hetkesi käytä, maailmalle näytä

Mulla on treenimotivaatio nyt huipussaan, kun tiedän, että pian tähän kaikkeen tulee taukoa puolisen vuotta, ainakin jollain tasolla. Ollaan siis treenattu PALJON. Jonain päivinä olen hetken miettinyt, että jaksanko lähteä – mutta aina on kannattanut, sillä tästä kaikesta tulee vaan niin hyvä fiilis! Tässä takautuvasti edellisen treenit parin viikon takaa, pian taas ajantasalla.

Mulla on ihan vaan vähän ikävä näitä alkukesän aamuja, jolloin on sumuu takapellot täynnä ja niin nättiä! <3

Oon miettiny, miks välillä on paha olla? Vaadin itseltäni paljon, mutta samalla muut vaativat multa vielä enemmän. Tai oikeastaan – mä ainoastaan luulen niin. Oon tottunut olemaan se kiltti tyttö, joka koittaa hallita muidenkin mielentiloja olemalla harmiton. Jotenkin kuvittelen, että jos käyttäydyn tietyllä tapaa, musta tykätään.
Nyt elämässäni on sattunut pienen ajan sisällä niin paljon asioita, mitkä ovat vaikuttaneet muhun ihmisenä aika paljon. Avanneet silmät. Voi tätä riemua.
Töissäkin välillä iskee ajatus ”mun täytyy ehtiä tekeen vähän enemmän, jotta oon hyvä työntekijä” – ei tarvi, sun duunit riittää just noin, tekeminen ei lopu koskaan. Sama juttu opiskelussa.
Ei se mee niin. Ei mun tarvi. Mä saan olla mää, mulla on oma pää. Oon onnellinen nyt, enkä sitten joskus, kun oon saavuttanut kaiken. Ni.


Keijo-kulta täytti viime tiistaina 7KK!! Aika menee siivillä!

Viime viikon agilityt

Tällaista tehtiin torstain agin jatkoryhmässä, pätkiä Kekkulin kanssa. Kekulille nostin jo muutamaan aitaan riman, joka olikin yllättävä juttu – Keke nimittäin aluksi halusi juosta mieluummin ohi, kun mentiin täysiä. Täytyy alkaa ottaa sille jo rimoja välillä.
Hienosti koirapoika irtoaa putkiin ja takaaleikkauksetkin hyviä, kun oli palkkaaja edessäpäin. Tähän asti aina ollut apupalkkaaja ja se on hyvä, pentu ei kattele mua niin paljoa!

Kekkuli oli treenien ajan seinässä kiinni, eikä huutanut oikein nimeksikään! Pientä vinkumista oli kuulemma koittanut, mutta ei yhtään hullumpi ipana. <3 Häkkiä toki kannan mukana yleensä.

Hakutreenit sunnuntaina

Soolo oli aika huono. Ekalle ukolle se lähti hienosti, mutta koska se olikin vähän vaikeemmassa piilossa, tuli takaisin ja ei lähtenytkään enää. Pöh, mentiin lähes yhdessä koko matka sit ukolle, kun en halunnut niitä ääniapuja ottaa.
Toiselle ukolle ei sit lähtenyt myöskään hyvin, mutta löytyi lopulta. Mulla oli ideana, että se saa ite keksiä, että ettii sen ukon, enkä anna sille apuja (liikun ainoastaan eteenpäin askelia). Ei oikein toiminu.
Kolmas ukko tehtiin näiden jälkeen haamuna, jonka jälkeen koira pois hetkeksi ja sinne se lähtikin hienosti ja Kaitsun kanssa oli superia leikkiä, se osas haastaa Sooloo hyvin ja nyt oli koirapojalla superkivaa.

Alkeishakuryhmän treenit oli heti perään, joten jäätiin siihenkin Keken kanssa, vaikka olo oli kuin uitetulla koiralla. Onneksi jäin, Keijo oli ihan älyttömän hieno <3. Ensimmäinen haamuna, hyvin löyty. Kakru saa ruokaa, parasta. Toinen tehtiin hajunhakuna, vähän mulla on vielä opettelemista koiranlukemisessa, hajua se ei nimittäin varmaankaan ihan saanut (joutui etsimään hetken), mutta löysi siis kuitenkin hienosti!! Kolmannelle lähetin ilman apuja, lähtee hienosti ja etenee, etenee takarajalle asti etsien... on menossa jo toiselle puolelle, kunnes huudan takaisin. Uusi lähetys vähän eri kohdasta ja löytyy! Jee. Toi pentu on ihan älytön. Se on niin sinnikäs etsimisessään, ei luovuta, eikä kysele multa yhtään apuja, etsii vaan! Eihän se vielä oikein osaa nenäänsä käyttää, mutta siitä tulee niiiiiin hieno, kun saa treeniä lisää. Niin ylpee kakrusta.

Tottistelua Kana-areenalla lämpimässä

Tiistaina sain treenikaveriksi Anninan & Jeri -belgin. Jeri on yks niitä harvoja belgejä, joista tykkään ihan älyttömästi.

Keijo pääsi lähinnä leikkimään ja vähän tekemään seuraamista. Sain myös hyviä vinkkejä siihen, miten alan vaihtaa lelupalkkaan namista. Tähän asti oon vaan lähinnä imutellut, enkä oo nähnyt vaivaa päästä eteenpäin.
Haluan Kekkulille ajatuksen siitä, että se on menossa ennemminkin ylöspäin. Soolo ajattelee liikettä eteenpäin -> edistämisongelmat aina. Pentu oli hieno ja kiva, meillä oli kivaa!

Soololla seuraaminen ihan kivaa, seilaa toi paikka kyllä reippaasti, kun videolta katsoo. sai kehuja sähäkkyydestään. Täytyis vaan nähdä vähän vaivaa, niin tosta sais vielä hienomman.
Paikkamakuu ihan kökkö, äh. Ääntelyy, mutta sen siitä saa, kun ei treenaa iäisyyksiin. Ehkä meidän täytyy pikkuhiljaa palautua tältä tokomasennuskaudelta.

Ilmaisutreenit

Keskiviikkona lähdettiin extempore treenailemaan ilmaisua Janitan ja Kristan kanssa. Soololle haukkutreeni teki todella hyvää, sille haukku on liitetty vaan suoraan metsään. Oli myös huippua nähdä, miten rullailmaisun harjoituksia tehdään, kun tähän asti oon nähyt ainoastaan sellaisia koiria, jotka osaa jo kyseisen jutun.

Soololle tehtiin ekalla kiekalla metsän reunassa niin, että MM meni Soolon nähden piiloon. Haukku tulee hienosti samantien, kun koira on maalimiehen lähellä. Aluksi vaadittiin vaan muutama haukku, toisella kerralla vähän enemmän jne. Tehtiin näitä samanlaisia neljä.
Seuraavalla kierroksella mulla oli jo hieman ideaa treenissä – Soololta vaadittiin vajaa 20 haukkua ensimmäisellä ukolla – hyvin jaksaa, ei edes koittanut keskeyttää välillä. Hieman epäröin tätä, mutta turhaan – toi koirahan rakastaa omaa ääntään ja räksyttäminen on supersiistii !! Omistajasta ei taas niinkään – nimittäin yksi niistä harvoista asioista, joita muuttaisin tuossa koirassa, jos osaisin.
Toinen ukko tehtiin suht lähelle, koska tarkoitus oli lähinnä harjoitella hallintaa. Soolo menee ukon luo päksyttämään ja sen jälkeen pitäisi saada se sivulle. Tällä kertaa jouduin ensin käskeä sen istumaan ja sen jälkeen sivulle. Hieman hidasta, koira vähän pihalla, mitä nyt. Palkka.
Kolmas ukko samaan tapaan, nyt hallinta jo heti huomattavasti helpompaa. Näitä lisää! Soolo oli super ja tykkäs tästä ihan sairaasti.

Mietin, josko sille saisi tästä jutusta niin siistin jutun, että tätä kautta sille saisi myös lisää motivaatiota metsän etsimiseen? Sillä olisi selkeänä mielessä asia, mitä se on menossa tekemään (päksyttämään MM:lle), eikä koirapojan tarvis miettiä sitä yhtään. Toisaalta varmasti nuo haamulähdöt ym auttavat osaltaan siinä metsään lähtemisessä.

Keijoakin vähän haukutettiin. Hauku -käskyllä ei irronnut, eikä ääntä oikein helposti irronnut muutenkaan, mutta sitten keksin VÄYHHH RÄYH ja siitä se idea sitten lähti. Yksi haukku, palkka jne. Oon iloinen, että sille haukkuminen täytyy opettaa. Keijo on muutenkin monessa paikkaa paljon hiljaisempi.




intopinkeitä hakukoiria ja nolistelu tokokoe

Hakutreenit jatkavat, solppis hyvällä mallilla

Keijo-pupsi sai olla ihan ensimmäisenä edellisviikon hakutreeneissä. Oon kyllä onnellinen, että meillä on tollainen porukka – en edes ajatellut Keken tultua, että se pääsisi myös treenaamaan samantien samassa ryhmässä, ollut nyt joka treeneissä mukana 7-viikkoisesta lähtien.

Keijolle tehtiin nyt sellainen vähän ”isompi makkararinki”. Akat noin 30m päässä toisistaan, hieman piilossa. Mä lähetän ensimmäiselle keskijanalta. Pieni ääniapu ja Keijo oli jo sylissä syömssä ruokaansa. Seuraavalle se paineli myös suoraan. Kolmas oli janan toisella puolella. Kekellä oli niin kivaa, ettei välittänyt musta yhtään – juoksi vaan kaikki läpi häntä vispaten! <3 Treenien jälkeen, kun kasailin häkkiä metsänreunalta, Keijo lähti pinkomaan ihan täysiä kohti treenipaikkaa - eikä edes tullut kutsuttaessa luokse (niinkuin 99% tulee tällä hetkellä). Käytiin vähän lenkillä treenien jälkeen ja takaisin autolle tullessa se teki ihan saman tempun - juoksi ihan täysiä sinne kohtaan metsään, missä äsken oltiin treenattu. Pupsilla tais olla kivempaa, kuin luulin? Soololla oli aikaisemmin vähän ongelmia maalimiesmotivaation kanssa, nyt siitä ei kyllä ollut taas jälkeäkään. Virittelin sitä autolta lähtiessä "mennään ettimään UKKOJA, mennään HAKUHOMMIIN, etsimään!" ja colliepoika oli revetä liitoksistaan. Ajatus oli käydä tekemässä ensimmäinen ukko hajun hakemisen kanssa, mutta koska näin koirasta, että se oli ihan menossa, niin päästin vain suoraan etsimään ja löysi nopeasti! Seuraavalle ukolle otin ääniavun, kun Soolo kävi aika lähellä, mutta ei sitten löytänytkään. Sen jälkeen tosi hyvä. Kolmannelle lähettäessä se alkoi komentamaan mua - joten otin koiran lähelle, rauhoitin ja lähetin rauhassa. Haki hienosti!

Mikä parasta, Soololla on kuulemma jo ilmaisutkin ihan kunnossa. Alkaa haukkumaan heti maalimiehelle tullessaan ihan hyvällä etäisyydellä. Soolo sai muutenkin treenikavereilta kehuja, että sille on tullut hirveästi itseluottamusta tähän hommaan ja kehittynyt huimasti! Minun pikku hakukoira, äiskä ei voinut olla kuin ylpeä <3 Tämän viikon hakutreenit eivät sujuneet niin loistokkaasti Soololta, kuin nuo ylläkerrotut, mutta pienien ääniapujen kera se kyllä löysi akat piiloistaan. Treeniätreeniä!! Pieni karhupoika sensijaan oli jälleen hyvin pätevä, ihan innoisaan! Tehtiin sille samantyyppinen treeni, kuin viimekerrallakin.

Muistellaan Muuramen tokokoetta 06.08

Tauon jälkeen uskaltauduin ilmoittautumaan kokeeseen – joskin paikkaa ei saatu aluksi, vaan mentiin muutaman päivän varoitusajalla peruustuspaikalle. Olin aikaisemmin ilmoittanut sen vuoksi, että saisin vähän lisää motivaatiota treenaamiseen, mutta no, mennäään kokeilemaan! Tuomarina Katja Rautiainen.


Matkalla paikkamakuuseen, taustalla Redi ja Mira.

Paikallamakaaminen7 – Mulla oli ihan älyttömän hyvät fiilikset ennen kehään menoa, että nyt menee hyvin, Soolo oli niin hyvässä vireessä ja rauhallisena. Mun on pakko kuitenkin jännittää jollain tapaa ja Soolo aistii sen, koska heti kaukaloon mennessä sen vire nousi aika paljon ja ensimmäiset ääntelyt tuli kehään mennessä. No, koirat paikallamakuuseen ja piiloon. Soolo pysyi hienosti koko paikallamakuun ajan, lopussa oli harmillisesti vaihtanut asentoaan vähän rennommanoloiseen ja ollut kuulemma vähän levoton, ei kumminkaan juurikaan äännellyt! Se oli kuulemma vieressä ollut koira, vaikka luulin toisin. Meidän paras paikkamakuu avoimessa kumminkin, jes!!
Seuraaminen9 – ei todellakaan meidän parasta seuraamista. Ihan kivaa, ei yhtään ääntelyä/vuotamista, mutta edisti vähäsen, jonka vuoksi hieman käännöksissä petrattavaa (mä joudun hidastamaan niissä, ettei koira keuli ohi). Tuomarin mukaan mennään hirvittävän nopeaa eteenpäin, mutta oli kuulemma hienoa!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä9 – ihan hieno oli, ei mitään ihmeitä. Pieni äännähdys kun käskin maahan, josta piste lähti.
Luoksetulo0 – tuli hyvällä draivilla, vähän liiankin, koska juoksi läpi ja pysähtyi vasta toisella käskyllä ja aika lähelle.. ens kerralla annan sen toisen käskyn nopeammin! Mä luulin, että oltiin treenattu tätä jopa 😀 Tästä ei kukaan saanut läpijuoksuna edes sitä vitosta tältä tuomarilta. Vinkkejä luoksarin stopin opettamiseen?
Seisominen seuraamisen yhteydessä6 – alkuseuraaminen oli vähän hassua omasta mielestä? en tiedä mistä johtui, pysähtyi kuitenkin tosi nopeasti! Istuttuaan ja kiitoksen jälkeen alkoi kuitenkin komentamaan mua ihan yhtäkkiä? En tiedä yhtään mistä johtui! Pyysin luokse, tuli onneksi ja rauhoittui.
Noutaminen9 – ihan nappisuoritus Soololta! Olin niin onnellinen, teki hienosti! Harmi, että vika perusasento jäi vähän vajaaksi/vinoksi.
Kauko-ohjaus8 – nääkin meni niin hienosti! Pistevähennykset tuli kuulemma siitä, että jätin koiran vinoon, aika rankka vähennys mun mokasta, mutta muistanpahan ens kerralla!
Estehyppy10 – tää meni aika tuurilla kympiks. Soolo hyppäsi vähän vinoon, joten en uskaltanut kutsua takaisin ”tänne” käskyllä, niinkuin oon opettanut, vaan annoin estekäskyn. Soolo sit pisti paremmaks – hyppäs hienosti takaisin ja suoraan sivulle 😀 Onneksi tuomari ei tiiä, että sen piti tulla eteen eka ja oli se ihan hieno noin :’D
Kokonaisvaikutus7 – Meillä on kuulemma tosi hienoa yhteispeliä ja Soolo tekee liikkeet tosi ripeästi ja vauhdikkaasti! (ylläri, kun toi vauhtipelle kyseessä..) Mä osasin myös kuulemma suhtautua ja pitää pääni hyvin, kun meinasi hajota pakka tuon komennuksen aikana hetkeksi. Ääntelyt pitää kuitenkin saada ehdottomasti pois ja kuriin (nyt niitä oli lähinnä liikkeiden välissä)!!

Yhteensä 138p, III-tulos. Voihan luoksetulo, jos olisit onnistunut, niin me ollaan aika lähellä ykköstä jo!
Tällä suorituksella sijoituttiin 3./8., saatiin pokaali ja herkkuja – tuntu vähän lohdutuspalkinnolta noilla pisteillä 😀
Samoissa kisoissa oli myös meidän hakuporukasta Redi & Mira, sekä Päivi&Tyson, olipa kivaa kisailla samoissa karkeloissa. Kaikki meistä sai kolmoset, me parhailla pisteillä :’D

Vaikka pisteet ovatkin taas tosi nolot, olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen koiran tekemiseen, pienellä treenillä me aletaan kyllä vihdoin saamaan niitä ykkösiäkin, aivan varmasti!
Tuomari ei jaellut pisteitä mitenkään hirveän avokätisesti (ykkösiäkin tuli joka luokassa ihan vain muutama), mutta mun mielestä oli kuitenkin yksi mukavimmista tuomareista! Kannusti ja oli ihanasti mukana.

Ollaan treenailtu myös agilityä joka viikko, mitään ihmeellisyyksiä ei ole kerrottavana. Jatkoryhmän kanssa treenattiin tätä, kisaavien treeneissä tehtiin tämä rata, molemmat oli kivoja vauhtiratoja, joissa molemmat joutui pinkomaan!
Soolo on oikeesti jo ihan super treeneissä, hitsinvitsi kun sais tuon saman suoritusvarmuuden ja tekemisen kisoihin itsellenikin! Rimojen tippumisesta oon tehnyt muutaman kerran ”sparrausta”, eli HYI- komennukset tiputuksesta (vaikka olis mun ohjausvika, eihän se juuri tiputtele), joka on toiminut tosi hyvin! Rimat pysyi ainakin viime treeneissä kaikki ylhäällä.
Toi jätkä tekee kyllä niin hienosti, kontaktit ja kaikki ihan kuosissa <3


Päästiin lenkkeilemään joku aika sitten Melissan ihanien poikien kanssa <3

noloo äijäilyä, video kaukoista ja vauhtiaksailua!


Ukkojen etsintä

Soolon kanssa ei ole oikein koskaan tarvinnut kunnolla miettiä, tekisikö se mieluummin töitä, vai haistelisiko? Ei edes kisoissa oo tarvinnut pohtia. Hajut toki kiinnostaa koiria, mutta työt menee aina niiden ohi! Tällä kertaa ei.
Ennen omaa vuoroamme lällyttelin n. 4kk vanhaa pentukoiraa, leikittiin ym ihanaa. Meidän treenivuorollamme Soolo haistoi tämän ja meni aika sekaisin siitä.

Pyysin treeniryhmältä jo ennen meidän vuoroa neuvoa, mitä meidän tulisi tehdä. Ihanasti kaikki auttoivatkin. Mä olen ihan uuno vielä tämän lajin suhteen, niin en viitsi tehdä itse mitään suunnitelmia, vaikka aika monet treenit olenkin ehtinyt näkemään.
Ensimmäinen ukko tehtiin ns. näkölähtönä. Soolo vaikutti ensin innostuneen tästä, mutta eipäs sittenkään. Hajut vei miestä.

Leikin hetken Soolon kanssa janalla (syttyy aina hyvin tähän!), jonka jälkeen lelu menikin Tiinalle, joka sai Soolon ihan intopiukeeksi. Näkölähtönä tämäkin ja sinne se sitten ampaisi täysiä perään hetken päästä! Hienosti myös ilmaisu piilolla tulee samantien, kun löytää.

Soololle ilmeisesti tarvitsee tehdä vielä paljon lisää tällaisia motivaatiotreenejä, jotta se ihan oikeasti alkaisi ymmärtämään, että täällä metsässä pitäisi tehdä töitä.
Mulle jäi tosi hyvä fiilis treenien jälkeen, vaikka alku meillä menikin täysin perseilyksi, mutta tuon yhden onnistuneen jälkeen tehtiin vielä kaksi onnistunutta lähetystä (tosi helppoja ja lähelle), joten eiköhän me tästä vielä jatketa ja opita tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin taas itsenäisesti tekemässä vähän tottisjuttuja myös. Hyppynouto ja A:n kautta nouto alkavat olla helppoa kauraa! Vielä autan Sooloa lisäkäskyllä A:n kautta noudossa (meinaa kiertää esteen tullessa takaisin), mutta oikeasti: meillä ei ole paljoakaan duunia enää tottiksen suhteen!! Se älyn eteenmeno vaan kyllä unohtuu aina.
Täytyisi varmaan alkaa treenaamaan esineruutua samalla intensiteetillä, koska se jos mikä kaipaisi treeniä!

Agilityä – jatkoryhmän treenit

Ilona oli valinnut meille alunperin Niina-Liina Linnan suunnitteleman radan, joka osoittautuikin tosi kivaksi! Radalla oli juuri meidänkin kaipaamia juttuja: koiran pitää vaan irrota ja mennä eteenpäin, eikä jäädä käteen kiinni.
13-esteellä oli juuri tämä ongelma, että Soolo ei oikein irronnut hypylle, samoin 20 hypyllä, muuten rata sujui melko mukavasti – lukuunottamatta esimerkiksi pelleilyä A:n kontakteilla ym.



Treenien lopuksi vielä koeajettiin JSPKH:n agimölleihin tuleva spurttirata, jossa kaikki keinot on sallittuja – nopein voittaa! Tää oli tosi hauskaa, vähän pientä kisamieltä kellottamalla. Ilonalta on tulossa tästä myös video meidänkin osalta, joten saatte pian toivottavasti nähdä sen!

Voittajaluokan kaukokäskyt


Nämä alkavat pikkuhiljaa hahmottua meillekkin, vielä tarvitsee vähän nopeutta saada noihin ja lisätä hieman etäisyyttä. Aika maltilla olen näitä treenannut viimeaikoina. Luulisin kuitenkin, että ne on ihan hyvällä mallilla, vai mitä?

Postauksen kuvat: Mira Äikiä

surkeet tokoilijat

Suunnattiin Soolon, sekä Auroran koirineen kanssa tänään Muurameen tokokokeeseen. Oli ihanaa, kun koepaikalle ajoi kotoa vain jonkun 10min! Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka on joskus ennenkin ollut tuomaroimassa meidän alokkaan kokeessa.

Paikalla makaaminen 5 – Soolo nousi istumaan ajan puolivälillä ja oli kuulemma muutenkin hieman levoton. Täytyy nyt vaan tehdä noita piiloon menemisiä tosi paljon kaikkialla.
Seuraaminen taluttimetta 8 – Pientä ääntelyä ja edistämistä. Pieni poika niin innoissaan, mutta MURR, noi ääntelyt!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 – koitin antaa tuplakäskynkin, mutta sinne se vain jäi seisomaan hienosti..
Luoksetulo 5 – pysähtyi melko lähelle mua, meidän heikoin liike, mutta pettymys silti, että tuli noin lähelle. Kiire mamman luo. Pitää treenata lisää!!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 – jee hieno oli, vähän hassu vika perusasento.
Noutaminen 8 – ihan kiva, vähän tykkäs hölmöillä kapulan kanssa ennenkö toi mulle.
Kauko-ohjaus 10 – hieno soolo! Ei ennakoinut yhtään ja muutenkin näppärästi toimi.
Estehyppy 0 – Soolis juoksi käskyn saatuaan sille paikalle, mistä oli vähän aika sitten noutanut kapulan, öööö? Ei hajuukaan mitä tapahtu :DD:D Nauratti. Kisapaikalla tajusinkin, että tätä ei taideta olla treenattu tositosi pitkään aikaan!
Kokonaisvaikutus 7

Kokonaistulos 117p ja III-tulos, tästä ei nousta kuin ylöspäin! Nyt tietää ainakin, mitä pitää treenata ja minkä treenaamisen voi jättää vähemmälle (seisominen, kaukot, nouto), mutkun ne on niitä kivoimpia! Muutenkin tuntui ihmisillä olleen aika tulosheikko päivä avoimessa, kun yksi koirakko seitsemästä sai ykköstuloksen ja sekin oli juuri 160p :–D
Soolo meinasi taas saada hepulin paikallamakuuseen menossa – yritti alkaa komentamaan mua. Onneksi sain sen kuitenkin tiukasti sanomalla hanskaan ja päästiin aloittamaan paikkis ihan hyvillä fiiliksillä.


Ajattelin, että pettyisin taas pahasti, jos ykköstulosta ei tulisikaan, mutta eipä tällä treenimäärällä! Mulla oli ihan kivaa ja kyllähän tää onneksi meni paremmin, kuin meidän ensimmäinen avoimenkoe. Mua vaan jännittää niin hirmuisesti, että unohdan kehua koiraa ja Soolokin selvästi jollakin tapaa aistii sen.

Tuli sellainen herätys, että meidänhän pitää ihan oikeesti treenata, että saatais tuloksia! Tää koe oli motivaationnostattaja. Edellinen koekäynti ei ihan sitä saanut aikaan, kun seurauksena oli lähes puolen vuoden treenitauko ja masistelu, että meistä ei tuu koskaan mitään!

kuka sanoo et saat tuloksii ilman duunii

Viimeisimpään postaukseen viitaten; eroahdistus on vähentynyt entisestään – en enää pidä edes Thundershirttiä Soololla joka päivä ja palatessani löydän kotoani rauhassa nukkuvan koiran, joka herää vasta avattuani oven ja tulee hitaasti venytellen luokse <3 Eli ihan hirvittävän kaukana siitä paniikinomaisesta "mamma missä sä oot ollu ?? Ihanaa, kun tulit kotiin, älä enää ikinä jätä mua yksin!!!"


Joskus saavutuksista saa jotain tunnustusta

Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa koiraseuran vuosikokouksessa. Soololle jaettiin pari kiertopalkintoa, joista mamma on on NIIN YLPEÄ :—-)
Soolo on siis JSPKH:n vuoden TOKO-koira ja saatiin myös MATSIN MALJA (eniten koekäyntejä). Vuoden agilitykoira-kilpailussa sijoituttiin myös toisiksi!


Tottistelua opiskeluntäyteisen lauantai-aamun jälkeen

Eilen käytiin pitkästä aikaa tottistelemassa. Tehtiin porukalla häiriö seuraamisia, jääviä ja noutoa. Soolo aluksi aika normaali tättähäärä ”viuviu täällä on häppeninkiii mitä tehään haluun mennä mitä tuolla on”, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi taas toimimaan, kuin unelma!

Aluksi tein namin kanssa perusasentoa ja siinä odottelemista rauhassa, jonka jälkeen lelun kanssa seuraamisia ja sen käännöksiä. Aika lyhyttä pätkää. Edistää, mutta ei ihan hirvittävästi. Pitää tehdä enemmän muutaman askeleen seuraamisia, että jäisi tuo pienikin pois.

Jäävistä tehtiin istumista, jota sai aika paljon muistutella, mutta onneksi Soolo kestää hyvin toistoja. Aluksi reilulla käsiavulla, mutta sen sai jättää aika pian pois ja poika oli pätevä! Näitä pitää tehdä lisää. Maahanmenot nopeita, samoin seisomiset tosi hyvät!

Noudossa ekalla heitolla perseili, pudotteli kapulaa pari kertaa ym, ei palkkaa. Toisella kertaa hieno! Palkkasin molemmissa ruhtinaallisesti ennen, kuin sai lähteä kapulallle.
Tehtiin myös metrin hyppyä pari kertaa niin, että Mira houkutteli Soolon lelulla sen yli. Hienosti pomppaa. Vähän vaan ujostuttaa, mutta ihmekös tuo, kun ei ole ennen juurikaan noin korkeita hypellyt ja yhtäkkiä tulee kiinteä este eteen.
Lopuksi tein vielä kapulan suussa A-esteen ylitystä, joka oli ihan jeejee. Pitäisi saada vielä vaan tuo nouto yhdistettyä tuohon.

Kaikkien treenattua tehtiin vielä ryhmäpaikkamakuuta. Soolo nousi kaksi kertaa istumaan, MUR, mutta oli melko hiljaisesti ja pääsin monta kertaa myös palkkaamaan tämän päivän aikana. Isona huomiona halusin keskittyä siihen mielentilaan, jossa jätän koiran paikallamakuuseen; se on hiljaa ja rauhallisena, eikä päästä sellaisia ääniä, niinkuin kokeessa. Näitä pitäisi tehdä lisää, vaikka sujuikin nyt tosi hyvin!


Tottistelun jälkeen esineruutua

Tottisten jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Soololle kävin näyttämässä 3 esinettä samalla kertaa. Ensimmäiselle pinkoi ja toi hienosti, samoin toiselle, mutta kolmas oli vaikea ja keskittyminen alkoi herpaantumaan. Soolo pysyi hyvin ruudun sisäpuolella, eli hahmotti hienosti tallatun alueen ja palasi heti, jos joutui sen ulkopuolelle.

Pitää myös jatkossa tehdä aina niin, että se hakee kolme esinettä! Esineruudussa voi myös kuulemma näin alussa olla ”bileet”, eli paljon erilaisia esineitä, niin saadaan koiralle suurempi todennäköisyys löytää helposti esineitä sieltä.

Mä olen taas tehnyt ihan erilailla – yksi, kaksi esinettä aina, itsehän olen siis varmaan taas opettanut, ettei siellä ole, kuin ne muutama? Tää treeni oli hyvä senkin vuoksi, että sain varmuuden siitä, että en ole treenannut ihan väärällä tavalla, vaan oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Uusia opittuja asioita:
– tuomari voi päättää esineruudun lähetyssivun, eli se voi vaihdella, eikä ole aina suoraan se ”polulta lähtevä”, vaan lähetyssivu voi olla myös ”ruudun takana”, tämä on kuitenkin kaikille koirille sama
– koiran lähettäminen esineruutuun voi tapahtua monella eri tapaa: ruudun janan luona saa liikkua miten haluaa, eikä ole yhtään niin tarkkaa, kuin ukkoja etsiessä. Jotkut haluavat aloittaa ruudun reunasta – toiset lähettävät keskeltä ja antavat koiran etsiä ruudun itse joka reunalta.

Mä luulen, että Sooliksesta tulee vielä hieno hakukoira!!

Sunnuntai kouluttaen agilityä

Jatkoryhmän viimeisiin hallireeneihin olin valinnut Niinun suunnitteleman radan, jota ollaan Soolon kanssa joskus monta vuotta sitten treenattu Niinun koulutuksessa. Löysin radan jostakin pääsykoepapereideni seasta ja se vaikutti niin kivalta, että oli pakko päästä kouluttamaan sen avulla nyt itse!
Treenit sujuivat tosi hyvin, ryhmäläiset tuntui oppineen jo tosi pienessä ajassa paljon. Kouluttaminen on oikeesti avartanut vähän mun ajatusmaailmaa koirien käyttäytymisestä jo nyt, vaikka oon tehnyt sitä vielä niin kovin vähän. Innolla odotan kesää, kun tätä pääsee tekemään vielä useammin. Koirat oppii erilailla ja toimii eritavalla. On älyttömän palkitsevaa, kun keksii jonkin tavan, jolla koira ja koiranohjaaja alkavatkin toimia yhdessä aivan uudenlaisella tavalla.

Soolo pääsi treenimään myös ja se oli ihan super <3 Ohjaaja on vaan välillä hieman myöhässä ja ei ohjaa kunnolla, mutta pienen harjoittelun jälkeen sujuu! Aksailun jälkeen tehtiin vielä nopeat tottikset Elisan&Kodan kanssa. Paikallamakuussa nousi taas istumaan, mur!! Noudossa pääsin kerran karjaisemaan tuolle, kun varasti. Musta tää on hyvä juttu treeneissä, koska saa muistuttaa kunnolla, että noin ei vaan voi tehdä. Illalla käytiin vielä Melissan ja hänen poikien, sekä Tuijan ja Pepen kanssa juoksuttamassa koiria.

Maanantai Haukkuvaaran agiepiksissä

Jottei koiramaista touhuilua olisi liian vähän, suunnattiin seuraavana iltana Jyväskylään agiepiksiin. Ilmoittauduin Soolon kanssa mölli/1lk radalle, sekä konkareihin, mutta lopulta päädyttiin vain mölliradalle, koska kisojen aikataulut venyivät melko pitkälle. Lähdettiin ennen palkintojenjakoakin pois, mikä oli tällä kertaa virhe, sillä me VOITETTIIN :–D Mä olin kyllä tuon radan jälkeen sitä mieltä, että oli ihan kaaoottista ja ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saada palkintoja. No, ehkä ei olisi pitänyt luulla!

Käytiin ennen epiksiä juoksuttamassa koirat porukalla (Juulia&Voitto, sekä Melkku&pojat), sekä paikanpäälle mentiin kuuden maissa. Startattiin kuitenkin vasta illalla puoli kymmeneltä Soolon kanssa, joten olin itse ihan väsynyt ja Soolokin varmasti kauheasta touhuilusta! Uskon noiden tyhmien irtoamisongelmien (Soolo ei hyppää suoraan edessä olevaa hyppyä) johtuvan vaan puhtaasti väsymyksestä, vaikka onhan tuotakin ollut meillä kisoissa viime aikoina, mutta ei treeneissä kylläkään.
Jokatapauksessa pitäisi päästä tekemään tätä lisää!

Tässä vielä rata videoituna: