agilitykuulumisia & uusi lajivalloitus

Perjantaina 27.03 käytiin Keken kanssa epistelemässä toista kertaa. Ensimmäinen putkimöllirata meni aika humputteluun, pentu oli vaan asenteella ”JEE AKSAA KIVAA, MEEN TONNE OHO MAMI HALUSKI TONNE” ja juoksenteli vaan. Toisella mölliradalla meno oli jo enemmän meidän näköistä:



Tällä radalla voitettiin mölliminiluokka :–) Kehveli on kyllä superkiva kisakaveri – ottaa tosi rennosti odottelut ja voi vaan tsillailla. Tästä huolimatta tekee radalla hyvin töitä. Järkytyin kyllä hieman, kun se yritti pari kertaa päksäyttää radalla olevalle, kun oltiin kujassa odottamassa omaa vuoroa.
Nyt varmastikin keskitytään lähinnä treenailuun – irtoamiset vahvemmiksi ja esteosaamiset. Vielä huhtikuun loppuun asti käydään Julian treeneissä.

Maanantain akstreeneissä oli vuorossa valssitreenit. Näissä on mulla vielä paljon opeteltavaa; oon ihan hukassa, kun pitäis tehä kolme valssia putkeen ja sit vielä erottaa itselle ennakoiva valssi, vastaanottovalssi, pakkovalssi, jnejne. Joka kerta paremmin!
Olin ihan hurjan yllättynyt positiivisesti, miten hyvin Keijo poimii niitä esteitä radalta, kunhan vain kerron sille linjat oikein ja annan luvan suorittaa. Paljon huonommin menee, jos yritän juosta jokaiselle esteelle ”varmistelemaan” omalla tapaani. Takaakierto+valssi sujui myös hyvin, mutta TÄSSÄKIN voisin ohjata sitä koiraa kauempaa, enkä saatella ja juosta itse niin paljoa! Tarvitsen niitä nopeita jalkojani kyllä jossain muuallakin!

Soolon kanssa pyörähdettiin Lempäälässä kisoissa lauantaina. Ensimmäinen rata oli Salme Mujusen käsiäalaa ja rataantutustumisessa kauhistutti tuo loppusuora (alunperin suoran putken kohdalla oli puomi, mutta se olikin jotenkin heiluva, joten vaihdettiin putkeen)… mutta tää olikin tosi kiva rata! ”Hieman” ketutti tuo, että kepit meni ihan sörsseliksi ja sitten vielä korjailinkin niitä ihan typerästi. Noin muuten ihan kivaa menoa, vaikka omat ohjaukset paikoin ihan myöhässä, esim. ensimmäiseen putkeen ohjaus meni aika läskiksi.

Toisesta radasta en sit haluakaan puhua mitään. Ihan hirveetä, pohjanoteerausta. Soololla keuli kaasujalka aika paljon yli ja omakaan pakka ei pysynyt yhtään kasassa. No, näitä sattuu ja seuraavia kisoja kohti taas. Eihän sitä voi tällä treenimäärällä (=treenaamattomuudella) niitä tuloksiakaan odottaa, vaikka kyllä niitä pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa tulemaan..



Eilen käytiin Hennan & Lotan kanssa tutustumassa rallytokoon Tiinan avustuksella. Tiina oli meille taiteillut oikein kyltit ja kaikki. Oli ihan hurjan kivaa! Itsenäisesti oon koittanut päästä vähän lajiin sisälle, mutta sieltä tuli kyllä hurjan paljon juttuja, mitä en oo tajunnut ollenkaan videoita katsellessa.
Oli kyllä ihan hurjan hauskaa ja luulenpa, että tästä lajista tehdään meille sellainen, jossa mä opettelen kisaamista ja kisajännityksen hallintaa. Tokokokeisiin mun asenteella ei oo oikein asiaa, koska oon niin jäätävä kalikka siellä 😀 Vuosi sitten ajattelin kyllä, että tää laji on ihan täyttä hömppäilyä ja pelleilyä, mutta kun vähän tutustui, niin kyllähän tässä pitääkin osata kaikenlaisia juttuja! Ohjaajan sääntöjen tuntemuksella on aika iso merkitys tuloksia tehdessä, pistemenetyksiä tulee herkästi.

– hihna aina löysällä
– älä korjaile koiran vinoja asentoja kisoissa, mieluummin uusit kokonaan
– ANNA LISÄKÄSKYJÄ, tässä lajissa koiralle saa kertoa monilla avuilla, mitä sen pitää tehdä. Auta käsillä, jaloilla, äänellä. Ihan millä vaan. Miten pirun vaikea tätä on käsittää? Ikuinen tokoilija, jossa ei sallita yhtään mitään tollasia.

kepulin ensimmäiset epistelyt

Osallistuttiin Keijon kanssa Taitavien tassujen epävirallisiin agilitykilpailuihin viime viikonloppuna. Kisat sujuivat hyvin, vaikka kartturia jännittikin startit enemmän, kuin tarpeeksi! Ensimmäinen startti oli pahin, mutta sen jälkeen sujui Soolon kanssa hankitulla rutiinilla 🙂 Olen ihan tyytyväinen meidän ratoihin, vaikka siellä on paljon petrattavaakin! Ylpeä minun pikkuketustani <3 Putki-hyppyrata voitettiin tällä menolla:

Mölliradalla sähläsin itse lopussa ja jäätiin sekunti kolmossijasta, mut se meni onneksi omalle koulutettavalleni, että ei huonolle hävitty! 😀


Maanantaina Julian treeneissä treenattiin vaikeita putkikulmia ja myös takaaleikkaus saatiin treenilistalle – olipa noloa, kun ei osattukaan tuollaista perusohjausta kunnolla! 😀 Eli kovaan omatoimitreeniin nämä!

agiepistelyä jattilassa

Meillä ei ole tällä hetkellä matka Jyväskylään kovinkaan kummoinen, joten osallistuttiin JAT:n järjestämiin agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Toinen vaihtoehto olisi ollut opiskella koko ilta koulun jälkeen; jostain syystä epikset vei voiton!



Tältä näyttää onnellinen colliepoika!

Osallistuin kilpailevien radalle ja vielä uusinta yrityksellä. Vettä satoi ihan hirvittävän paljon, kastuttiin, mutta ei se haitannut! Mä oon oppinut pienen elämäni aikana, että useimmilla ihmisillä (minullakin, valitettavasti) on joku sisäänrakennettu tarve valittaa aina, kun siihen löytyy jokin sopiva rako.
Kaupanpäälle epiksistä sain kumminkin jäätävän kurkkukivun, hinkuintiaaniyskän ja muut flunssaoireilut!

Rata oli mun mielestä oikein mukava: ei mikään kovin haastava, muttei niin helppokaan. Me hyllytettiin molemmilla kerroilla \o/, koska mölleissä voi perseillä sen jälkeen, kun joku menee vikaan. Väärä ajattelutapa, tiedetään. Soololla sentään oli kaasujalka päällä ja se osaa nauttia joka hetkestä! Onneksi edes joku, pitäisi niin ottaa mallia tuosta!

HYVIÄ JUTTUJA: Ässä irtosi näppärästi pituuden jälkeiselle hypylle (toisella radalla kannustamalla), onnistuin molemmilla radoilla valssaamaan keppien lopussa. Tämä oli varmaan se isoin juttu, mitä mietin rataantutustumisessa, onnistuuko, kun Soolo on vieläkin joskus jättänyt vikaa väliä pujottelematta.
Toisella radalla myös kepeille meno onnistui! Millähän sen saisi onnistumaan aina ensimmäisellä kerralla kisoissakin? Kontakteille ylösmenot suht ok.

kontakteilla OHJAAJALLA on tapana säheltää aika paljon – molemmilla kerroilla A:n sähellys oli musta puoliksi, samoin puomin lopussa ekalla radalla öh? Haluaisin oppia luottamaan tuohon koiraan paremmin. Se kyllä osaa treeneissä vaikka mitä, miksen siirrä niitä kisoihin, vaan joko odotan hirmuisen pitkään tai sitten vapautan salamannopeasti ilman mitään mua helpottavia ohjauksia?

treeniin: kolme aitaa vierekkäin ja niiden meneminen eripuolilta: TIESIN, että tuolla vikalla tulee ongelmia + helpot kahden aidan yhdistelmät (toinen suoraan, toinen takaa)





Toivotaan, et meidänki kohdalla vielä joskus pätee se tuttu sääntö; harjotus tekee mestarin!:D

kuka sanoo et saat tuloksii ilman duunii

Viimeisimpään postaukseen viitaten; eroahdistus on vähentynyt entisestään – en enää pidä edes Thundershirttiä Soololla joka päivä ja palatessani löydän kotoani rauhassa nukkuvan koiran, joka herää vasta avattuani oven ja tulee hitaasti venytellen luokse <3 Eli ihan hirvittävän kaukana siitä paniikinomaisesta "mamma missä sä oot ollu ?? Ihanaa, kun tulit kotiin, älä enää ikinä jätä mua yksin!!!"


Joskus saavutuksista saa jotain tunnustusta

Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa koiraseuran vuosikokouksessa. Soololle jaettiin pari kiertopalkintoa, joista mamma on on NIIN YLPEÄ :—-)
Soolo on siis JSPKH:n vuoden TOKO-koira ja saatiin myös MATSIN MALJA (eniten koekäyntejä). Vuoden agilitykoira-kilpailussa sijoituttiin myös toisiksi!


Tottistelua opiskeluntäyteisen lauantai-aamun jälkeen

Eilen käytiin pitkästä aikaa tottistelemassa. Tehtiin porukalla häiriö seuraamisia, jääviä ja noutoa. Soolo aluksi aika normaali tättähäärä ”viuviu täällä on häppeninkiii mitä tehään haluun mennä mitä tuolla on”, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi taas toimimaan, kuin unelma!

Aluksi tein namin kanssa perusasentoa ja siinä odottelemista rauhassa, jonka jälkeen lelun kanssa seuraamisia ja sen käännöksiä. Aika lyhyttä pätkää. Edistää, mutta ei ihan hirvittävästi. Pitää tehdä enemmän muutaman askeleen seuraamisia, että jäisi tuo pienikin pois.

Jäävistä tehtiin istumista, jota sai aika paljon muistutella, mutta onneksi Soolo kestää hyvin toistoja. Aluksi reilulla käsiavulla, mutta sen sai jättää aika pian pois ja poika oli pätevä! Näitä pitää tehdä lisää. Maahanmenot nopeita, samoin seisomiset tosi hyvät!

Noudossa ekalla heitolla perseili, pudotteli kapulaa pari kertaa ym, ei palkkaa. Toisella kertaa hieno! Palkkasin molemmissa ruhtinaallisesti ennen, kuin sai lähteä kapulallle.
Tehtiin myös metrin hyppyä pari kertaa niin, että Mira houkutteli Soolon lelulla sen yli. Hienosti pomppaa. Vähän vaan ujostuttaa, mutta ihmekös tuo, kun ei ole ennen juurikaan noin korkeita hypellyt ja yhtäkkiä tulee kiinteä este eteen.
Lopuksi tein vielä kapulan suussa A-esteen ylitystä, joka oli ihan jeejee. Pitäisi saada vielä vaan tuo nouto yhdistettyä tuohon.

Kaikkien treenattua tehtiin vielä ryhmäpaikkamakuuta. Soolo nousi kaksi kertaa istumaan, MUR, mutta oli melko hiljaisesti ja pääsin monta kertaa myös palkkaamaan tämän päivän aikana. Isona huomiona halusin keskittyä siihen mielentilaan, jossa jätän koiran paikallamakuuseen; se on hiljaa ja rauhallisena, eikä päästä sellaisia ääniä, niinkuin kokeessa. Näitä pitäisi tehdä lisää, vaikka sujuikin nyt tosi hyvin!


Tottistelun jälkeen esineruutua

Tottisten jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Soololle kävin näyttämässä 3 esinettä samalla kertaa. Ensimmäiselle pinkoi ja toi hienosti, samoin toiselle, mutta kolmas oli vaikea ja keskittyminen alkoi herpaantumaan. Soolo pysyi hyvin ruudun sisäpuolella, eli hahmotti hienosti tallatun alueen ja palasi heti, jos joutui sen ulkopuolelle.

Pitää myös jatkossa tehdä aina niin, että se hakee kolme esinettä! Esineruudussa voi myös kuulemma näin alussa olla ”bileet”, eli paljon erilaisia esineitä, niin saadaan koiralle suurempi todennäköisyys löytää helposti esineitä sieltä.

Mä olen taas tehnyt ihan erilailla – yksi, kaksi esinettä aina, itsehän olen siis varmaan taas opettanut, ettei siellä ole, kuin ne muutama? Tää treeni oli hyvä senkin vuoksi, että sain varmuuden siitä, että en ole treenannut ihan väärällä tavalla, vaan oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Uusia opittuja asioita:
– tuomari voi päättää esineruudun lähetyssivun, eli se voi vaihdella, eikä ole aina suoraan se ”polulta lähtevä”, vaan lähetyssivu voi olla myös ”ruudun takana”, tämä on kuitenkin kaikille koirille sama
– koiran lähettäminen esineruutuun voi tapahtua monella eri tapaa: ruudun janan luona saa liikkua miten haluaa, eikä ole yhtään niin tarkkaa, kuin ukkoja etsiessä. Jotkut haluavat aloittaa ruudun reunasta – toiset lähettävät keskeltä ja antavat koiran etsiä ruudun itse joka reunalta.

Mä luulen, että Sooliksesta tulee vielä hieno hakukoira!!

Sunnuntai kouluttaen agilityä

Jatkoryhmän viimeisiin hallireeneihin olin valinnut Niinun suunnitteleman radan, jota ollaan Soolon kanssa joskus monta vuotta sitten treenattu Niinun koulutuksessa. Löysin radan jostakin pääsykoepapereideni seasta ja se vaikutti niin kivalta, että oli pakko päästä kouluttamaan sen avulla nyt itse!
Treenit sujuivat tosi hyvin, ryhmäläiset tuntui oppineen jo tosi pienessä ajassa paljon. Kouluttaminen on oikeesti avartanut vähän mun ajatusmaailmaa koirien käyttäytymisestä jo nyt, vaikka oon tehnyt sitä vielä niin kovin vähän. Innolla odotan kesää, kun tätä pääsee tekemään vielä useammin. Koirat oppii erilailla ja toimii eritavalla. On älyttömän palkitsevaa, kun keksii jonkin tavan, jolla koira ja koiranohjaaja alkavatkin toimia yhdessä aivan uudenlaisella tavalla.

Soolo pääsi treenimään myös ja se oli ihan super <3 Ohjaaja on vaan välillä hieman myöhässä ja ei ohjaa kunnolla, mutta pienen harjoittelun jälkeen sujuu! Aksailun jälkeen tehtiin vielä nopeat tottikset Elisan&Kodan kanssa. Paikallamakuussa nousi taas istumaan, mur!! Noudossa pääsin kerran karjaisemaan tuolle, kun varasti. Musta tää on hyvä juttu treeneissä, koska saa muistuttaa kunnolla, että noin ei vaan voi tehdä. Illalla käytiin vielä Melissan ja hänen poikien, sekä Tuijan ja Pepen kanssa juoksuttamassa koiria.

Maanantai Haukkuvaaran agiepiksissä

Jottei koiramaista touhuilua olisi liian vähän, suunnattiin seuraavana iltana Jyväskylään agiepiksiin. Ilmoittauduin Soolon kanssa mölli/1lk radalle, sekä konkareihin, mutta lopulta päädyttiin vain mölliradalle, koska kisojen aikataulut venyivät melko pitkälle. Lähdettiin ennen palkintojenjakoakin pois, mikä oli tällä kertaa virhe, sillä me VOITETTIIN :–D Mä olin kyllä tuon radan jälkeen sitä mieltä, että oli ihan kaaoottista ja ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saada palkintoja. No, ehkä ei olisi pitänyt luulla!

Käytiin ennen epiksiä juoksuttamassa koirat porukalla (Juulia&Voitto, sekä Melkku&pojat), sekä paikanpäälle mentiin kuuden maissa. Startattiin kuitenkin vasta illalla puoli kymmeneltä Soolon kanssa, joten olin itse ihan väsynyt ja Soolokin varmasti kauheasta touhuilusta! Uskon noiden tyhmien irtoamisongelmien (Soolo ei hyppää suoraan edessä olevaa hyppyä) johtuvan vaan puhtaasti väsymyksestä, vaikka onhan tuotakin ollut meillä kisoissa viime aikoina, mutta ei treeneissä kylläkään.
Jokatapauksessa pitäisi päästä tekemään tätä lisää!

Tässä vielä rata videoituna:


RAKAS JO 4-VEE <3 eiliset ukot löydetty & agiepistelyä!


Sinä olet jo isopoika!
Oon nelivuotias, oppimaan innokas!
Sain nimen hauskimman, SOOOOLO!
On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää
puuhailee touhuissaan SOOOOLO.
Maailma muuttuu, niin minäkin!
OON SOOLO! HEI VAIN!

Kingi oli mun luona Korpilahdella viime viikon. Isi on vieläkin ihan kamala syöttämään koiralle herkkuja, joten taidan jatkossakin ottaa sitä tänne hieman laihikselle pariksi viikoksi.. Toi pappa on vaan niin ihku! <3 Mä en ollut tajunnut, että miten ikävä mulla onkaan ollut noiden jokailtaisia riehumiskohtauksia, söpöliinit! Harmi, että kameran keksii vasta ihan liian myöhään ottaa:D

En tajua, miten aika on mennyt näin hurjan nopeasti tuon sooloilijan kanssa. Ihan hetki sitten mä vasta haaveilin koirasta, jonka kanssa pääsisi harrastamaan ja tekemään täysillä! Eilen se oli pieni, mun sylissä, mä niin onnellisena, kuin voi pieni koiratyttö olla!
Nyt alan pitkästä aikaa vasta haaveilemaan kaverista tuolle – josko se olisi solppiksen oma pentu, vai joku ihan muu otus? Aika menee ihan liian äkkiä! Ei ehdi edes nauttimaan kaikista ihanista hetkistä tarpeeksi. Välillä ainakin musta tuntuu siltä. Mä en edes uskonut, että saisin näin ihanan koiran – vaikka se välillä onkin ihan idiootein <3 Mitäs muutakaan tuo otus haluaisi tehdä synttäripäivänään, kuin treenata agilityä? Ihan ykkösjuttu Solppiksen kanssa. Lähdettiin siis poikaystävän kanssa Killerille agilityn epiksiin. Käytiin tekemässä kisaavien rata kaksi kertaa. Epiksissä oli myös meidän treenikaverit Anu ja Nelli!
Meillä oli taas sama tuttu ongelma: kepit – kattokaa vaikka videolta taas, että mitä ne mun propellikädet tekee. Hyi. Milloinkohan mä opin olemaan sabotoimatta ton koiran suoritusta ja ohjaamaan kerrankin kunnolla ja huolella ensimmäisillä kerroilla? Pussi oli Soolon mielestä myös vähän outo!
Toisella kierroksella sit päätin ottaa kontakteja A:lla uusiksi, kun vähän epävarmasti jäi sinne. Tätä ei oo tehnyt pitkään aikaan, joten koska oltiin mölleissä, niin hyvä paikka varmistella! Ekalla yrityksellä kumminkin vissiin 15vp ja kolmossija! Saatiin siis jopa kotiinviemisiäkin tolla räpellyksellä!:D

Liitelyjen jälkeen tein Soolon kanssa vähän tottisteluja. Älyttömän hyvää seuraamista, piilopaikkista niin, että menin itse ulos hallista. Musta on tuntunut monesti, että ton suoritus melkein aina paranee, mitä enemmän häiriötä on – mikähän siihen on syynä?

Eilen käytiin ennen hakutreenejä tottistelemassa pienellä porukalla kentällä. Haluan vähän tietää, että millaista suoritusta pitäisi sinne alkaa rakentamaan. Mulle on ollut vielä hieman epäselvää, että mitä kaikkea pk-puolen alokasluokan liikkeisiin ylipäätään kuuluu. Helpotus kuitenkin oli, kun ei meille ilmeisesti ole uutta kuin ainoastaan A:n kautta oleva nouto ja tasamaanouto. Eteenlähetys on myös kesken, mutta sitä ollaan sentään tehty joskus aika paljon!
A:n kautta oleva nouto pitää miettiä hieman erilailla, kun Solppiksella on niin vahvana 2on2off agilityn kautta, että miten sen kunnolla opettaa, että nyt saakin vaan juosta läpi (mitä ei agilityssä saa jatkossakaan koskaan). Saatiin Soolon kanssa tehtyä kuitenkin yllättävän nopeasti jo noutojakin A:n kautta, avustuksella toki!
Seuraamisiin tietty pitää saada lisää kestävyyttä, että jaksaa tehdä intensiivisemmin kaavion, kuin mitä BH:ssa, sekä jääviin hieman lisää varmuutta ja ohjaajalle selkeäksi nuo askelmäärät. Tähän asti kun ollaan tehty lähinnä vain ALO:n mittaisia seuruita.
Mä luulin, että meillä olisi tottiksen suhteen paljon enemmän töitä tekemättä! Esineruutuakin pitäisi ensi kesänä viimeistään alettava treenaamaan säännöllisesti.

Haussa kolme ukkoa, ensimmäinen vallin takana, toinen aika helppo ja kolmas myös vallin takana. Soololla on metsään mentäessä ihan hirmuinen into päällä, enkä viitsi sitä vielä ottaa niin täysillä hallintaan sinne mentäessä. Maalimiestenkin luo tuo yrittää kovasti mennä! Lelupalkka toimii!
Kouluttaja kokeili pientä yritystä haukuttamiseen, joka sujuikin niin hyvin, että seuraavalla kerralla jo haukutetaan maalimiehen luona! Ei kyllä ollut mulle yhtään yllätys, että tuo otus on helppo muidenkin saada haukkumaan.

pstt. Tätä poppoota on aina välillä ikävä!