ensimmäiset viikot eläinlääkiksessä

Viikot hujahtaa, elämä on ihanaa. Mua jännitti ihan hirvittävän paljon ennen tänne tuloa – mietin, miten saan kaikki asiat hoidettua, miten vaikeeta kaikki on. Uusi maa ja kaikkea.

Mut lopulta kaikki onkin ollut ihan hirvittävän helppoa. Joka suunnasta on tullut apua, jos on sitä osannut kysyä. Ihania ihmisiä ympärillä, opinnot unelma-ammatista alkamassa.

Anatomian luennoilla oli fiilis, että täältä mä haluan imeä kaiken mahdollisen tiedon itseeni. Anatomia onkin ollut mulla tähän asti ainut aine, jota varten oon vähän tehnyt töitäkin. Aluksi me opetellaan luusto, lähinnä hevoselta, lehmältä, possulta ja esim. koiralta/kissalta. Ensimmäisenä opeteltiin selkäranka – atlas, axis, sacrum, sternum + selkä- ja kaulanikamat, sekä näiden osat latinaksi.

Tentti kuumotteli ihan liikaa, kertailtiin moneen kertaan osia luuluokassa (jonne onneksi sai mennä aina, kun oli vapaana!) ja tenttipäivänä omaa vuoroa odotellessa sydän tykytteli ylimääräisiä lyöntejä – oon niin kova jännittämään! Tentti oli kuitenkin tästä kaikesta hirveydestään huolimatta tosi kiva, tilannne oli jees. Mä osasinkin tosi paljon ja pääsin helposti läpi!
Seuraavaksi on vuorossa jalkojen luiden tenttiminen parin viikon päästä – hommaa varmaankin noin tuplasti.

Tässä väritellään meidän värityskirjaa ja opetellaan osia hevosen metatarsuksesta – yksi takajalan osa. 🙂

Samalla me opiskellaan mm. solu- ja molekyylibilsaa, kemiaa, sekä eestin ja latinan kieliä. Kemiassa on kivaa labratyöt, joita oon päässyt tekemään viimeksi monta vuotta sitten, mutta muuten aika semmosta perushelppoa. Kaikille ei, mutta mä oon noita jo niin paljon opiskellut kahtena välivuotena, ettei esim. kemian peruslaskut oo tuottaneet harmaita hiuksia.

Päästiin aloittamaan myös agilitytreenit Suolten treeniporukassa. Suolet on siis suomalaiset eläinlääketieteen opiskelijat Tartossa -ainejärjestö. Mua yllätti se, miten hieno agilitykenttä täällä on! Kaksi tekonurmikenttää vierekkäin ja ei mitään vanhoja esteitä, tykkäsin kovasti!
Yritän päästä myös paikallisen koirakerhon treeneihin mukaan lähiaikoina – olis kiva päästä tutustumaan eestiläisiinkin ja oppimaan sitä kieltä. Missäs muuallakaan, kuin koiratreeneissä sitä oppis hyvin!


Mua myös pyydettiin vetämään tai oikeammin veto-avuksi Suolten tokotreeneihin. Suostuin, jotta mun tulis treenattua tokoakin Keijon kanssa – muuten mä en sitä sais aikaiseksi! Samalla tulee muutenkin kivasti tutustuttua uusiin ihmisiin. Tänään oli ensimmäiset treenit ja aika alkeisjuttuja tehdään, mut muussa mä en sit kyl osaiskaan auttaa ketään. Ekalla kerralla käytiin läpi mm. kontaktia, istu/maahan/seiso ja luoksetulo, sekä perusasennon alkeita.

Välillä mulle iskee hetkiä, jolloin mietin kotia ja kaikkea sitä ihanaa maaseudun rauhaa. Pääasiassa mä kuitenkin oon tykännyt olla täällä tosi paljon. Omaa kotia pitäisi vielä vähän sisustaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa kotiutuu.. :–)

Keijosta ja Soolosta otettiin myös aiemmin DM, lääkeaineyliherkkyys MRD ja Keijolta lisäksi CEA-geenitesti, joten niiden tuloksia jännitellään vielä tässä joku viikko!

Loppuun vielä muutama ihana kuva Soolon pikkupennuista, ne kasvaa ihan liian äkkiä!!


Pentukuvat: Maaret Peltovirta

Soolostakin saan päivittäin kuvaterveisiä Suomesta isältä, joka ei antanut mun viedä molempia kerralla tänne. Tarkoitus olisi, että saisin sen vielä ennen joulua tänne (kun tulevat kylään), mutta katsotaan. Miten voikin olla ihan jäätävä ikävä tuommoista karvaturria!! On kyllä ollut vaan helpompi olla vain yhden koiran kanssa näin aluksi, mutta kyllä mä tuon toisenkin haluan tänne mahdollisimman pian – nyt, kun ollaan sopeuduttu 🙂

Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan!

Mulla kun on tunnetusti aina niin hyvää tuuria (tai taitoa?) noiden autojen kanssa, niin päättipä minun rakas relluni jättää minut tielle matkalla MY-leiriltä kotiin – yli tunti kotiin ois ollu vielä.. Oli ehkä elämäni pelottavin kerta kuskin paikalla, kun olin hinattavana hieman liian lyhkäsellä hinausköydellä – jarrut ei nääs toimi kunnolla, kun auto ei oo päällä.. Mutta siitä selvittiin ja rellu toivottavasti taas pian toiminnassa!
Tämän jälkeen osaa kuitenkin olla taas kiitollinen siitä, että yleensä on se oma auto käytössä. Helpottaa kummasti liikkumista, treenaamista ja töihin menemistä tuo.

Collieiden agilitymestaruuskisat Nokialla – voittamalla luvanolla!

Soolon mummo Vekki-vikkelä voitti nämä karkelot! Oli kivaa nähdä monia muita collieita agilityilemässä ja sekin oli tietty kivaa, että Tiina -kasvattaja oli samoissa kisoissa mukana, joten saatiin monia hyviä vinkkejä siltä suunnalta!
Soolon sukulaistytöt Raisa & Kiila sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi.

Soolon kanssa osallistuttiin maksi 2 -luokan molemmille radoille. Alan pikkuhiljaa tajuamaan, miten paljon on kiinni omasta käyttäytymisestä ja mielenhallinnasta! Soolon kanssa oli ihan huippua juosta molemmat radat. Mulla oli itsellä rauhallinen asenne päällä – joskin ekalla radalla unohtelin yhtä sun toista ohjauksesta pois, mutta muuten jäi tosi hyvä fiilis!

Paljon tyhmiä virheitä ekalla radalla:
– keinulla huudan KIIPEEKIIPEE, vaikka yleensä oon sanonut matalasti keinu
– Tiinan mukaan minun käskyt on kuulemma tosi usein myöhässä, jolloin Soolo joutuu kysymään multa: minne sit!?
– nuo perkuleen ylösmenokontaktit – miksi sellaisia pitää edes olla agilityssä?

Mun pitäisi näköjään alkaa opettamaan niitä Soololle, koska se on nyt niiiiin monet kisat loikkinut niiden ylitse. Viime treeneissä koitin lisätä jonkun palikan ”esteeksi” tiettyyn kohtaan kontaktia – tätä tehdään nyt kyllä myös jatkossakin, josko se toimisi ja saisin Soolon askelluksen rytmitystä muutettua jollakin tapaa.

Ennakoi: yritä aina ohjata kahta seuraavaa estettä, älä pelkästään sitä yhtä seuraavaa estettä kohti!

Toka rata olikin hyppäri. Pete sanoikin jo, kun mietittiin rataa yhdessä, että nyt mennään lujaa ja vitosen etenemällä! No, ei paljoa siitä jäänyt, Soololla oli muistaakseni 4.89 m/s etenemä 😀 Hieman jännitti radan jälkeen, että oltiinko tarpeeksi nopeita, että saataisiin luvanolla, mutta oli näköjään turha huoli, sillä voitettiin rata!

Te ette voi uskoa, miten onnellinen yksi pieni ihminen voi olla tällaisesta onnistumisesta! Kaikki vaan sujui niin hyvin ja meidän yhteispeli toimi <3

Tässä vielä meidän ensimmäinen sähellysrata:




Voisiko olla onnellisempi?

Postauksen kuvat: Minna Saarinen

Maple Yard -agilityleiri

Yksi parhaimpia taas. Maple Yard -leiri 23-25.05.

Onneksi on pääsykokeet vihdoin ohi - ehdin istua tietokoneen ääreen pidemmäksikin aikaa, treenata, ja vaan olla. Se on ihan parasta. Sun ei tarvitse tehdä mitään. Sun päässä ei jyskytä "oot ihan luuseri, etkä pääse koskaan mihinkään" -fraasi, kun teet jotain muuta, kuin opiskelet pääsykokeeseen.

collieleiri

Tällä kertaa oltiin Kunkkulan koirakeskuksessa, jossa oltiin myös viime kesänä collieiden harrasteleirillä.
Viikonloppuna tehtiin agilityn lisäksi myös hieman tokoa. Tiina oli myös pyytänyt Heini Sepän kouluttamaan tokojuttuja, Soolon kanssa kuitenkin keskityttiin agilityyn.

collie sisarukset elora nasta ja soolo
Cecilia tuli myös Italiasta leirille Walterin kanssa, joten oli ihan huippu kivaa nähdä Soolon siskoa Eloraa, jonka olin nähnyt viimeksi kaksi vuotta sitten leirillä. Mä en ymmärrä, miksi ihmisen on niin kovin vaikeaa aluksi puhua englantia, vaikka sitä osaisikin? Kieli vaan junnaa, yhtäkkiä sanavarasto katoaa. No, pari kertaa kun yrittää, niin kyllä ymmärretään toisiamme! Vieraalla kielellä puhuminen helpottuikin huomattavasti, kun vain yritti useamman kerran!

Soolo ja Elora näyttävät niin paljon toisiltaan! Niissä on myös paljon samanlaisia piirteitä, kuten tuo "komennusherkkyys" ja energisyys! Se on melkein Soolon klooni, mutta Elora on vaan vähän taitavampi kaikessa :D

okseri hyppy

Agilityssä meitä koulutti Petri Hasu. Saatiin jälleen hyviä vinkkejä ja ollaan kuulemma kehitytty edellisvuodesta! Ihme kyllä, että meidän treenimäärällä voi ylipäätään kehittyä! Koko talvi on treenattu noin kerran kuussa + sen lisäksi ollaan vain kisattu.
Soolo kieltämättä lukee esteitä paremmin nykyään ja irtoaa helpommin. Jotain edes on tehty oikein, musta on myös ihan hyvä, että meillä on ollut tällainen "treenitauko", kun agility on kuitenkin aika rankka laji koirallekkin!


Viime vuoden leirikertomuksen voit lukea täältä. Viime vuoden puutteet olivat nimenomaan irtoamisessa ja estevarmuudessa koiralla. Me ollaan menty siinä paljon eteenpäin, mutta vielä on kyllä myös paljon tehtävää sen eteen! Soolo on kuitenkin paikoin epävarma lukitsemaan ja hakemaan esteitä - varmistelee hirveästi kaikkea multa.


koira

Lauantaina siis treenattiin, joskin oli todella kuuma sää, joten ihan hirveästi ei viitsitty hinkata, koska koirat läkähtyisivät! Hyviä vinkkejä taas tuli - mun pitää uskaltaa lähteä liikkeelle. Mulle on varmaan jäänyt tuollainen kamala varmistelu siitä, kun Soolo on ennen ollut niin huono irtoamaan ja hakemaan esteitä.
Saksalainen harjoituslistalle! + tuo hauska back flippi!

Uskalla liikkua ja luottaa koiraan! Ohjaa, älä oleta!

muuri

Sunnuntaina meillä oli "Maple Yard mestaruuskilpailut" ! Rata oli tosi kiva, vaikka aluksi vaikuttikin liian haastavalta meille! Kisaavien mestaruuden voitti Soolon siskopuoli Nasta. Meidänkin rata sujui ihan hyvin, tässä video siitä:

Edit: 12.06. Lisätty vihdoin leiri MY-leirikisoista

collie istuu

hyppyeste

okseri

Illalla oli yhteistä illanviettoa. Mieleen jäi mm. knock out agility - viestikisa ihmisillä, sekä tukkihumala!

Huippua. Haluan taas kisaamaan - onneksi sunnuntaina onkin collieiden rotumestaruuskisat Nokialla! Ja haluan myös ensivuonna leirille!

hiukset silmillä

agilityfiilistä parhaimmillaan

taisteluleikki
Äiti, tää on niiiiiin ParrRRRRRasta!!

Agikisat Jyväskylässä 26.04.

Tämän päivän kisat muistuttivat mulle taas siitä, miksi harrastan tätä lajia. Laji on parhaimmillaan, kun kartturi ja koira toimivat täydellisesti yhteen ja ymmärtävät toistensa pienetkin vinkit siitä, mille esteelle seuraavaksi pitää mennä. Kisat oli muistutus siitäkin, että tästä hommasta on nautittava joka sekunti! Tänään mä osasin nauttia joka hetkestä, jonka sain olla Soolon kanssa radalla.

Meidän radat vaan yksinkertaisesti onnistuivat niiin hyvin, että en voi olla kuin tyytyväinen! Viime aikoina meillä ei ole juurikaan tullut kisoissa/mölleissä tämänkaltaisia onnistumisia. Tuntui yhtä hyvältä olla kisaamassa, kuin treenaamassa.

Ensimmäisellä radalla meinasi tulla kielto yhdessä kohtaa (oma ohjausvika), mutta kun tuomari ei ottanutkaan sitä kieltona, niin sen jälkeen kyllä harmitti, että VIIMEINEN RIMA TIPPUI! Oikeasti se ei haitannut yhtään, koska rata tuntui noin muuten älyttömän hyvältä.
Toisella radalla alku oli vähän sählinkiä minun takia, mutta rata kosahti vasta loppupuolella siihen, kun en osannut tehdä suunnittelemaani persjättöä ollenkaan ajoissa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin yrittää sitä.

Toki radalla on paljon hiottavaa, monet mutkat olisi voineet olla pienempiä ym, mutta meille tää oli niin onnistuminen!

kisat, jyväskylä><br />
<img src=

Videioista suuri kiitos Viiville! <3
Ajattelin tässä joku päivä avata blogissa hieman sitä puolta, millainen mun vuoteni on ollut Alkio-opistolla lääkislinjalla sekä mitä siitä on jäänyt käteen. Kauheasti kun en ole aiheesta puhunut täällä blogissa. Luvassa on myös pieni tietoisku SAT Biology M-testistä :–)

collie, taistelutahto

asia, jonka lähes kaikki unohtavat palkatessa

JSPKH ry järjesti perjantai-iltana jäsenilleen Johanna Nivalan viettikoulutuksen. Olin ajatellut etukäteen, että tästä ei olisi niin paljoa hyötyä, kun olin jo aiemmin joulukuussa Juha Korrin viettiseminaarissa, jossa samalla järjestettiin ”Olisiko koirastani suojeluun” -testi.
Mun ajatukseni olivat taas kerran vääriä, en oo pitkään aikaan saanut näin isoja täröinoitä ja innostuksen kipinöitä koiraharrastuksesta!

Ymmärsin yhden illan aikana mielettömän paljon koiran (erit. Soolon) ajatusmaailmasta, että en voinut olla miettimättä aihetta koko loppuiltaa! Koulutus alkoi kuudelta, pääsin lähtemään puoli kymmenen maissa kentältä – tosin mun ensimmäinen keissini ei kovin pitkälle kestänyt, tajutessani, että se koira tais tosiaan jäädä sinne kentän laidalle häkkiin..

Aluksi mietittiin, mitä ylipäänsä tarkoittaa vietti? Mulle se on sellainen koiran sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei voi saada lisää, saatika poistaa koirasta. Kasvatuksella voidaan kyllä vahvistaa ja luoda positiivista mielikuvaa eri asioista, mutta viettiä ei saada lisää.

Mitä vieteillä voi tehdä? Minkälaisia erilaisia viettejä on? Saalis-, taistelu-, lauma-, puolustus-, sekä sukupuolivietti. Käsiteltiin taas erityisesti tuota laumaviettiä, koska se on yksi tärkeimmistä.
En osaa vieläkään päättää omassa ajatusmaailmassani sitä, toimiiko ns. laumanjohtajateoria. Toisaalta koira aina käyttäytyy siten, miten sille on edullisinta ja mistä se saa eniten palkkaa, mutta esim. Johanna perusteli tätä sillä, että koirilla on aina tietyssä porukassa jokin selvä järjestys, miten ne toimivat.
Toisaalta ajattelen, että se on ihmisen määrittelemä teoria, joka luo helpon ymmärryspohjan sille käyttäytymismallille, jota koiraeläimet useinmiten harjoittavat.

Pitkän luentopohjan jälkeen aloitettiin myös tekemään koirien kanssa. Tämä oli myös hyödyllinen osuus koulutuksesta: näki useita erilaisia koiria ja kaikille löytyi jotakin asiaa, mitä lähteä vahvistamaan koulutuksessaan.
Soolon kanssa leikkiessäni ensimmäinen kommentti oli ”Toihan oli kuin suoraan oppikirjasta!” – joo, olin vaan kuunnellut, mitä kouluttaja juuri sanoi ja toteuttanut sitä parhaalla osaamallani tavalla.
Minä, uskoakseni myös monet muut koiraharrastajat palkkaavat koiriaan taisteluleikein. Olen pitänyt pennusta asti tärkeänä asiana sitä, että koira osaa irroittaa otteen sitten, kun tahdon. Toisin sanoen koiralle opetetaan käsky ”irti”. Toimiihan se, yleensä.
Soolo jää tästä kuitenkin aina ”kierroksille” ja haluaisi vain kokoajan lisää! Sen halu taistella jää päälle, kun lelu meneekin yhtäkkiä taskuun.

Rauha.

Tuttu sana, olen varmaan kuullut jossain ennenkin? En ole vaan ymmärtänyt oikeasti, mitä se tarkoittaa. Johanna osasi selittää tämän minunkin putkiaivoille niin, että ymmärsin. Ainakin tahdon uskoa niin!
Taisteluleikin pitää siis päättyä siihen, että koira saa vain pitää lelua suussaan, halutessaan ravistella sitä ja lopulta pudottaa.
Tämä tilanne on se ”kaatopaikka” tai ”roskaläjä”, johon koira saa purkaa kaiken sen kakan, mitä se kerää saalistaessaan ja taistellessaan saaliista. Koiralla on siis oltava jokin tyhjennysalue, jossa saa purkaa itseään ihan vapaasti.

”Rauhassa” voi vaikka ottaa koiraa pannan lähettyviltä kiinni, silitellä ihan rauhassa ja kehua koiraa, että olitpa hieeeeeno, toooosi taitava koira…
Mikäli koira päästää otteensa irti lelusta, se viedään siltä pois, eikä sitä saa enää uudelleen (paitsi uuden saalistuksen & taistelun jälkeen). Lelu EI mene suoraan taskuun piiloon irti käskyn jälkeen (ellei koira oo vahingossa unohtanut lelun olemassaolon välillä).

Muista jatkossa palkatessa koiraa taistellen kolme seuraavaa pykälää:

  • saalistus: lelu lähtee mutkitellen karkuun, EI TÖRKÄTÄ KOIRAN SUUHUN (mieti ”itsemurhajänis”), ohjaajan merkitys tärkeä
  • taistelu: yleensä paras on, kun koira ei pidä hirveää mölinää ja örinää repiessään, koska silloin sillä ei ole niin paljoa painetta ohjaajan puolelta, nyt saa repiä ja kunnolla!
  • rauha (!!!!!) : lelun saa myös tappaa! Tämän mä unohdan aivan liian usein! Huomasin eron Soolon käytöksessä välittömästi tämän jälkeen.

  • Mulla on järjetön ikävä tämän parivaljakon kommelluksia <3

    Johanna myös puhui, että monet hieman piippaavat tai vuotavat koirat on saatu paljon hiljaisemmiksi pelkästään sen myötä, että niille on opetettu tuo rauha. Mä uskon, että tästä on meillekkin paljon hyötyä – Soolo tietää, että on jotain tavoiteltavaa. Ainakin seuraavan koiran kanssa osaan myös kiinnittää tähän huomiota.

    Kysyin myös neuvoa meidän komentamisongelmaan. Olen avautunut tästä ehkä apauttiarallaa joka postauksessa, joten useimmat lukijoista varmasti muistavat tämän! Johanna selkeytti mulle paljon mun omaa käyttäytymistäni näissä tilanteissa.
    Sooloa pitää päästä kieltämään tästä ihan ronskistikin. Jos ei usko, niin seuraavalla kerralla koira oikeasti luulee, että kuolee jos vielä jatkaa tota pelleilyä. Se on saanut pompottaa mua jo aika pitkän aikaan. ÄLÄ UHKAILE ELEILLÄSI, vaan käy suoraan esim. ottamassa vähän kiinni ja sanomassa, että nyt oikeasti riitti!
    Jos koira meinaa lähtee lällättelemään ja karkuun, niin näitä tilanteita ei saa päästää tulemaan – koira on liinassa siihen asti.
    Muista olla koiralle jatkossa reilu: hiljaa pitää olla ehdottomasti vain silloin, kun ollaan käskyn alla. Kentälle tullessa tms. saakin pitää ääntä, mutta heti kun aletaan hommiin, niin ei yhtään!

    Oli taas kiva vähän yrittää muuttaa ihmisten mielikuvaa collieta kohtaan, kun ”Ompas omituista, ravisteltava collie! Kiva nähdä välillä tollasiakin, joilta löytyy saalis- ja taisteluviettiä, eikä hätkähdä pienestä.”
    Onhan se valitettavan totta, että useimmat ovat sellaisia vähän lössyköitä, mutta onneksi on tälläsiä kultakimpaleitakin <3 Tässä vielä lupaamani spurttikisa -video:


    Käytiin tänään myös agikisoissa, niistä postailen piakkoin, kunhan saan videot käsiini!

    kuka sanoo et saat tuloksii ilman duunii

    Viimeisimpään postaukseen viitaten; eroahdistus on vähentynyt entisestään – en enää pidä edes Thundershirttiä Soololla joka päivä ja palatessani löydän kotoani rauhassa nukkuvan koiran, joka herää vasta avattuani oven ja tulee hitaasti venytellen luokse <3 Eli ihan hirvittävän kaukana siitä paniikinomaisesta "mamma missä sä oot ollu ?? Ihanaa, kun tulit kotiin, älä enää ikinä jätä mua yksin!!!"


    Joskus saavutuksista saa jotain tunnustusta

    Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa koiraseuran vuosikokouksessa. Soololle jaettiin pari kiertopalkintoa, joista mamma on on NIIN YLPEÄ :—-)
    Soolo on siis JSPKH:n vuoden TOKO-koira ja saatiin myös MATSIN MALJA (eniten koekäyntejä). Vuoden agilitykoira-kilpailussa sijoituttiin myös toisiksi!


    Tottistelua opiskeluntäyteisen lauantai-aamun jälkeen

    Eilen käytiin pitkästä aikaa tottistelemassa. Tehtiin porukalla häiriö seuraamisia, jääviä ja noutoa. Soolo aluksi aika normaali tättähäärä ”viuviu täällä on häppeninkiii mitä tehään haluun mennä mitä tuolla on”, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi taas toimimaan, kuin unelma!

    Aluksi tein namin kanssa perusasentoa ja siinä odottelemista rauhassa, jonka jälkeen lelun kanssa seuraamisia ja sen käännöksiä. Aika lyhyttä pätkää. Edistää, mutta ei ihan hirvittävästi. Pitää tehdä enemmän muutaman askeleen seuraamisia, että jäisi tuo pienikin pois.

    Jäävistä tehtiin istumista, jota sai aika paljon muistutella, mutta onneksi Soolo kestää hyvin toistoja. Aluksi reilulla käsiavulla, mutta sen sai jättää aika pian pois ja poika oli pätevä! Näitä pitää tehdä lisää. Maahanmenot nopeita, samoin seisomiset tosi hyvät!

    Noudossa ekalla heitolla perseili, pudotteli kapulaa pari kertaa ym, ei palkkaa. Toisella kertaa hieno! Palkkasin molemmissa ruhtinaallisesti ennen, kuin sai lähteä kapulallle.
    Tehtiin myös metrin hyppyä pari kertaa niin, että Mira houkutteli Soolon lelulla sen yli. Hienosti pomppaa. Vähän vaan ujostuttaa, mutta ihmekös tuo, kun ei ole ennen juurikaan noin korkeita hypellyt ja yhtäkkiä tulee kiinteä este eteen.
    Lopuksi tein vielä kapulan suussa A-esteen ylitystä, joka oli ihan jeejee. Pitäisi saada vielä vaan tuo nouto yhdistettyä tuohon.

    Kaikkien treenattua tehtiin vielä ryhmäpaikkamakuuta. Soolo nousi kaksi kertaa istumaan, MUR, mutta oli melko hiljaisesti ja pääsin monta kertaa myös palkkaamaan tämän päivän aikana. Isona huomiona halusin keskittyä siihen mielentilaan, jossa jätän koiran paikallamakuuseen; se on hiljaa ja rauhallisena, eikä päästä sellaisia ääniä, niinkuin kokeessa. Näitä pitäisi tehdä lisää, vaikka sujuikin nyt tosi hyvin!


    Tottistelun jälkeen esineruutua

    Tottisten jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Soololle kävin näyttämässä 3 esinettä samalla kertaa. Ensimmäiselle pinkoi ja toi hienosti, samoin toiselle, mutta kolmas oli vaikea ja keskittyminen alkoi herpaantumaan. Soolo pysyi hyvin ruudun sisäpuolella, eli hahmotti hienosti tallatun alueen ja palasi heti, jos joutui sen ulkopuolelle.

    Pitää myös jatkossa tehdä aina niin, että se hakee kolme esinettä! Esineruudussa voi myös kuulemma näin alussa olla ”bileet”, eli paljon erilaisia esineitä, niin saadaan koiralle suurempi todennäköisyys löytää helposti esineitä sieltä.

    Mä olen taas tehnyt ihan erilailla – yksi, kaksi esinettä aina, itsehän olen siis varmaan taas opettanut, ettei siellä ole, kuin ne muutama? Tää treeni oli hyvä senkin vuoksi, että sain varmuuden siitä, että en ole treenannut ihan väärällä tavalla, vaan oikeaan suuntaan ollaan menossa.

    Uusia opittuja asioita:
    – tuomari voi päättää esineruudun lähetyssivun, eli se voi vaihdella, eikä ole aina suoraan se ”polulta lähtevä”, vaan lähetyssivu voi olla myös ”ruudun takana”, tämä on kuitenkin kaikille koirille sama
    – koiran lähettäminen esineruutuun voi tapahtua monella eri tapaa: ruudun janan luona saa liikkua miten haluaa, eikä ole yhtään niin tarkkaa, kuin ukkoja etsiessä. Jotkut haluavat aloittaa ruudun reunasta – toiset lähettävät keskeltä ja antavat koiran etsiä ruudun itse joka reunalta.

    Mä luulen, että Sooliksesta tulee vielä hieno hakukoira!!

    Sunnuntai kouluttaen agilityä

    Jatkoryhmän viimeisiin hallireeneihin olin valinnut Niinun suunnitteleman radan, jota ollaan Soolon kanssa joskus monta vuotta sitten treenattu Niinun koulutuksessa. Löysin radan jostakin pääsykoepapereideni seasta ja se vaikutti niin kivalta, että oli pakko päästä kouluttamaan sen avulla nyt itse!
    Treenit sujuivat tosi hyvin, ryhmäläiset tuntui oppineen jo tosi pienessä ajassa paljon. Kouluttaminen on oikeesti avartanut vähän mun ajatusmaailmaa koirien käyttäytymisestä jo nyt, vaikka oon tehnyt sitä vielä niin kovin vähän. Innolla odotan kesää, kun tätä pääsee tekemään vielä useammin. Koirat oppii erilailla ja toimii eritavalla. On älyttömän palkitsevaa, kun keksii jonkin tavan, jolla koira ja koiranohjaaja alkavatkin toimia yhdessä aivan uudenlaisella tavalla.

    Soolo pääsi treenimään myös ja se oli ihan super <3 Ohjaaja on vaan välillä hieman myöhässä ja ei ohjaa kunnolla, mutta pienen harjoittelun jälkeen sujuu! Aksailun jälkeen tehtiin vielä nopeat tottikset Elisan&Kodan kanssa. Paikallamakuussa nousi taas istumaan, mur!! Noudossa pääsin kerran karjaisemaan tuolle, kun varasti. Musta tää on hyvä juttu treeneissä, koska saa muistuttaa kunnolla, että noin ei vaan voi tehdä. Illalla käytiin vielä Melissan ja hänen poikien, sekä Tuijan ja Pepen kanssa juoksuttamassa koiria.

    Maanantai Haukkuvaaran agiepiksissä

    Jottei koiramaista touhuilua olisi liian vähän, suunnattiin seuraavana iltana Jyväskylään agiepiksiin. Ilmoittauduin Soolon kanssa mölli/1lk radalle, sekä konkareihin, mutta lopulta päädyttiin vain mölliradalle, koska kisojen aikataulut venyivät melko pitkälle. Lähdettiin ennen palkintojenjakoakin pois, mikä oli tällä kertaa virhe, sillä me VOITETTIIN :–D Mä olin kyllä tuon radan jälkeen sitä mieltä, että oli ihan kaaoottista ja ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saada palkintoja. No, ehkä ei olisi pitänyt luulla!

    Käytiin ennen epiksiä juoksuttamassa koirat porukalla (Juulia&Voitto, sekä Melkku&pojat), sekä paikanpäälle mentiin kuuden maissa. Startattiin kuitenkin vasta illalla puoli kymmeneltä Soolon kanssa, joten olin itse ihan väsynyt ja Soolokin varmasti kauheasta touhuilusta! Uskon noiden tyhmien irtoamisongelmien (Soolo ei hyppää suoraan edessä olevaa hyppyä) johtuvan vaan puhtaasti väsymyksestä, vaikka onhan tuotakin ollut meillä kisoissa viime aikoina, mutta ei treeneissä kylläkään.
    Jokatapauksessa pitäisi päästä tekemään tätä lisää!

    Tässä vielä rata videoituna:


    ukkoja etsimässä, aksailua ja papparaisen ikävöintiä


    Kuva: Tea Lemmetyinen

    Viime viikon keskiviikkona oli meidän toiset hakutreenit. Soololle tehtiin kolme ukkoa, eka oli aika helppo, toinen ja kolmas vähän sit enemmän piilossa. Ekalla Soolo oli taas ihan kujilla, että mitä täällä tapahtuu, mamma neuvo mua väyväy!!??! Toisen Soolo löysi melko helposti ja kolmannella se sitten kouluttajan mukaan jo selkeästi teki töitä etsimällä ilmavainulla ja käyttäen nenää. Siitä kyllä vielä tulee mun pikkuinen hakukoirani <3 Tää vaikuttaa kyllä ihan mukavalta lajilta - ainut, niin tuolla metsässä tuppaa jo tähän vuoden aikaan olemaan jo aika kylmä, että ens kerralla laitan kyllä paljon enemmän vaatetta mukaan, kun oottelua ja istuskelua on kumminkin aika paljon! Hurjan paljon oppii myös seuraamalla muita koirakoita. Soolosta on kivaa, kun metässä saa paljon ruokaa ja sen saa vielä niin kovin helposti!

    Viikonlopun Soolo sai viettää Jämsän puolessa kotona, Kingin kanssa ja isukkiikin oli sen mielestä ihan sairaan ihana nähdä, voi veljet, kun koira voi mennä sekaisin! Soolo kun on tottunut, että Kingi on aina vierellä, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua <3 Kävin poikien kanssa metsälenkillä, jossa saivat riehua vapaana tuttuun tapaan; niillä selkeesti oli toisiaan ikävä ja piti kokoajan härnätä ja puksia toista :'D <3 Kotiintullessa Kingikin kyhnötti varmaan puolituntia mun sylissä, kun ei oo nähnyt hetkeen. Kyllä mullakin sitä oli ikävä.

    Tänään kävin kouluttamassa toisen kerran agin jatkoryhmää. Ne on vieläkin liian päteviä mun radoille!!11:D Luulin jo, että olisin tehnyt niille liian vaikean radan. Soolokin pääsi vähän tekemään ja TAAS kontaktit rakoilee, mikähän niille on nyt yhtäkkiä tullut – pitkään olleet nimittäin aika hyvät?! Muuten ihan mukavaa tekemistä, jos unohdetaan se, että radan jälkeen Soolo ois halunnut vielä vähän tehä lisää. Kouluttajana sai olla vähän nolona, ku oma koira rallattelee lelu suussa radalla, et äälläälää haluun tehä lisää en halu autoo!!11 Toinen lelu ois iha ollu pätevä, joskin autto sekin, et ohjasin sitä pari hyppyä:D Mun agihullupiski.

    Koulussa sujuu aika mukavasti. Kohta on ensimmäinen yliopiston kurssi suoritettuna ja muutenkin oon ihan kärryillä kaikesta, vihdoin:D Aluks vähän mietitytti omaan kämppään muutto, mutta tää on ollu kyl tosi kivaa! Aika kovaa on iskenyt se, että eläminen on oikeesti aika kallista, ruoka maksaa ja kaikki muukin maksaa aika paljon. Isin siivellä eläessä sitä ei oo oikein aikasemmin ees kunnolla tajunnut, mutta nyt kyllä, kun joutuu ite elättämään ja huolehtimaan itsestään kokonaan. Maailma niiku avartuu. Oon kyllä viihtynyt täällä, tykkään omasta rauhasta, vaikka melko sosiaalinen noin muuten oonkin.



    Kuvat: Sunna Kivisalo & viim. Tea Lemmetyinen

    viimeiset agitreenit, tokossa ei ihan vielä avoimessa!

    Tänään oli meidän kesän viimeiset agitreenit tutulla porukalla. Voi, miten ikävä tuota sakkia tuleekaan, vaikka ei me vielä lopetetakaan mitenkään, vaan pieni tauko nyt, kun asutaan näin kaukana, niin olisi vähän turhan rankkaa kulkea hallitreeneihin joka viikko (treeneihin kuluisi n. 5h aikaa..) Näillä näkymin on suunnitelmissa jatkaa n. kerran kuussa, kun koulutan jatkoryhmää + satunnaisesti paikkaamassa poissaoloja tuossa meidän tutussa ryhmässä.

    Tehtiin ihan kivaa ratapohjaa, muutama eri pätkä. Soolo teki superkivoja keppejä, sekä irtos sieltä eteenpäin. Kontaktit tuotti vähän päänvaivaa taas, niitä pitäis muistutella joskus ihan kunnolla! Noi treenikaverit on niiin <3, en oo ees tajunnut, miten oon kiintynyt tuohon porukkaan tässä ajassa, mitä ollaan oltu solppiksen kanssa mukana. Mä haluun niin kisaamaan, mä haluun niin aksaamaan!

    Eilen käytiin yrittämässä saada meidän vikaa TK1:stä, mutta ei se sittenkään tullut niin helposti. Pentele, kun koira ei mennytkään liikkeestä maahan ekalla käskyllä ja oma toinen käsky oli niin myöhässä, että meni nollille:D Noin muuten koe meni taas paremmin, kuin edellinen – joskin seuraamiset ei ollu nyt niin hyviä kuin viimeksi (mm. riensi vapaana seuraamisessa moikkaamaan kyykyssä olevaa poikaystävää, mutta tuli heti ekalla käskyllä takaisin kumminkin). Yleisesti hallittiin tilanne paljon paremmin, eikä mua enää jännittänytkään niin paljoa. Ääntelyihin pitää puuttua, ees niihin pienimpiinkin! Niistä lähtee pisteitä heti. Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka oli oikeen kiva!

    Luoksepäästävyys – 9
    Paikallamakuu – 7 (levoton + pieni ääntely)
    seuraaminen taluttimen kanssa – 8 (kivaa seuraamista, kuulemma vähän kiristin hihnaa jossain vaiheessa, vahinko lieni?)
    seuraaminen taluttimetta – 8 (kaks käskyä, muuten oli ihan super)
    maahanmeno – 0 (toinen käsky liian myöhään)
    luoksetulo – 8 (äännähti eteentulon jälkeisessä sivulletulossa)
    seisominen – 8 (vähän hidas, taas..)
    estehyppy – 9
    kokonaisvaikutus – 8 – tuomari tykäs meistä kovasti, alun ääntelyt ja levottomuus vaan tiputti, mitä harmitteli.
    Pisteitä 145p & II-tulos, jos se maahanmeno ois menny niin ois ollu selkee ykkönen!:D Eiköhän me tätä vielä yritetä kerran, josko sen jälkeen saataisiin sitten se pakkosiirto avoimeen luokkaan:D

    voidaan sinkoo sinne tänne tai viel vaik pidemmälle

    Meidän toinen tokokoe oli Jyväskylässä, tuomarina Tuire Marjamäki. Mua ei jännittänyt enää lähellekkään yhtä paljoa, kuin ensimmäisessä kokeessa ja sen vuoksi kaikki tuntuikin paljon kivemmalta. Mä nautin, että sain olla ton kanssa kehässä tekemässä!
    Paikallamakuu mua edelleen jännittää, koska just tapahtuu kaikkea mahdollista siellä kesken suorituksen.

    Muuten meidän tekeminen oli paljon kivempaa, kuin ekassa kokeessa. Soolo ei haukkunut mulle liikkeiden välissä kertaakaan. Ainut oli luoksepäästävyys ja tuomarin puhuttelu alussa, jolloin komensi – sain hiljaiseksi kuiskimalla ”mennäänkö häkkiin?” Tätä ei onneksi sitten ylemmissä luokissa olekaan ollenkaan.

    Luoksepäästävyys 9 – nousi seisomaan.
    Paikallamakuu 5 – kaksi koiraa lähti leikkimään paikallamakuun yhteydessä, Soolo pysyi. Piippaili ja vähän ryömi??? Eli ihan surkee, mutta pysyi silti.
    Seuraaminen kytkettynä 10 – jejee, vähän paino vaan ehkä mua, mut muuten tosi kivaa ja oli huippua esitellä tätä.
    Seuraaminen taluttimetta 10 – kivaa!
    Maahanmeno 8 – hidas, sekä multa tosi painokas käsky, mitkä vähensi pisteitä.
    Luoksetulo 6 – törmäs/tökkäs mua, josta lähti pisteet. Muuten aika jees.
    Seisominen 8½ – otti muutamia askeleita, muuten ok.
    Estehyppy 9 – tais äännähtää viimesessä sivulletulossa, muuten ok.
    Kokonaisvaikutus 7 – soolo leikki ekan seuruun jälkeen taas hihnalla (vaikka kielsin!!11) ja pienet ääntelyt liikkeiden välissä, mut muuten tosi kivaa yhteistyötä.

    Kokonaispisteet 160p, joten nippanappa ykköstulos ! Kai mun täytyy tosissaan alkaa kohta treenaamaan sitä luoksarin stoppia ja avoimen estehyppyä, jos me sinne uskalletaan lähteä suunnistamaan, mutta haetaan kyllä vielä se TK1:nen alokkaasta ennen sitä!
    Nyt pitää treenata noita jääviä, että saadaan ne salamannopeiksi!

    Tässä vielä kuvia collieiden harrasteleiriltä Hartolasta, lisääkin on tulossa. Kuvat Tea Lemmetyinen.







    pursuu treeni-intoa !!

    Eilen oli taas meidän oman Jämsäläisporukan agitreenit. Meillä on kyllä niin kiva porukka nykyään mukana, että treenejä melkein odottaa innolla. Yritettiin tehdä jotain ”kamalaa juoksurataa” – tehtiin siis mahdollisimman pitkillä esteväleillä jotain suht helppoa rallittelua – mikä on toisaalta meille ollut hieman ongelmallista, kun pitää saada koira irtoamaan esteille itsestä kauempaa.
    Toisaalta harmittaa, että mulla on aina töitä, kun meidän kouluttaja on ollut mukana treeneissä ohjaamassa, haluaisin nimittäin taas kuulla ohjeita siltäkin suunnalta. Toisaalta taas on kiva, että voi treenata just sellaisia asioita, joissa on omalla kohdalla puutteita ym.

    Mä alan (VIHDOIN!!!) entistä paremmin hahmottamaan sitä meidän ”ongelmaa”, mistä suurin osa virheistä johtuu meillä nykyään. Se, että Soolo on niin kiinni kädessä, se kuuntelee tasan tarkkaan, mihin mä sitä ohjaan. Mä haluan sille enemmän itsenäisyyttä myös tavallisille hypyille. Kontaktit ja kepit mä oon osannut sille opettaa hyvin itsenäisiksi, mutta en oo tähän asti tajunnut, että samaa pitää opettaa myös ihan tavallisille hypyille. Mä vapaudun hyvin paljon ohjauksesta ja pääsen helpommalla, kun otetaan nyt tämä tavoite!

    Sain treeneissä myös ohjata kahta terrieriä. Ajattelin, että minikoiran ohjaaminen olisi jotenkin paljon haastavampaa, mutta tajusin tässä erittäin selkeästi meidän puutteen koiran osaamisessa – noihan irtos ihan superhelposti jollekkin kauemmalle hypylle, kun ”heitti” sen sinne vain ! Soolonkin on opittava toi nyt oikeesti!:D
    Kepeillä ei ollut taas mitään ongelmaa – teki nopeasti – pystyin myös irtoamaan ja vaihtamaan puolta alku- ja loppupäässä. Eli ilmeisesti Soolo tarvii vaan entistä enemmän treeniä erilaisilla kepeillä, kun tollasta epävarmuutta vielä esiintyy, niinkuin esim. MY-leirillä.

    Meidän treenikentällä on myös pk-esteet ja tokohyppy. Tulin kentälle melko ajoissa, niin siinä muistuttelin Soololle vähän tokohyppyä, kun ei olla niin pitkään aikaan tehty. Haluaisin sen hyppäävän vielä kauemmaksi esteestä itsenäisesti ja palkan avulla sen helposti tekeekin – pitää taas ens kerralla ottaa vaikka targetti mukaan ja muistutella sitä tuolle. Mitään ongelmaahan tuossa ei ole, tekee tosi hienosti noin muuten – haluun vaan hienosäätää sitä hieman.
    VOI-kaukotkin alkaa pikkuhiljaa taas etenemään, kun oon tauon jälkeen alkanut työstää niitä taas. Ihan kuin ne olis itsestään menneet paljon eteenpäin! S-M vaihto on edelleen aika vaikea (etäisyyden kanssa siis), mutta muut sujuu aika näppärästi. Vielä kumminkin ollaan supertarkkoja tekniikasta, eikä vaadita niin nopeita suorituksia.

    Tein tänään kahdella hypyllä hyvin yksinkertaisia harjoituksia, mutta ne oli meille vaikeita!! Ensin irtoamista kahden hypyn yli, kun mä jään sinne taakse. Soolo ei lähde suorittamaan kuin sen yhden ainoan, vaikka käsky kävisikin. Heittopalkan avulla pikkuhiljaa hoksaa, että ne molemmat voi hypätä suoraan, vaikka mamma pysyykin paikallaan.
    Toinen juttu oli se, että mä ohjaan hypyistä kaukaa (liioitellen n. 4m etäisyydeltä laidoista)/trampoliini välissä ja pitäis mennä vaan suoraa – tääkin yllättävän vaikeeta, kun meinaa tulla siitä välistä mun luo.
    Viimeisenä tehtiin vielä valssiharjoitusta kahdella hypyllä – tää on ehkä meille kaikkein tärkein harjoitus, koska joudun menemään todella lähelle hyppyä, kun teen valssia, jotta se suorittaa sen (eikä käänny valssin mukana ennen hyppäämistä, niinkuin herkästi tekee/haukkuu pari haukkua, että mitä hittoa nyt ?).
    Mä pyrin saamaan tän siihen malliin, että mä voin olla melkein siinä hyppyjen keskellä, enkä todellakaan näin lähellä kuin nyt. Uskon Soolon tajuavan tän aika nopeasti, kun vaan teen lyhyitä toistoja useamman päivässä.
    Mä en tajua, että miten mä en oo tajunnut tällaista ihan alkeisjuttua vahvistaa Soololle – ollaan vaan treenattu jotain vaikeempia juttuja, minkä taitoja me ei oikeesti vielä ees tarvita mihinkään.

    Multa kysyttiin myös, haluaisinko alkaa vetämään alkeis/muutamia esteitä osaavien koirakoiden treenejä. Kiinnostus kyllä heräsi, mutta mietityttää, että osaanko mä varmasti, onko musta siihen? Tai osaanko ilmaista itseäni kouluttajana muiden edessä? Toisaalta muiden ohjaaminen on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa ja opettavaista. Mun tarvis silloin oikeasti miettiä kaikkia ihan perusvalsseja sun muita, että miten mä ne opetan toisille ja samalla ne selkiytyisi varmasti myös itsellekin. Pitää nyt miettiä tätä ja käydä katsomassa ryhmää, josko mun taidoista ois heille jotain annettavaa jo nyt, vaikka ei me mitään mestareita ollakaan. Ja ennen kaikkea, onko mulla ensi vuonna aikaa tarpeeksi ryhmälle:)

    Kuvat: Mira Äikiä, kiitos!!