kakkosen syksy käyntiin anatomian ja immun parissa

Taas ollaan oltu Tarton puolella jo hyvän tovin ajan. Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin, vaikkakin stressikäyrät on olleet hieman korkeammalla, kuin odotin!
Vapaa-aika on hieman vähissä, jos yhteen viikkoo sisällytetään kolme esitelmää ja kaksi tenttiä, joskin laiskuuden iskiessä pystyin onneksi yhden tentin siirtämään seuraavalle viikolle;)


Okei, on meillä hauskaakin välillä pidetty – tässä kiusataan uusia fukseja keskustassa;) Pojat oli tietty mukana ihmettelemässä.

Meidän lukujärjestys koostuu tällä hetkellä jo hieman mielenkiintoisemmista aiheista, kuin aiemmin. Jee! Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että päästään lähemmäksi sitä todellisuuden ammattia. Anatomiassa ollaan jälleen leikelty ja opeteltu verisuonia – eli opetellaan kaikki valtimot ja laskimot, pienen pienetkin. Nämä tentitään taas suullisesti meidän leikkelemistä malleista. Tämän jälkeen meillä on lisäksi myös kirjallinen koe näistä, joka olisi todella helppo, jos vaan omistaisi valokuvamuistin! Seuraavaksi olisi vielä vuorossa imusolmukkeet ja hermot! Ja sit on anatomia paketissa!!! Sen jälkeen on biletän kyllä mielessäni kuukauden.



Muutama koulukirja & kotikatu <3

Anatomian lisäksi meillä on toinen erittäin työllistävä kurssi meneillään – immunologia. Immusta meillä on joka viikko joko pakollinen esitelmä (seminaarissa, jossa noin neljä esitelmää kerralla ja sen jälkeen niistä keskutellaan ja kysellään toisilta) TAI n. 500-800 sanainen essee, minikokeet ja vielä lisäksi luennot ja nekin olisi hyvä ymmärtää vielä kotonakin!:) Opettaja on kyllä todella kiva ja tuntuu, että oon oppinut tällä kurssilla jo huimasti! Eli vaikka töitä onkin tehtävä paljon, niin se kannattaa.
Näiden lisäksi on virologiaa, fysiologiaa, mikrobiologiaa, eläinten hyvinvointi ja suojelu -kurssi, patologiaa, sekä erityiskurssi maatilan eläimistä (eli vieraillaan navetoissa, opetellaan sikojen, lehmien, lampaiden elämää ym.). Voin sanoa, että aika ei oo käynyt pitkäksi!!


Onnelliset pojat juoksemassa Vorbusella.

Kävin koirien kanssa kisaamassa Suomessa ollessa aika paljon ja tehtiin me Soolon kanssa yksi nollakin. Harmillisesti ei saatu vaan SERTIä, kun oltiin toisia, vaikka kovaa mentiinkin! Keijo aloitti myös kisaamisen, silläkin nollat on lähellä ja kisaaminen tuntuu tosi kivalta! Käytiin myös Viron puolella Viljandissa kisaamassa kahden päivän verran, siellä Keijo sijoittui toiseksi saaden harmillisen vitosen (yksi rima) – muuten ei ihmeellisiä tuloksia. Pohja oli aika haastava, kun oli satanut ennen meidän startteja aika paljon ja nurmikenttä oli aikamoista kuravelliä :(.

Ollaan myös päästy takaisin treenien pariin ja on ihan huippukivaa, että on taas säännölliset treenit ohjauksessa. Jaanikalta ollaan saatu taas paljon uusia vinkkejä ja on superhyvä, että Jaanika vaatii erityisesti multa enemmän. Kontakteilla ollaan edistytty, kun joku kerrankin vaatii multa sen, että en himmaile ja varmistele kontakteilla, niin varsinkin Keijon kontakteista alkaa tulla aika mageet! Mun oman liikkeen merkitys siis vähenee entisestään niillä ja uskallan pian juosta ihan täysiä koko radan ajan – ainakin toivottavasti!!:D



Vielä yks juttu, mikä teki mun elämästä pitkäksi ajaksi aika luksusta, hankin nimittäin pojille autoon Variocage-häkin. Se oli kallis, mutta jo nyt ihmettelen, miten oon voinut elää ilman tuommoista häkkiä autossa! Niin ihanaa, kun ei tarvi köyttää takaluukkuun tai miettiä, koska ne on etupenkillä kuraisilla tassuillaan pilaamassa koko autoa!! Tässä on vielä väliseinä, niin treeneissäkin superkätevä ottaa vain toinen koira autosta ulos, vaikka molemmat olisi tietysti ehdottomasti tulossa mukaan silloin.

Keijon agilitykuvat: Ilona Karjalainen

erilainen Suomen kesä: navettaharjoittelua & agilityä

lehmät on ihania mummolassa on hyvä olla

Tähän asti kaikki kesät on olleet mulle sitä aikaa, kun paahdan töitä kaupassa 8h päivässä ja 5 päivää viikossa. Tänä kesänä olen myös pääasiassa tehnyt töitä kaupassa, mutta vuosi ulkomailla on saanut mua katselemaan tätä kaikkea ehkä vähän eri tavalla. Ennen kesä on ollu vaan jatkumo koulunkäynnistä, nyt oon ehtinyt ehkä vähän lomaillakin.
On ollut ihanaa nähdä perhettä enemmän ja huomata, että kaikki ne samat tappelut ja keskustellut käydään edelleen. <3 Nähdä niitä ihmisiä, mitä oot aina tottunut näkemään ja huomata, että useimpien kanssa poissaolo ei oo muuttanut mitään. Ollaan edelleen ne samat ystävykset ja jutunjuuret löytyy samalla tavalla. Harmi kyllä, joidenkin kanssa taas ei 😀 Mut se kuuluu elämään – jokaisen elämä muuttuu ja samalla ne ihmiset ympärillä, joskin jotkut parhaat niistä myös pysyy onneksi myös vierellä koko sen matkan.

Oivalluksia treeneissä

Mulla on tänä kesänä ollut harvinaisen paljon aikaa itselleni, mutta siitä huolimatta ajattelin koota lähes koko kesän tapahtumat yhteen postaukseen. Meidän arki kesällä on ollut aika yksinkertaista – paljon agilitytreenejä, töitä, ihania hetkiä ystävien kanssa ja lenkkeilyä. Agilityssä ollaan päästy mielestäni huimasti eteenpäin. Jotkut saattaisivat toki sanoa, että mulla on jo reilu 2v koira, joka ei vieläkään kepitä täydellisesti – vedä jo ranteet auki 😀 Me ollaan kuitenkin vasta nyt treenattu ne tosissaan ja tarkoitus olisi päästä kuukauden sisään starttaamaankin Keijonkin kanssa. Ei meillä mikään kiire ole, mennään sit kun ollaan valmiita! 🙂
Ollaan käyty useamman kerran Haukkuvaarassa valmentautumassa, meillä oli kuukausitreenipaikka kaverini kanssa puokkiin siellä. Tää oli todella hyvä juttu, koska musta tuntuu, että opin ihan hurjan paljon taas Julialta. Julia kyllä sanoi mulle lähes joka treeneissä samat asiat – pidä ne kädet alhaalla (hanki käsipainot!), niin koira pystyy lukemaan niiden avun. Mieti, milloin sun tarvitsee juosta, milloin saat tsillata – VAIKKA mä tykkäänkin hirveästi juosta jokapaikkaan ja oon nopea, niin paremmin koira kulkee, kun annan sille vähän enemmän tilaa.
Huvittavaa myös oli se, että kun oon treenannut molempien koirien kanssa samassa valmennuksessa, teen kaikki samat ohjausvirheet MOLEMMILLA koirilla, vaikka oisin just treenannut ne toisen kanssa ”pois”. Eli esimerkiksi se ajatus, että oon aina syyttänyt Sooloa siitä, että se nyt ei vaan irtoa tarpeeksi koskaan, ku oon opettanu sen niin käteen kiinni, sai Julialta huutia. Mun pitää uskoa ja luottaa siihen, koska se kuulemma on tosi pätevä koira, JOS MÄ vaan ohjaisin järkevästi! Esim. räksytykset mihin mä meen yms. katos heti, kun kädet alko pysymään alhaalla ja ohjaus olemaan loogisempaa koiralle.
Minun parhaat colliepojat <3

Omatoimi treeneissä ollaan keskitytty esteosaamiseen – kepit, keinu ja kontaktit kuntoon. Keinulla Keijolla alkaa olla aika selvää, että sinne päätyyn juostaan kovaa ja sit mennään maahan. Soololla on vielä vähän opittavaa, sillä kun vanhat opitut tavat painaa päälle ja 2on2off ois kiva tarjota sinne. Soolo myös hieman paineistui apuohjaajasta keinun päässä.


kalassa on hyvät maisemat collie

Lehmäfarmilla tutustumassa maidontuotantoon

Mun kesässä mielenkiintosta opiskeluita kohtaan on ollut se, että oon suorittanut mun harjoittelujaksoa lehmätilalla. Mulla ei oo juurikaan ollut kokemusta lehmien hoitamisesta, tai niiden käyttäytymisestä ennen tätä. Mun sydän on vaan sulannut noille ihanille eläimille – ne on paljon seurallisempia, mitä luulin! Kyseisellä tilalla eläimet on vielä tosi hyvin hoidettu, niin on ollut mukava päästä oppimaan siinä samalla. Mediassa on ollut voimakkaasti esillä viime aikoina tiloilla ollut eläinten huono kohtelu, josta järkyttyneenä on ollut todella kiva seurata, että todennäköisesti kuitenkin suurimmassa osassa eläimet hoidetaan näin hyvin.

Aamuherätykset viiden aikoihin ei oo kyllä olleet välttämättä se kaikkein herkullisin juttu tässä työssä, mutta toisaalta on ollut myös kiva, kun työpäivä loppuu usein jo ennen yhdeksää aamulla; sulla on koko päivä aikaa tehdä mitä haluat, kunnes taas illalla / iltapäivällä navetta kutsuu iltalypsylle:)

Oom oppinut lypsämään, juottamaan vasikoita, piikittämään lääkkeitä, nähnyt kiiman seurantaa ultraäänilaitteella, siivonnut sitä itteään, ruokkinut lehmiä, nähnyt sorkkahoitoa ymmm. Tää on ollut superopettavaista ja kivaa, vaikka vielä kovin kaukana siitä omasta työpanoksesta. Oon kuitenkin saanut paljon selkeämmän kuvan lehmien elämästä ja maidontuotannosta, mistä mulla on ollut totta puhuen aika kapea kuva. Tässäkin työssä tarvitsee ottaa monta asiaa huomioon ja arvostan entistä enemmän maajussien työtä. Tarinat esim. jälkeisten kanssa ulostulleen kohdun takaisin laittamisesta ym. on olleet aika hurjia 🙂

Tästä harjoittelusta meidän täytyy kirjoittaa 10-15 sivuinen rapotti, joka alkaa pikkuhiljaa lähestymään loppuaan myös. Aluksi ajatus tuosta raportista tuntui hirveän työläältä, mutta jälkeenpäin ajateltuna materiaalia tuli helposti ja sen kirjoittaminen on tehostanut oppimista farmilla – välillä on osannut kysellä paljon enemmän asioista, vaikka mun ohjaajani siellä onkin tosi puheliaista sorttia 🙂


vasikat syömässsä lypsyllä

Vielä reilu kuukausi jäljellä kesälomaa täällä Suomen kamaralla, miten aika meneekin näin nopeasti!? Vaikka totta puhuen, mulla on kyllä varmasti pian ikävä koulun penkillekkin. 😀

Maple Yard agilitypäivä

Lauantaina 18.04 Tiina oli järjestänyt agilitypäivän Jenna Caloanderin oppiin. Huippua nähdä pitkästä aikaa muita Maple Yard -collieita aksaamassa.
Mua jännitti etukäteen ihan huimasti, koska ei olla oltu niin pitkään aikaan sen kanssa missään koulutuksessa. Ratapiirroskin tuntui ihan hurjan vaikealta etukäteen. Oli mm. vastaanotto kepeille keppien toiselta puolelta kolmen hypyn takaa aloituksessa. Olin jo varma, ettei onnistu meiltä, mutta Soolohan osasi hienosti!


Alussa Soololla oli aikapaljon kierroksia ja kävi kiihkeänä (sitä se useamman viikon agitauko teettää), joten se ei heti keskittynyt hommiin, mutta rallipätkän jälkeen alkoi löytymään se meidän oma juttu. Takaakiertoihin mä joudun sitä saattelemaan edelleen aika paljon, samoin iänikuista estehakuisuutta täytyy vahvistaa. Kontaktit toimi hienosti, ei tullut kertaakaan läpi. Mulle ei ohjauksellisesti tullut uusia juttuja, vähän linjoja korjailtiin ja sitä ajoitusta. Saatiin tosi siistiä ratapätkää tehtyä, mä alan uskaltaa lähetellä sitä linjoille vihdoin ja mulle tuli kunnon flow -fiilis sen kanssa. Harmittaa ihan, että kännykän sekoilujen takia en saanut videoitua meidän pätkiä.

Jenna kyseli meiltä tavoitteita, jolloin totesin vaan, että sinne kolmosiin ois kiva päästä tässä kesän alussa, että ei kai tässä sen kummempia. Tän jälkeen totes, että kyllä te alatte niitä arvokisanolliakin sit kolmosista hakemaan, koska meno niin tasasta ja siistiä! Hahha, olisipa se kisoissakin tollasta, siellä vaan aina sattuu ja tapahtuu jotakin – joko Soolo on ylikierroksilla, tai sit mä ohjaan jotenkin supertyhmästi tms. Mutta no, eihän se hullumpi ajatus loppujen lopuksi olisi. Täytyyhän tavoitteita olla.
Mä oon vaan tähän asti ajatellut, ettei me olla tarpeeks hyviä sinne kolmosiin. No eihän me pitkään aikaan ollakaan, mut jos on tavoitteita, joita kohti puskea, niin ainakin kehitytään paremmin. Sillä ajatuksella, että nooooh tässä vähän hömppäillään ja katotaan mihin riittää, ei pääse niin nopsasti eteenpäin!


Minun kielimiehet ilta-auringossa <3

Jalat oli ihan pullamuusia jo ekan setin jälkeen. Samoin keuhkot. Pitäisköhän mun lenkkeillä vähän rankemmin, koska esim. kasvattaja-Tiina juoksi neljän koiran kanssa samaa rataa, eikä se näyttänyt tekevän tiukkaa.. Ollaan kyllä aloitettu juoksulenkeillä kämppiksen kanssa ja eron alkutilanteeseen huomaa jo nyt. Jaksaa paljon paremmin.

Treenien lopuksi päästiin vielä Keken kanssa tekemään pientä pätkää, kun aikaa jäi ylimäärin. Oli ihan huippua nähdä myös Trip -sisko aksaamassa. Niissä on niin paljon samaa, sen näki! Ihan kopioita melkein :–) Tiinaltakin tuli palautetta siitä, että täytyy tehdä entistä enemmän niitä irtoamistreenejä, että se hakee hyppyjä itsenäisesti, vaikka mä jään jälkeenkin.


Agilitypäivän jälkeen lenkkeilemässä Voitto-pojan kanssa.

Pahat tädit hommissa.

Ostin mun ensimmäiset Inovit aloitellessani Soolon agilityuraa. Hyvin ne on palvelleet, ihan parhaat kengät, mutta pohjat kieltämättä nyt ihan kuluneet, eikä pitoa enää löydy juurikaan.
Mietin pitkään, että ostanko samanlaiset uudet, vaiko kokeilen jotain muuta. Intersportista tilasin tarjouksesta punaiset Salomon Speedcross 3W:t. Oon aloitelut taas juoksuharrastusta perus rasvanpolttolenkeillä (apaut 3krt/vko/tunti), joten ajattelin näiden sopivan siihenkin Inoveja paremmin, koska tukevat hieman enemmän jalkaa. Näitä on useat kaverit kehuneetkin, niin päätin uhkarohkeasti testata!
Ihan supernopea toimitus, kun parissa päivässä tulivat! Juoksutuntuma ihan erilainen, maan ja jalan väliin tuli heti enemmän kitkaa ja juoksu rullasi paljon helpommin.
Agilitykäytössä kokeilin näitä myös, mutta aika pian tuli ikävä Inovien matalaa pohjaa & tuntumaa maahan – näissä on kuitenkin aika paksu pohja, eikä alustaan oo samanlaista tuntumaa. Luulen, että pistän tilaukseen kesälomapalkoista myös uudet Inovit. Kengät kuluvat kuitenkin käytössä ja pistän sitä rahaa monesti paljon turhempiinkin asioihin! 🙂

agilitykuulumisia & uusi lajivalloitus

Perjantaina 27.03 käytiin Keken kanssa epistelemässä toista kertaa. Ensimmäinen putkimöllirata meni aika humputteluun, pentu oli vaan asenteella ”JEE AKSAA KIVAA, MEEN TONNE OHO MAMI HALUSKI TONNE” ja juoksenteli vaan. Toisella mölliradalla meno oli jo enemmän meidän näköistä:



Tällä radalla voitettiin mölliminiluokka :–) Kehveli on kyllä superkiva kisakaveri – ottaa tosi rennosti odottelut ja voi vaan tsillailla. Tästä huolimatta tekee radalla hyvin töitä. Järkytyin kyllä hieman, kun se yritti pari kertaa päksäyttää radalla olevalle, kun oltiin kujassa odottamassa omaa vuoroa.
Nyt varmastikin keskitytään lähinnä treenailuun – irtoamiset vahvemmiksi ja esteosaamiset. Vielä huhtikuun loppuun asti käydään Julian treeneissä.

Maanantain akstreeneissä oli vuorossa valssitreenit. Näissä on mulla vielä paljon opeteltavaa; oon ihan hukassa, kun pitäis tehä kolme valssia putkeen ja sit vielä erottaa itselle ennakoiva valssi, vastaanottovalssi, pakkovalssi, jnejne. Joka kerta paremmin!
Olin ihan hurjan yllättynyt positiivisesti, miten hyvin Keijo poimii niitä esteitä radalta, kunhan vain kerron sille linjat oikein ja annan luvan suorittaa. Paljon huonommin menee, jos yritän juosta jokaiselle esteelle ”varmistelemaan” omalla tapaani. Takaakierto+valssi sujui myös hyvin, mutta TÄSSÄKIN voisin ohjata sitä koiraa kauempaa, enkä saatella ja juosta itse niin paljoa! Tarvitsen niitä nopeita jalkojani kyllä jossain muuallakin!

Soolon kanssa pyörähdettiin Lempäälässä kisoissa lauantaina. Ensimmäinen rata oli Salme Mujusen käsiäalaa ja rataantutustumisessa kauhistutti tuo loppusuora (alunperin suoran putken kohdalla oli puomi, mutta se olikin jotenkin heiluva, joten vaihdettiin putkeen)… mutta tää olikin tosi kiva rata! ”Hieman” ketutti tuo, että kepit meni ihan sörsseliksi ja sitten vielä korjailinkin niitä ihan typerästi. Noin muuten ihan kivaa menoa, vaikka omat ohjaukset paikoin ihan myöhässä, esim. ensimmäiseen putkeen ohjaus meni aika läskiksi.

Toisesta radasta en sit haluakaan puhua mitään. Ihan hirveetä, pohjanoteerausta. Soololla keuli kaasujalka aika paljon yli ja omakaan pakka ei pysynyt yhtään kasassa. No, näitä sattuu ja seuraavia kisoja kohti taas. Eihän sitä voi tällä treenimäärällä (=treenaamattomuudella) niitä tuloksiakaan odottaa, vaikka kyllä niitä pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa tulemaan..



Eilen käytiin Hennan & Lotan kanssa tutustumassa rallytokoon Tiinan avustuksella. Tiina oli meille taiteillut oikein kyltit ja kaikki. Oli ihan hurjan kivaa! Itsenäisesti oon koittanut päästä vähän lajiin sisälle, mutta sieltä tuli kyllä hurjan paljon juttuja, mitä en oo tajunnut ollenkaan videoita katsellessa.
Oli kyllä ihan hurjan hauskaa ja luulenpa, että tästä lajista tehdään meille sellainen, jossa mä opettelen kisaamista ja kisajännityksen hallintaa. Tokokokeisiin mun asenteella ei oo oikein asiaa, koska oon niin jäätävä kalikka siellä 😀 Vuosi sitten ajattelin kyllä, että tää laji on ihan täyttä hömppäilyä ja pelleilyä, mutta kun vähän tutustui, niin kyllähän tässä pitääkin osata kaikenlaisia juttuja! Ohjaajan sääntöjen tuntemuksella on aika iso merkitys tuloksia tehdessä, pistemenetyksiä tulee herkästi.

– hihna aina löysällä
– älä korjaile koiran vinoja asentoja kisoissa, mieluummin uusit kokonaan
– ANNA LISÄKÄSKYJÄ, tässä lajissa koiralle saa kertoa monilla avuilla, mitä sen pitää tehdä. Auta käsillä, jaloilla, äänellä. Ihan millä vaan. Miten pirun vaikea tätä on käsittää? Ikuinen tokoilija, jossa ei sallita yhtään mitään tollasia.

mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu

Tässä videopätkiä Keijon viime treeneistä. Vielä paljon tekemistä sen eteen, että lopetan koiran saattelun jokaiselle hypylle ja uskallan lähetellä sitä. Varsinkin ihan lopussa olevassa putkeen irtoamisessa tulee esiin, että vaikka Kepu periaatteessa osaa hakea putkeen, niin irtoamisessa on vielä paljon tekemistä! Näillä vinkeillä saadaan koirasta paljon enemmän irti! Ihan huippua käydä treeneissä, joissa opit kokoajan hirmuisesti!
Julia myös kehui, että Kepulla on ikäisekseen hyvä kropanhallinta ja se tulee luonnostaan hyvin ohjauksiin. Onhan se vielä tommonen ihan pentuhömppä ja hupsu, mutta niin ihku!

Erityisen iloinen oon tuosta sokkarista, koska niitä en uskalla koskaan tehdä. Nyt onnistui. Niiston ajoitus mulla on aina ollut ihan väärä – koiran pitäisi olla just tullut alas edelliseltä hypyltä ja silloin mun pitäis olla merkkaamassa niisto ja lähteä alta pois – toi viimeinen videolla oleva on hieman lähempänä sitä, mitä sen pitäisi olla, mutta silti vieläkin ihan liian myöhässä!
Treenattiin samoissa treeneissä myös twistiä, mutta sitä pitää vielä palkkailla ja vahvistella Keijolle, jotta alkaa sujumaan. Se on niitä harvoja ohjauksia, jotka koiralle pitää oikeasti opettaa.

Tänään käytiin myös Lauran & coccereiden kanssa treenailemassa. Keijo mm. meni yhtäkkiä itsenäisesti keinulle. Mä olin ihan paniikissa siinä hetkessä -apua mitä nyt tapahtuu se ei osaa sitä?!? Nooo, kepu otti rennosti ja suoritti keinun hienosti XD
Se myös alkaa tarjoilemaan ihanasti asioita, hakee putkia ja hyppyjä paljon paremmin jo, kuin Soolis. Kontaktit puomille alkaa olemaan ihan jees, vielä pitää treenata erilaisia vauhteja ohjaajalle, mutta ihana pentu, kun se tarjoaa asentoa aina, kun mahdollista!
Sooliksen kanssa tehtiin myös kontakteja (mä juoksen täysiä ohi ym) ja irtoamistreenejä. Soolo oli ihan super ja kesti kaikki mitä yritinkään. Irtoamisessa on vielä hiomista. Saispa tommosen taitotason vielä kisavireeseenkin..