In Memoriam 7.9.2008Yo'wara Cry For Encouragement
black tricolour australianpaimenkoiranarttu 15.9.2006 - 7.9.2008
Aluksi en ajatellut kirjoittaa minkäänlaista muistopuhetta Ennille, mutta sitten kun jäin muistelemaan tyttöä ja katselemaan kisakalenteria, niin tuli sellainen fiilis, että ei meidän yhteistä taivaltamme vain voi jättää ilman hyvästejä. Tyttö tuli minulle vuoden 2006 syksyllä aivan pikkuisena pallerona, ja sillloin mietin, että mitäköhän tästä oikein seuraa. Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana Enni näytti, että oikenlaisella harjoituksella hänestä on vaikka mihin. Enimmäisistä näyttelyistään neiti sai sertin ja taisi olla niin, että oli ensimmäinen koirani, joka ikinä sai tuon silloin niin paljon himoitsemani tuloksen. Olin silloin tosi ylpeä, ja onnekseni, ei tuo jäänyt viimeiseksi kerraksi, vaan sertejä tuli myöhemmin vaikka millä mitalla, yhteensä 17 kappaletta. Myös agilityssä ja paimennuksessa Enni pärjäsi vallan mainiosti, valionarvohan kummastakin lajista sitten ajan myötä saatiin. Hieman jäi nyt jälkikäteen harmittamaan, ettei ikinä saatu sitä viimeistä vaadittavaa koulutustunnusta viestistä, mutta mitäpä väliä sillä enää on.
Kaikkiaan Enni eli pitkän ja tapahtumarikkaan elämän ja oli minulle hyvin rakas. Pakko myöntää, että ehkä kaikkein rakkain koira, joka minulla on ikinä ollut, vaikken sitä mielelläni myönnäkkään.
Kaivaten Irina
Enni tulee todella hyvä tasoisesta pentueesta Yo'wara kennelistä, kasvattajanaan Lansu. Suku on melko tuntematonta, mutta vanhemmat ovat sitäkin menestyksekkäämmät. Ennille kaavaltiin aluksi, kuten emälleensäkkin, päälajiksi palveluskoiralajien viestiä. Tyttö kuitenkin esitti heti suurta mielenkiintoa agilityä kohtaan, näin agilitystä tuli ns. painote. Agilityn ohella kilpailemme myös tiestysti palveluskoiralajeissa ja paimennuksessa sekä näyttelyissä, ja joskus myös koiratanssissa tai tottelevaisuuskoulutuksessa. Kilpakumppanina Enni on ensiluokkaa. Harjoitteluun tuntuu aina löytyvän intoa, eivätkä pidemmätkään harjoitukset ole mikään mahdottomuus. Uutta ollaan aina valmis oppinaan ja usein se käy melko nopeastikkin, ei tietenkään heti ensimmäisellä kerralla, mutta kun muutaman kerran ollaan tiettyä juttua kokeiltu alkaa se jo ihmeellisen hyvin sujumaan. Treenailemisen lisäksi Enni on myös kovin innokas ulkoilija ja metsässä samoilija. Metsässä on niin paljon nähtävää, haisteltavaa ja tutkittavaa, että Enni jaksaisi viettää siellä vaikka koko päivän. Polulla pysyminen on todellakin työn ja tuskan takana kun Ennin kanssa kulkee metsässä, sen verran omapäinen tyttö on kyseessä. Ihmisten ilmoilla tyttö taas kulkee nätimmin hihnassa ja pysyy kiltisti tiellä eikä sinkoile sinne tänne kuten metsässä. Frisbeen kiinni ottaminen on myös yksi Ennin lempipuuhista, myös pallot ja kepit kelpaavat, mutta frisbeen perässä on mukavinta juosta, ehkä sen akia, että se liitää niin hauskasti. Muiden koirien ja ihmisten seurassa Enni on hieman varautunut ja ujostelee. Vanhoja kavereita tavatessaan Enni ei arkaile ollenkaan, vaan rupeaa heti leikkiin mukaan. Uusien isojen ihmisten (aikuisten) seurassa Enni ei heti tunge rapsuteltavaksi vaan tutkailee ensin vieraita ja päättää sitten ovatko he vaarattomia. Lasten seurassa Enni tekee helpommin tuttavuutta, josko joltain pikkuiselta saisi vaikka nakin? Muille eläimille, kuten hiirille, jäniksille ja oraville, Enni tykkää räksyttää ja jahdata niitä, muttei kuitenkaan ketteriä vipeltäjiä saa kiinni ja vaikka saisinkin ei se mitään niille tekisi. Enni ei piittaa kissoista, ei se ole liiemmin niiden kamu eikä jahtaakkaan niitä. Kotona Enni höseltää välillä aika pahasti ja tykkää seurailla omistajaa tai muita ihmisiä herkkujen tai rapsuttelujen toivossa. Rapsuteltaessa Enni on kuin kuollut, se vain makoilee rauhassa ja nautiskelee. Harjatessa Ennillä on parempi olla joku lelu tutkittavana tai herkku syötävänä, niin homma hoituu puolet helpommalla. Kynsiä leikatessa Enni ei liiemmin aristele ja antaa leikata kynnet ilman suurempia kommelluksia. Vatsa myöhään illalla Enni rauhoittuu kunnolla ja tykkää puuhata omiaan tai vain makoilla paikoillaan. Minulla on Ennistä ja suuremmista koiratapahtumista vain positiivisia muistoja. Tyttö käyttäytyy ihmeen hienosti, vaikka onkin tavallisesti aika itsepäinen ja höseltäjä. Kilpailutilanteessa Enni on yleensä hieman hermostunut, ehkäpä senkin takia, että kisaajaakin vähän jännittää. Mutta mitenkään lukkoon Enni ei mene jännityksestä, kun päästään itse asiaan eli tekemään oma suoritus on jännitys poissa ja koitetaan saada se paras mahdollinen tulos kasaan.
Ennin ensimmäinen, ja myös viimeinen pentue, syntyi kesäkuun ensimmäisenä (1.6.) vuonna 2007, jolloin tyttö oli hieman alle 3-vuotias. Vaikka pentue oli Ennin ensimmäinen, hoiti tyttö homman esimerkillisesti ja synnytys sujui täysin ongelmitta ja maailmaan pukahti viisi pientä pennun palleroa, joista narttuja oli kolme ja uroksia kaksi. Oikein söpöjä tapauksia kaikki. Eläinlääkäri totesi pennut terveiksi ja ne pääsivät vieroituksen jälkeen matkustamaan turvallisesti kohti uusia kotejaan. Isänä pennuilla oli varsin komea blue merle uros nimeltä Meia-noite Ano Novo, lyhyemmin vain Novo. Novolla on, kuten Ennilläkin, hyviä tuloksia sekä näyttö että käyttöpuolelta, se on terve ja luonnekkin on kunnossa. Juuri täydellinen isä pennuille. Lisää tietoa Novosta löytyy herran omilta sivuilta, nimeen linkitetystä osoitteesta.
uros Metsähiiden Aryá Bermuda, om. famm.
Kuvat © Bayouland Australian Shepherds, kuvissa esiintyy Ch. Bayoulands Hug Me Forever
Yo'wara Cry For Encouragement on virtuaalikoira. Kuvissa esiintyvällä koiralla ei ole mitään tekemistä sivun tietojen kanssa.
|