää aina toisensa. Ollaan käyty nyt muutaman kerran lenkillä ja tänään käytiin treenaamassa ja voi että, oon niin iloinen, että mulla on kerrankin näin lähellä tokotreeniseuraa. Soolon kanssa tehtiin paikkista, seuraamisia ja vähän kaukoja. Soolo äänteli aika hurjasti tällä kertaa paikkiksessa, häiriötä oli ihan hurjasti. Kerran lähti (!!!! MITÄ EI OO TEHNY SATAA VUOTEE) viereisen spk luo haistelemaan, perkeleitten kera takaisin vaan paikalleen. No, kyllä se siellä sit taas pysy, vaikka vieressä luoksetuloja ym.

Mä en haluu paljon, vaan mä haluun kaiken

Kevät ja alkukesä ollut melko kiireinen ja koirahommat on jääneet vähemmälle, mikä on harmittanut mua ihan liikaa! Oon rampannut muutamissa pääsykokeissa, mutta en silti tiedä yhtään, mitä ensivuosi tuo tullessaan ja missä ollaan syksyllä. Vai ollaanko missään?
En tiedä, haluanko mennä johonkin toiseen kouluun opiskelemaan vuodeksi, jos tiedän jo nyt, että se ei ole se juttu, mitä ihan oikeasti haluan. Mutta jos satunkin pääsemään sinne, mitä teen?

Mitä meille kuuluu? Asustelin kaverillani Tampereella vajaan pari kuukautta, sillä välin isäni hoiti koiria, minä vain viikonloppuisin. Keskityin lukemaan pääsykokeisiin. Kulutin koko kevääni lukien, laskien ja haaveillen jostakin, joka toisaalta tuntuu niin kaukaiselta ja etäältä. Juhlinnat jäi aika vähiin, toisin kuin kavereilla. Ylioppilasjuhlat oli hirmu kivat, ihan parasta nähdä kaikkia ihania ihmisiä!

Mä opin ihan hirvittävän paljon asioita, syvensin tietoa ja jäsentelin sitä. Mutta ei se riittänyt ainakaan vielä, sen tiedän.
Kävin viikonloppuisin kotona katsomassa koiria ja helpottamaan koti-ikävää. Oli tosi kamalaa olla noista pikkusista erossa ja olo oli välillä ihan puolinainen – ei kiitos enää aikaa ilman koiria, vaikka toisaalta niistä on tavallaan paljon vaivaakin, mutta silti.

Tää kevät oli kuitenkin kivaa aikaa, tapasin samanhenkisiä ihmisiä ja sain uusia kavereita. Pääsin lähemmäksi yhtä unelmaani. Ja löysin muutamia ihan tosi ihania ihmisiäkin elämääni. Tällä hetkellä aika kuluu taas lähikaupassa työskennellen ja on niiin ihanaa olla vaan kotona ja tehdä niitä tuttuja ja turvallisia juttuja.


Koirat lihoivat tuona aikana jonkin verran, joten nyt on ollut pientä laihdutuskuuria molemmille. Kingi oireili myös takapäätään ja sai eläinlääkäriltä vain särkylääkkeitä, kun ei oikein tiennyt, mistä johtuu – kenties kulumaa tai jokin revähdys. Syötin sille muutaman päivän noita, kivut lähtivät ja koira on taas entisensä ja iloinen itsensä. Säikäytti vain, että ei kai toi rakas vuhve nyt vielä ole niin vanha? Kipuja sillä oli selvästi silloin, hakeutui normaalia enemmän lähelle ja irvisteli kissoille aina, kun ne tuli lähelle. Ontuminen oli ehkä selvin merkki, mikä tuli rasituksen (esim. pallonpeluun/taisteluleikkien) jälkeen. Ajattelin ostaa nyt myös Nutrolinia ja alkaa syöttämään sitä, jos siitä olisi vaikka jotakin hyötyä.

Soolollekkin on sattunut ja tapahtunut, sillä nimittäin lähti siitä ylemmästä ”lisävarpaasta” jonkinlainen ihonkappale ja se on vuotanut välillä uudelleenkin, kun lenkillä riehuu. Ilmeisesti nurmikolla liukunut jotenkin pahasti jotakin terävää vasten – onneksi ei kuitenkaan ole ihan tassunpohjassa, niin on parantunut paremmin. Myös tämän tapaturman vuoksi meillä oli agilitystä hieman taukoa.

(Kuvan on ottanut Ilona Karjalainen)

Yksi päivä käytiin Ilonan ja Nitan kanssa treenaamassa agilityä aamulla ennen työvuoroa. Otin myös papan mukaan vähän hömppäilemään. Kingi oli IHANA kun se oli niin riemuissaan, kun pääsi vähän tekemään matalilla rimoilla ja vähän rallittelemaan radalle. Kepeillä pappa haki ite johonkin ihan väärään keppiväliin ja alkaa pujotella ”kato mamma mä muistan vielä ja osaan!!” <3 Kingiltä tuli myös riemuhaukkuja sillä välin, kun se juoksi esteiden välejä. Pappa yrittää täysiä ja on ihan paras. Kingin kanssa on helppo mennä, kun sen kanssa ei tarvi ite kiirehtiä minnekkään, kun se on niin hidas verrattuna solperoon:D Pitää toistekin viedä toi eläin hassuttelemaan, se niin nautti!!


Soolon kanssa tehtiin jotain pientä pätkää myös ja vähän keppijuttuja. Rallitteluu lähinnä, koska niin pitkä tauko ollut nyt agilityjutuista. Soolo muisti kaiken tosi hyvin ja tästäkin eläimestä näki, kun se oli niin onnessaan päästessään liitelemään!

Agitreenien jälkeisenä päivänä tein Soolon kanssa tokojuttuja. Tunnari toimii ihan tosi hyvin! Oon tehnyt sitä aina välillä viikonloppuisin ja aika harvakseltaan muutenkin ja nyt se alkaa olemaan ihan tosi varma! Tänään laitoin ihan sikinsokin 10 kapulaa ja sinne sekaan oma. Soolo kävi nuuskuttelemassa kaikki läpi kerran (teki reippaasti, mutta tarkasti töitä, eikä mähli kapuloita tms), meni ensin omankin yli, mutta lopulta kaikki läpi käytyään palasi määrätietoisesti oman luo – ilmeisesti varmisti, että se on ihan oikeasti toi eikä mikään muu haise enempää multa:D Vielä pitäis luoksareiden stopit saada toimimaan hienosti jotenkin ja seuraamisessa se edistäminen pois.

Viimeisimmät agilitykuvat on yksistä tämän kesän treeneistä, joissa Mira Äikiä kuvaili meitä. Kiitos kuvista ja treeneistä! 🙂