In Memoriam 29.5.2008

Ymer Chara

Ama saapui kenneliin pitkän tuuminnan ja suunnittelun aikaansaannoksena. Olin päättänyt aikoja sitten hankkivani aussie nartun ulkomailta, enkä ihan mistä tahansa vaan juuri Ranskasta, tuosta patonkien maasta. ^^ Kun Ama saapui tänne pohjolaan oli kevät alkamaisillaan ja ulkonahan oli oikein mukavan mutaista ja vetistä. Lukemattomia kertoja jouduin suihkuttelemaan pennunpalleroa puhtaaksi, kun neiti oli päättänyt tutkia vähän tarkemmin pihalla olevia kuralammikoita. Amalle kaavailin ihan alusta asti hyvin käyttöpainotteista kilpailu-uraa, paimennusta ja palveluskoiralajeja. Ja ilokseni sain huomata, että Ama näytti varsin kiinnostuneelta kumpaakin lajia kohtaan ja treenaaminen oli varsin miellyttävää.

Harjatessa, ja muutenkin hoidellessa Ama ei oikein tahdo pysyä paikallaan. Tytöllä on aina kiire sinne minne ei pitäisi mennä, kyseessä on oikea pikku tuholainen. Kuitenkin väsähtäessään Ama antaa harjata ja rauhoittuu täysin. Kiire ja sählinki on aina melkoinen, arvokkaat esineet on paras laittaa turvaan kun tämä tyttönen on lähettyvillä. Amalle on helppo opettaa uusia temppuja ja asioita, varsinkin leikin muodossa.

Lenkkeilessä ja muutenkin ulkoillessa Ama tykkää juosta ja hyppiä ties minkälaisissa lammikoissa ja pusikoissa, aivan kutena pikkupentuja. Kun vastaan tulee uusi koirakaveri Ama tutkii tarkkaan minkälainen haukku on kyseessä. Varsinkin isojen koirien kanssa Ama ryhtyy helposti leikkiin, oman kokoiset tai pienemmät eivät ole jostain syystä kovin mielenkiintoisia. Ihmisten kanssa Ama hieroo myös mielellään lähempää tuttavuutta, kuitenkin tyttö on sen verran nirppanokka etteivät miehet ja pikkulapset ole kovin mieleisiä.

Kun päästään kilpailupaikalle Ama on hiukan rauhallinen ja ihmeissään minne sitä nyt on jouduttu. Alkuhämmästyksen jälkeen kuitenkin ollaan taas oma iloinen itsensä.