Kepun ensimmäiset ohjatut agitreenit Haukkuvaarassa


Viime viikolla kyselin Julialta valmennusryhmäpaikkaa ja tämän viikon maantaina oli jo uusi ryhmä koossa ja meillä ensimmäiset ohjatut treenit. Ajattelin nyt panostaa Keijon alkeisopetukseen ja halusin jonkun osaavaan oppiin. Kevät on myös nyt muutenkin melko rankka aika opiskelujen vuoksi, joten pieni välibreikki maanantai-iltaisin on varmasti vain hyvästä!

Mua jännitti itseä varmaan satakertaa enemmän, kuin Keijoa. Se tuli helposti halliin ja meni häntä villisti vispaten kaikkia kohti. Tehtiin pientä ratapätkää speedbumpeilla. Keijo irtoaa tosi hyvin vieraisiin putkiin, pysyy hienosti lähdössä. Virtaa on vähän liikaa, eikä pentu kykene ihan samaan tapaan keskittymään, kuin omalla hallilla. Lähti välillä tekemään itsekseenkin putkia, kun kuuntelin Julian ohjeistusta XD

Ootko sä opettanut Keijolle rengasta? Entä hyppyjä? ÖÖÖÖ, joo kyllähän me niitä ollaan tehty silleen ja silleen.. No, tehääs nyt näin! Ei vitsit, olin niin täpinöissäni näistä ”uusista” jutuista, näin välittömästi, että koira hoksasi tosi paljon asioita. Ihan yksinkertaisia juttuja, positiivisesti vahvistamalla ja epäonnistumiset poissulkien.
Esimerkiksi renkaalla pentu hihnassa, namialusta toisella puolella. Ohjaaja neutraali, heti kun koira katsoo renkaaseen, käskysana ja suorituksen aikana kehu. Periaatteessa naksutinkoulutusta ilman kaikkia apuvälineitä.
Lopulta namialusta siirtyi jopa renkaan ”etupuolelle”, jolloin Keijo myös tajusi tehdä tehtävän ennen, kuin meni alustalle.
Vitsit, näitä täytyy tehdä myös paljon omatoimitreenissä!

Hypyille sain myös kivan harjoittelutavan, vähän samantyylinen, mutta ohjaaja on alussa ihan siivekkeen vieressä, toisessa kädessä nami ja appari pitää koiraa kiinni. Palkan saa esteen jälkeen. Tätä ehkä hieman vaikea selittää, mutta ideana saada koira itse keksimään, miten suorittaa. Etäisyys kasvaa sit siinä sivusuunnassa, myöhemmin voi myös lisätä kierroksia hetsaamalla koiraa hypylle yms.


Radanohjaamisessakin oli hyvä saada ihan perusteista lähtien kaikki selkeästi neuvottua. Aluksi mietin, että NÄÄH, tää on mulle ohjauksellisesti liian helppoa, mutta eipä pitäis ylpistyä yhtään. Käytiin läpi 7. peruselementtiä ohjauksessa (esim. jalat, liike, rintamasuunta, ohjaajan asettuminen, ääni, katse jne.).
Ohjauskuviona harjoiteltiin jaakotusta, jossa 1.askel kohti ponnistuspaikkaa, 2. askel estettä kohti ja 3. seuraavalle, muista myös jättää ohjaava käsi päälle & säilyttää rintamasuunta oikeana.
Mun pitää myös muistaa miettiä ohjatessani enemmän niitä koiran linjoja, eikä sitä, mille esteelle ollaan seuraavaksi menossa.

Tästä on hyvä jatkaa, jäi niin superfiilis treenien jälkeen! Palan niin innosta päästä treenaamaan näitä ensi viikonloppuna omatoimitreeneissä 🙂 Keijo oli treenin jälkeen kotona ihan superväsy, raukkaparka joutui miettimään niin montaa uutta asiaa!

ei tarvis kärvistellä, kun ohjais maltilla loppuun asti


”Halutaan veikan kans jo ulos rällään, ootetaan näin kiltisti!! Anna lupa, jooko??!

Taas niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Perskuleen toka vikat esteet. Ohjaaja on jo hymyssäsuin ”nyt tehtiin nolla jee ollaan kolmosissa”, mutta kappas peijakasta, ei se mennytkään sinne renkaaseen. Voi räkä.

Ehkä ihan hyvä, että ollaan vielä kakkosissa. Olishan sinne kolmosiin pitänyt tällä treenimäärällä päästä jo ajat sitten, mutta minkäs sille mahtaa kun koiralla on paska ohjaaja. 😀 Toisaalta, mikä kiire meillä sinne on, miksen mä vaan nauttis tästä.

Jyväskylän kisat meni penkin alle, mikä ei ollut yllätys – eihän me koskaan siellä menestytä tai saada hyviä ratoja. Tampereella sen sijaan saatiin kaks hyvää rataa, jotka tuntui tosi hyviltä tehdessäkin. Ainut vaan, ne näyttää aika säälittävältä räpellykseltä näin videolta katsottuna. Se on edelleen ihan tosi paljon kädessä kiinni ja kyttää mua. Itellä taas on propellikädet, jotka heittelehtii minne sattuu.
Ruoskaa itselle, se on hyvä. Tajuu, mitä pitää parantaa. Lisää ruoskaa, niin ehkä jopa parantaakin niitä juttuja joskus.

Päästiin sunnuntaille Esa Lehdistön agilityvalmennukseen peruutuspaikalle. Uskon, että tekee meille gutaa. Ei olla oltu kouluttautumassa pitkään aikaan tuollaisen proooon opissa.

Mutta se fiilis! Tää on agilityä. Me mennään lujaa, meillä on kivaa. Se on se oleellinen juttu. Oon niin onnellinen, että oon oivaltanut sen! Agilityn syvin olemus.

Jyväskylän kisat

Sunnuntaina Jyväskylässä. Mä en tajua, mitä kepeillä tapahtu molemmilla radoilla. Meillä ei oo pitkään pitkään aikaan ollu ongelmia noiden lähettämisien kanssa, samoin jätti toisella radalla vikan välin pujottelematta. Eikä ollut ees mitenkään vaikeet keppikulmat. Pöhhöh.



Lempäälän kisat

Keskiviikkona Lempäälässä. Sairaan hyvä fiilis molempien ratoihin tutustuessa, nää tuntu kivoilta ja sitä ne olikin. Haluan jatkossakin Minna Räsäsen radoille, sopii hyvin meille. Ekalla radalla kukaan ei tehnyt nollaa, kymppituloksella voitettiinkin tuo rata, me oltiin kympillä kolmosia. Saatiin taas lahjakortti+uus karvalelu+namipaloja. Jee, voin kyllä kertoa, että vitutti hieman tuon renkaan jälkeen – sairaan hyvä fiilis radasta ja menosta, mutta voi peijakas.
Toinenkin rata ihan jees, ylösmenovirhe puomilla ja taas tokavika esteellä rynnin vähän liian kiireellä ja oma liike pysähtyy.

Ei kai me kuitenkaan ihan hirvittävän montaa starttia kakkosissa enää tarvita. Toivottavasti.



Keijon treenit?

Keijo aksailemassa, tekee vielä ainakin toistaiseksi kokonaan ilman rimoja. Pari viikkoa sitten uskaltauduin irti koiran kiinnipitäjistä ja samalla mulle ihmeteltiin, että mihin sä oot sitä edes tarvinnut? Pentu pysyy ihan älyttömän hyvin lähdössä <3 Pari kertaa yrittänyt karkailla tietty, mut oon ollut sen kanssa jo heti alusta aika mustavalkoinen, niin ei se kauheasti lähe kokeilemaan. Takaakierto+valssi sujuu hyvin, voisin lisätä hieman etäisyyttä takaakiertoon, eli uskaltaa lähettää sitä kauempaa jo sinne, kun irtoaa ihan ok. Myös pakkovalssi sujui, tuli hyvin merkkaukseen - uskalla lähteä liikkumaan jo reippaammin, se tulee kyllä. Putkiin sinkoaa hienosti, eteenlähetystä & etenemistä pitää vielä vahvistaa (haluun siitä kymmenen kertaa paremmin irtoavan, kuin Soolosta). Kontakteilla ollaan jo siinä pisteessä, että kun nostan pennun alastulokontaktille puomilla, se menee hienosti alas ja pysähtyy 2off2on -asentoon. Vielä vahvistellaan liikettä mukaan, mun liike ei saa olla se pysäyttävä juttu! Älyttömän pienellä treenillä ollaan päästy tähän asti. Musta tuntuu, että Soolon kanssa tein paljon enemmän duunia. Hakuiltukin ollaan. Tehtiin pari hajunhakua ja yks suora lähetys (MM lähellä). Nää suju hyvin, tokalla hajunhaulla ei vaan ilmeisesti saanutkaan hajua, kun lähti vähän keulimaan ja pentu juoksi aika paljon ohi.. sillä ei oo ainakaan irtoamisongelmia tässä lajissa. :’D



Kuten näkyy, täällä oli hetken aikaa jo luntakin, kaikki vaan suli jo pois. :–( Soolo on söpö, kun se juoksee pennun perässä pihalla ja huutaa, ihan ku sitä ketuttais, kun se ei meinaa saada sitä kiinni pienellä ympyrällä juostessa. Lopulta Keijo tekee kuitenkin aina kuperkeikat, kun Soolo saa sen kiinni. Onneks se on vielä pentu, opettelee tollasia törmäyksiä.

asennevaihdos kisaamiseen

Aamulla jällleen auton nokka kohti Jyväskylää ja JAT:n kisoja. Ilona linkitti meidän treeniryhmän FB-ryhmään eilen illalla videon – tää kannattaa katsoa ! (ainakin agissa kisaavien)

Mulla oli jo viime kisoissa hirveen hyvä fiilis ratojen jälkeen. Mä oon koittanut opetella sitä, että mä nauttisin radalla olemisesta. Ykkösissä kisatessani mulle tärkeintä oli se, koska noustaisiin kakkosluokkaan – eli saada niitä tuloksia hetitässänyt!
Ei sen pidä olla tärkeää, mutta mulle se oli.

Tänään oli hyvä fiilis, eikä sitä pilanneet meidän useat mokat radalla. Meidän kontaktit toimi, KEPIT TOIMI!, eikä koira edes huutanut lähdössä. Me ollaan menty niin paljon eteenpäin!
Vielä on paljon tehtävää mun asenteen kanssa, jotta oppisin olemaan vähät välittämättä niistä tuloksista ja hakemaan vain niitä hyviä ratoja, onnistumisia joissakin asioissa. Uskon, että asenteenmuutoksen jälkeen tuloksetkin muuttuu!

Tuomarina kisoissa oli Sisko Pulkkinen. Radat oli musta ihan kivoja, vähän haastetta, mutta ei kumminkaan liian vaikeita!



Videoista iso kiitos Tiinalle, ilman sua mulla ei välttämättä olis näitä! Ihanaa, kun jaksoit omien ratojesi jälkeen jäädä vielä kuvaamaan meitä:)

Viimesellä radalla kaikki muut, paitsi yksi maksi hyllyttivät ja musta oli hauska, kun voitto meni 35vp:llä collielle 😀 Meillekin kohtaloksi osoittautui tuo väärä putken suu!
Täytyy myöntää, että suurin osa meidän virheistä ja rimantippumisista johtui mun huonoista paikoista radalla, oon jotenkin koiran tiellä tai linjaan sen tosi huonosti seuraavalle esteelle. Vähän noi 2on2offit oli muutamassa paikassa tollaset sylkäsyt – pitäis varmaan tehdä vähän tehotreeniä samalla niille, kun treenataan ylösmenoja.


Viimeksi treenattiin agilityä maanantaina omassa, tutussa kisaavien ryhmässä. Treenipohjana oli nopeasti valittu minien sm 2011 – joukkurata. Luulin aluksi rataa paljon vaikeammaksi, loppujen lopuksi oli kuitenkin aika kiva! Meille vaikeudeksi osoittautui kepeille meno (vähän erilianen kuin piirroksessa). En myöskään liikkunut 7-8-9 -välillä tarpeeksi reippaasti ja lopun pyörityksessä oli hieman hiottavaa myös!
Oli ihanaa treenata pitkästä aikaa tuossa porukassa mukana ja saada hyviä vinkkejä oman ohjauksen tueksi!

agiepistelyä jattilassa

Meillä ei ole tällä hetkellä matka Jyväskylään kovinkaan kummoinen, joten osallistuttiin JAT:n järjestämiin agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut opiskella koko ilta koulun jälkeen; jostain syystä epikset vei voiton!



Tältä näyttää onnellinen colliepoika!

Osallistuin kilpailevien radalle ja vielä uusinta yrityksellä. Vettä satoi ihan hirvittävän paljon, kastuttiin, mutta ei se haitannut! Mä oon oppinut pienen elämäni aikana, että useimmilla ihmisillä (minullakin, valitettavasti) on joku sisäänrakennettu tarve valittaa aina, kun siihen löytyy jokin sopiva rako.
Kaupanpäälle epiksistä sain kumminkin jäätävän kurkkukivun, hinkuintiaaniyskän ja muut flunssaoireilut!

Rata oli mun mielestä oikein mukava: ei mikään kovin haastava, muttei niin helppokaan. Me hyllytettiin molemmilla kerroilla \o/, koska mölleissä voi perseillä sen jälkeen, kun joku menee vikaan. Väärä ajattelutapa, tiedetään. Soololla sentään oli kaasujalka päällä ja se osaa nauttia joka hetkestä! Onneksi edes joku, pitäisi niin ottaa mallia tuosta!

HYVIÄ JUTTUJA: Ässä irtosi näppärästi pituuden jälkeiselle hypylle (toisella radalla kannustamalla), onnistuin molemmilla radoilla valssaamaan keppien lopussa. Tämä oli varmaan se isoin juttu, mitä mietin rataantutustumisessa, onnistuuko, kun Soolo on vieläkin joskus jättänyt vikaa väliä pujottelematta.
Toisella radalla myös kepeille meno onnistui! Millähän sen saisi onnistumaan aina ensimmäisellä kerralla kisoissakin? Kontakteille ylösmenot suht ok.

kontakteilla OHJAAJALLA on tapana säheltää aika paljon – molemmilla kerroilla A:n sähellys oli musta puoliksi, samoin puomin lopussa ekalla radalla öh? Haluaisin oppia luottamaan tuohon koiraan paremmin. Se kyllä osaa treeneissä vaikka mitä, miksen siirrä niitä kisoihin, vaan joko odotan hirmuisen pitkään tai sitten vapautan salamannopeasti ilman mitään mua helpottavia ohjauksia?

treeniin: kolme aitaa vierekkäin ja niiden meneminen eripuolilta: TIESIN, että tuolla vikalla tulee ongelmia + helpot kahden aidan yhdistelmät (toinen suoraan, toinen takaa)





Toivotaan, et meidänki kohdalla vielä joskus pätee se tuttu sääntö; harjotus tekee mestarin!:D

jyväskylän agikisat & videot

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna käytiin Jyväkylän JAT-tilassa kisailemassa neljän startin verran. Kaikkia videoita en ole jaksanut latailla nettiin, mutta laitoin kuitenkin osan niistä.

Ensimäisellä radalla hyllytettiin heti kolmannella esteellä, kun Soolo haki keppien sijasta hienosti putken:D
Toisella radalla olin iloinen hyvin menneistä kepeistä ja niille hakemisesta, mutta oman ohjausvirheiden vuoksi saatiin muutama virhepiste. Videolta näkee niiiiin hyvin kaikki tyhmät jutut, mitä tuolla tekee. Musta on kivaa olla kakkosluokassa, koska nyt joutuu oikeesti jo hieman miettimään enemmän, että miten ohjaisikaan, kun nuo radat ei olekaan ihan niin suoraviivaisia, kuin ykkösluokassa.

Sunnuntaina ensimmäiseltä radalta kukaan ei saanut nollatulosta, jonka jälkeen tuomari pitikin kaikille säkäluokille ”kurinpalautuksen” ja antoi vähän vinkkejä ohjauksen suhteen ja käski kaikkien tehdä kyseinen rata treeneissä 😀 Meille harmittava vitonen kepeiltä, kun Soolo jätti viimeisen välin pujottelematta (taas!!) ja no, olihan toi rata aikamoista pelastelua noin muutenkin!

Viimeisellä radalla ei taasen tapahtunut mitään hienoa, vaan sählättiin urakalla:D Omat ohjaukset myöhässä ja koirakin tekee tyhmiä juttuja: jättää esteen suorittamatta, vaikka suora linja sille yms. Mut yks juttu siellä oli, mistä olin tyytyväinen: osasin, tein ja uskalsin tehdä ihan supertoimivan persjätön!! En oo uskaltanu tehä niitä oikein kisoissa aiemmin, mut nyt kyl teen! 😀

Seuraavat kisat onkin sitten vasta ensivuonna, joten tähän oli hyvä päättää tämä kisakausi. Me saavutettiin meidän tämän vuoden tavoite, eli jee ollaan kakkosissa! :>>>