on elämä yht rimpuilua, juice sano joskus nii

Jotenkin ei oo ollut aikaa istahtaa koneelle, joten yritän tiivistää meidän kuulumiset suht lyhyiksi. Soolon kanssa ollaan käyty kaksissa kisoissa, ilman sen kummempaa menestystä, mutta ihan kivoja ratoja ollaan tehty. Paljosta ei oo kiinni ne nollatkaan, mutta ne vain odottavat itseään. Viime viikonloppuna ohjasin koiran väärään päähän putkea, muutenhan se ois ollu melkein nolla rata, vaikka radalle mennessä sitä taas epäilinkin!



Joo, säätöä siellä ja täällä. Ei mikään kauheen siisti rata, mutta on siellä jotain hyvääkin! :D



Tällä radalla hävettävän myöhässä tuo ensimmäinen valssi, samoin A:n jälkeinen takaakierto melkein pissi nilkoille. Harmi tuo väärään putken suuhun meno, muuten oli ihan kivantuntunen rata itsestä! Oon erityisen iloinen tuosta lopussa onnistuneesta twististä (?), vaikkei se nyt ihan siisti ollutkaan, mutta USKALSIN kokeilla kisoissa. Voi tuota pienen koirapojan onnellista ilmettä maaliin päästessä <3 Se oli ollut viikon isällä hoidossa & pääsi sit aksaamaan mun kanssa - VÄHÄNKÖ se keuli ekalla radalla ja ei pysynyt pöksyissään!

Kesällä kyllä tehdään töitä Soolon kontaktien eteen - haluan niistä vielä itsenäisemmät, jotta voisin myös kisavireessä juosta täysillä ohi ja luottaa, että koira tekee ne kyllä itsenäisesti. Ja Keijolle myös sellaiset. Vähän pohdin vielä A:n kontakteja - haluaisin sille juoksarin A:lle, mutta en ole aivan varma, osaanko sitä sille käytännössä opettaa, mutta aika näyttää. Sen kanssa nyt ei ole kiire mihinkään vielä pitkään aikaan..

Treeneissä ei olla paljoa käyty, välillä viikonloppuisin pienellä porukalla aksaamassa, mutta aika vähäistä. Nyt hiitolomalla on taas tullut aksattua senkin edestä. Kouluttamassa ja treenaamassa omia koiria.

Keijon kanssa ollaan käyty melko aktiivisesti Julian treeneissä, muutama kerta kyllä on jäänyt väliin. Yhden kerran Juliaa oli tuuraamassa Niemisen Laura, jonka ohjausta puminsa kanssa olin ihaillut monet kerrat! Oli siistiä päästä myös hänen ohjaukseensa - mä kuulemma osasin valssata ihan harvinaisen hyvin, pitää vaan muistaa pitää valssit tuollaisina silloinkin, kun nostan rimat ylös! Olin niiiin leuhka tuosta kommentista, koska musta tuntuu, että ne on AINA ollut niin pirun vaikeita ajoittaa oikein ja olla ajoissa ja NYT MÄ OSASIN! Jee. Noissa treeneissä oli myös vaikeeta, kun koiraa piti odottaa joissakin kohtaa putkesta (muuten haki äkkiä toisen putken). On jotenkin vaikeeta osata rauhoittua radalla välillä, mut tekee hyvää!

Julian kanssa ollaan treenattu mm. pakkovalssia, sokkareita ja joskus oli siistejä leijeröintijuttujakin. Musta on tullut paljon rohkeampi ohjaamaan, kokeilemaan omia rajojanikin ja juoksemaan siellä radalla. Julia on saanut multa HIEMAN pois sitä kilpajuoksuajattelua ja yritän tehdä itselleni selväksi, että en voi millään juosta koiran kanssa yhtä nopeasti radalla, vaan mun täytyy ohjata sille niitä linjoja ja LÄHETTÄÄ koiraa, antaa sille rauhaa suorittaa esteitä. Mulla on usein aivan liian kiire mennä eteenpäin ja saattelen koiraa aivan liikaa, vaikka voisin vaan luottaa, että se kyllä suorittaa ne esteet itsenäisesti.
Musta tuntuu, että vihdoin oon alkanut etenemään taas ja saanut valtavasti uusia juttuja omaan tekemiseen. Tää on niin siistiä, haluisin vaan uudestaan ja uudestaan treenaamaan. Mulla on siisti koira, siitä tulee vielä jotain!

Sain myös koulutettavakseni 2 uutta agilityryhmää Länkipohjaan. Osa sieltä olikin jo tuttuja, mutta paljon uusiakin naamoja. Näiden treenit on peräkkäin ja ehkä kerran-pari kuussa käyn vetämässä treenit. Katsotaan nyt, miten tää lähtee käyntiin! Ihan huippua, opin entistä enemmän erilaisista koirista! Näissä ryhmissä olikin ihan huippupareja, joten saas nähdä, mihin asti tuon ryhmän kanssa päästään.
Tänään pääsin myös mun ikioman alkeis/jatkoryhmän treeneihin ja oli ihan huippua nähdä, miten ne on kehittyneet itsenäisesti treenatessaankin! Jokaisen koirakon suhde on mennyt eteenpäin huimasti. Minun pikkuiset, joiden kanssa kesällä aloitettiin <3

Koirat on sopeutuneet hyvin kerrostaloelämään. Alussa ne oli haukuskelleet jonkin verran. Vissiin vähän liikaakin, kun saatiin joku aika sitten vuokranantajalta tiukkaa puhelua, että “nyt joko koirat lähtee siitä kämpästä/te lähdette/mä joudun luopumaan siitä asunnosta”, liipalaaba. Onneksi otettiin asioista vähän selvää, kun säikähdin ihan hirveästi kämppiksen kanssa.
Ollaan nyt äänitetty koirien yksinolot ja siellä ei ole kyllä ollut mitään häiritsevää (jotain parin minuutin haukkupätkiä korkeintaan per päivä).
Isännöitsijän kanssa oltiin yhteyksissä ja onneksi selvisi, että se oli vaan “varoitus”, että pitää alkaa tehdä asioille jotain. Tehtiinhän me, kokoajan. Meille vaan ilmoitettiin asiasta joku viikko sitten ja nyt tämä. Ei tiedetty mitään ennen sitä. No, myöhemmin selvisi, että eräs asukkaista oli yrittänyt saada muitakin valittamaan meidän koirista – siinä onnistumatta kuitenkaan :–) Hupsua oli jutella myös yhden naapurin kanssa (josta tämä kyseinen valittaja meille kertoi, että häntäkin VARMASTI häiritsee), joka oli niiiin ihana ja tykkäsi meidän koirista paljon ja sanoi tyyliin, että kyllähän sitä elämää pitää kuulua, tää talo on ihan liian hiljainen ollutkin jo monta vuotta, eikä hän oo kuullu mitään haukkumisia :’D. No, säikähdyksellä selvittiin! Ensimmäinen kerta kerrostaloelämää tsekattu. Mitähän seuraavassa sitten!

Muuten elämä maistuu kivalta. Aika kiireistä tosin, päivät menee sukkelaan, ollaan aamusta iltaan asti (normaalisti 9-16.30, ellei pidempäänkin) koulussa, sen jälkeen taas lenkille, syömään ja läksyjen parissa meneekin sit loppuilta. Viikonloppuisin välillä töissä/kisoissa/kavereita näkemässä/rästitehtäviä tehden ym.
Onneksi tuli hiihtoloma, oon ollut aivan poikki välillä! Josko sitä taas jaksaisi rutistaa loppuun asti, ei tässä enää kauhean kauaa kuitenkaan loppujen lopuksi ole aikaa jäljel.

Ensimmäinen simuloitu pääsykoekin oli jo. Olisin toivonut, että olisin osannut paljon paremmin tehdä kaikki tehtävät ja olla super, mutta osaamistaso ei ollut vielä ihan niin korkealla. Tänä vuonna sitä vaatii itseltään paljon enemmän, mutta on myös ihana huomata, että en oo joutunu yhtää niin paljoo tappelemaan vaikeidenkaan tehtävien parissa. Oon oppinut paljon ja se auttaa jaksamaan eteenpäin. Uskomaan unelmiinsa, vaikka ne pelottaakin ihan pirusti.

Yritän seuraavaksi saada hieman videomateriaalia Keijostakin, kun sen treenejä on myös nyt videoituna – vielä kun kerkeäisi niitä hieman muokkailemaan ja pätkimään :–)

Kepun ensimmäiset ohjatut agitreenit Haukkuvaarassa


Viime viikolla kyselin Julialta valmennusryhmäpaikkaa ja tämän viikon maantaina oli jo uusi ryhmä koossa ja meillä ensimmäiset ohjatut treenit. Ajattelin nyt panostaa Keijon alkeisopetukseen ja halusin jonkun osaavaan oppiin. Kevät on myös nyt muutenkin melko rankka aika opiskelujen vuoksi, joten pieni välibreikki maanantai-iltaisin on varmasti vain hyvästä!

Mua jännitti itseä varmaan satakertaa enemmän, kuin Keijoa. Se tuli helposti halliin ja meni häntä villisti vispaten kaikkia kohti. Tehtiin pientä ratapätkää speedbumpeilla. Keijo irtoaa tosi hyvin vieraisiin putkiin, pysyy hienosti lähdössä. Virtaa on vähän liikaa, eikä pentu kykene ihan samaan tapaan keskittymään, kuin omalla hallilla. Lähti välillä tekemään itsekseenkin putkia, kun kuuntelin Julian ohjeistusta XD

Ootko sä opettanut Keijolle rengasta? Entä hyppyjä? ÖÖÖÖ, joo kyllähän me niitä ollaan tehty silleen ja silleen.. No, tehääs nyt näin! Ei vitsit, olin niin täpinöissäni näistä “uusista” jutuista, näin välittömästi, että koira hoksasi tosi paljon asioita. Ihan yksinkertaisia juttuja, positiivisesti vahvistamalla ja epäonnistumiset poissulkien.
Esimerkiksi renkaalla pentu hihnassa, namialusta toisella puolella. Ohjaaja neutraali, heti kun koira katsoo renkaaseen, käskysana ja suorituksen aikana kehu. Periaatteessa naksutinkoulutusta ilman kaikkia apuvälineitä.
Lopulta namialusta siirtyi jopa renkaan “etupuolelle”, jolloin Keijo myös tajusi tehdä tehtävän ennen, kuin meni alustalle.
Vitsit, näitä täytyy tehdä myös paljon omatoimitreenissä!

Hypyille sain myös kivan harjoittelutavan, vähän samantyylinen, mutta ohjaaja on alussa ihan siivekkeen vieressä, toisessa kädessä nami ja appari pitää koiraa kiinni. Palkan saa esteen jälkeen. Tätä ehkä hieman vaikea selittää, mutta ideana saada koira itse keksimään, miten suorittaa. Etäisyys kasvaa sit siinä sivusuunnassa, myöhemmin voi myös lisätä kierroksia hetsaamalla koiraa hypylle yms.


Radanohjaamisessakin oli hyvä saada ihan perusteista lähtien kaikki selkeästi neuvottua. Aluksi mietin, että NÄÄH, tää on mulle ohjauksellisesti liian helppoa, mutta eipä pitäis ylpistyä yhtään. Käytiin läpi 7. peruselementtiä ohjauksessa (esim. jalat, liike, rintamasuunta, ohjaajan asettuminen, ääni, katse jne.).
Ohjauskuviona harjoiteltiin jaakotusta, jossa 1.askel kohti ponnistuspaikkaa, 2. askel estettä kohti ja 3. seuraavalle, muista myös jättää ohjaava käsi päälle & säilyttää rintamasuunta oikeana.
Mun pitää myös muistaa miettiä ohjatessani enemmän niitä koiran linjoja, eikä sitä, mille esteelle ollaan seuraavaksi menossa.

Tästä on hyvä jatkaa, jäi niin superfiilis treenien jälkeen! Palan niin innosta päästä treenaamaan näitä ensi viikonloppuna omatoimitreeneissä :) Keijo oli treenin jälkeen kotona ihan superväsy, raukkaparka joutui miettimään niin montaa uutta asiaa!

tänään saletisti natsaa, sitä meikäläisen settii

Hups, kuukauden tauko. Elämä ollut nyt yllätyksiä ja ohjelmaa täynnä, niin ei oo vaan yksinkertaisesti kerinnyt istahtamaan koneelle! Nyt hieman ajantasalle alkuvuoden kuulumisista.

Joulukuu kaikesta huolimatta treenattiin todella aktiivisesti. Tehtiin hakua, aksaa, ilmaisua ym. Soolokin pääsi kahtiin kisaavien treeneihin mukaan, toisista muistan vieläkin Kaitsun sanat “Kun sulla on hyvä päivä ja ohjaat Sooloa määrätietoisesti ja tarkasti, teitä ei pidättele enää mikään ja voit alkaa asettamaan tosi korkeita tavoitteita. Harmi tässä on se, että kun sulla on huono päivä, niin Soolon reagoi siihen, eikä se oo enää niin älyttömän kaunista tekemistä.”
Olikin ihan älyttömän hyvät treenit ja Soolo teki hienosti. Oli niin aksafiilistä parhaimmillaan! <3

Käytiin myös treenaamassa & lenkkeilemässä Iipun&Haltin, sekä Melissan&poikien kanssa. Koko lauma ei enää niin hyvin tule toimeen, kuin joskus ennen muinoin, mutta Haltin ja Keijon päästessä leikkimään kahdestaan, se on niiiin ihanaa katseltavaa. Pojilla yhteinen sävel! <3

Uudenvuodenpäivänä käytiin myös poikien kanssa leikittämässä Keijon Nessa-siskoa Hallissa. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja vertailla noiden valtavaa kokoeroa. Nessa oli paljon ketterämpi ja pikkuisempi, kuin Kekkuli. Sisarukset kuitenkin aivan selvästi muistivat toisensa, sillä leikki lähti täyteen vauhtiin samantien koirien nähdessä. Kaksi niin kopiota toisistaan, pienellä kokoerolla tosin <3
Uutena vuotena olin itse Helsingissä, mutta isän mukaan kummallakaan koiralla ei ollut ongelmia rakettien kanssa. Ei sillä, tuolla maalla niitä muutenkin ammutaan todella vähän, mutta muutama kuitenkin. Kingille nekin oli jo ihan liikaa, joten on mukavaa omistaa koiria, jotka ei noista hötkyile.
Keijollehan on ammuttukin aikaisemmin, joten jätin sen hyvillä mielin ensimmäiseksi uudeksivuodeksikin kotiin, koska ei silloinkaan reagoinut ampumiseen (ensimmäisellä kerralla katsoi äänen suuntaan, sen jälkeen ei enää).

Korpilahdelle muutettiin pian uudenvuoden jälkeen, olin vielä muutamat päivät töissä, kunnes päästiin muuttohommiin. Käytiin vielä matkanvarrella leikittämässä Haltia ja lenkkeilemässä.
Kepuli säikähti hiihtäjää yllättävän suurella reaktiolla, mutta lopulta kumminkin meni häntä heiluen haistelemaan. Hassua, miten tuollaisia yhtäkkisiä mörköjä voi tulla pienelle lassiepojalle. Samanlainen juttu kävi potkukelkan kanssa, kun ei ollut koskaan sellaista nähnyt. Aluksi pieni colliepoika ihmetteli jopa sitä, kun täällä liikkuu niin paljon ihania ihmisiä kokoajan, kun kotona niitä ei näe juuri koskaan!

Asumme kerrostalon 3. kerroksessa, joten mua hieman mietitytti rappusten kulkeminen Keijon kanssa. Se kyllä ravasi niitä 8.viikkoisena ihan eestaas kotonakin, mutta sen jälkeen ne on olleet kiellettyjä portin kera. Keijomaiseen tapaan aluksi sitä mietitytti kauheasti, mutta muutamien kertojen jälkeen ei oo ollut mitään ongelmia. Tein koiralle selväksi, että tää ei oo mikään juttu, nyt vaan mennään ja se tulee “okei, kun sä mami niin sanot, haluun ulos!!”
Yksinolo ei oo tuottanut ainakaan vielä ongelmia (kämppiksen koiralle valitettavasti kyllä, mutta eiköhän sekin totu). Keijo on kyllä iloinen tullessani kotiin, mutta se ei ole mitenkään paniikissa tms. Sooliksen kanssa ne saivatkin aluksi olla yhdessä ja tottua kämppään muutaman päivän ajan.
Toin kotoa myös lapsiportin kämpille, niin nyt uskalletaan pitää koiria haisteluetäisyyden päässä toisistaan. Kekkuli on välillä liian innokas leikkimään (sitä pitää vielä väliin komentaa hörkkimästä), niin portti on hyvä vaihtoehto kokonaan eri huoneisiin jättämiselle yksinolon aikana.


Tää kuva kuvaa niin hyvin poikien leikkejä: Keijo juoksee täpöillä karkuun ja Soolo huutaa ipanan perässä juostessaan “prkrkrkl pysähdy ny heti!!!”

Eilen käytiin tekemässä ilmaisutreenit Keijon kanssa. Intoa löytyy enemmän, kuin taitoa, mutta tällä kertaa saatiin toistojen jälkeen oikeastikin sitä ääntä lähtemään aika hyvin ja Kepu oli heti maalimiehelle tullessaan “asennossa” ja odottamassa, että sano nyt mitä teen ja pienellä vinkillä alkoi päksyttämään.
Kyllä siitä hieno tulee <3 Oon vaan kyllä oikeastaan tyytyväinen, että tuo ei oo yhtään niin herkkähaukkuinen, kuin Soolo on.

Laitoin myös kyselyä Haukkuvaaraan, joten oikean ryhmän löytyessä, me treenaillaan siellä Julian opissa Keekkulin kanssa tänä keväänä. Soolon kanssa yritetään kisailla ja treenailla, kun ehditään. Mahdollisesti Soolokin pääsee välillä mukaan, riippuen miten molemmat koirat on mun luona, vai isällä.

Tavoitepostaus on tulossa piakkoin, kunhan ehdin sen vihdoin raapustaa!


PS. Oon oppinu isoja asioita elämästä joulun/tammikuun aikana ::

onnee ei saa pistoolin kaa

Sunnuntaina oli hieman rankkaa lähteä lyhyiden yöunien jälkeen Tampereelle kisaamaan, mutta kannatti! Soolo on ollut pienellä treenillä, koska valitettavan usein mulle sattuu maanantai-illalle työvuoro. Soolosta kyllä huomasi, että se ei oo hetkeen päässyt aksaamaan ja eka rata meni ihan keulimiseksi – en edes kehtaa videota näyttää :D
Soolo ei ole mm. KOSKAAN varastanut lähdössä ja nyt se peijakas sen teki. Noh, loppu radasta oli sit enemmän ja vähemmän kaikennäköstä säätöä.
Toinen agirata meni paremmin – harmittava rimantipautus tokalla esteellä, muuten oon aika tyytyväinen rataan! Kaikennäköstä pientä petrattavaa siellä on, mutta tuntu kivalta. Tällä radalla myös voitettiin! Soolo on kyllä aika kone, nyt ollaan niin monista kisoista saatu aina lahjakortteja ja leluja mukaan <3 :D Erityisen tyytyväinen olin, kun uskalsin tehdä valsseja ja tuo yksi olikin aika oikea-aikainen! Pikkuhiljaa alkaa niitä palasia löytymään kasaan.

Agiradan jälkeen Soolo sai mun sydämen lyömään tuhat ja viissataa kertaa lujempaa, kun yhtäkkiä lähtikin rällättelemään lelu suussa JEE TÄÄ ON KIVAA SUPERIII.. Ei tullut pieneen mieleenikään, että se tekisi tuollaista, kun juttelin kaverin kanssa. Kyllä jännitti, onneksi se antoi kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen hyvin kiinni, eikä aiheuttanut minkäänlaista hämminkiä :D Jatkossa kytken tuon kyllä samantien radalta tullessa.

Oli myös huippua nähdä Keijon Kelmi-isiä. Niissä oli ihan hirvittävän paljon samaa näköä. Keijolla on vielä vähän vähemmän turkkia, kuin isukilla (vaikka silläkin sitä löytyy paljon!). Kekkuli sai kehuja sen tasapainoisuudestaan ja söpöydestään. Minun nätti ja kiltti poika.

kynsin hampain tartutaan, puuta heinää puhutaan

Löysin vihdoin kamerani laturin, joten tulossa hieman parempia kuvia :D

Valssitreeniä aksailussa & Julian koulutus Haukkuvaarassa

Alkeisryhmän treeneissä opeteltiin valsseja, Keijon tekemisestä on videotakin (joskin se valssin kääntyminen on ihan kamala, mutta pennun kanssa kun on tehty vaan suoraa tähän asti :D). Kyllä huomaa taas videota katsellessa, että toi ohjaaminen on ihan kamalaa – kädet lentää taivaassa ja valssin teen vasta sen jälkeen, kun ipana on hypännyt hypyn :D
Tässä kuitenkin ihka ensimmäinen aksavideo keekkulista! Huomatkaa, et ipana tekee hienosti 2on2off-asennon alussa <3
(Soolosta kuvattu ensimmäinen aksavideo löytyy täältä ja täältä, ikää Soololla vähän enemmän)




Mieletöntä, miten paljon tästä lajista oppii, kun yrittää opettaa toista koirakkoa. Joutuu ihan oikeasti miettimään, mikä menee vikaan ja miksei jokin asia toimi. Ajoitukset ja rytmitykset selvenee omassa päässä – josko niitä pian oppisi sitten käyttämään omassakin tekemisessä, kun periaatteessa tietää, miten pitäisi tehdä.

Voitteko kuvitella, että Soolo painaa ainoastaan 3kg enemmän, kuin tuo pieni ipana? Keijolla siis painoa jo 20kg.. Tassut aika samaa kokoa.

Maanantaina päästiin tuuraamaan Tiinan&Pongon vuorolle Haukkuvaaraan Kärnän Julian oppiin, joten jätettiin omat maanataiviikkoaksat väliin.
Radalla oli jänniä suoria putkia puomin alla vierekkäin 3kpl ja niihin piti irrota – itse jouduin siis jäämän puomin toiselle puolelle. Olin aivan satavarma, että Soolo ei irtoa noihin oikein, kun rataantutustumisessa mietin tekemisiäni. Yllätys olikin kova, kun ei se ollutkaan vaikeeta!
Saatiin myös kotiin treenattavaksi sivuttaisirtoaminen/estefocus -juttu, jossa ohjaajan rintamasuunnan avulla saadaan koira hakemaan hyppyeste kauempaakin (lähdössä). Kuvittelin, että olis meillä hanskassa, mutta ei niin hyvin, kuin voisi!
Mun pitää myös muistaa, että en yritä juosta Soolon kanssa yhdessä kilpajuoksua, vaan lähettelen sitä esteille ihan rauhassa, jolloin mulla on myös aikaa helposti liikkua siellä radalla. Heti alkoi sujua vaikeammatkin kohdat, kun oman liikkeen ajoitus ja rytmitys löysi oikeita hetkiä. Ohjauskuviot mulla on hallussa hyvin, mitään uusia juttuja ei juuri tullut, mutta toi ajoitus on vaan niin vaikeeta!

Tässä taas hienot treenimuistiinpanot illan treenistä:

Tunti meni aivan liian nopeasti, tuntui, että treeni jäi vähän “kesken”, mutta saatiin taas eteenpäinvieviä juttuja meidän treeniin mukaan. Täytyisi vaan päästä useammin jonkun tarkkailevien silmien alle, jotta nuo rytmitysongelmat alkaisivat pikkuhiljaa jäädä. Julia kehui, että ollaan kyllä menty paljon eteenpäin siitä, mitä aikaisemmin oltiin! Ihana kuulla, ehkä me ollaan jotain tehty oikeinkin :–)

Koiran kehonhuolto

Oon pitkään potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en ole huollattanut ja hierotuttanut Sooloa pitkään pitkään aikaan. Sain nyt vihdoin aikaiseksi varata sille hieroja-ajan. Meillä kävi siis tänään kotona Jutta Kirkkala, joka on jo useamman vuoden hieroskellut koiria.
Soolo käytiin tunnissa läpi, samalla Jutta näytti mulle, miten voisin venytellä Sooloa jonkin pienen lämmittelyn jälkeen. Oon sitä aikaisemminkin tehnyt, mutta mulla oli joitakin puutteita, mitä en ollut osannut miettiä:
– koiran nivelille ei saa tulla kiertovaikutusta, eli älä nosta ylöspäin jalkoja, vaan pidä riittävän matalalla
– ihan kylmiä lihaksia ei saa venytellä, vaan sellasia lämpöisiä
– älä vedä/työnnä jalan päästä, vaan sieltä kropasta kiinni
– tue takaselkää omalla jalalla
– venytykset alkuun lyhyitä, mutta pikkuhiljaa hieman pidempiä

Soolo oli kuulemma hyvässä lihaskunnossa, eikä jumejakaan juurikaan löytynyt, vähän oli kireyttä selän päällä, sekä etutassujen “sisäpuolella”, joka on kuulemma aika yleistä koirilla, jotka harrastavat aktiivisesti. Noita saadaan kuulemma juuri noilla etutassujen venyttelyillä aukeamaan vielä lisää.

Ajattelin nyt hierotuttaa Sooloa hieman useammin, mutta Jutan mukaan ei oo mitään välitöntä tarvetta ihan lähiaikoina, kun oli noin hyvässä kunnossa. Helpotus! Soolo ei siis ole näyttänytkään mitään jumien merkkejä, mutta kyllä sitä aina miettii ja huolehtii, jos siellä kuitenkin on – koirat kun eivät osaa kertoa, koska ovat kipeitä!