agilityvalmennuksia

Toissa viikon valmennuksessa meille osoittautui vaikeudeksi putkikulma, jossa kokeiltiin “metrin sääntöä”, eli kun ohjaaja on ohittanut putken suun metrillä, ennen kuin koira hakee putken, sillä on mahdollisuus tietää, kumpaan suuntaan putkesta pitäisi seuraavaksi kääntyä.
Takaaleikkaukset oli meille aivan yllättäen vaikeita tässä treenissä – ne täytyy treeniä paljon irtoavammiksi!

Tällä viikolla treeneissä Kepu oli ihan super! Vähän piti helpottaa alun putkeen hakemista – luotan koiraan jo välillä vähän turhankin paljon – pitää vielä muistaa, että se on tosi nuori ja kokematon, jolloin sitä pitää vielä vähän jelpata enemmän!

Putkijarru tuli meille treenilistalle, siihen voi ottaa yksinkertaisen “kyykkäyksen”, jonka Julia selitti meille auki. Moni koira lukee tätä luonnostaan, kunhan putkieste on muuten selkeä ja varma koiralle hakea. Puhuttiin myös suhinoista ym, mutta niille pitää selvemmin opettaa koiralle, mitä tarkoittavat. Seuraavissa omatoimitreeneissä ajattelin kyllä kokeilla, miten toimii. Kepu haki hyvin pimeisiin putkikulmiin.

Välistävedot meni ihan jees, niissä pitää olla valmiina, kun koira on ponnistamassa ja reippaasti eteenpäin. Mulla välillä tapana kiirehtiä vähän liikaa tai liian vähän väärässä paikkaa. Pitää löytää se oma rytmitys. Hyvin nää suju kuitenkin. “Ulkokautta” putkeen veto on itselle vähän vielä epävarma ohjaus, mutta yllättäen Kepu kuitenkin luki tätä hyvin! Pitäisi uskaltaa vaan kokeilla kaikkea uutta ja erilaista enemmän – silloin huomaa, että tässähän on vaihtoehtoja ohjaukseen vaikka millä mitalla!

Vaikein kohta meille oli takaakierto + niisto. Jälleen. Treeneissä koin mukamas taas “valaistumisia”, kun Julia selitti mulle auki niiston ideaa, mutta vasta jälkeenpäin tajusinkin, että ohops… tätä taidettiin kyllä jauhaa jo joskus aikaisemminkin!
Eli niistossa ideana ei oo pysähtyä ja oottaa, että se koira tulee siihen ohjaukseen, eikä VARSINKAAN OLLA KOIRAAN PÄIN TIELLÄ, vaan jalat menosuuntaan, pieni merkkaus “tuu tähä” ja samantien liike jatkuu ja mielellään rintamasuunta auki, että koira uskaltaa myös helpommin hypätä sen hypyn.
Mulla on ollut vaan tapana ootella sitä siinä, kalastella ja olla just väärinpäin “koiraa kohden/uhkaavasti”. Tää pitää nyt hiffata! Hyvä ohjaus olis, jos sitä osais vaan käyttää just näin!


Postauksen kuvat on ottanut Tiina Paananen, meidän ensimmäisistä agilityepiksistä.

kepulin ensimmäiset epistelyt

Osallistuttiin Keijon kanssa Taitavien tassujen epävirallisiin agilitykilpailuihin viime viikonloppuna. Kisat sujuivat hyvin, vaikka kartturia jännittikin startit enemmän, kuin tarpeeksi! Ensimmäinen startti oli pahin, mutta sen jälkeen sujui Soolon kanssa hankitulla rutiinilla :) Olen ihan tyytyväinen meidän ratoihin, vaikka siellä on paljon petrattavaakin! Ylpeä minun pikkuketustani <3

Putki-hyppyrata voitettiin tällä menolla:

Mölliradalla sähläsin itse lopussa ja jäätiin sekunti kolmossijasta, mut se meni onneksi omalle koulutettavalleni, että ei huonolle hävitty! :D


Maanantaina Julian treeneissä treenattiin vaikeita putkikulmia ja myös takaaleikkaus saatiin treenilistalle – olipa noloa, kun ei osattukaan tuollaista perusohjausta kunnolla! :D Eli kovaan omatoimitreeniin nämä!

mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu

Tässä videopätkiä Keijon viime treeneistä. Vielä paljon tekemistä sen eteen, että lopetan koiran saattelun jokaiselle hypylle ja uskallan lähetellä sitä. Varsinkin ihan lopussa olevassa putkeen irtoamisessa tulee esiin, että vaikka Kepu periaatteessa osaa hakea putkeen, niin irtoamisessa on vielä paljon tekemistä! Näillä vinkeillä saadaan koirasta paljon enemmän irti! Ihan huippua käydä treeneissä, joissa opit kokoajan hirmuisesti!
Julia myös kehui, että Kepulla on ikäisekseen hyvä kropanhallinta ja se tulee luonnostaan hyvin ohjauksiin. Onhan se vielä tommonen ihan pentuhömppä ja hupsu, mutta niin ihku!

Erityisen iloinen oon tuosta sokkarista, koska niitä en uskalla koskaan tehdä. Nyt onnistui. Niiston ajoitus mulla on aina ollut ihan väärä – koiran pitäisi olla just tullut alas edelliseltä hypyltä ja silloin mun pitäis olla merkkaamassa niisto ja lähteä alta pois – toi viimeinen videolla oleva on hieman lähempänä sitä, mitä sen pitäisi olla, mutta silti vieläkin ihan liian myöhässä!
Treenattiin samoissa treeneissä myös twistiä, mutta sitä pitää vielä palkkailla ja vahvistella Keijolle, jotta alkaa sujumaan. Se on niitä harvoja ohjauksia, jotka koiralle pitää oikeasti opettaa.

Tänään käytiin myös Lauran & coccereiden kanssa treenailemassa. Keijo mm. meni yhtäkkiä itsenäisesti keinulle. Mä olin ihan paniikissa siinä hetkessä -apua mitä nyt tapahtuu se ei osaa sitä?!? Nooo, kepu otti rennosti ja suoritti keinun hienosti XD
Se myös alkaa tarjoilemaan ihanasti asioita, hakee putkia ja hyppyjä paljon paremmin jo, kuin Soolis. Kontaktit puomille alkaa olemaan ihan jees, vielä pitää treenata erilaisia vauhteja ohjaajalle, mutta ihana pentu, kun se tarjoaa asentoa aina, kun mahdollista!
Sooliksen kanssa tehtiin myös kontakteja (mä juoksen täysiä ohi ym) ja irtoamistreenejä. Soolo oli ihan super ja kesti kaikki mitä yritinkään. Irtoamisessa on vielä hiomista. Saispa tommosen taitotason vielä kisavireeseenkin..

on elämä yht rimpuilua, juice sano joskus nii

Jotenkin ei oo ollut aikaa istahtaa koneelle, joten yritän tiivistää meidän kuulumiset suht lyhyiksi. Soolon kanssa ollaan käyty kaksissa kisoissa, ilman sen kummempaa menestystä, mutta ihan kivoja ratoja ollaan tehty. Paljosta ei oo kiinni ne nollatkaan, mutta ne vain odottavat itseään. Viime viikonloppuna ohjasin koiran väärään päähän putkea, muutenhan se ois ollu melkein nolla rata, vaikka radalle mennessä sitä taas epäilinkin!



Joo, säätöä siellä ja täällä. Ei mikään kauheen siisti rata, mutta on siellä jotain hyvääkin! :D



Tällä radalla hävettävän myöhässä tuo ensimmäinen valssi, samoin A:n jälkeinen takaakierto melkein pissi nilkoille. Harmi tuo väärään putken suuhun meno, muuten oli ihan kivantuntunen rata itsestä! Oon erityisen iloinen tuosta lopussa onnistuneesta twististä (?), vaikkei se nyt ihan siisti ollutkaan, mutta USKALSIN kokeilla kisoissa. Voi tuota pienen koirapojan onnellista ilmettä maaliin päästessä <3 Se oli ollut viikon isällä hoidossa & pääsi sit aksaamaan mun kanssa - VÄHÄNKÖ se keuli ekalla radalla ja ei pysynyt pöksyissään!

Kesällä kyllä tehdään töitä Soolon kontaktien eteen - haluan niistä vielä itsenäisemmät, jotta voisin myös kisavireessä juosta täysillä ohi ja luottaa, että koira tekee ne kyllä itsenäisesti. Ja Keijolle myös sellaiset. Vähän pohdin vielä A:n kontakteja - haluaisin sille juoksarin A:lle, mutta en ole aivan varma, osaanko sitä sille käytännössä opettaa, mutta aika näyttää. Sen kanssa nyt ei ole kiire mihinkään vielä pitkään aikaan..

Treeneissä ei olla paljoa käyty, välillä viikonloppuisin pienellä porukalla aksaamassa, mutta aika vähäistä. Nyt hiitolomalla on taas tullut aksattua senkin edestä. Kouluttamassa ja treenaamassa omia koiria.

Keijon kanssa ollaan käyty melko aktiivisesti Julian treeneissä, muutama kerta kyllä on jäänyt väliin. Yhden kerran Juliaa oli tuuraamassa Niemisen Laura, jonka ohjausta puminsa kanssa olin ihaillut monet kerrat! Oli siistiä päästä myös hänen ohjaukseensa - mä kuulemma osasin valssata ihan harvinaisen hyvin, pitää vaan muistaa pitää valssit tuollaisina silloinkin, kun nostan rimat ylös! Olin niiiin leuhka tuosta kommentista, koska musta tuntuu, että ne on AINA ollut niin pirun vaikeita ajoittaa oikein ja olla ajoissa ja NYT MÄ OSASIN! Jee. Noissa treeneissä oli myös vaikeeta, kun koiraa piti odottaa joissakin kohtaa putkesta (muuten haki äkkiä toisen putken). On jotenkin vaikeeta osata rauhoittua radalla välillä, mut tekee hyvää!

Julian kanssa ollaan treenattu mm. pakkovalssia, sokkareita ja joskus oli siistejä leijeröintijuttujakin. Musta on tullut paljon rohkeampi ohjaamaan, kokeilemaan omia rajojanikin ja juoksemaan siellä radalla. Julia on saanut multa HIEMAN pois sitä kilpajuoksuajattelua ja yritän tehdä itselleni selväksi, että en voi millään juosta koiran kanssa yhtä nopeasti radalla, vaan mun täytyy ohjata sille niitä linjoja ja LÄHETTÄÄ koiraa, antaa sille rauhaa suorittaa esteitä. Mulla on usein aivan liian kiire mennä eteenpäin ja saattelen koiraa aivan liikaa, vaikka voisin vaan luottaa, että se kyllä suorittaa ne esteet itsenäisesti.
Musta tuntuu, että vihdoin oon alkanut etenemään taas ja saanut valtavasti uusia juttuja omaan tekemiseen. Tää on niin siistiä, haluisin vaan uudestaan ja uudestaan treenaamaan. Mulla on siisti koira, siitä tulee vielä jotain!

Sain myös koulutettavakseni 2 uutta agilityryhmää Länkipohjaan. Osa sieltä olikin jo tuttuja, mutta paljon uusiakin naamoja. Näiden treenit on peräkkäin ja ehkä kerran-pari kuussa käyn vetämässä treenit. Katsotaan nyt, miten tää lähtee käyntiin! Ihan huippua, opin entistä enemmän erilaisista koirista! Näissä ryhmissä olikin ihan huippupareja, joten saas nähdä, mihin asti tuon ryhmän kanssa päästään.
Tänään pääsin myös mun ikioman alkeis/jatkoryhmän treeneihin ja oli ihan huippua nähdä, miten ne on kehittyneet itsenäisesti treenatessaankin! Jokaisen koirakon suhde on mennyt eteenpäin huimasti. Minun pikkuiset, joiden kanssa kesällä aloitettiin <3

Koirat on sopeutuneet hyvin kerrostaloelämään. Alussa ne oli haukuskelleet jonkin verran. Vissiin vähän liikaakin, kun saatiin joku aika sitten vuokranantajalta tiukkaa puhelua, että “nyt joko koirat lähtee siitä kämpästä/te lähdette/mä joudun luopumaan siitä asunnosta”, liipalaaba. Onneksi otettiin asioista vähän selvää, kun säikähdin ihan hirveästi kämppiksen kanssa.
Ollaan nyt äänitetty koirien yksinolot ja siellä ei ole kyllä ollut mitään häiritsevää (jotain parin minuutin haukkupätkiä korkeintaan per päivä).
Isännöitsijän kanssa oltiin yhteyksissä ja onneksi selvisi, että se oli vaan “varoitus”, että pitää alkaa tehdä asioille jotain. Tehtiinhän me, kokoajan. Meille vaan ilmoitettiin asiasta joku viikko sitten ja nyt tämä. Ei tiedetty mitään ennen sitä. No, myöhemmin selvisi, että eräs asukkaista oli yrittänyt saada muitakin valittamaan meidän koirista – siinä onnistumatta kuitenkaan :–) Hupsua oli jutella myös yhden naapurin kanssa (josta tämä kyseinen valittaja meille kertoi, että häntäkin VARMASTI häiritsee), joka oli niiiin ihana ja tykkäsi meidän koirista paljon ja sanoi tyyliin, että kyllähän sitä elämää pitää kuulua, tää talo on ihan liian hiljainen ollutkin jo monta vuotta, eikä hän oo kuullu mitään haukkumisia :’D. No, säikähdyksellä selvittiin! Ensimmäinen kerta kerrostaloelämää tsekattu. Mitähän seuraavassa sitten!

Muuten elämä maistuu kivalta. Aika kiireistä tosin, päivät menee sukkelaan, ollaan aamusta iltaan asti (normaalisti 9-16.30, ellei pidempäänkin) koulussa, sen jälkeen taas lenkille, syömään ja läksyjen parissa meneekin sit loppuilta. Viikonloppuisin välillä töissä/kisoissa/kavereita näkemässä/rästitehtäviä tehden ym.
Onneksi tuli hiihtoloma, oon ollut aivan poikki välillä! Josko sitä taas jaksaisi rutistaa loppuun asti, ei tässä enää kauhean kauaa kuitenkaan loppujen lopuksi ole aikaa jäljel.

Ensimmäinen simuloitu pääsykoekin oli jo. Olisin toivonut, että olisin osannut paljon paremmin tehdä kaikki tehtävät ja olla super, mutta osaamistaso ei ollut vielä ihan niin korkealla. Tänä vuonna sitä vaatii itseltään paljon enemmän, mutta on myös ihana huomata, että en oo joutunu yhtää niin paljoo tappelemaan vaikeidenkaan tehtävien parissa. Oon oppinut paljon ja se auttaa jaksamaan eteenpäin. Uskomaan unelmiinsa, vaikka ne pelottaakin ihan pirusti.

Yritän seuraavaksi saada hieman videomateriaalia Keijostakin, kun sen treenejä on myös nyt videoituna – vielä kun kerkeäisi niitä hieman muokkailemaan ja pätkimään :–)

Kepun ensimmäiset ohjatut agitreenit Haukkuvaarassa


Viime viikolla kyselin Julialta valmennusryhmäpaikkaa ja tämän viikon maantaina oli jo uusi ryhmä koossa ja meillä ensimmäiset ohjatut treenit. Ajattelin nyt panostaa Keijon alkeisopetukseen ja halusin jonkun osaavaan oppiin. Kevät on myös nyt muutenkin melko rankka aika opiskelujen vuoksi, joten pieni välibreikki maanantai-iltaisin on varmasti vain hyvästä!

Mua jännitti itseä varmaan satakertaa enemmän, kuin Keijoa. Se tuli helposti halliin ja meni häntä villisti vispaten kaikkia kohti. Tehtiin pientä ratapätkää speedbumpeilla. Keijo irtoaa tosi hyvin vieraisiin putkiin, pysyy hienosti lähdössä. Virtaa on vähän liikaa, eikä pentu kykene ihan samaan tapaan keskittymään, kuin omalla hallilla. Lähti välillä tekemään itsekseenkin putkia, kun kuuntelin Julian ohjeistusta XD

Ootko sä opettanut Keijolle rengasta? Entä hyppyjä? ÖÖÖÖ, joo kyllähän me niitä ollaan tehty silleen ja silleen.. No, tehääs nyt näin! Ei vitsit, olin niin täpinöissäni näistä “uusista” jutuista, näin välittömästi, että koira hoksasi tosi paljon asioita. Ihan yksinkertaisia juttuja, positiivisesti vahvistamalla ja epäonnistumiset poissulkien.
Esimerkiksi renkaalla pentu hihnassa, namialusta toisella puolella. Ohjaaja neutraali, heti kun koira katsoo renkaaseen, käskysana ja suorituksen aikana kehu. Periaatteessa naksutinkoulutusta ilman kaikkia apuvälineitä.
Lopulta namialusta siirtyi jopa renkaan “etupuolelle”, jolloin Keijo myös tajusi tehdä tehtävän ennen, kuin meni alustalle.
Vitsit, näitä täytyy tehdä myös paljon omatoimitreenissä!

Hypyille sain myös kivan harjoittelutavan, vähän samantyylinen, mutta ohjaaja on alussa ihan siivekkeen vieressä, toisessa kädessä nami ja appari pitää koiraa kiinni. Palkan saa esteen jälkeen. Tätä ehkä hieman vaikea selittää, mutta ideana saada koira itse keksimään, miten suorittaa. Etäisyys kasvaa sit siinä sivusuunnassa, myöhemmin voi myös lisätä kierroksia hetsaamalla koiraa hypylle yms.


Radanohjaamisessakin oli hyvä saada ihan perusteista lähtien kaikki selkeästi neuvottua. Aluksi mietin, että NÄÄH, tää on mulle ohjauksellisesti liian helppoa, mutta eipä pitäis ylpistyä yhtään. Käytiin läpi 7. peruselementtiä ohjauksessa (esim. jalat, liike, rintamasuunta, ohjaajan asettuminen, ääni, katse jne.).
Ohjauskuviona harjoiteltiin jaakotusta, jossa 1.askel kohti ponnistuspaikkaa, 2. askel estettä kohti ja 3. seuraavalle, muista myös jättää ohjaava käsi päälle & säilyttää rintamasuunta oikeana.
Mun pitää myös muistaa miettiä ohjatessani enemmän niitä koiran linjoja, eikä sitä, mille esteelle ollaan seuraavaksi menossa.

Tästä on hyvä jatkaa, jäi niin superfiilis treenien jälkeen! Palan niin innosta päästä treenaamaan näitä ensi viikonloppuna omatoimitreeneissä :) Keijo oli treenin jälkeen kotona ihan superväsy, raukkaparka joutui miettimään niin montaa uutta asiaa!