Avainsana: treenit

collieiden harrasteleiri hartolassa!


Kuva: Kai Karuveha

ÄLÄ HUIDO NIILLÄ KÄSILLÄ!!! NE ROLLAA KU HELIKOPTERI eikä auta MIHINKÄÄ. Ohjaa ja kerro koiralle, mihin mennä!

Olin odottanut tätä viikonloppua taas pitkän aikaa. Mitä uutta annettavaa ihan uudella ihmisellä meille on agilityn suhteen? Toki odotukseen liittyi myös sukulaiskoirien tapaaminen ja kiva yhdessäolo muiden collieihmisten parissa. Vietettiin Soolon kanssa viime viikon lauantai ja sunnuntai Hartolassa SCY:n ja Aktiivicollieiden järjestämällä harrasteleirillä ja treenattiin agilityä riittämiin asti. Kouluttajana meillä oli Pete Huotari, joka oli (vaimonsa tapaan) ihan huippu! En odottanut yhtään vähempää, kuin mitä sain.

Viikonlopusta sai todella paljon irti ja monta asiaa jäi mieleen haudutettavaksi. Viime vuonna tokon suhteen meidän ”nousu-ura” alkoi Oilin pitämien treenien jälkeen. Oili sai mut miettimään asioita eri kanteilta, että miksi Soolo käyttäytyi siten, kuinka käyttäytyi. Voisin vaikka vannoa, että en olisi osannut kouluttaa Sooloa eteenpäin, ellei me oltais tavattu Oilia silloin – joku kerrankin osasi sanoa suoraan, sekä mun ymmärrettävällä kielellä, miten Soolon kanssa pitää toimia. Siltä pitää vaatia, eikä se kuole, jos komentaa kunnollakin. Sille pitää kertoa, että sen käytös on ihan perseestä.

Lauantain ensimmäinen rata oli helpohko. Valssien ajoituksen ja rytmitys oli tässä varmaan se ykkösjuttu. Valssit ei saa valua ja mennä tietyn viivan yli, jolloin ei tarvi ottaa ylimääräisiä askeleita.
Iltapäivän rata olikin sitten jo haastavampi. Radalle sain kivasti tokalle esteelle lähetyksen/”heiton”, joka onnistui oikeasti hyvin, kun mä vaan huolella ohjasin. Soolo siis irtosi sinne! Epäilin rataantutustumisessa, että en malta, mut onnistui! Putkiin lähetyksissä on tyhmä ns. ”vedättää” koiraa, kun voi omalla liikkeellä suoraan viedä sen koiran sinne putkeen. Kädet tikkuina vierellä, ei tarvi mitään tollasia, mitä oon opetellut aikaisemmin. Se oma liike on se tärkein asia, mikä vie koiran putkeen.

Pete sai mut myös ymmärtämään sen asian, että maksikoiran kanssa on välillä mietittävä radalla, pidettävä hengähdystaukoja itselle. Tää rauhoittaa ihan hullusti sitä ajatusta ”kiirekiire en mä ehdi”, vaikka tosiassa agissa ei oo koskaan tota kiirettä. Koira pitää opettaa niin estevarmaksi koiraksi kepeillä & kontakteilla, että ohjaajalla on silloin aikaa itselle. Ihminen ei pysty millään täysenergiseen suoritukseen agilityradalla, jos tälläisiä hetkiä ei ole. Lopputulos: Soololle lisää keppitreeniä, varmuutta umpi ja avokulmaan, lähetyksiä paljon kauempaa. Pidä se katse koirassa, kun lähetät esim eteenpäin hypylle ja rauhoitu tilanteeseen, tee se huolella ja sit sulla on aikaa ihan mihin vaan. Esim. hyppyhyppyputkikepit tsydeemi. Tuntu oikeasti hullun hienolta, kun mä luotin ja oikeasti ohjasin sitä koiraa, agilityä parhaillaan! Putken jälkeen koira haluaa aina ensimmäisenä nähdä ohjaajansa, mieti sijoittuminen.

Tämän päivän rata oli myös kiva. Mun pitäisi uskaltaa tehdä niitä ratkaisuja, mitä rataantutustumisessa mietin – välillä niitä hurjimmiltakin tuntuvia, sillä tälläkin radalla se toimi lopulta parhaiten. Muista rauhoittaa ne tietyt tilanteet, koska mä ehdin kyllä liikkua hyvin joka paikkaan. Unohda käsien olemassaolo nyt vähäks aikaa, laita taskuun tai kropppaan kiinni. Ohjaus ja rata sujuu paljon paremmin, kun en ohjaa lähes ollenkaan käsillä.


Kuva: Kai Karuveha

Viikonloppu meni ihan hujauksessa taas. Mieleen jäi paljon asioita, puoliakaan niistä en varmasti ole nyt muistanut kirjoittaa edes ylös. Myös tokoon sain jotain uutta mietittävää, varsinkin kaukojen suhteen, esim. palkat kauempana itsestä ja etäisyyttä pitää alkaa nyt kasvattamaan melko nopeastikin, mutta tekniikka ei saa kärsiä. Luoksetulon pysäytyksiin Pia neuvoi heittämään pallolla suoraan koiran etutassuja kohti, mä nii uskon, että toi toimii Soolollakin, jos kerran sedälläkin on toiminu !!

Kuvia on tulossa leiriltä, kunhan vain saan ne käsiini jostakin lähiaikoina!

Maanantaina käytiin leirin jälkeen vielä aksailemassa vähän Jämsän porukassa, koska oli Iipun vikat treenit, ennenkuin lähtee Joensuuhun:( Oli ihan huippua taas olla mukana, treenailutkin meni ihan jees, vaikka mehut olikin viikonlopun jäljiltä aikalailla finito agilityn suhteen. Kotiinkin oli niin kiire, että sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot. Tämä tyttö parka oli ihan hajalla siinä vaiheessa.
Soolo on alkanut pikkuhiljaa tottumaan elämään täällä Korpilahdella, eikä naapureiden mukaan ole enää metelöinyt täällä päivisin. Hienoa! Vielä on mukavaa lenkkeillä täällä, kun joka päivä saa uusia lenkkipolkuja. Tokon suhteen ollaan vähän treenailtu yksipuolisesti luoksarin stoppia, mutta josko sen saisi sitten myös kuntoon jossain vaiheessa!


Kuvat: Mira Äikiä

Viikko hurahti nopeasti ja maanantain treeneissä Kaitsu oli pitkästä aikaa pitämässä meille kunnon treenejä. Saatiin taas hyviä vinkkejä, esim. kepeille menoon. Mun ei oikeasti tarvi ohjata koiraa sinne juurikaan, liikkua vaan itse ja antaa koiran suorittaa itsekseen ne – se kyllä osaa! Mä huidon ihan liikaa taas.. Treenien jälkeen käytiin vielä tekemässä uuden treenituttavuuden kanssa tokotreenejä, jotka meni ihan kivasti, joskin pientä ääntelyä taas Soololta havaittavissa, mur. Tekee kumminkin ihan kivasti! Ihan peruskamaa, vanhojen muistelua pienessä häiriössä ym.

eikä kukaan enää pääse meidän väliin

Keskiviikkona päästiin Auroran mukana Killerille tokotreeneihin, jossa siis collieihmisiä lähinnä. Nyt meitä oli viisi ihmistä mukana ja saatiin ihan mukavat treenit aikaiseksi. Tein Soolon kanssa vähän seuraamista, laukun kiertämistä ja siihen stoppia, sekä maahanmenoja edestä makupalan kanssa (näihin pitää saada lisää nopeutta!)

Paikallamakuu uudessa paikassa, uusien koirien kanssa sujui älyttömän hyvin. Soolo oli hiljaa, pääsin auton taakse piiloonkin. Jes, mun luottamus tuohon koiraan kasvaa taas. Pysyy myös, kun muut treenaa, leikittää tms. Ehkä me voitaisiin vihdoin alkaa miettiä sitä BH-koettakin tässä lähiaikoina? Killerin treenien jälkeen käytiin vielä uittamassa vähän koiria ja kävelemässä Riesan ja Roin kanssa. Superihanaa, kun on koirakavereita!

Ja jottei liian laiskoja olla tottiksen suhteen, niin perjantaina käytiin lähikentällä treenaamassa. Soolo teki puun kiertoja ja pysähdyksiä, joskin se ei kyllä yhtään pysähdy nopeasti tällä tekniikalla – mun pitää keksiä jotain ihan uutta sille, että saan sen pysähtymään kuin seinään ja saamaan etujalat ”lukkoon”, koska toi nyt on ihan paska, suoraan sanottuna 😀


Soolosta taas puhuttiin, että ”ompa se kiva collie, mä oon tottunu näkemään vaan sellasia laamoja, joita ei kiinnosta tehä töitä eikä voi motivoida”. Oivoi, Soolo kyllä rakastaa tehdä töitä mun kanssa !

koirat Tehtävä: Etsi Solppis!

Postauksen kuvat: Aurora Bagge

 

korpilahdelta päivöö

Ajattelin kertoilla vähän meidän kuulumisia, koska elämässä on tapahtunut nyt vähän isompia muutoksia viimeaikoina. Muutettiin Soolon kanssa maanantai-iltana vihdoin pysyvästi Korpilahdelle, tosin vain ensi vuoden ajaksi. Aloitin siis tiistaina opinnot Alkio-opistolla ja katsotaan ensi vuonna, kuinka paljon hyötyä tästä on ollut. Asutaan mukavasti rivitalokaksiossa. Soolo joutui eilen olemaan ensimmäistä kertaa yksin koulupäivän ajan ja naapurilta udellessani kuulin, että pikkupoika oli ulvonut ja itkeskellyt täällä koulupäivän aikana. Onneksi naapuritkin ovat koiraihmisiä, niin eivät ihan herkästi hermostu tuollaisesta, toivottavasti kuitenkin sopeutuu mahd. pian!

Maanantaina päästiin Julia Kärnän agitreeneihin Kana-areenalle ennen Korpilahdelle tuloa. Meillä oli aika mukava, mutta myös haastava rata. Ensimmäiset kolme estettä tuottivat ihan kaikille treenareille ainakin jonkinmoisia ongelmia. Takaakierroissa Soolo ei oikein lue kunnolla mun ohjausta. Julian mukaan mun ohjaus on äärimmäisen selkeää, mutta ilmeisesti sen takia, kun koira on saanut tulla päälle / kiinni mussa / kääntyä mukaan niin pitkään, niin se on oppinut jotenkin siihen toimintamalliin. Rintamasuunnan muutoksella saatiin kuitenkin ihan erilaisia tuloksia radan menoon, vaikkakin ei oo ihan normaalia ohjata esim. takaakierto+valssia tuohon tapaan, mutta toimi meillä hyvin kun vähän käänty eritavalla, eikä vaan törkkässyt sitä sinne. Kepeiltä Soolo tuli taas kerran tokavikavälistä pois, ARGHH, mikähän tuossa on, pitää vaan muistaa varmistella noita! Avokulmaa kepeille pitää myös harjoitella jatkossakin. On niin älyttömän kivaa päästä tuollaisiin treeneihin, mistä saa aina niin hurjasti irti ja uutta treenattavaa!

Korpilahdelle takaisin. Mulla on ollut tosi helppo viikko ainakin tähän mennessä, asiat, joita on käyty tunneilla, on olleet mulle vähän liiankin helppoja. Jatkossa ne varmasti vaikeutuvat jonkin verran ja avoimen yliopiston opinnotkin tuo lisähaastetta elämään, sekä uusi työpaikka lähimarketissa.

Koulusta koiraihmiset jotenkin kummasti löytää aina toisensa. Ollaan käyty nyt muutaman kerran lenkillä ja tänään käytiin treenaamassa ja voi että, oon niin iloinen, että mulla on kerrankin näin lähellä tokotreeniseuraa. Soolon kanssa tehtiin paikkista, seuraamisia ja vähän kaukoja. Soolo äänteli aika hurjasti tällä kertaa paikkiksessa, häiriötä oli ihan hurjasti. Kerran lähti (!!!! MITÄ EI OO TEHNY SATAA VUOTEE) viereisen spk luo haistelemaan, perkeleitten kera takaisin vaan paikalleen. No, kyllä se siellä sit taas pysy, vaikka vieressä luoksetuloja ym.

pursuu treeni-intoa !!

Eilen oli taas meidän oman Jämsäläisporukan agitreenit. Meillä on kyllä niin kiva porukka nykyään mukana, että treenejä melkein odottaa innolla. Yritettiin tehdä jotain ”kamalaa juoksurataa” – tehtiin siis mahdollisimman pitkillä esteväleillä jotain suht helppoa rallittelua – mikä on toisaalta meille ollut hieman ongelmallista, kun pitää saada koira irtoamaan esteille itsestä kauempaa.
Toisaalta harmittaa, että mulla on aina töitä, kun meidän kouluttaja on ollut mukana treeneissä ohjaamassa, haluaisin nimittäin taas kuulla ohjeita siltäkin suunnalta. Toisaalta taas on kiva, että voi treenata just sellaisia asioita, joissa on omalla kohdalla puutteita ym.

Mä alan (VIHDOIN!!!) entistä paremmin hahmottamaan sitä meidän ”ongelmaa”, mistä suurin osa virheistä johtuu meillä nykyään. Se, että Soolo on niin kiinni kädessä, se kuuntelee tasan tarkkaan, mihin mä sitä ohjaan. Mä haluan sille enemmän itsenäisyyttä myös tavallisille hypyille. Kontaktit ja kepit mä oon osannut sille opettaa hyvin itsenäisiksi, mutta en oo tähän asti tajunnut, että samaa pitää opettaa myös ihan tavallisille hypyille. Mä vapaudun hyvin paljon ohjauksesta ja pääsen helpommalla, kun otetaan nyt tämä tavoite!

Sain treeneissä myös ohjata kahta terrieriä. Ajattelin, että minikoiran ohjaaminen olisi jotenkin paljon haastavampaa, mutta tajusin tässä erittäin selkeästi meidän puutteen koiran osaamisessa – noihan irtos ihan superhelposti jollekkin kauemmalle hypylle, kun ”heitti” sen sinne vain ! Soolonkin on opittava toi nyt oikeesti!:D
Kepeillä ei ollut taas mitään ongelmaa – teki nopeasti – pystyin myös irtoamaan ja vaihtamaan puolta alku- ja loppupäässä. Eli ilmeisesti Soolo tarvii vaan entistä enemmän treeniä erilaisilla kepeillä, kun tollasta epävarmuutta vielä esiintyy, niinkuin esim. MY-leirillä.

Meidän treenikentällä on myös pk-esteet ja tokohyppy. Tulin kentälle melko ajoissa, niin siinä muistuttelin Soololle vähän tokohyppyä, kun ei olla niin pitkään aikaan tehty. Haluaisin sen hyppäävän vielä kauemmaksi esteestä itsenäisesti ja palkan avulla sen helposti tekeekin – pitää taas ens kerralla ottaa vaikka targetti mukaan ja muistutella sitä tuolle. Mitään ongelmaahan tuossa ei ole, tekee tosi hienosti noin muuten – haluun vaan hienosäätää sitä hieman.
VOI-kaukotkin alkaa pikkuhiljaa taas etenemään, kun oon tauon jälkeen alkanut työstää niitä taas. Ihan kuin ne olis itsestään menneet paljon eteenpäin! S-M vaihto on edelleen aika vaikea (etäisyyden kanssa siis), mutta muut sujuu aika näppärästi. Vielä kumminkin ollaan supertarkkoja tekniikasta, eikä vaadita niin nopeita suorituksia.

Tein tänään kahdella hypyllä hyvin yksinkertaisia harjoituksia, mutta ne oli meille vaikeita!! Ensin irtoamista kahden hypyn yli, kun mä jään sinne taakse. Soolo ei lähde suorittamaan kuin sen yhden ainoan, vaikka käsky kävisikin. Heittopalkan avulla pikkuhiljaa hoksaa, että ne molemmat voi hypätä suoraan, vaikka mamma pysyykin paikallaan.
Toinen juttu oli se, että mä ohjaan hypyistä kaukaa (liioitellen n. 4m etäisyydeltä laidoista)/trampoliini välissä ja pitäis mennä vaan suoraa – tääkin yllättävän vaikeeta, kun meinaa tulla siitä välistä mun luo.
Viimeisenä tehtiin vielä valssiharjoitusta kahdella hypyllä – tää on ehkä meille kaikkein tärkein harjoitus, koska joudun menemään todella lähelle hyppyä, kun teen valssia, jotta se suorittaa sen (eikä käänny valssin mukana ennen hyppäämistä, niinkuin herkästi tekee/haukkuu pari haukkua, että mitä hittoa nyt ?).
Mä pyrin saamaan tän siihen malliin, että mä voin olla melkein siinä hyppyjen keskellä, enkä todellakaan näin lähellä kuin nyt. Uskon Soolon tajuavan tän aika nopeasti, kun vaan teen lyhyitä toistoja useamman päivässä.
Mä en tajua, että miten mä en oo tajunnut tällaista ihan alkeisjuttua vahvistaa Soololle – ollaan vaan treenattu jotain vaikeempia juttuja, minkä taitoja me ei oikeesti vielä ees tarvita mihinkään.

Multa kysyttiin myös, haluaisinko alkaa vetämään alkeis/muutamia esteitä osaavien koirakoiden treenejä. Kiinnostus kyllä heräsi, mutta mietityttää, että osaanko mä varmasti, onko musta siihen? Tai osaanko ilmaista itseäni kouluttajana muiden edessä? Toisaalta muiden ohjaaminen on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa ja opettavaista. Mun tarvis silloin oikeasti miettiä kaikkia ihan perusvalsseja sun muita, että miten mä ne opetan toisille ja samalla ne selkiytyisi varmasti myös itsellekin. Pitää nyt miettiä tätä ja käydä katsomassa ryhmää, josko mun taidoista ois heille jotain annettavaa jo nyt, vaikka ei me mitään mestareita ollakaan. Ja ennen kaikkea, onko mulla ensi vuonna aikaa tarpeeksi ryhmälle:)

Kuvat: Mira Äikiä, kiitos!!

yksi kesän kohokohdista: Maple Yard leiri


Perjantaina lähdettiin ajelemaan taas kohti Kuralan kartanotilaa, jossa Soolon kasvattajan järjestämä koiraleiri taas järjestettiin, tää oli meille kolmas vuosi! Tänä vuonna leiri järjestettiin yhdessä Purple Pearl’s kennelin kanssa yhteistyössä, joten oli ihan huippua nähdä muutama senkin kennelin kasvatti mukana ja tutustua näihin koiriin paremmin.

Leirillä oli mahdollisuutta treenata tokoa, hakua tai agilityä. Meidän viikonloppu koostui pelkästään agilitystä – se kun on meidän ”päälajimme” ja haluan siinä kaikista eniten kehittyä. Kouluttajana meillä oli taas Hasun Petri, joka on loistava.
Saatiin useita vinkkejä treeneihin. Pääasiassa mieleen jäi, että ”kilpajuoksu” saatava treenattua pois meidän väliltä – eli koiralle ei tulisi kiire/liian hoppu mun perään, vaan suorittaisi esteen loppuun asti, vaikka mä jatkaisin ohjaamista muualle.




Toisena olisi saatava koira irtoamaan omatoimisemmin esteille kauempaa – tällä hetkellä teen kuulemma ihan todella paljon töitä itse koiran viemisessä ja annan muille kilpailijoille sitä kautta tasoitusta, kun juoksen tosi lähelle esteitä ja ohjaan Sooloa niin, vaikka koirasta saisi paljon enemmän irti / enemmän vauhtia, jos se osaisi itse paremmin hakea esteille kauempaakin.



Vaikka mä olenkin melko nopea juoksija, niin en millään silti pääse samoihin aikoihin, jos mä juoksen lujaa, sillä koirat tietty juoksee aina sata kertaa lujempaa.
Aletaan treenaamaan tätä nyt ihan kotipihassa yhdellä/kahdella hypyllä päivittäin ja pyrin saamaan Soolon irtoamaan sille helposti jostain kahdeksastakin metristä. Tein tänään sitä jo siten, että ensin vein palkan itse esteen taakse ja lähetin ja tosi nopeasti Soolo osas lähtee esteelle pelkästä käskystäkin, vaikkei palkkaa ollut. Tajusin tosin vasta tätä itse rauhassa tehdessä, että tää on oikeesti puute meidän osaamisessa. Luulen, että tää tulee auttamaan kisoissakin melko paljon, koska useinhan esim. jotkut hypyt on jääneet suorittamatta tollasen puutteellisen taidon takia, jolloin Solppa on tarvinnut ohjata aina melko läheltä esteitä.


Periaatteessa nää meidän ”ongelmat” on siis ihan perusperus juttuja, mutta ne on saatava toimimaan. Soolo on tosi kuuliainen ja tekee just niinkuin mä ohjaan – sille pitää vaan saada vähän lisää varmuutta niiden esteiden hakemiseen. Peten mukaan on hyvä, että koira on noin ”kiinni” tarkasti ohjauksessa, mutta siihen saadaan helposti pienellä työllä lisää vauhtia ja varmuutta tekemiseen.
Mulle tuli ajatus siitä, että koiran pitää hypätä hyppy, jos sille huitaisen sen, vaikka periaatteessa syy siihen, miksi koira tekisi kiellon, olisi mussa ( eli mun liikkeen pysähtyminen tms) ja koira tekisi kiellon. Tää ajatus pois ja koiralle selväksi, että hypyt hypätään, vaikka mun liike saattaakin pysähtyä huonon ajoituksen ja rytmityksen takia.

Kontaktit toimi treeneissä hyvin, kepit oli tosi epävarmat?? Hitaat ja muutenkin tyhmät. Hassua, kai se johtui niiden erilaisuudesta tai jostain, koska omissa treeneissä toi on tehnyt nyt niitä tosi hyvin. Nyt siis kotiin treenattavaksi taas myös ne kepit ja ne vaikeat avokulmat!!


Leirillä oli muuten oikein mukavaa, kauhistukseni huomasin, että ensimmäistä kertaa neljään vuoteen koiranpennut herätti mussa jotain tunteita siihen suuntaan, että tollanenhan ois kiva itellekkin! Onneks en voi ottaa sellasta vielä pitkään aikaan. Tähän asti oon ollu vaan, että hyi ällöö pentuja. Näköjään se aika ohi:D
Vapaa-ajat kului leirillä syöden ja grillaillen, jutustellen mukavia muiden kasvatin omistajien kanssa yms. Oli myös aika mukava huomata, että mun pikkupoika on tainnut hieman aikuistua, sillä sen yleinen käyttäytyminen oli vähän parempaa, kuin edellisenä vuonna, vaikka ei se vieläkään mikään ihan super ole todellakaan:D


…JA NYT HALUUN KISOIHIN. HETI JA TÄSSÄ JA NYT!!! kääk, niitä ei oo ihan hetkeen. Nyt sit odotellaan niitä ja elokuun collieyhdistyksen harrasteleiriä, jonne ollaan menossa Solppiksen kanssa aksaamaan.

siin on vaaransa, kaikki on saatava

Viime maanantain agitreenit, vauhtia riiittää ja intoa. Solpalla on superkivaa. Lähtöongelmia, nyt mä sanoin sille ihan suoraan että ei, noin ei tehdä. Vähän masisteli siitä hetken, mutta sain sen jälkeen sit tehdä vaikka mitä siellä alotuspaikalla, vaikka pomppia ja heilutella käsiä, ei nyi. Hyvä niin, mur silti. Tässä pitää nyt olla tarkkana kun porkkana, koska ilmennyt nyt vähän useemminkin kun vaan tän kerran !

Kontaktit ihan jees, A:lta tuli mukaan sit kun juoksin täysillä ohi (pysähty siis joo asentoon, mutta ilman vapautuskäskyä mukaan), mutta muutaman muistuttelun jälkeen sit onnistu tääkin taas, että juoksen ohi vaan. Samoin kokeilin ekaa kertaa sitä, että jään tosi taakse kontaktiesteellä ja koitan vapauttaa sieltä takaa eteenpäin etenemään. Ei ihan lähtenyt, mutta tokalla joo !

Tehtiin aikapaljon suoraa treeniä. Tää oli hyvä, koska me ollaan tehty tosi vähän sellasta suoraa irtoomista ja etenemistä vaan. Näissäkään ei ollu kyllä mitään isoja ongelmia, vaikka ainahan se voi mennä lujempaa, jos ois targetti siellä vaikka.

Löysin kirpparilta itelleni vähän penkkarikuteisiin lisäyksiä tässä, niin samalla mukaan tarttu tollanen ihan älyttömän superhyvä lelu soololle, tollasta jotain tekokarvaa jostain takinkauluksesta. Soolo on ihan kreisinä siihen, parasta !

Tänään oli aluevalmennuspäivä. Meille neljäs kerta, kun ollaan mukana. Näitä treenejä alkaa vaan odottamaan entistä enemmän, vaikka aamulla väsyneenä olikin laiska fiilis. Treenin jälkeen tuli taas kummasti mieleen, miksi tätä lajia rakastaakaan.
Rata oli kiva, sellaista aika perusohjauskamaa, mikä ei kuitenkaan oo meille ihan simppeliä. Valsseja, kepeille niisto (se onnistui, vaikka epäilin ihan hurjasti!! ei häirinnytkään mun törkkiminen) + 2 muuta eri vientiä, pöytätreeni, ym.
Ollaan joskus muinoin Lotan kanssa treenattu tollaista kolme aitaa vierekkäin samassa linjassa vientejä, sekä taakierrolla ja vedoilla, mutta eihän ne ohjaustavat siellä muistissa pysy, jos niitä ei käytä aikoihin.
Treenattiin näitä ja sain pikkuhiljaa omaa liikkumista rytmitettyä paremmin, mutta ei se helppo ollut ! Takaakierroissa pitää muistaa antaa käskyä koiralle ajoissa, eikä sitä todellakaan tarvitse viedä niin lähelle estettä, koska Soolo kyllä osaa irrota niille esteille ilmankin. Mä voin ohjata näissä vienneissä kauempana koirasta ja esteistä Sooloa. Juulia antoi tosi hyviä vinkkejä näihin ja sain myös itse oivaltaa, että mitä ihmettä mä touhuan aina välillä??

Päivän sana on ajoitus ja oman liikkeen rytmittäminen. Koira aina mukaan kumminkin. Jiihaa, viskileikkauskin onnistui ihan superisti, kunhan vain ajoitin ja rytmitin omaa liikkumista niin, että se ei stoppaa missään vaiheessa.

Mua on alkanut ottamaan päähän se, että Soolo käyttäytyy kuin possu tollasissa tilanteissa. Kotihallilla se on suht nätisti, eikä hötkyile tollalailla turhia, mutta kuten tänäänkin taas jouduin palaamaan vanhaan namin syöttelyyn, kun kuuntelin koutsin neuvoja. Soololla on kierrokset ihan katossa ja se vuotaa haukkumalla, komentaa mua tekemään jotain ihan törkeästi. Mikähän tässä on pahinta, niin se, että mä en edes kunnolla puutu tuohon möykkäämiseen. Miksi?! Pelkkää sikailua, se kyl kykenisi, jos sille kertoisi, että toi ei oo OK.

Mulle tulee jokaisen valmennustreenikerran jälkeen hirmuinen treenimotivaatio ja hinku päästä eteenpäin tässä lajissa ! Taas niin parasta ja on niin mahdottoman hyvä tunne, kun saadaan niitä onnistumisiakin, vaikka aluksi tuntuu tosi vaikealta. Luulen, että tää on se tän valmennuksen tavoitekin.
Ilmoitin Soolon ens sunnuntaille kisoihinkin taas, jippijajei!
Käytiin viikolla myös kokeilemassa, minkälaista koirahiihto olis. Soolo tykkäs kyllä hullusti ja vauhtiakin lähti, jos edessä oli vaikka joku muu hiihtäjä. Mä vähän innostuin, josko ruvettais tekemään tätä vähän useamminkin.