koirien ruokintamietintöjä

Soolo söi pennusta asti Happy Dog -koirannappulaa, hyvästä kokemuksesta johtuen samat pöperöt on menossa myös Keijolle. Soolo on kyllä välillä joutunut syömään jonkin verran ohella myös esim. Jahti&Vahtia, sekä HauHauta. Kingi söi niitä aikanaan ja välillä HappyDogit oli loppu, kun mamma ei muista aina tilailla niitä. Soolo syö Supreme -sarjan medium koiranruokaa, pentu taasen vielä hetken aikaa Supremen medium puppya, jonka jälkeen siirrytään junioriin.

Olen kokenut ruuan hyväksi, koska koirien mahat toimivat hyvin, turkit&iho pysyy kunnossa ja koira tuntuu hyödyntävän ison osan ruuasta. Paskaa ei tule lähellekkään niin paljoa, kuin noissa muissa mainitsemissani merkeissä (puhumattakaan jostain muista markettiruuista).
Kingi puolestaan aloitti elämänsä Serti -koiranruualla, siitä vaihdettiin Friskiesiin ym ja ihan kelpokoira siitä tuli, tervekin vielä. Enää en kuitenkaan syöttäisi noita ruokia.

Tilailen koirien ruuat yleensä Zooplussalta, koska se on tällä hetkellä helpoin tapa. Jälleenmyjiä ei ole lähellä ja tuolta saan tuotteet yleensä ilman postikuluja, suunnilleen samaan hintaan. Usein mulla on käynyt jopa niin hyvä tuuri, että postilla on töissä naapurini ja saan tuotteet kotiovelle asti! Mahdollisuuksien mukaan oon myös ostanut kasvattajalta, mutta sitä nyt ei kuitenkaan ihan niin usein välttämättä nähdä!

Kuivamuonan ohella olen pyrkinyt syöttämään koirille kaikenlaista ohessa.
Nappuloiden sekaan annan usein piimää, jauhelihaa, Much-lihapötkylöitä, ihmisten ruuantähteet…
Syötän myös Nutrolin -ravintoöljyjä koirille. Soololle olen syöttänyt senioria ja sportti -öljyjä. Sporttiöljy alkoi vähän tulla läpi, jos sitä antoi pidemmän aikaa reilummalla kädellä, joten tuo seniori tulee varmasti jatkossa olemaan se meidän juttu. Tätä vähän ounastelinkin, mutta kokeilin kuitenkin, kun kaupassa ei ollut senioria saatavilla ostohetkellä.
Keijo saa tietenkin pentuöljyä ruuan seassa. Oon ollut tyytyväinen muutoksiin koirien turkissa ja palautumisessa öljyn syöttämisen myötä, joten näitä aion syöttää myös jatkossakin, lähinnä kuuriluontoisesti.


Tässä meidän normipöperöt!

Rustoluita/hirvenluita etc. ne saavat yleensä vähintään kerran viikossa, välillä useamminkin. Luita annettaessa täytyy vaan aina muistaa se, että ne sulavat sen verran hitaammin, kuin nappulat, että antaa nappulat ensin/pitää tarpeeksi väliä ruokintojen välillä. Luita pyrin vaihtelemaan myös, välillä saavat kanan kauloja/kalkkunaa ym.


Kekkuli yrittää kerjätä lupaa mennä ruokakupille syömään!

Ennen treenejä?

Ruokinta koirien treenien läheisyydessä ei juurikaan vaihtele siitä normaalista. Ainoastaan silloin, jos ollaan menossa tekemään jälkeä, jätän jonkun ruuan välistä/sen ruuan saa sieltä jäljeltä.

Varsinkin kesäisin kuitenkin syötän Soololle nappulat runsaan veden kanssa, etenkin ennen treenejä koetan nesteyttää koiraa tällä tavalla jo etukäteen. Treenien jälkeen annan mm. piimää tehostamaan palautusta.

En ole liiemmin ollut innostunut markkinoilla olevista palautusjuomista. Yhden kerran sain agikisoista sellaisen palkinnoksi, mutta Soolle se ei kelvannut oikein kunnolla – tästä syystä jäi vähän huono maku noista. Veteen sekoitettuna meni kyllä ok, mutta eipä se autuaaksi tehnyt. Vähän hifistelyä ehkä mun mielestä tällaisella harrastelutasolla, mutta eipä tuolla ole niitä jumejakaan juuri ollut. Mua kuitenkin kiinnostaa hirveästi oppia näistä koiran ruokinta-asioista lisää ja tykkäänkin usein ajan antaessa myöten lukea mm. Katiskan artikkeleja, joista löydänkin usein paljon tietoa!

Barffaus?

Olen miettinyt hirveän monta kertaa, josko uskaltaisin alkaa barffaamaan koirien kanssa, koska niille maistuvat niin paljon paremmin nuo ruuat! Tällä hetkellä kuitenkin koen, että oma tietotaito koiran ruokinnasta ei ole tarpeeksi vankka, jotta siihen uskaltaisin lähteä. Tyydyn siis näihin ruokinta kokeiluihin ja siihen, että koirani saavat silloin tällöin jotain erikoisempaa ruokaa, kuin nappulaa.


Barffaaminen tuntuu muutenkin olevan tällä hetkellä aika muodissa koirafoorumeilla ja ”ainoa oikea koiran ruokintatapa, joka tuo pelastuksen kaikkien koirien ruokintaongelmiin”. En väitä, etteikö väitteessä olisi perääkin ja hyvä, jos useimmille toimii!
Ehkä tämän päähänmieltymän vuoksi minäkin mietin barffaamista, vaikka tosiasiassa olen niin laiska ruokkimaan koiriani, että mun taitaa olla kuitenkin pakko jättää se myöhemmäksi.
Täytyy nimittäin myöntää, että välillä vain unohdan ruokkia koirani. Onneksi on kanssaeläjiä, jotka muistuttelevat asiasta, jos koirat eivät muistuta. Eivätpähän pääse ainakaan nääntymään nälkään!

intopinkeitä hakukoiria ja nolistelu tokokoe

Hakutreenit jatkavat, solppis hyvällä mallilla

Keijo-pupsi sai olla ihan ensimmäisenä edellisviikon hakutreeneissä. Oon kyllä onnellinen, että meillä on tollainen porukka – en edes ajatellut Keken tultua, että se pääsisi myös treenaamaan samantien samassa ryhmässä, ollut nyt joka treeneissä mukana 7-viikkoisesta lähtien.

Keijolle tehtiin nyt sellainen vähän ”isompi makkararinki”. Akat noin 30m päässä toisistaan, hieman piilossa. Mä lähetän ensimmäiselle keskijanalta. Pieni ääniapu ja Keijo oli jo sylissä syömssä ruokaansa. Seuraavalle se paineli myös suoraan. Kolmas oli janan toisella puolella. Kekellä oli niin kivaa, ettei välittänyt musta yhtään – juoksi vaan kaikki läpi häntä vispaten! <3 Treenien jälkeen, kun kasailin häkkiä metsänreunalta, Keijo lähti pinkomaan ihan täysiä kohti treenipaikkaa - eikä edes tullut kutsuttaessa luokse (niinkuin 99% tulee tällä hetkellä). Käytiin vähän lenkillä treenien jälkeen ja takaisin autolle tullessa se teki ihan saman tempun - juoksi ihan täysiä sinne kohtaan metsään, missä äsken oltiin treenattu. Pupsilla tais olla kivempaa, kuin luulin? Soololla oli aikaisemmin vähän ongelmia maalimiesmotivaation kanssa, nyt siitä ei kyllä ollut taas jälkeäkään. Virittelin sitä autolta lähtiessä "mennään ettimään UKKOJA, mennään HAKUHOMMIIN, etsimään!" ja colliepoika oli revetä liitoksistaan. Ajatus oli käydä tekemässä ensimmäinen ukko hajun hakemisen kanssa, mutta koska näin koirasta, että se oli ihan menossa, niin päästin vain suoraan etsimään ja löysi nopeasti! Seuraavalle ukolle otin ääniavun, kun Soolo kävi aika lähellä, mutta ei sitten löytänytkään. Sen jälkeen tosi hyvä. Kolmannelle lähettäessä se alkoi komentamaan mua - joten otin koiran lähelle, rauhoitin ja lähetin rauhassa. Haki hienosti!

Mikä parasta, Soololla on kuulemma jo ilmaisutkin ihan kunnossa. Alkaa haukkumaan heti maalimiehelle tullessaan ihan hyvällä etäisyydellä. Soolo sai muutenkin treenikavereilta kehuja, että sille on tullut hirveästi itseluottamusta tähän hommaan ja kehittynyt huimasti! Minun pikku hakukoira, äiskä ei voinut olla kuin ylpeä <3 Tämän viikon hakutreenit eivät sujuneet niin loistokkaasti Soololta, kuin nuo ylläkerrotut, mutta pienien ääniapujen kera se kyllä löysi akat piiloistaan. Treeniätreeniä!! Pieni karhupoika sensijaan oli jälleen hyvin pätevä, ihan innoisaan! Tehtiin sille samantyyppinen treeni, kuin viimekerrallakin.

Muistellaan Muuramen tokokoetta 06.08

Tauon jälkeen uskaltauduin ilmoittautumaan kokeeseen – joskin paikkaa ei saatu aluksi, vaan mentiin muutaman päivän varoitusajalla peruustuspaikalle. Olin aikaisemmin ilmoittanut sen vuoksi, että saisin vähän lisää motivaatiota treenaamiseen, mutta no, mennäään kokeilemaan! Tuomarina Katja Rautiainen.


Matkalla paikkamakuuseen, taustalla Redi ja Mira.

Paikallamakaaminen7 – Mulla oli ihan älyttömän hyvät fiilikset ennen kehään menoa, että nyt menee hyvin, Soolo oli niin hyvässä vireessä ja rauhallisena. Mun on pakko kuitenkin jännittää jollain tapaa ja Soolo aistii sen, koska heti kaukaloon mennessä sen vire nousi aika paljon ja ensimmäiset ääntelyt tuli kehään mennessä. No, koirat paikallamakuuseen ja piiloon. Soolo pysyi hienosti koko paikallamakuun ajan, lopussa oli harmillisesti vaihtanut asentoaan vähän rennommanoloiseen ja ollut kuulemma vähän levoton, ei kumminkaan juurikaan äännellyt! Se oli kuulemma vieressä ollut koira, vaikka luulin toisin. Meidän paras paikkamakuu avoimessa kumminkin, jes!!
Seuraaminen9 – ei todellakaan meidän parasta seuraamista. Ihan kivaa, ei yhtään ääntelyä/vuotamista, mutta edisti vähäsen, jonka vuoksi hieman käännöksissä petrattavaa (mä joudun hidastamaan niissä, ettei koira keuli ohi). Tuomarin mukaan mennään hirvittävän nopeaa eteenpäin, mutta oli kuulemma hienoa!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä9 – ihan hieno oli, ei mitään ihmeitä. Pieni äännähdys kun käskin maahan, josta piste lähti.
Luoksetulo0 – tuli hyvällä draivilla, vähän liiankin, koska juoksi läpi ja pysähtyi vasta toisella käskyllä ja aika lähelle.. ens kerralla annan sen toisen käskyn nopeammin! Mä luulin, että oltiin treenattu tätä jopa 😀 Tästä ei kukaan saanut läpijuoksuna edes sitä vitosta tältä tuomarilta. Vinkkejä luoksarin stopin opettamiseen?
Seisominen seuraamisen yhteydessä6 – alkuseuraaminen oli vähän hassua omasta mielestä? en tiedä mistä johtui, pysähtyi kuitenkin tosi nopeasti! Istuttuaan ja kiitoksen jälkeen alkoi kuitenkin komentamaan mua ihan yhtäkkiä? En tiedä yhtään mistä johtui! Pyysin luokse, tuli onneksi ja rauhoittui.
Noutaminen9 – ihan nappisuoritus Soololta! Olin niin onnellinen, teki hienosti! Harmi, että vika perusasento jäi vähän vajaaksi/vinoksi.
Kauko-ohjaus8 – nääkin meni niin hienosti! Pistevähennykset tuli kuulemma siitä, että jätin koiran vinoon, aika rankka vähennys mun mokasta, mutta muistanpahan ens kerralla!
Estehyppy10 – tää meni aika tuurilla kympiks. Soolo hyppäsi vähän vinoon, joten en uskaltanut kutsua takaisin ”tänne” käskyllä, niinkuin oon opettanut, vaan annoin estekäskyn. Soolo sit pisti paremmaks – hyppäs hienosti takaisin ja suoraan sivulle 😀 Onneksi tuomari ei tiiä, että sen piti tulla eteen eka ja oli se ihan hieno noin :’D
Kokonaisvaikutus7 – Meillä on kuulemma tosi hienoa yhteispeliä ja Soolo tekee liikkeet tosi ripeästi ja vauhdikkaasti! (ylläri, kun toi vauhtipelle kyseessä..) Mä osasin myös kuulemma suhtautua ja pitää pääni hyvin, kun meinasi hajota pakka tuon komennuksen aikana hetkeksi. Ääntelyt pitää kuitenkin saada ehdottomasti pois ja kuriin (nyt niitä oli lähinnä liikkeiden välissä)!!

Yhteensä 138p, III-tulos. Voihan luoksetulo, jos olisit onnistunut, niin me ollaan aika lähellä ykköstä jo!
Tällä suorituksella sijoituttiin 3./8., saatiin pokaali ja herkkuja – tuntu vähän lohdutuspalkinnolta noilla pisteillä 😀
Samoissa kisoissa oli myös meidän hakuporukasta Redi & Mira, sekä Päivi&Tyson, olipa kivaa kisailla samoissa karkeloissa. Kaikki meistä sai kolmoset, me parhailla pisteillä :’D

Vaikka pisteet ovatkin taas tosi nolot, olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen koiran tekemiseen, pienellä treenillä me aletaan kyllä vihdoin saamaan niitä ykkösiäkin, aivan varmasti!
Tuomari ei jaellut pisteitä mitenkään hirveän avokätisesti (ykkösiäkin tuli joka luokassa ihan vain muutama), mutta mun mielestä oli kuitenkin yksi mukavimmista tuomareista! Kannusti ja oli ihanasti mukana.

Ollaan treenailtu myös agilityä joka viikko, mitään ihmeellisyyksiä ei ole kerrottavana. Jatkoryhmän kanssa treenattiin tätä, kisaavien treeneissä tehtiin tämä rata, molemmat oli kivoja vauhtiratoja, joissa molemmat joutui pinkomaan!
Soolo on oikeesti jo ihan super treeneissä, hitsinvitsi kun sais tuon saman suoritusvarmuuden ja tekemisen kisoihin itsellenikin! Rimojen tippumisesta oon tehnyt muutaman kerran ”sparrausta”, eli HYI- komennukset tiputuksesta (vaikka olis mun ohjausvika, eihän se juuri tiputtele), joka on toiminut tosi hyvin! Rimat pysyi ainakin viime treeneissä kaikki ylhäällä.
Toi jätkä tekee kyllä niin hienosti, kontaktit ja kaikki ihan kuosissa <3


Päästiin lenkkeilemään joku aika sitten Melissan ihanien poikien kanssa <3

rokotukset, eka mätsäri ja pentupainia!

Ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä..

Käväistiin viimeviikolla pentujen kanssa ekoilla rokotuksilla. Saatiin yllättäen aika samalle päivälle, kuin soitinkin. Molemmat pirpanat olivat tosi kiltisti! Kaikki oli kunnossa – eläinlääkäri kurkkasi suuhun, korviin ja kopeloi ne kiveksetkin. Keijo halusi vielä piikin jälkeen antaa muutaman ylimääräisen suukon eläinlääkärisedälle. Kuukauden päästä on kuulemma tehosterokotus, jonne myös kisu pääsee taas mukaan!


Me ollaan toivottoman huonoja näiden nimien kanssa, koska tältä tyttökisulta puuttuu vieläkin nimi! Minni-mirri?

..sekä mätsärissä!

Samaisena torstai-iltana suunnattiin meidän ihkaensimmäiseen mätsäriin, jossa olin itse myös talkoilemassa – joskin minun osaltani ne hommat jäivät aika pieneksi osaksi iltaa. Soolon isoihin koiriin ja Keke tietty pentuihin.
Olin ihan hämmästynyt, kun Soolokin osasi sittenkin käyttäytyä kehässä ihan siedettävästi! Liikkeiden esittely muistutti etäisesti tokoseuraamista (:D), seisominen sujui, mutta se ei komentanut!! Okei, kyllä se siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä jo pois punaisen nauhan kanssa. Punaisten kehässä se kuitenkin päätti taas toteuttaa itseään, joten pääsinkin komentamaan hieman rankemmalla kädellä – ei tietystikään sijoitusta enää! Tää oli ihan hyvä, koska se auttoi! Harkitsen, että ilmoittaisin Soolon vielä kehään joku päivä – koska tiedän, että se on oikeasti ihan nätti, vaikka sillä tuota turkkia ei olekaan ihan niin paljoa, kuin useimmilla.

Minun pikkupirpana sen sijaan oli ihan hirrrrrvittävän reipas ensimmäisellä kehäkäynnillään <3 En voinut olla muuta kuin ylpeä!! Pikkuinen sai myös punaisen nauhan ja kilpakehien mennessä päällekkäin, joutui yksi koulutettavistani menemään Keijon kanssa kehään. Näin kuitenkin, että se oli hieno ja keskittyi täysillä nakeille, josta olin niiiiin iloinen!


Onni on yhteinen keppi!

Mätsärin jälkeen Keijo pääsi vielä leikkimään Ilonan ihanan Halti pojan kanssa. Illalla pentu olikin ihan rättipoikki väsynyt! Sain pitkästä aikaa nukkua aamullakin ihan rauhassa, ilman herätysyrityksiä.

Pentunujakoinnit jatkuvat


Ilona tuli myös seuraavana päivänä meille Haltin kanssa, jolloin pennut pääsivät kunnolla telmimään. Pennuilla oli ihan hurjan hauskaa, taisi kyllä olla minullakin! Noita voisi katsella vaikka kokopäivän telmimässä <3 Täältä löytyy vielä lisää kuvia pikkupojista telmimässä.

Jo aiemmassa postauksessani esiintynyt Aino -englanninbuldoggi oli meillä myös jälleen hoidossa torstaista lauantaihin. Koirat ottivat kaverin jo hyvin vastaan ja kaikki sujui mallikkaasti. Tuota koirien on varmasti hieman hankalampi ”lukea”, kun on niin lytty kuono, rohiseva hengitys ja häntää ei lainkaan. Kaikki kuitenkin oli sulassa sovussa! Paitsi kissat, ne ei tykkää!


Sosiaalistamisyrityksiä


Koiranpennun sosiaalistamiskausi on herkimmillään noin 14 ikäviikkoon asti, joten olenkin yrittänyt saada pentua mukaan mahdollisimman erilaisiin paikkoihin – musta kyllä tuntuu, että Soolon kanssa tein tässä paljon enemmän töitä, sen sijaan Keijon olen aina ottanut vain mukaan, jos olen jonnekkin ”ihmeelliseen” paikkaan lähtenyt.

Treenit, koirakaverit ym. ollaan nähty heti 7 viikkoisesta lähtien, koska Suomessa lähes kaikki koirat ovat rokotettuja ja riski saada mitään tautia on häviävän pieni siihen verrattuna, että saisin koiran, joka pelkäisi tai ei olisi sujut kaikkien niiden asioiden kanssa, mitä se tulee elämässään jatkossa kohtaamaan (en kyllä usko, että tuon kanssa tulisi muutenkaan olemaan ongelma). Haluan siis ottaa mieluummin sen pienen riskin.

Pentu pääsi joku viikko takaperin tutustumaan juniin ja rautatieasemaan. Vähän ihmetytti pysähtynyt juna, kun se piti hassuja ääniä, mutta ihanan reipas pentu oli kuitenkin!
Uimassa ollaan myös käyty monta kertaa ja tuosta kuoriutuu oikein vesipeto! Se on hypänyt jo pari kertaa laiturilta mukaan, kun oon heitellyt kahlailemalla Soololle keppiä. Soolo kaipasi välissä ”pakotusuiton”, eli vein sen pakolla valjaista järveen. Tämän jälkeen se taas muisti, että tää on ihan sairaan hauskaa ja ei meinaa malttaa tulla edes pois!

Viikonloppuna käytiin siis vielä ihmettelemässä Tampereen ihmisvilinää. Pentua ihmetyttivät ja hieman jännitystä aiheuttivat kauppojen liukuovet. Pentu olisi halunnut mennä ihmisten luokse ja saikin useimmilta ihastelevia katseita, muutamat jäivät rapsuttelemaankin. On ihanaa liikkua pennun kanssa, koska sen avulla saa niin usealle ihmiselle hymyn huulille <3 Mietiskelen tässä vielä, että mitäköhän olen unohtanut esitellä tuolle ipanalle?

Pentujen yhteiskuvat on ottanut Ilona Karjalainen, postauksen lopussa olevat Jenni Z.

Jos vielä se ryppyilee, mä syljen sen hamppariin



Käytiin tässä joku aika sitten kentällä kuvailemassa Viivin kanssa. Oon enemmän, kuin tyytyväinen näihin otoksiin! Kiitokset siis superkuvaajalle!






Arki pentujen kanssa on myös mukavaa. On kivaa, kun pennulla on vähän tylsää ja se kaataaa pussillisen koiranruokaa lattialle. Oon tottunut, että Soolis on niin kiltti, ettei noita ole tarvinnut erityisemmin piilotella..
Työpäivän jälkeen on mukava tulla kotiin ja tajuta, että kissa on käynyt tiputtamassa kukan ruukkuineen lattialle, josta koiranpentu on saanut idean leikkiä multasormea! Mullat ympäri olohuonetta, mikä loistava leikki!



Yhden päivän ennätys on tällä hetkellä kaksi sirpaleista ruukkua :–D Luulin, että nää olis kilttejä! Mikä meitä odottaakaan, kun hampaat alkaa tuolta termiitiltä vaihtua? Olkaa onnellisia, ettei mulla ole kuvia noista tapahtumista juurikaan – saattaisivat pian karkoittaa sellaiset söpöt mielikuvat pentujen ihanuudesta!


Eikö ole aika komistus? Minun rakkauspakkaus <3



Seuraavaksi luvassa mätsäri- ja eläinlääkärikäyntikuulumiset, sekä jotain pientä pennun sosaalistamisesta! Blogin ulkoasu myös muuttui hieman, joskin saa nähdä onko tää vähän liian tumma kuitenkin omaan makuun 😀 Päivittelin tekstejä ja lisäilin muutamia kuvia myös Soolon omalle sivulle.

KEIJO KOJOOTTI keekki keke keketsu


Onni on oma pikkuinen pentu!

Nimeämisongelma ratkeaa!

Täytynyt tätä nimeä haudutella mielessään viikko. Siitä tulee nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta, Keijo Kojootti. Se on vaan niin Keijo-Keketsu. Se on hassu, vähän hupsu ja hölmö. Se on sähäkkä lelun perään, se tykkää vetää. Ei oteta kaikkee niin vakavasti. Keijo-Kollie. Sitä voi myös kutsua KEEKKIKSI, eli niinku cheekiks. Siitä tulee suomenmestari, ainakin sen omassa maailmassaan. Se saa luulla olevansa paras, mestari.

Särmä, sen pitäis olla nätti ja siisti. Sitä en voi tietää, mut ei se oo niin charmikas, että se osais kantaa tollasta nimeä. Se on rallittelija hupsu.
Luksi. Kiva nimi, ois siisti ja erilainen, mutta jokin uuppuu nyt tälle koiralle. Se ois valonnopea, suunnittelin. Ehkä vielä joskus joku muu koirani!

Ensikosketus agilityyn

Oltiin agilitytreeneissä torstaina. Keijo oli ihan kivasti siellä – kovasti olisi kuulemma halunnut mun luokseni, kun olin itse kouluttamassa ja pentu oli viihdyttämässä niitä, jotka eivät treenanneet. Kokeiltiin Keijon kanssa putkea ja hienostihan pieni pentu sinne upposi ja tuli reippaasti lelu suussa ulos sieltä!
Vähän leikittiin vielä ja sitten tulikin jo ihan superväsy!
Jatkoryhmän kanssa treenattiin tällaista rataa. Soololle vaikein oli keppikulma (sisäkautta helppo, mutta kun yritin ”ulkokautta”, niin ei onnistukaan helposti). Toinen vaikea kohta oli seiskahyppy, jonne olisi pitänyt irrota. Tästä palkkailtiin apparin kanssa.

Käytiin myös konffassa kaverini Hennan kanssa, jolla oli Emmi -koira mukana. Keijo sai Emmi-koiruudelta hienon prinsessapannan lainaan pentuajaksi! <3 Emmillä on kuulemma 15 erilaista pantaa, joten ei tarvitse tuota. Mä en tajua, miten ihmiset ostaa niitä noin paljon!? Ihan fiksutkin vielä.. Mulla on koirille vaan yhdet pannat, yhdet valjaat, ehkä kaks hihnaa.. Pentu sai osakseen ihan hurjasti ihailuja ja mun onnekseni se siellä pääasiassa olikin ihan reippaasti ihmisjoukossa! Kaikki on kivaa edelleenkin.

Pentutreffit

Sunnuntaina päästiin moikkaamaan pennun Nessa -siskoa, mukaan penturiehuntoihin tuli myös Ilona Halti -pennun kanssa, joka on pariviikkoa näitä pentuja vanhempi. Se olikin hurjan iso, verrattuna noihin meidän pienokaisiin! Ei kai ne kasva noin nopeasti, eihän?




Oli ihan superkivaa. Pennut jaksoivat ihmeen pitkään riekkua, mutta pikkuinen kyllä simahti samantien autoon päästyään ja kotonakin nukkui reporankana muutaman tunnin putkeen! Reppana ei meinannut jaksaa edes kotiin kävellä, vaan olis tyytynyt nukkumaan ulkonakin 🙂 Empä ole pikkuista noin väsyneenä meillä ollessaan nähnyt!

pupsiviikonloppu & pennun ensimmäiset päivät

Pentu pitää kiireisenä töiden lisäksi. On ihanaa vain tuijottaa sen touhuja, millä innolla se suhtautuu maailmaan ja kaikkeen uuteen. Kaikki on ihanaa, kaikki on kivaa, sä oot ihana! Yritän saada itselleni tuosta asenteesta edes kourallisen.

Sain mahdollisuuden päästä hoitamaan pentuja agilityn SM-kisojen ajaksi. Perjantaina kasvattajan luokse tullessa ajattelin – ihan helppo hommahan tää, nää on kilttejä ja söpöjä!



No, viisi pentua riehuu illalla täysiii ja herättää mut aamuyöllä neljän aikaan siihen, että ne on tulleet portin läpi ja meillä kaikilla oli niiin hirrRRRween mukavaa. Ne tais olla vaan väsyneitä, silloin kun tulin.. Päivällä saa leikkiä vaikka kuinka paljon, käydään ulkona vähän väliä, siivotaan pissoja ja ruokaakin neljästi päivässä!
Kuviakin pennuista tuli otettua aika tavalla, tuossa osa.
Soolo oli aluksi hirmuisen innoissaan pennuista, mutta kun viisi pentua oli jonkun aikaa juossut sen perässä intopiukeena, into hieman laski:D Soolo ei kuitenkaan juurikaan komentanut niitä, vaan mieluummin hyppäsi sänkyyn/sohvalle turvaan. Myöhemminkään pentu ei oo kamalasti sitä vielä kiinnostanut, mutta eiköhän niistä tuu hyvät kaverit, kunhan tuo ipana vähän kasvaa!


Kaksi pennuista makaa tietokonelaukun päällä, jolloin kolmas pentu ottaa sen hihnasta kiinni ja alkaa vetää kahta muuta pentua liikkeelle.
Aina, kun liikut johonkin, niin vähintään kaksi pentua puree sua nilkkaan <3. Winx -äippä antaa pentujen käydä vielä tissilläkin, vaikka pennut ovat jo 7viikkoisia! Super-Äippä 🙂 Siitä huolimatta, että mulla oli huisin kivaa olla hoitamassa näitä pentuja, tutustua niihin ja olla niiden kanssa, olen sitä mieltä, että tää oli oikeesti yllättävän rankkaa! Silti, vaikka sain toisena päivänä vielä seuraakin sinne. Pienenä tyttönä aina haaveilin siitä, että musta tulisi isona koirankasvattaja, se oli mun yksi unelmista, mutta mitä enemmän tiedän koirista, sitä vähemmän haluan kasvattaa niitä. Niin paljon tietoa, niin paljon valintoja.. Niin paljon työtä! Pakko myöntää, että arvostan tämän jälkeen kasvattajien työtä entistä enemmän - vaikka aika pienihän aika tuo lopulta on, kun pennut ovat tuon ikäisiä. En kuitenkaan sano, etteikö koskaan.




Mikä tässä oli parasta, kotiinviemisiksi tuli tuo yksi söpö nassikka. Saa nähdä, tuleeko siitäkin kamala kusipää (siis soolohan tottelee aina kuin unelma, heheh), vai kiva koira. Vitsit, miten voi olla näin innoissaan pikkuisesta!
Saappaat pikkuisella on ainakin täytettävänä, vaikkei kovin suuret, pentu vaikuttaa kyllä tosi kivalta näin muutaman päivän jälkeen!


Kotimatkalla hieman aluksi itkeskeli, mutta pian alkoi väsyttämään ja loppumatka sujui hyvin! Naskalit tekee muuten kipeetä, vaikka ei luulis! En taas muistanut tätä!



Äiskä ja poika yhdessä lenkillä <3

Pentu on kulkenut ensimmäiset päivät lähinnä häntä pystyssä joka paikkaan – kaikki on kivaa ja kiinnostavaa! Aluksi söi hieman huonosti, mutta johtui varmaan vaan siitä, että oli uusia nappuloita ja en sekoittanut siihen mitään hirmukivaa, nyt hyvin jo!
Ja pakko hehkuttaa hieman, olen ihan älyttömän ylpeä pennun sisäsiisteydestä! Se on tehnyt kolmen päivän aikana vain yhdet pissat sisälle (mulla oli 8h työpäivä, eikä kukaan ehtinyt päivän aikana tulla käyttämään sitä – ei ihme siis!). Yöt se on siististi ja kaikkea – mä olin taas varautunut kamalaan pissarumbaan, mutta ihanan helppoa tämä yhden pennun kanssa!
Isä ja veli valittavat, kun pentu roikkuu kokoajan jaloissa, puree, eikä jätä rauhaan millään! IHANAA ! <3

Hakutreeneissä kävimme eilen. Soololle tehtiin kolme ukkoa, käytössä oli hyvät tuuliavut ja saatiinkin pitkästä aikaa ihan superonnistuneet treenit Soololle! Olin niin ylpeä pojasta <3 Soolo alkaa taas hoksaamaan, että tää on kivaa ja täällä etitään ukkoja jne. Se tarvitsi siis vain tuollaiset motivaatiotreenit ja muistuttelut, että alkoi taas toimia! Ei käytetty juurikaan muita apuja (tuulen lisäksi) nyt, kun lähti niin hyvin ukoille!


Pentukin pääsi ensimmäistä kertaa hakumetsään, tehtiin sille ”makkararinkiä” ja ihmiset vähän leikittivät sitä. Pennusta oli hirmukivaa pussailla kaikkia ja repiä vähän partaa, pinkki lelukin oli kiva! Metsäkin oli kiva, kaikkea uutta syötävää!! Nam, miltäs tää maistuu.
Reipas pentu, ainut, mikä vähän hurjistutti oli kun isot koirat haukkuivat autoistaan, kun piku juoksenteli. Automatkakin sujui, vaikka vähän itkeskelikin – tyhmä äiti pisti pienen ensin kissanhäkkiin, kun ei iso koira sellasessa pikkuisessa tykkää olla!

Yhdessä kuvassa vilahti kissanpentukin. Tämä oli haavelistallamme jo paljon ennen koiranpentua, mutta sopivaa vaan ei ole ollut löytynyt. No, isi sai joku aika sitten soiton, että ”Mulla on täällä kaks kissakakaraa, luulin aluksi, että ne menis hyvin, kun olis kaks, mutta ei näitä kukaan kestä, haluutko tulla hakemaan tän toisen pois?” Ei liene vaikea arvata, että isi haki. Kissa oli aluksi hyvin peloissaan kaikesta, mutta ei ole mennyt kuin kaksi päivää, kun kissan- ja koiranpentu nuolevat toisiaan, painivat ym. <3 Mielettömän ihanaa seurata, miten nuo kaksi löytävät pala palalta yhteisen sävelen elämään! Aluksi oli niin vaikeaa ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Mietin ensin, että onkohan nyt kovin viisasta ottaa kahta pentua, mutta.. 🙂 Enkä ihmettele yhtään, miksi halusivat eroon tuosta. Se kiipeilee verhoja pitkin kattoon, seinävaatteita ja tekopuuta pitkin, juoksee tuhatta ja sataa, herättää öisin ainakin kymmenen kertaa, ei siedä yksinoloa ym. ihanaa.. mutta ei tuota kauaa kestä:)


Elämä itsellä on hirmuisen jännittävää, enkä kiellä sitä, etteikö se olisi pelkästään näiden pentujenkin takia! Yhtään en tiedä, mitä teen syksyllä.
Saanko toteutettua yhden suurimmista unelmistani, vai jäänkö taas paikoilleni ensi vuodeksi? Pari viikkoa vielä, sitten tietää tulokset. Tietää, mitä tapahtuu. Toisaalta en edes halua tietää.

Ainiin, nimi on vieläkin epäselvä. Ehkä se on nimetön. Huomenna tutustutaan agilityyn.

kisoja, huolesta soikeana ja pennuntuoksua!

Meidän viime viikko oli hyvin aktiivinen, käytiin siis kaiken kaikkiaan kolmissa kisoissa viikon sisällä, lisäksi olin yhtenä iltana kouluttamassa agilityä.
Näissä treeneissä Soolo ei kovin paljoa tehnyt – alkeisryhmässä vaan lähinnä toimi mallikoirana, miten pyöritään etutassut laatikon päällä ympyrää (eli koira oppii takatassujen olemassaoloa), sekä MY -leirillä opittuja agilityharjoituksia, joita tehdään nuorienkin koirien kanssa ilman esteitä, mm. irtoamista/eteenmenoa.

Nyt meillä on ainakin yli kuukauden tauko kisoista.

Kisaaminen alkaa sujua!



Nokian kisojen jälkeen meille ei ihmeellistä menestystä tullut. Pääasia mulle onkin nykyään, että me aletaan oppia, miten siellä radalla mennään yhdessä – nollatkin on lopulta pienestä kiinni! Meillä oli Soolon kanssa ihan huippu hauskaa ja musta tuntui lähes jokaisen radan jälkeen voittajalta.

Kepeillä ei enää juurikaan tule virheitä, ylösmenokontakteille kokeilin Tampereella hidastaa selkeästi ennen kontaktia ja tää toimi! Alan tekemään näin jatkossakin, aion myös treeneissä jatkossa käyttää jotakin palikkkaa rytmittämään koiran laukkaa.

Videoita kisoista:
Jyväskylän iltakisat 04.06.



Tampereella 08.06.


Ukkojen etsintä vähän hukassa

Kävimme tällä viikolla hakutreeneissä. Soololle ensimmäinen ukko tehtiin siten, että kun ukko oli mennyt piiloon, käytiin Soolon kanssa yhdessä hakemassa haju siitä ja palattiin keskilinjalle, kun koira oli selvästi saanut siitä hajun.
Toinen oli ”haamu”, joka siirtyi n. 20m näköpaikalta eteenpäin, jotta koira joutuisi tekemään hieman etsintääkin.
Kolmannelle lähetettiin jo ihan suoraan.

Soolo tarvitsee nyt paljon treeniä, jossa se joutuu irtoamaan musta, tekemään omia päätöksiä ja lähtemään musta pois. Soolosta olisi ihan hirmuisen kivaa tehdä mun kanssa vaan. Mun pitää olla passiivinen sen avunpyyntöihin nähden.
Hassua, kun aluksi Soolo eteni niin hirmuisella vauhdilla tässä lajissa ja nyt on tullut takapakkia – ei auta, kuin treenata!!

Koirapoika kipeänä

Kisojen jälkeen muutama päivä Soolo alkoi olla omituinen. Se ei tullut iloisesti vastaan, kun tulin töistä – vasta, kun kutsuin sitä. Se oli omissa oloissaan vaan, eikä tykännyt olla meidän seurassa, niin kuin yleensä aina on. Koiran ilmeestä myös näki, että nyt ei ole hyvä olla.

Aloin olla jo todella huolissani, mikä mun pienelle pojalle on tullut? Oli selvää, että koira on jotenkin kipeä – mutta onko se esim. satuttanut kisoissa itsensä (en löytänyt mitään kipupisteitä, kun kävin koiraa lävitse), vai onko tää ihan jotain muuta?

Pari päivää meni, kunnes koira oli taas ihan oma itsensä. Lääkäriin en lähtenyt heti, koska koiralla ei ollut kuumetta, se söi ja teki asiansa ihan normaalisti. Myöhemmin se paskoi hieman vihertävää kakkaa, joka kertoo jotakin bakteeriongelmasta koiran suolistossa. Ilmeisesti Soolo oli siis vain niin maha kipeänä, että ei huvittanut oikein mikään.
Soolo sai ruuan seassa tosi runsaasti nestettä (piimä+vesi), sekä lihaa.

Myöhemmin älysin näiden oireiden tulleen siitä, kun Soolo pääsi vahingossa juomaan vettä, jossa on joko pesuainetta, jolla pestään traktoreita/autoja ym. Tai vettä, jolla laimennetaan isäni maanviljelyssä käytetyt rikkaruohojen myrkyt – tähän on siis saattanut joutua mukaan itse ainettakin jossain määrin, jos sitä on valunut yli.. (tämä kumminkin epätodennäköisempää, koska selvisi ns. noin vähällä)

Olipa onni, että se ei sitä enempää juonut! Muistutuksena muille: älkää antako koirienne juoda nyt ojien pohjilta (peltojen läheisyydessä), koska sinnekkin on saattanut valua noita aineita, kun peltojen myrkytykset on nyt käynnissä!
Kuulin myöhemmin, että FB:ssä kiertää juttu, jossa koira oli joutunut tiputukseen asti eläinlääkärille juotuaan jotain tollaista.

Toinen vaihtoehto, mitä mietin, olisi ollut J&V -nappulat, jota Soolo on syönyt hetken aikaa löytyi aikamoisia kertomuksia netistä, että alkoi ihan huippaamaan. Onneksi kohta saadaan taas tuttua HappyDogia, joka on ihan huippuruokaa! J&V ei Soololle oikein muutenkaan ole koskaan sopinut – koira haisee. Kingille se sensijaan sopi tosi hyvin!

Onnesta soikeana, pullapate saapuu pian kotiin <3

Tässä vielä pienokainen salaisuus teille: meille saapuu tälläinen viikonloppuna!



Menen viikonlopuksi kasvattajan luokse tutustumaan näihin ihanuuksiin (kuulemma ihan sekopäitä monstereita) ja hoitamaan niitä agin SM -kisojen vuoksi. Kasvattajalta olen kuullut sellaisia tarinoita näistä riiviöistä, että oon alkanut miettimään mihinköhän oon mennytkään taas lupautumaan?

Kyseessä siis Maple Yard Liam. Nimivaihtoehtoina Särmä, Keijo ja Lx (sanotaan Luksi). Tää on aina niin hemmetin hankalaa! Mikähän olisi paras?

Aion jatkossa kertoa hieman enemmän taustoja, miksi juuri tämä otus tulee meille ja miten tähän päädyttiin. Vielä ei oo kuitenkaan sen aika.

// lisäsin myös vihdoin MY-leiri postaukseen videon leirikisoista, jotta näitä agilityvideoita ei olisi suinkaan liikaa!

noloo äijäilyä, video kaukoista ja vauhtiaksailua!


Ukkojen etsintä

Soolon kanssa ei ole oikein koskaan tarvinnut kunnolla miettiä, tekisikö se mieluummin töitä, vai haistelisiko? Ei edes kisoissa oo tarvinnut pohtia. Hajut toki kiinnostaa koiria, mutta työt menee aina niiden ohi! Tällä kertaa ei.
Ennen omaa vuoroamme lällyttelin n. 4kk vanhaa pentukoiraa, leikittiin ym ihanaa. Meidän treenivuorollamme Soolo haistoi tämän ja meni aika sekaisin siitä.

Pyysin treeniryhmältä jo ennen meidän vuoroa neuvoa, mitä meidän tulisi tehdä. Ihanasti kaikki auttoivatkin. Mä olen ihan uuno vielä tämän lajin suhteen, niin en viitsi tehdä itse mitään suunnitelmia, vaikka aika monet treenit olenkin ehtinyt näkemään.
Ensimmäinen ukko tehtiin ns. näkölähtönä. Soolo vaikutti ensin innostuneen tästä, mutta eipäs sittenkään. Hajut vei miestä.

Leikin hetken Soolon kanssa janalla (syttyy aina hyvin tähän!), jonka jälkeen lelu menikin Tiinalle, joka sai Soolon ihan intopiukeeksi. Näkölähtönä tämäkin ja sinne se sitten ampaisi täysiä perään hetken päästä! Hienosti myös ilmaisu piilolla tulee samantien, kun löytää.

Soololle ilmeisesti tarvitsee tehdä vielä paljon lisää tällaisia motivaatiotreenejä, jotta se ihan oikeasti alkaisi ymmärtämään, että täällä metsässä pitäisi tehdä töitä.
Mulle jäi tosi hyvä fiilis treenien jälkeen, vaikka alku meillä menikin täysin perseilyksi, mutta tuon yhden onnistuneen jälkeen tehtiin vielä kaksi onnistunutta lähetystä (tosi helppoja ja lähelle), joten eiköhän me tästä vielä jatketa ja opita tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin taas itsenäisesti tekemässä vähän tottisjuttuja myös. Hyppynouto ja A:n kautta nouto alkavat olla helppoa kauraa! Vielä autan Sooloa lisäkäskyllä A:n kautta noudossa (meinaa kiertää esteen tullessa takaisin), mutta oikeasti: meillä ei ole paljoakaan duunia enää tottiksen suhteen!! Se älyn eteenmeno vaan kyllä unohtuu aina.
Täytyisi varmaan alkaa treenaamaan esineruutua samalla intensiteetillä, koska se jos mikä kaipaisi treeniä!

Agilityä – jatkoryhmän treenit

Ilona oli valinnut meille alunperin Niina-Liina Linnan suunnitteleman radan, joka osoittautuikin tosi kivaksi! Radalla oli juuri meidänkin kaipaamia juttuja: koiran pitää vaan irrota ja mennä eteenpäin, eikä jäädä käteen kiinni.
13-esteellä oli juuri tämä ongelma, että Soolo ei oikein irronnut hypylle, samoin 20 hypyllä, muuten rata sujui melko mukavasti – lukuunottamatta esimerkiksi pelleilyä A:n kontakteilla ym.



Treenien lopuksi vielä koeajettiin JSPKH:n agimölleihin tuleva spurttirata, jossa kaikki keinot on sallittuja – nopein voittaa! Tää oli tosi hauskaa, vähän pientä kisamieltä kellottamalla. Ilonalta on tulossa tästä myös video meidänkin osalta, joten saatte pian toivottavasti nähdä sen!

Voittajaluokan kaukokäskyt


Nämä alkavat pikkuhiljaa hahmottua meillekkin, vielä tarvitsee vähän nopeutta saada noihin ja lisätä hieman etäisyyttä. Aika maltilla olen näitä treenannut viimeaikoina. Luulisin kuitenkin, että ne on ihan hyvällä mallilla, vai mitä?

Postauksen kuvat: Mira Äikiä

haaveilua ja harrastamista!

Korpilahdella asuminen alkaa pikkuhiljaa olla mennyttä aikaa. Meillä on vielä pari hassua viikkoa jäljellä Alkio-opistolla, kunnes täytyy taas pakata kimpsut ja kampsut kohti lapsuudenkotia.
Tähän vuoteen on kuulunut asuminen omassa kämpässä, hullunlailla opiskelu täyspäiväisesti, viikonloput töissä, uudet ystävät ym. Tuntuu haikealta jättää taas yksi paikka taakseen, mutta toivon niiin sydämeni pohjasta, että tästä on ollut se hyöty, mitä ajattelin. Mä niin kovasti toivoisin, että mun unelmieni opiskelupaikka kävisi toteen! Töitä on ainakin tehty sen eteen.
Samaa unelmaa elättelevät saattavat tunnistaa kuvasta tämänkin tytön unelman:–)

Haku-metsässä ukkoja etsimässä

Opiskelusta treeneihin. Meillä on ollut muutama viikko taukoa hakuilusta ja Soolostakin sen huomasi. Ensimmäisellä ukolla Soolo oli ihan hukassa, että mitä täällä pitää tehdä? Annettiin ääniapu ja löytyihän se sieltä lopulta. Toisella ukolla vähän sama juttu.
Kolmas ukko oli sitten jo ihan jees, vaikka ei ihan heti löytynytkään, mutta kaikesta huolimatta jäi vähän hassu fiilis treenistä.
Onneksi ensi viikolla on taas hakutreenit, niin päästään taas treenailemaan tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin vielä kentällä tekemässä vähän tottista. Paikallamakuu, sekä yritin opettaa Soololle metrin hyppyestettä, sekä A:n kautta noutoa. Tein aika paloissa, jotta Soololle mahdollisimman helppoa ja näistä jäikin tosi hyvä fiilis!

Hieman agilityä ja sen lisäksi tottistelua


Perjantaina kävin isän luokse maalle matkatessani kentällä treenailemassa hieman agilityä ja ottamassa tottista. Soolo sai opetella irtoamista, sekä avokulmaa kepeille.
Aluksi otin ihan vaan kahdella kepillä sisäänmenoa eri kulmista muistutellen, jonka jälkeen sisäänmenot avokulmista alkoivat sujua aika paljon paremmin! En olisi ajatellutkaan, että tuollaisella pienellä treenillä saa colliepojalle paljon enemmän aivoja päähän!
Irtoamista hypyille tein siksi, että Soololla on kisoissa ollut taipumusta jäädä käteen aika paljon kiinni, kun haluaisin sen sijaan Soolon irtoavan hypyille kaukaakin. Tässä on vieläkin treenattavaa!
Haluaisin, että koira suorittaisi esteen siitä huolimatta, mitä ohjaaja tekee tai tunaroi. Soolo on todella herkkä reagoimaan mun liikkumiseen, joten tässä on työsarkaa. Lelun avulla se irtoaa ihan minne vaan, mutta täytyisi se saada ilman sitäkin lähtemään kisoissakin jonnekkin kauas.

Näiden jälkeen hieman tottisteluja toisella puolella kenttää. Soolo on vaan niin super <3 Se teki lähes täydellisesti A:n kautta noudon ja metrin esteen kautta noudon! Ollaan treenattu näitä niin vähän ja mun koira on niin hieno! Jos me saataisiin vaan toi maasto kuntoon, niin mä voisin alkaa haaveilemaan HK1:n saavuttamisesta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta siihen on vielä pitkä matka! Mun täytyy myös muistaa alkaa treenata eteenmenoa Sooliksen kanssa tokojen yhteydessä. Helppo juttu opettaa, mutta miten se unohtuu aina? Onneksi olen tehnyt tätä Soolon ollessa pieni aika paljon, josko se muistaisi sieltä hieman!


Minun rakkaus <3