ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan


Oispa jo kesä ja kärpäset.

Maanataina jatkettiin agilityelämää. Soololla jäi joku ihme spurttivaihe päälle kisoista – jätkä vaan hakee ite 3 estettä, ennenkö ehin ite sanomaan ees ankkaa. Hups, sillä oli vähän virtaa… mut en tiiä onko toi toisaalta huonokaan juttu, koska vauhtihan ei koskaan oo. Ainoo vaan, että mun pitää opetella ohjaamaan tollasta nopeempaa vuhvee, jos se ottais ton tavaks.
Samoissa treeneissä Soolo leikki niin rajusti, että multa lähti pikkurillistä kivapala nahkaa ja verta valuu. Voin kertoa, että vähän koski! Mut toisaalta, itepä leikin niin, että tungen ne sormet sinne kitaan ja saan hampaasta. Ei se sitä tahallaan tietystikään tee, eikä ees huomannu osuneensa.

Tajusin tänään, että toi otus on jo neljävee. Henkisesti ehkä puoltoista? Tänään jätkä sai vaan jonkun superpönttökohtauksen, juoksi vaan rinkiä pihassa eikä kuule yhtään mitään ja no, sillä oli ainakin superhauskaa… Hepuli !!

Käytiin tänään hierojalla, ei ollut mitään kummempaa. Vähän jäykkänä oli taas samoista paikoista, kuin ennenkin. Solppis ei vieläkään ihanihan rentona ollut ja välillä meinas nousta ylös, mutta ehkä se tästä taas! Tällä kertaa ei ollu niin paljoa toispuoleisuutta, mutta ehkä aavistuksen se oikee puoli taas enemmän.


Tänään on riittänyt koiramaisuuksia, kun käytiin vielä illansuussa molempien poikien kanssa rokotuksilla. Tollaset eläinlääkäri tilanteetkin on just niin sellasia, missä näkee itse koirien luonne-erot niin selkeästi.
Kingi-pappaa sai houkutella tulemaan elukkalääkärille sisään muutaman minuutin ajan, koska pappaa ujostutti lattiat hurjasti (muovimattoa..), mutta hajujen perässä se lopulta tuli. Joku ujo hännänheilutus sieltä tuli, mutta aika vaisu. Kingi sai myös vähän laihisvinkkauksen, mikä on ihan totta. Se vaan kuluttaa niin helvetin vähän ja isi syöttää herkkuja = ei hyvä yhdistelmä. Mutta nyt alan kyllä olemaan natsi ton ruokinnan suhteen.
Solppis taas on ihan erimaata, vein noi siis vuorotellen sisään. Hyvä kun olin kerennyt oven avata, niin poika oli jo tutkinu jokapaikan ja nuuskinu nurkat läpi, mää vaan perässä. Mikä parasta, Soolo vispaa häntää koko vierailun ajan ja on ihan intopinkeenä, yrittää nuolla lääkärin naaman ja tuitui. Ei ollu ainakaan varauksellinen collie:))

lihakset huoltoon !

Eilen käytiin toista kertaa hierojalla. Soololla oli edelleen oikeapuoli hieman jäykempi, mutta ei kuulemma pahasti, eli koiralla ei todennäköisesti ole kipuja noiden jäykkyyksien takia. Selkä ja lapa vähän jäykkinä. Reidet ei olleet enää niinkään, suht sulaavahaa. Eli ei mitään hälyttävää, mutta ei ihan vetreinkään poju vielä. Hyvin lähtivät kuitenkin pehmenemään taas!

Tuli itselle uusia ajatuksia liikunnan merkityksestä lihasjumien kanssa, millainen merkitys sillä on, liikkuuko koira erilailla hierontojen välissä ym. Vapaana, vai hihnassa jne. Ihanaa saada tietää, millaisessa tilanteessa koiran lihaskunto on, missä olisi parantamisen varaa jne.
Soolo oli tällä kertaa _paljon_ rauhallisemmin tilanteessa, jossain välissä ajattelin sen jopa oikeasti nauttivan tuosta hetkestä. Aluksi oli hieman vaikea keskittyä olemiseen, kun vieressä on koirahoitola ja siellä olevat koirat haukkuivat, mutta niiden hiljennyttyä poika oli tosi hienosti ja rauhallisesti! Veikkaan, että ens kerralla se on ihan lötköpötkönä suurimman osan ajasta.

Ens kuussa mennään taas uudelleen, jee! :–)) Ja whii, meiän bot – paketti on lähtenyt tulemaan meitä kohti, oispa se jo täällä!

hierojalla

Soolo vuosi sitten

Soolo kävi tänään ensimmäistä kertaa hierojalla ikinä. Hävettää sanoa niin, mutta syynä siihen on ainoastaan se, että täällä Jämsässä on niin kovin vaikea saada ketään hieromaan, ja jos jotain on yrittänyt, niin nekin on sitten usein kaatuneet. Onneksi nyt vihdoin!

Käytiin Pyyhkäyksen pilttuut – nimisessä paikassa hierottavana. Paikka oli kiva, siellä oli talli ja koirahoitola samassa. Soolo oli aluks tosi innoissaan paikasta, joka paikka oli pakko haistella ym. Hieroja oli vasta opiskelemassa sekä koira- ja hevoshierojaksi, mutta valmistuu kuulemma ensi kuussa, joten uskon osanneen ihan hyvin jo käyttää käsiä!
Koko hieronnan ajan se oli hieman levoton, mutta kuulemma kuitenkin rauhallisimmasta päästä, mitä yleensä nää ”ensikertalaiset” ovat olleet, tota oli ehkä hieman vaikea uskoa?

Kerroin aluksi, että uskon sieltä löytyvän jumeja jonkin verran, koska harrastettu agilityä ja tokoa yms. Koira kyljelleen ja hierottavaksi. Vasemmalla puolella ei ollut juurikaan jumeja, etureisi oli hieman kireä ja tosta vähän selän yläpuolelta (niska ei ollut ollenkaan, mikä on kuulemma monella ollut), nää kuitenkin lähti kuulemma pehmenemään melko nopeasti.
Oikea puoli Soololla oli kuulemma hieman jäykempi, kuin vasen. Tää on kuulemma melko tavallistakin, et koira on ns. ”toispuoleinen”. Samat paikat kiristi hieman, mutta lähtivät rullaamaan melko pian. Vähän oikea lapakin. Ei kumminkaan kuulemma mitään hälyyttävää, onneksi!:D

Hyvä siis, että käytiin, koska niitä kireyksiä sieltä löytyi. Toivottavasti meistä tulis nyt vakiasikkaita tonne ees täksi aikaa, kun asutaan vielä Jämsässä! Luulisin, että tilanteesta tulis Soololle kunnon nautintotilanne, jos pari kertaa kävisi. Helpotuksen huokaus mullekkin taas, että mun koira on oikeasti ihan hyvässä kunnossa (–::