onnee ei saa pistoolin kaa

Sunnuntaina oli hieman rankkaa lähteä lyhyiden yöunien jälkeen Tampereelle kisaamaan, mutta kannatti! Soolo on ollut pienellä treenillä, koska valitettavan usein mulle sattuu maanantai-illalle työvuoro. Soolosta kyllä huomasi, että se ei oo hetkeen päässyt aksaamaan ja eka rata meni ihan keulimiseksi – en edes kehtaa videota näyttää 😀
Soolo ei ole mm. KOSKAAN varastanut lähdössä ja nyt se peijakas sen teki. Noh, loppu radasta oli sit enemmän ja vähemmän kaikennäköstä säätöä.
Toinen agirata meni paremmin – harmittava rimantipautus tokalla esteellä, muuten oon aika tyytyväinen rataan! Kaikennäköstä pientä petrattavaa siellä on, mutta tuntu kivalta. Tällä radalla myös voitettiin! Soolo on kyllä aika kone, nyt ollaan niin monista kisoista saatu aina lahjakortteja ja leluja mukaan <3 😀 Erityisen tyytyväinen olin, kun uskalsin tehdä valsseja ja tuo yksi olikin aika oikea-aikainen! Pikkuhiljaa alkaa niitä palasia löytymään kasaan.

Agiradan jälkeen Soolo sai mun sydämen lyömään tuhat ja viissataa kertaa lujempaa, kun yhtäkkiä lähtikin rällättelemään lelu suussa JEE TÄÄ ON KIVAA SUPERIII.. Ei tullut pieneen mieleenikään, että se tekisi tuollaista, kun juttelin kaverin kanssa. Kyllä jännitti, onneksi se antoi kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen hyvin kiinni, eikä aiheuttanut minkäänlaista hämminkiä 😀 Jatkossa kytken tuon kyllä samantien radalta tullessa.

Oli myös huippua nähdä Keijon Kelmi-isiä. Niissä oli ihan hirvittävän paljon samaa näköä. Keijolla on vielä vähän vähemmän turkkia, kuin isukilla (vaikka silläkin sitä löytyy paljon!). Kekkuli sai kehuja sen tasapainoisuudestaan ja söpöydestään. Minun nätti ja kiltti poika.

ei tarvis kärvistellä, kun ohjais maltilla loppuun asti


”Halutaan veikan kans jo ulos rällään, ootetaan näin kiltisti!! Anna lupa, jooko??!

Taas niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Perskuleen toka vikat esteet. Ohjaaja on jo hymyssäsuin ”nyt tehtiin nolla jee ollaan kolmosissa”, mutta kappas peijakasta, ei se mennytkään sinne renkaaseen. Voi räkä.

Ehkä ihan hyvä, että ollaan vielä kakkosissa. Olishan sinne kolmosiin pitänyt tällä treenimäärällä päästä jo ajat sitten, mutta minkäs sille mahtaa kun koiralla on paska ohjaaja. 😀 Toisaalta, mikä kiire meillä sinne on, miksen mä vaan nauttis tästä.

Jyväskylän kisat meni penkin alle, mikä ei ollut yllätys – eihän me koskaan siellä menestytä tai saada hyviä ratoja. Tampereella sen sijaan saatiin kaks hyvää rataa, jotka tuntui tosi hyviltä tehdessäkin. Ainut vaan, ne näyttää aika säälittävältä räpellykseltä näin videolta katsottuna. Se on edelleen ihan tosi paljon kädessä kiinni ja kyttää mua. Itellä taas on propellikädet, jotka heittelehtii minne sattuu.
Ruoskaa itselle, se on hyvä. Tajuu, mitä pitää parantaa. Lisää ruoskaa, niin ehkä jopa parantaakin niitä juttuja joskus.

Päästiin sunnuntaille Esa Lehdistön agilityvalmennukseen peruutuspaikalle. Uskon, että tekee meille gutaa. Ei olla oltu kouluttautumassa pitkään aikaan tuollaisen proooon opissa.

Mutta se fiilis! Tää on agilityä. Me mennään lujaa, meillä on kivaa. Se on se oleellinen juttu. Oon niin onnellinen, että oon oivaltanut sen! Agilityn syvin olemus.

Jyväskylän kisat

Sunnuntaina Jyväskylässä. Mä en tajua, mitä kepeillä tapahtu molemmilla radoilla. Meillä ei oo pitkään pitkään aikaan ollu ongelmia noiden lähettämisien kanssa, samoin jätti toisella radalla vikan välin pujottelematta. Eikä ollut ees mitenkään vaikeet keppikulmat. Pöhhöh.



Lempäälän kisat

Keskiviikkona Lempäälässä. Sairaan hyvä fiilis molempien ratoihin tutustuessa, nää tuntu kivoilta ja sitä ne olikin. Haluan jatkossakin Minna Räsäsen radoille, sopii hyvin meille. Ekalla radalla kukaan ei tehnyt nollaa, kymppituloksella voitettiinkin tuo rata, me oltiin kympillä kolmosia. Saatiin taas lahjakortti+uus karvalelu+namipaloja. Jee, voin kyllä kertoa, että vitutti hieman tuon renkaan jälkeen – sairaan hyvä fiilis radasta ja menosta, mutta voi peijakas.
Toinenkin rata ihan jees, ylösmenovirhe puomilla ja taas tokavika esteellä rynnin vähän liian kiireellä ja oma liike pysähtyy.

Ei kai me kuitenkaan ihan hirvittävän montaa starttia kakkosissa enää tarvita. Toivottavasti.



Keijon treenit?

Keijo aksailemassa, tekee vielä ainakin toistaiseksi kokonaan ilman rimoja. Pari viikkoa sitten uskaltauduin irti koiran kiinnipitäjistä ja samalla mulle ihmeteltiin, että mihin sä oot sitä edes tarvinnut? Pentu pysyy ihan älyttömän hyvin lähdössä <3 Pari kertaa yrittänyt karkailla tietty, mut oon ollut sen kanssa jo heti alusta aika mustavalkoinen, niin ei se kauheasti lähe kokeilemaan. Takaakierto+valssi sujuu hyvin, voisin lisätä hieman etäisyyttä takaakiertoon, eli uskaltaa lähettää sitä kauempaa jo sinne, kun irtoaa ihan ok. Myös pakkovalssi sujui, tuli hyvin merkkaukseen - uskalla lähteä liikkumaan jo reippaammin, se tulee kyllä. Putkiin sinkoaa hienosti, eteenlähetystä & etenemistä pitää vielä vahvistaa (haluun siitä kymmenen kertaa paremmin irtoavan, kuin Soolosta). Kontakteilla ollaan jo siinä pisteessä, että kun nostan pennun alastulokontaktille puomilla, se menee hienosti alas ja pysähtyy 2off2on -asentoon. Vielä vahvistellaan liikettä mukaan, mun liike ei saa olla se pysäyttävä juttu! Älyttömän pienellä treenillä ollaan päästy tähän asti. Musta tuntuu, että Soolon kanssa tein paljon enemmän duunia. Hakuiltukin ollaan. Tehtiin pari hajunhakua ja yks suora lähetys (MM lähellä). Nää suju hyvin, tokalla hajunhaulla ei vaan ilmeisesti saanutkaan hajua, kun lähti vähän keulimaan ja pentu juoksi aika paljon ohi.. sillä ei oo ainakaan irtoamisongelmia tässä lajissa. :’D



Kuten näkyy, täällä oli hetken aikaa jo luntakin, kaikki vaan suli jo pois. :–( Soolo on söpö, kun se juoksee pennun perässä pihalla ja huutaa, ihan ku sitä ketuttais, kun se ei meinaa saada sitä kiinni pienellä ympyrällä juostessa. Lopulta Keijo tekee kuitenkin aina kuperkeikat, kun Soolo saa sen kiinni. Onneks se on vielä pentu, opettelee tollasia törmäyksiä.

LUVANOLLA !!!!!!!!!!

Sunnuntaina matkattiin taas Ilonan ja Nemon kanssa Lempäälän koirahallille kisaamaan.

Ja me tehtiin se, vihdoinkin!! Mun pitää varmaan jatkossa lähtee jokaiselle radalle sanomalla kaverille, että ”nyt tolla seuraavalla radalla me niin tehdään se nolla!”

Yleensä en kerkiä ajattelemaan yhtään mitään ylimääräistä kesken suorituksen, mutta nyt kerkesin! Alkurata oli menny niin hyvin, että ennen keppejä kävi mielessä, että ”voijee, nyt on saatava ne kepit menemään oikein, niin me tehään nollaa!” Ja jes, mä oon niin onnellinen kun tullaan vikalle esteelle, etten eka ees uskonut, että onnistuttiin!! Vasta sen jälkeen, kun Ilona tuli onnittelemaan, niin jejejeje!
Sijoituttiin toisiksi, joku tervu oli meitä himppasen nopeampi. Etenemä kumminki 4,27m/s:) Saatiin muutama kilo koiran ruokaa ja uus koiransuoja autoon.

Päivän eka rata olikin meiän virhepistesaaleista kaikkein huippu, ei olla taidettu vielä aikasemmin kerätty 30vp.. noista virheistä huolimatta päästiin alle ihanneajan, mitä ihmettelin:D Harmittaa taas jälkeenpäin oma tyhmyys, esim. noilla kontakteilla, kun en jää varmistelemaan niitä oikein ollenkaan. Onneks teki B-radalla nekin hyvin, tietty tota keinua lukuunottamatta:D
Mulla on nyt niin fiilis, että haluun taas hulluna uudelleen kisaamaan ja vähän sellaisia uusia tulevaisuuden suunnitelmia tehtiinkin Ilonan kanssa.

Videot saakoon kertoa loput:

…tätä toista ei ehkä kannata tsekata;)