In Memoriam 14.11.2008

Tu Amor Ash and Smoke

Uuden käyttölinjaisen suvun omaavan uroksen etsintä käynnistyi kesällä 2007. Ajattelin hankkivani pennun ulkomailta ja kasvattajille soitteleminen alkoi. Yhdistelmiä joiden vanhemmat miellyttivät minua tarpeeksi oli harvassa, mutta onnekseni Belgialaisessa huippukennelissä nimeltä Tu Amor - joka muuten suomenkielelle käännettynä tarkoittaa sinun rakkautesi - oli suunnitelmissa pentue. Vanhemmat olivat suorastaan upeita, ja suvut täynnä huippukoiria. Kuka nyt sellaisesta voisi kieltäytyä? Pentujen synnyttyä kasvattaja lähetti minulle sähköpostitse videoita ja kuvia pennuista, ja kertoi todella yksityiskohtaisesti niiden ensimmäisistä elinpäivistä. Kun koitti aika pentujen luovuttamisen niin matkustin, kuten tavallista, paikanpäälle valitsemaan pentuni. Urospentuja oli syntynyt yhteensä kolme, kaikki olivat oikein elämäniloisia ja reippaita, toinen red merle uroksista jopa todella rohkea ja riehakas. Muun väristä urosta en tällä kertaa halunnut ja jouduin valitsemaan riehakkaan ja hieman rauhallisemman pennun väliltä. Valinta oli todella vaikea, mutta pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin siihen hieman rauhallisempaan kaveriin. Herra osoitti minulle jo ensimmäisen viikon uudessa kodissaan oltuaan, että olin valinnut juuri meille sopivan pennun.

Onni komean ulkokuorensa alla on kiltti ja leikkisä, todella ihmisrakas ja oma ikuinen pentumme, joka jaksaa leikkiä ja väkertää lelujensa kanssa vaikka kuinka kauan. Kotona poika pysyy pääasiassa omissa oloissaan, jotain lelua tai puruluuta jauhaen. Mutta kyllä muidenkin koirien seura kelpaa, ja iltaisin koirista nuorimmat painivatkin yhdessä olohuoneen matolla. Kuitenkin aivan leikillään, sillä eihän kaveria saa purra. Ruoka aikaan Onni on heti tarkkana poikana ensimmäisten joukossa paikalla, ruoka on päivän kohokohta. Pennusta asti Onnille on opetettu ettei ruokaa saa ottaa ennen kuin on annettu lupa, eikä ihmisten ruokaankaan saa koskea ilman lupaa vaikka lautanen olisi lattialle unohtunutkin. Kerran kävi niin hassusti että omistajan myöhäinen päivällinen unohtui olohuoneen sohvalle yöksi ja Onni oli lautasta tuijotellut ja tuijotellut, mutta aamulla lautanen oli samassa paikassa koskemattomana.

Harrastuskoirana Onni on suorastaan erinomainen. Uusien juttujen oppiminen käy Onnilta helposti ja herra kokeilee myös mielellään uusia lajeja. Virtaa riittää, mutta samalla Onni jaksaa keskittyä tekeillä olevaan juttuun. Ihan arki tottelevaisuutta harjoitellessa tekee harjoitusta hyvän aikaa ihan mielellään, mutta näyttää sitten selvästi kun into harjoittelemiseen sillä erää on mennyt. Onni on kovapoika kaivamaan ja kukka istutukset ovatkin kokeneet kovia sen jälkeen kun herra saapui taloon. Ihan herraa itseään varten kaivettiin oihan perälle pieni hiekkakuoppa jossa on hyvä kaivaa ja jonne voi vaikka piilottaa nameja koirien etsittäväksi. Tuo muuten mukavaa vaihtelua koirien arkeen. Lenkillä Onni kulkee hienosti omistajan vierellä niin kuin on opetettu, mutta saattaa joskus sännätä jäniksen tai oravan perään hirmuista vauhtia, jolloin on lenkittäjä kumossa. Onnille onkin oiva laji paimennus, jossa pääse jahtaamaan - tai no oikeastaan paimentamaan - lampaita, jotka kelpaavat hyvin jänisten sijasta. Vedestä Onni pitää todella paljon, uiminen ja keppien nuotaminen on varsin hupaisaa, ja sitä jaksaisu vaikka kukon laulusta ilta myöhään.

Muiden koirien seurassa Onni on avoin ja leikkikaveriksi kelpaa koira kuin koira, poika ei turhaan nirsoile. Muille uroksille Onni saattaa hieman räyhätä ja haukuskella, mutta pysyy hiljaa kun omistaja niin käskee. Ihmisten seurasta Onni ei kauheasti välitä ja kiertää vain nopeasti pienellä rapsuttelu kierroksella ja pakenee sitten paikalta. Lapsien seurassa on sama juttu, mutta pako tapahtuu yleensä paljon aikaisemmin.