kesäloma hyvä!!!

Istuskelin ihastelemassa meidän kanaperhettä, kun yhtäkkiä mieleen tuli blogin kirjoitus. Kesä on ollut aika haipakkaa, mutta siitä huolimatta mulla on ollut ihan mahtavaa. Viikot oon ollut töissä, mutta viikonloput oon saanut vapaasti juosta koirakisoissa ja treeneissä, nauttien kesästä kavereita nähden.
Elämä vaikutti keväällä välillä taas työntävän ikäviä juttuja urakalla, mutta onneks myrskyjen jälkeen muistaa aina olla kiitollinen pienistä jutuista ja ne pienetkin tuntuu tosi isoilta! Nyt on hyvä. Kesäloma on paras.

Tartosta pääsin lähtemään hieman ennen kesäkuuta, jolloin aloitin kesätyöt Siilinjärven kunnan pieneläinklinikalla. Omanalan työpaikan saaminen tuntui aluksi mahdottomuudelta, joten olin äärettömän kiitollinen, kun kuulin pääseväni kyseiseen paikkaan töihin. Asuntokin järjestyi hienosti vanhan opiskelukaverin kautta.

Kevät meni tosiaan opiskellessa ruokintaa, epidemiologiaa, virologiaa, patologiaa, hygieniaa ja maailman eläintuotannon kurssi ja koirakurssikin oli 🙂 Ruokinnan lopputentti multa jäi vielä syksylle odottamaan, sillä mulle tuli kiire kesälaitumille ja vähän puhtikin loppui sen ison koerumban keskellä.

Hoitajan töiden alettua olin monesti päivän päätteeksi aivan loppu; uutta asiaa tuli jatkuvasti isolla syötöllä – Provetin käyttö, puheluihin vastaaminen, näytteiden otto ja värjääminen, välinehuolto, erilaiset potilaat ym.. ja olisin halunnut oppia kaikesta kaiken! 😀 Parin viikon jälkeen asiat alkoi onneksi olemaan jo jollakin tasolla tuttuja ja työ ei tuntunut enää niin raskaalta. Klinikalla on kyllä ollut kokoajan säpinää ja kiirettä riittää päivästä toiseen, mutta helpottaa kummasti, kun ihan jokainen asia ei ole uutta! Oon monesti ajatellut, että on kyllä niiin hyvä päästä näkemään monen eri eläinlääkärin työtä näin läheltä, ennen kuin täytyy itse astua isoihin saappaisiin.

Oon älyttömän kiitollinen mun tähänastisesta kesälomasta, sillä oon saanu olla osa mahtavaa työporukkaa ja oon oppinut ihan valtavasti! Mun tiedonnälkä tätä ammattia kohtaan on vaan kasvanut jatkuvasti. Ihanat eläinlääkärit ja hoitaja-Minna on myös jaksaneet vastailla mun tyhmiinkin kysymyksiin. <3

Pääasiassa oon siis tehnyt hoitajan tehtäviä, mutta mukaan on mahtunut myös muutamia lehmäjuttuja. Oon saanut piikittää, kanyloida, lötrännyt betadinella, ottaa verinäytteitä, avustaa monissa leikkauksissa, ottaa ja värjäillä hurjan määrän erilaisia näytteitä, huoltaa välineitä ja tietty paijailla söpöjä pentuja! <3 Välillä on ollut myös hieman hauskaa, kun ihmiset on ollut pulassa punkkien poiston kanssa, tai kun uroksen nännejä on luultu jonkin sortin kasvaimiksi 😉

Pari kuukautta on hujahtanut todellakin siivillä ja en ois aiemmin uskonut, että työnteko vois olla näin kivaa! Musta ei vieläkään alkanut tuntua siltä, että ”Äh, taas pitää herätä aikaisin töihin”, vaan sinne oli oikeesti kiva lähteä joka päivä. Tätä se ei ollut ihan kauppaan töihin lähtiessä, tosin siihen työhön on ehtinyt kuuden vuoden aikana jo niin tottua, eikä uutta asiaa ole tullut enää pitkään aikaan ;-D Muutamat kesäviikonloput oon toki sielläkin ollut töissä!

Tää on ollut niin siistiä olla ollut tekemässä just sitä, mitä rakastan ja mistä oon unelmoinut pikkutytöstä lähtien – tosin onneksi vielä toistaiseksi ilman sitä hurjaa vastuuta 🙂 Kesän viimeinen kuukausi menee näillä näkymin työskennellen lehmien parissa, jonka jälkeen pääsen aloittamaan kolmannen vuoden opinnot! Aika menee ihan liian äkkiä.



Koirien kuulumisista sen verran, että Keijo hankki itselleen ensimmäisen nollan agilityn maxi1 -luokasta ja toisetkin on olleet tosi lähellä, mutta omistaja on pilannut ne ohjauksellaan pariin otteeseen.. Uutta yritystä vaan! Meillä on kuitenkin alkaneet rimat pysymään ylhäällä paljon paremmin, joten toivoa on!
Kesä ollaan käyty treenaamassa Kuopiossa ACElla – kesäkuu ensin Tiia Vitikaisen opissa ja elokuussa meitä on kouluttaneet Laura ja Timo Sutinen.

Käytiin myös näyttelyssä Keuruulla, jossa Keijo oli tuomarin mukaan niin laiha, että antoi tälle H:n valioluokassa. Muuten ei löytänyt mitään isompaa vikaa, mutta mä nyt en oo näitä näyttelyitä aiemminkaan ymmärtänyt! Kiva tuon otuksen kanssa kuitenkin käydä välillä 🙂 Mä vähän kommentoin ja urputin vastaan, sillä kyseessä on agilitykoira ja se ei todellakaan ole laiha, vaan normaalin hoikka, niinkuin pitääkin 😀 Hieman nauratti kehään jälkeen, kun mun yritys on saada sille joskus vielä Suomen serti, mutta ehkäpä pitää lihottaa sitä joku 4kg ennen kun vien seuraavaan.. Tällä hetkellä painaa n. 22-23kg, mikä on omasta mielestä just sopiva!

Molempien poikien kanssa käytiin myös Jämsän rallytokon piirinmestaruuskisoissa, joissa Soolo repäisi 98p ja alokasluokan pronssia! Keijo sai myös hyväksytyn tuloksen 77pisteellä.

Keijo kävi myös luonnetestissä hyvillä pisteillä; 172p ja laukausvarma! Mun hieno mies <3

I. +1a Toimintakyky: Kohtuullinen
II. +1a Terävyys: Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
III. +3 Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty
IV. +2a Taisteluhalu: Kohtuullinen
V. +1a Hermorakenne: Hieman rauhaton
VI. +3 Temperamentti: Vilkas
VII. +1 Kovuus: Hieman pehmeä
VIII. +3 Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
IX. +++ Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Perustettiin meille tosiaan kotikanala. Käytiin koulun kanssa lattiakanalassa vierailulla ja sen jälkeen päätin, että meille tulee muuten varmasti kesällä kanoja! Tällä hetkellä meillä on 6 kanaa ja Pauli-kukko. Ne on aivan supervalloittavia tapauksia <3 Niin oppivaisia ja seurallisia tyyppejä, jotka tykkää touhuta ja kuopsuttaa koko päivän läpi!

Loppuun vielä muutama satunnainen kuva viime lukukaudelta ja kesältä;

Vietin helmikuussa myös Tarton sairaalahoidossa 5 päivää 5 päivän kotisairastamisen jälkeen.. Sain ihan hirveän kryptosporidioosi-tartunnan eräältä tilakäynniltä – onneksi se on nyt historiaa!! 😀 Ei kyllä unohdu heti.

kakkosen syksy käyntiin anatomian ja immun parissa

Taas ollaan oltu Tarton puolella jo hyvän tovin ajan. Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin, vaikkakin stressikäyrät on olleet hieman korkeammalla, kuin odotin!
Vapaa-aika on hieman vähissä, jos yhteen viikkoo sisällytetään kolme esitelmää ja kaksi tenttiä, joskin laiskuuden iskiessä pystyin onneksi yhden tentin siirtämään seuraavalle viikolle;)


Okei, on meillä hauskaakin välillä pidetty – tässä kiusataan uusia fukseja keskustassa;) Pojat oli tietty mukana ihmettelemässä.

Meidän lukujärjestys koostuu tällä hetkellä jo hieman mielenkiintoisemmista aiheista, kuin aiemmin. Jee! Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että päästään lähemmäksi sitä todellisuuden ammattia. Anatomiassa ollaan jälleen leikelty ja opeteltu verisuonia – eli opetellaan kaikki valtimot ja laskimot, pienen pienetkin. Nämä tentitään taas suullisesti meidän leikkelemistä malleista. Tämän jälkeen meillä on lisäksi myös kirjallinen koe näistä, joka olisi todella helppo, jos vaan omistaisi valokuvamuistin! Seuraavaksi olisi vielä vuorossa imusolmukkeet ja hermot! Ja sit on anatomia paketissa!!! Sen jälkeen on biletän kyllä mielessäni kuukauden.



Muutama koulukirja & kotikatu <3

Anatomian lisäksi meillä on toinen erittäin työllistävä kurssi meneillään – immunologia. Immusta meillä on joka viikko joko pakollinen esitelmä (seminaarissa, jossa noin neljä esitelmää kerralla ja sen jälkeen niistä keskutellaan ja kysellään toisilta) TAI n. 500-800 sanainen essee, minikokeet ja vielä lisäksi luennot ja nekin olisi hyvä ymmärtää vielä kotonakin!:) Opettaja on kyllä todella kiva ja tuntuu, että oon oppinut tällä kurssilla jo huimasti! Eli vaikka töitä onkin tehtävä paljon, niin se kannattaa.
Näiden lisäksi on virologiaa, fysiologiaa, mikrobiologiaa, eläinten hyvinvointi ja suojelu -kurssi, patologiaa, sekä erityiskurssi maatilan eläimistä (eli vieraillaan navetoissa, opetellaan sikojen, lehmien, lampaiden elämää ym.). Voin sanoa, että aika ei oo käynyt pitkäksi!!


Onnelliset pojat juoksemassa Vorbusella.

Kävin koirien kanssa kisaamassa Suomessa ollessa aika paljon ja tehtiin me Soolon kanssa yksi nollakin. Harmillisesti ei saatu vaan SERTIä, kun oltiin toisia, vaikka kovaa mentiinkin! Keijo aloitti myös kisaamisen, silläkin nollat on lähellä ja kisaaminen tuntuu tosi kivalta! Käytiin myös Viron puolella Viljandissa kisaamassa kahden päivän verran, siellä Keijo sijoittui toiseksi saaden harmillisen vitosen (yksi rima) – muuten ei ihmeellisiä tuloksia. Pohja oli aika haastava, kun oli satanut ennen meidän startteja aika paljon ja nurmikenttä oli aikamoista kuravelliä :(.

Ollaan myös päästy takaisin treenien pariin ja on ihan huippukivaa, että on taas säännölliset treenit ohjauksessa. Jaanikalta ollaan saatu taas paljon uusia vinkkejä ja on superhyvä, että Jaanika vaatii erityisesti multa enemmän. Kontakteilla ollaan edistytty, kun joku kerrankin vaatii multa sen, että en himmaile ja varmistele kontakteilla, niin varsinkin Keijon kontakteista alkaa tulla aika mageet! Mun oman liikkeen merkitys siis vähenee entisestään niillä ja uskallan pian juosta ihan täysiä koko radan ajan – ainakin toivottavasti!!:D



Vielä yks juttu, mikä teki mun elämästä pitkäksi ajaksi aika luksusta, hankin nimittäin pojille autoon Variocage-häkin. Se oli kallis, mutta jo nyt ihmettelen, miten oon voinut elää ilman tuommoista häkkiä autossa! Niin ihanaa, kun ei tarvi köyttää takaluukkuun tai miettiä, koska ne on etupenkillä kuraisilla tassuillaan pilaamassa koko autoa!! Tässä on vielä väliseinä, niin treeneissäkin superkätevä ottaa vain toinen koira autosta ulos, vaikka molemmat olisi tietysti ehdottomasti tulossa mukaan silloin.

Keijon agilitykuvat: Ilona Karjalainen

agilitykilpailut virossa, Tarton koiranäyttely ja lomalaisen kuulumisia!

soolo, evie, keijo

Mulla on ollut pitkästä aikaa superpitkäloma. Tää on ollut ihan tarpeenkin kaiken rutistuksen keskellä. Ihanaa vaan levätä ja olla. Anatomian ja kemian tentit tosiaan tein tammikuun alussa.
Oli myös ihanaa käydä tekemässä meidän ihanassa kyläkaupassa – Hokassa – pari työvuoroa ja nähdä työkavereita!
Tuo 500 kilometrin matka kotiinkaan ei tunnu enää niin pahalta – samalla matkanvarrella saan näes hoidettua kaikkia ”pakolliset” kyläilyt, mm. kaverit, äiti, mummot. Viime kesänä vielä mietin kauhuissani, että miten jaksan ajaa muutama satakilsaa kasvattajan leirille, mutta nyt nuo ei tunnu missään! Kävin Suomessa nyt kaksi kertaa lomalla, ensin joululoman ja palasin uudeksi vuodeksi tänne, jonka jälkeen tajusin, että auto pitää katsastaa.. Oishan sen voinut tietty aiemminkin hoitaa!!

pojat Tartossa, Soolo ja Keijo

Tarton koiranäyttely 9-10.01.16

Minä ei-näyttelyihminen pyörähdin poikien kanssa myös koiranäyttelyssä, koska se oli niin lähellä, pari kilsaa näyttelypaikalle. Mitään merkittäviä tuloksia ei tullut, Keijolla vielä tuomarin mukaan kesken eturinta ja liikkeet saa harmonisoitua (kas kummaa, pomppujänis!) ja Soolon kohtaloksi koitui korvat.

Lauantaina Keijo kuitenkin ERI1, SA ja PU4 tällaisella arvostelulla: ”Bit short bodied, very nice male head, bit narrow chest, correct topline, enough angulation, not enough round movement, not harmonic movement, bit loose in front on movement, excellent coat.” / Anna Kochan

Agilityssä kilpaileminen Virossa, Viljandissa

Mulla on ollut pitkään kova hinku kilpailemaan, eikä syyttä suotta! Soololle ja mulle tuli melkein vuoden tauko kaikesta olosuhteiden pakosta. Nyt oli kuitenkin ihan huikea fiilis päästä tekemään yhdessä rataa kisoissa!

Ilmoittautuminen oli helppoa, se onnistuu www.agilitykoer.ee -osoitteessa ja samaan tapaan, kuin Suomessakin. Lisenssiä ei tarvita ja osallistumismaksutkin on huokeita Suomeen verrattuna :-). Kisoja täällä ei ainakaan näin talvella liikaa ole, mutta onneksi jotain kuitenkin! Osallistujia on jonkin verran vähemmän, mitä oon tottunut näkemään esim. Tampereen ja Jyväskylän kilpailuissa. Pääpiirteittäin kisat kumminkin oli samantyyliset. Ainut ero esim. tuloksissa oli se, että jos sait nopeen vitosen, niin saatoit voittaa sen nollan saaneen, jos se oli kamalan hidas!

Viljandiin oli noin vajaan tunnin mittainen matka kotoa, joten aika perus kisareissu tuli tehtyä, mihin oon tottunutkin. Soolo sai suomalaisella kisakirjalla kisata 2-luokassa. Keijo pääsi A0-luokkaan, joka on tarkoitettu koirille, jotka eivät vielä ole virallisissa kisanneet.

Soolon kanssa oli ekalla radalla ihan mieletön agilityflow. Mä niin nautin joka hetkestä, minkä sain sen kanssa siellä viettää! Tuntu vaan niin siistiltä, rata sujui katkeamatta, mutta jokunen virhe sieltä otettiin rimoilta. Toinen rata oli kans huikea siihen asti, kunnes olin koiran laskeutumispaikan kohdalla ja törmättiin ja hyllytettiin samalla 🙂 Kolmannella radalla mulla loppui oma kunto (ai mitenniin oon käynyt salilla viimeiset 6kk?? ei näy missään?), enkä jaksanut enää raskaalla savi/maneesipohjalla juosta tarpeeksi. Soolo teki parhaansa, mutta se vaatii aikapaljon saattelua esteille, niin hyllytettiin sit sielläkin, kun mentiin joku hyppy väärinpäin.

Soolon ratojen jälkeen oli jonkin verran taukoa, mutta kisapaikalla oli ihanaa, kun tulivat tarjoamaan mulle keittoa ja leipää pitkän päivän takia <3. Keijo repäisi menemään vauhdilla omassa luokassaan ja voitti luokkansa 5.41m/s etenemällä. Toisella radalla sujahti mun mokan takia väärälle hypylle, hups 😉 Seuraavat kisat onkin kotikaupungissa ja meidän koulun maneesissa helmikuun alussa. En malta odottaa!



Keijo ottaa melko rennosti ihmisvilinässä, hengaillaan loppukesästä keskustan terassilla 🙂

ps. päivitin pitkästä aikaa suurimman osan sivuistamme ja pientä muokkausta sivujen ulkoasuun. 🙂

onnee ei saa pistoolin kaa

Sunnuntaina oli hieman rankkaa lähteä lyhyiden yöunien jälkeen Tampereelle kisaamaan, mutta kannatti! Soolo on ollut pienellä treenillä, koska valitettavan usein mulle sattuu maanantai-illalle työvuoro. Soolosta kyllä huomasi, että se ei oo hetkeen päässyt aksaamaan ja eka rata meni ihan keulimiseksi – en edes kehtaa videota näyttää 😀
Soolo ei ole mm. KOSKAAN varastanut lähdössä ja nyt se peijakas sen teki. Noh, loppu radasta oli sit enemmän ja vähemmän kaikennäköstä säätöä.
Toinen agirata meni paremmin – harmittava rimantipautus tokalla esteellä, muuten oon aika tyytyväinen rataan! Kaikennäköstä pientä petrattavaa siellä on, mutta tuntu kivalta. Tällä radalla myös voitettiin! Soolo on kyllä aika kone, nyt ollaan niin monista kisoista saatu aina lahjakortteja ja leluja mukaan <3 😀 Erityisen tyytyväinen olin, kun uskalsin tehdä valsseja ja tuo yksi olikin aika oikea-aikainen! Pikkuhiljaa alkaa niitä palasia löytymään kasaan.

Agiradan jälkeen Soolo sai mun sydämen lyömään tuhat ja viissataa kertaa lujempaa, kun yhtäkkiä lähtikin rällättelemään lelu suussa JEE TÄÄ ON KIVAA SUPERIII.. Ei tullut pieneen mieleenikään, että se tekisi tuollaista, kun juttelin kaverin kanssa. Kyllä jännitti, onneksi se antoi kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen hyvin kiinni, eikä aiheuttanut minkäänlaista hämminkiä 😀 Jatkossa kytken tuon kyllä samantien radalta tullessa.

Oli myös huippua nähdä Keijon Kelmi-isiä. Niissä oli ihan hirvittävän paljon samaa näköä. Keijolla on vielä vähän vähemmän turkkia, kuin isukilla (vaikka silläkin sitä löytyy paljon!). Kekkuli sai kehuja sen tasapainoisuudestaan ja söpöydestään. Minun nätti ja kiltti poika.

ei tarvis kärvistellä, kun ohjais maltilla loppuun asti


”Halutaan veikan kans jo ulos rällään, ootetaan näin kiltisti!! Anna lupa, jooko??!

Taas niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Perskuleen toka vikat esteet. Ohjaaja on jo hymyssäsuin ”nyt tehtiin nolla jee ollaan kolmosissa”, mutta kappas peijakasta, ei se mennytkään sinne renkaaseen. Voi räkä.

Ehkä ihan hyvä, että ollaan vielä kakkosissa. Olishan sinne kolmosiin pitänyt tällä treenimäärällä päästä jo ajat sitten, mutta minkäs sille mahtaa kun koiralla on paska ohjaaja. 😀 Toisaalta, mikä kiire meillä sinne on, miksen mä vaan nauttis tästä.

Jyväskylän kisat meni penkin alle, mikä ei ollut yllätys – eihän me koskaan siellä menestytä tai saada hyviä ratoja. Tampereella sen sijaan saatiin kaks hyvää rataa, jotka tuntui tosi hyviltä tehdessäkin. Ainut vaan, ne näyttää aika säälittävältä räpellykseltä näin videolta katsottuna. Se on edelleen ihan tosi paljon kädessä kiinni ja kyttää mua. Itellä taas on propellikädet, jotka heittelehtii minne sattuu.
Ruoskaa itselle, se on hyvä. Tajuu, mitä pitää parantaa. Lisää ruoskaa, niin ehkä jopa parantaakin niitä juttuja joskus.

Päästiin sunnuntaille Esa Lehdistön agilityvalmennukseen peruutuspaikalle. Uskon, että tekee meille gutaa. Ei olla oltu kouluttautumassa pitkään aikaan tuollaisen proooon opissa.

Mutta se fiilis! Tää on agilityä. Me mennään lujaa, meillä on kivaa. Se on se oleellinen juttu. Oon niin onnellinen, että oon oivaltanut sen! Agilityn syvin olemus.

Jyväskylän kisat

Sunnuntaina Jyväskylässä. Mä en tajua, mitä kepeillä tapahtu molemmilla radoilla. Meillä ei oo pitkään pitkään aikaan ollu ongelmia noiden lähettämisien kanssa, samoin jätti toisella radalla vikan välin pujottelematta. Eikä ollut ees mitenkään vaikeet keppikulmat. Pöhhöh.



Lempäälän kisat

Keskiviikkona Lempäälässä. Sairaan hyvä fiilis molempien ratoihin tutustuessa, nää tuntu kivoilta ja sitä ne olikin. Haluan jatkossakin Minna Räsäsen radoille, sopii hyvin meille. Ekalla radalla kukaan ei tehnyt nollaa, kymppituloksella voitettiinkin tuo rata, me oltiin kympillä kolmosia. Saatiin taas lahjakortti+uus karvalelu+namipaloja. Jee, voin kyllä kertoa, että vitutti hieman tuon renkaan jälkeen – sairaan hyvä fiilis radasta ja menosta, mutta voi peijakas.
Toinenkin rata ihan jees, ylösmenovirhe puomilla ja taas tokavika esteellä rynnin vähän liian kiireellä ja oma liike pysähtyy.

Ei kai me kuitenkaan ihan hirvittävän montaa starttia kakkosissa enää tarvita. Toivottavasti.



Keijon treenit?

Keijo aksailemassa, tekee vielä ainakin toistaiseksi kokonaan ilman rimoja. Pari viikkoa sitten uskaltauduin irti koiran kiinnipitäjistä ja samalla mulle ihmeteltiin, että mihin sä oot sitä edes tarvinnut? Pentu pysyy ihan älyttömän hyvin lähdössä <3 Pari kertaa yrittänyt karkailla tietty, mut oon ollut sen kanssa jo heti alusta aika mustavalkoinen, niin ei se kauheasti lähe kokeilemaan. Takaakierto+valssi sujuu hyvin, voisin lisätä hieman etäisyyttä takaakiertoon, eli uskaltaa lähettää sitä kauempaa jo sinne, kun irtoaa ihan ok. Myös pakkovalssi sujui, tuli hyvin merkkaukseen - uskalla lähteä liikkumaan jo reippaammin, se tulee kyllä. Putkiin sinkoaa hienosti, eteenlähetystä & etenemistä pitää vielä vahvistaa (haluun siitä kymmenen kertaa paremmin irtoavan, kuin Soolosta). Kontakteilla ollaan jo siinä pisteessä, että kun nostan pennun alastulokontaktille puomilla, se menee hienosti alas ja pysähtyy 2off2on -asentoon. Vielä vahvistellaan liikettä mukaan, mun liike ei saa olla se pysäyttävä juttu! Älyttömän pienellä treenillä ollaan päästy tähän asti. Musta tuntuu, että Soolon kanssa tein paljon enemmän duunia. Hakuiltukin ollaan. Tehtiin pari hajunhakua ja yks suora lähetys (MM lähellä). Nää suju hyvin, tokalla hajunhaulla ei vaan ilmeisesti saanutkaan hajua, kun lähti vähän keulimaan ja pentu juoksi aika paljon ohi.. sillä ei oo ainakaan irtoamisongelmia tässä lajissa. :’D



Kuten näkyy, täällä oli hetken aikaa jo luntakin, kaikki vaan suli jo pois. :–( Soolo on söpö, kun se juoksee pennun perässä pihalla ja huutaa, ihan ku sitä ketuttais, kun se ei meinaa saada sitä kiinni pienellä ympyrällä juostessa. Lopulta Keijo tekee kuitenkin aina kuperkeikat, kun Soolo saa sen kiinni. Onneks se on vielä pentu, opettelee tollasia törmäyksiä.