kynsin hampain tartutaan, puuta heinää puhutaan

Löysin vihdoin kamerani laturin, joten tulossa hieman parempia kuvia 😀

Valssitreeniä aksailussa & Julian koulutus Haukkuvaarassa

Alkeisryhmän treeneissä opeteltiin valsseja, Keijon tekemisestä on videotakin (joskin se valssin kääntyminen on ihan kamala, mutta pennun kanssa kun on tehty vaan suoraa tähän asti :D). Kyllä huomaa taas videota katsellessa, että toi ohjaaminen on ihan kamalaa – kädet lentää taivaassa ja valssin teen vasta sen jälkeen, kun ipana on hypännyt hypyn 😀
Tässä kuitenkin ihka ensimmäinen aksavideo keekkulista! Huomatkaa, et ipana tekee hienosti 2on2off-asennon alussa <3 (Soolosta kuvattu ensimmäinen aksavideo löytyy täältä ja täältä, ikää Soololla vähän enemmän)




Mieletöntä, miten paljon tästä lajista oppii, kun yrittää opettaa toista koirakkoa. Joutuu ihan oikeasti miettimään, mikä menee vikaan ja miksei jokin asia toimi. Ajoitukset ja rytmitykset selvenee omassa päässä – josko niitä pian oppisi sitten käyttämään omassakin tekemisessä, kun periaatteessa tietää, miten pitäisi tehdä.

Voitteko kuvitella, että Soolo painaa ainoastaan 3kg enemmän, kuin tuo pieni ipana? Keijolla siis painoa jo 20kg.. Tassut aika samaa kokoa.

Maanantaina päästiin tuuraamaan Tiinan&Pongon vuorolle Haukkuvaaraan Kärnän Julian oppiin, joten jätettiin omat maanataiviikkoaksat väliin.
Radalla oli jänniä suoria putkia puomin alla vierekkäin 3kpl ja niihin piti irrota – itse jouduin siis jäämän puomin toiselle puolelle. Olin aivan satavarma, että Soolo ei irtoa noihin oikein, kun rataantutustumisessa mietin tekemisiäni. Yllätys olikin kova, kun ei se ollutkaan vaikeeta!
Saatiin myös kotiin treenattavaksi sivuttaisirtoaminen/estefocus -juttu, jossa ohjaajan rintamasuunnan avulla saadaan koira hakemaan hyppyeste kauempaakin (lähdössä). Kuvittelin, että olis meillä hanskassa, mutta ei niin hyvin, kuin voisi!
Mun pitää myös muistaa, että en yritä juosta Soolon kanssa yhdessä kilpajuoksua, vaan lähettelen sitä esteille ihan rauhassa, jolloin mulla on myös aikaa helposti liikkua siellä radalla. Heti alkoi sujua vaikeammatkin kohdat, kun oman liikkeen ajoitus ja rytmitys löysi oikeita hetkiä. Ohjauskuviot mulla on hallussa hyvin, mitään uusia juttuja ei juuri tullut, mutta toi ajoitus on vaan niin vaikeeta!

Tässä taas hienot treenimuistiinpanot illan treenistä:

Tunti meni aivan liian nopeasti, tuntui, että treeni jäi vähän ”kesken”, mutta saatiin taas eteenpäinvieviä juttuja meidän treeniin mukaan. Täytyisi vaan päästä useammin jonkun tarkkailevien silmien alle, jotta nuo rytmitysongelmat alkaisivat pikkuhiljaa jäädä. Julia kehui, että ollaan kyllä menty paljon eteenpäin siitä, mitä aikaisemmin oltiin! Ihana kuulla, ehkä me ollaan jotain tehty oikeinkin :–)

Koiran kehonhuolto

Oon pitkään potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en ole huollattanut ja hierotuttanut Sooloa pitkään pitkään aikaan. Sain nyt vihdoin aikaiseksi varata sille hieroja-ajan. Meillä kävi siis tänään kotona Jutta Kirkkala, joka on jo useamman vuoden hieroskellut koiria.
Soolo käytiin tunnissa läpi, samalla Jutta näytti mulle, miten voisin venytellä Sooloa jonkin pienen lämmittelyn jälkeen. Oon sitä aikaisemminkin tehnyt, mutta mulla oli joitakin puutteita, mitä en ollut osannut miettiä:
– koiran nivelille ei saa tulla kiertovaikutusta, eli älä nosta ylöspäin jalkoja, vaan pidä riittävän matalalla
– ihan kylmiä lihaksia ei saa venytellä, vaan sellasia lämpöisiä
– älä vedä/työnnä jalan päästä, vaan sieltä kropasta kiinni
– tue takaselkää omalla jalalla
– venytykset alkuun lyhyitä, mutta pikkuhiljaa hieman pidempiä

Soolo oli kuulemma hyvässä lihaskunnossa, eikä jumejakaan juurikaan löytynyt, vähän oli kireyttä selän päällä, sekä etutassujen ”sisäpuolella”, joka on kuulemma aika yleistä koirilla, jotka harrastavat aktiivisesti. Noita saadaan kuulemma juuri noilla etutassujen venyttelyillä aukeamaan vielä lisää.

Ajattelin nyt hierotuttaa Sooloa hieman useammin, mutta Jutan mukaan ei oo mitään välitöntä tarvetta ihan lähiaikoina, kun oli noin hyvässä kunnossa. Helpotus! Soolo ei siis ole näyttänytkään mitään jumien merkkejä, mutta kyllä sitä aina miettii ja huolehtii, jos siellä kuitenkin on – koirat kun eivät osaa kertoa, koska ovat kipeitä!


(Visited 15 times, 1 visits today)
Evie

Written By Evie

Bloggaaja opiskelee eläinlääketiedettä Tarton maatalousyliopistossa ja harrastaa aktiivisesti colliepoikiensa kanssa.

3 Comments on “kynsin hampain tartutaan, puuta heinää puhutaan

  1. Iipu Vastaa

    joulukuu 4, 2014 at 9:27

    Hieno video, voi miten taitava Kekkuli <3 Ja nauroin tolle sen painolle taas! Halti painaa nimittäin 15,5 kg :–D Mut se onkin tommonen pienisievä. En malttais odottaa että nähdään taas, ois niin kiva vertailla tota tassujen kokoakin! Haltilla oli sisaruksiin verrattuna niin pienet sillon pari viikkoa sitten kun nähtiin niitä. Ja hyvä ettei Soololla oo jumeja 🙂 Kuitenkin luulis, että agilitykoirille helposti tulee ja kun ne ei tosiaan näytä vaikka oiskin vähän kipeitä.

    • evie

      evie Vastaa

      joulukuu 5, 2014 at 9:50

      Herttileijaa, ompa toi mun ipana sit iso! Noin isoo painoeroo kun ei voi enää selittää sillä pienellä pullalla, mitä Keekkulilta löytyy – se kun syö KAIKEN roskiksia myöten…
      Rakenteesta tuo johtuu, sillä oiskin kiva päästä vertailemaan! Ilmeisen pian kuitenkin nähdään.

      Ihanaa kyllä, ettei Soololla oo pahoja jumeja, jotain pientä kireyttä tosiaan aina löytynyt (nyt erikohdasta kuin silloin joskus).
      Ilmeisesti sillä on hyvä rakenne, koska lujaa on kuitenkin menty ja harrastettu ahkerasti!

      • Iipu Vastaa

        joulukuu 5, 2014 at 9:21

        😀 jep! Kyllähän Haltikin syö ihan kaiken, mut ehkä se vaan kasvaa sit korkeutta – äiti mittas sen tänään 56 cm.
        Varmasti on, ja ennen kaikkea hyvä lihaskunto! Soolo varmaan käyttää lihaksiaan niin tasapuolisesti, ettei pääse suurempia kireyksiä muodostumaan 🙂 Ihan huippua kyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *