Tutustumisreissu Tarttoon


Kuva: Sunna Kivisalo

Samaan aikaan, kun oon elänyt ehkä onnellisinta hetkeä mun elämässä, oon stressannut aivan suunnattoman paljon kaikesta maan ja taivaan välillä. Asunto-asiat ovat ehkä eniten vaivanneet päätä.
Puhelimeen sai sovellukset kv.ee -sivustolle ja city24.ee -sivustoille, joita onkin sitten tullut hakattua ja etsittyä asuntoa aika monen monta tuntia joka ikinen väli, kun on ollut vapaata aikaa..

Aluksi jännitti soitella asunnonvälittäjille/omistajille, koska mun englanninkielen puhuminen ei oo niin fluent, kuin monella muulla. No, pelko oli turha, sillä ensimmäinen kysy, et voisinko puhua suomea, ei toi englanti oikein luonnistu. Toinen taas puhui niin tönkköä englantia, että jopa mää puhun paremmin. Sen jälkeen ei enää stressannut.



Tarttoon matkustettiin isän ja veljen kanssa autolla ja välissä mentiin laivalla. Kaikki oli ihan älyttömän helppoa – taas olin stressannut yhtä juttua vähän liikaa. Nyt uskallan ehkä jopa itsekseen lähteä tuonne.

Lähtiessä mulla oli useampi näyttö sovittuna ja sit matkan varrelta soitin vielä joitakin kivoja kämppiä. Kaiken kaikkiaan käytiin kattomassa 5-6 kämppää, joista kaksi oli semmoisia, joihin olisin voinut haluta muuttaa ja loput hylkäsin samantien (vaikka kuvat oli ollu kivoja).
Ensiksi meinasi epätoivo iskeä, mutta tuo viimeinen kämppä oli kyllä just niin mulle tehty, josta tiesin samantien sisäänmennessä, että TÄÄ ON NYT MUN. Ei meinattu enää edes jaksaa mennä katsomaan, kannatti.
Koiratkin oli sinne tervetulleita, kun omistajallakin on ollut. Useimmilla virolaisilla ei kuuleman mukaan oo ihan samanlaista käsitystä koiranpidosta, vaan jotkut saattavat kysellä, että ethän jätä viikonlopuksi yksin/kuseta parvekkeelle ym.
Multa kyseltiin aika vähän: onhan ne on kilttejä ja ei tuhoa paikkoja.
Sain siis ihanan kämpän – kattohuoneiston 5. kerroksesta, uudehko kaksio, lasitettu parveke ym ja hintatasokin vielä opiskelijalle sopiva! Pari kilsaa kouluun ja aika keskustassa oleskellaan.
Useat Virolaisista asunnoista oli valmiiksi sisustettuja, mutta tuonne täytyy nyt ainakin ostaa pesukonetta, sohvaa ym. Miellään sitä nyt vihdoin laittaakin kotia, jos tuolla hieman pidempään meinaa asustella. 🙂


Tartto. Se oli jotain niiin paljon kauniimpaa ja kivempaa, kuin olin kuvitellut. Olin kyllä kuullut, että se on hieno paikka ja kaikkea, mutta täytyy sanoa, että se iski vielä kovempaa paikan päällä. Kierreltiin ensin autolla kaupunkia aika paljon näyttöjä odoteltaessa. Käveltiin, käytiin syömässä kadulla, istuskelemassa ravintoloissa ym <3. Iloisia ihmisiä, oikeita asiakaspalvelijoita.
Tykkään ihan valtavasti tuosta tyylistä, että ravintola ulottuu kunnolla kadulle ja saa syödä pihalla ilta-auringossa keskellä katua. Miksei Suomessa oo oikein koskaan tuommoisia? Okei, me oltiin ”lomalla” ja reissussa, niin oli tietysti sairaan kivaa ja muuta, mutta musta tuntuu, että täällä mä voin viihtyä ihan mielellään.
Yllätyksenä tuli se, että niin moni osaa puhua suomeakin.

Ja vaikka joskus vaarallinen, on matka, silti ihmeellinen mahdollisuus. Lähdetkö kauas, meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit. Kuinka sun käy.

Nyt oon töissä viimeisiä viikkoja – siellä mietin välillä, miten kiitollinen oon tästä kaikesta. Joku asiakas/kaveri valittaa ”samaa paskaa aina vaan”, mä hymyilen ja pysähdyn miettimään, et tää on sitä arkee. Mä ajattelin hetki sit ihan samaa. Nyt mä oon lähdössä jonnekkin kauas pois.
Nautin näistä kaikista päivistä ihan liikaa, katson maisemia ja yritän painaa jokaisen yksityiskohdan mieleeni. Tiedän, että mä nään nämä pian uudelleen, mutta silti haikeus. Oon sairaan innoissani kaikesta, pääsen tutustumaan uuteen maailmaan kera unelmien opiskelupaikan, mutta nyt arvostan näitä elämän pieniä hetkiä. Saan olla vapaa ja nauttia kesästä. Asiat on pitkästä aikaa ihan kohdillaan.

Oon pitkästä aikaa hölmö ja onnellinen. Mä paan peliin tän paskaisen sydämen.


PS. PENTUSIA ON LUVASSA !!!!!! <3 <3 <3 <3 Meten ja Soolon rakkauslapset syntyvät samalla viikolla, kun mä aloitan opiskeluni. Mä en malta millään odottaa, mitä sieltä tulee ja kuinka paljon, mutta kuulemma on kuitenkin tosi selkeästi kantavana. <3___<3
Tää syksy on varmasti mun elämän yks parhaimmista. Voin kertoa, ettei se elämä oo ollu kovinkaan usein näin helppoa ja ihanaa, päinvastoin. Mut sen kaiken jälkeen osaan nauttia tästä hetkestä <3

Elämä lupaa mulle, että teet tilaa jollekkin paremmalle. Elämä lupaa mulle, etten jää sun hyökyaallon alle.




Kuuden aamuherätykset ja usvainen takapelto <3

SAT Biology -testi

En tiedä, kiinnostaako blogin lukioita lainkaan tällaiset opiskeluuni liittyvät postaukset, voit siis skipata nämä, jos vain koirien treeni- ja kisakuulumiset ovat ne juttu, joiden vuoksi tänne olet eksynyt!

Mikä? Missä? Miksi?

Suoritin testin Helsingissä (ainoa paikka Suomessa), koska aion laittaa syksymmällä hakupaperit Tartton eläinlääketieteelliseen, Viroon. Kouluun pääsemiseksi vaaditaan tämä testi, joten ilmoittauduttiin muutaman koulukaverin kanssa kokeeseen, jotka ovat siis myös hakemassa kyseiseen kouluun. Kyseinen testi tarvitsee suorittaa myös Viron ihmislääkikseen hakevien.
Tartton eläinlääkiksessä SAT-testi merkitsee 80% sisäänpääsystä, 20% sisäänpääsystä puolestaan ratkaisee motivaatiokirje, työkokemus, sekä koulumenestys (suoritettujen lukiokurssien lukumäärä matikassa, bilsassa, kemiassa, fysiikassa, sekä YO-kirjoitukset).

Mietin, kirjoitanko tätä juttua tänne edes ennen sitä, kun tiedän, minkälaiset pisteet olen itse saanut. Mutta no, jos olin huono ja paska, niin onko se nyt sitten niiin noloa kertoa, että oho – yritetääs ensi vuonna sitten uudelleen! Oikeasti en osaa arvioida oikein yhtään, miten se meni 😀

Testissä testataan pääasiassa lukiotasoisia kysymyksiä biologiasta. Kokeesta on mahdollisuus valita E/M -painotus, joista E painottaa ekologiaa ja M molekyylibiologiaa, joka on mieluisampaa itselleni! (valitaan jo ilmoittautuessa kokeeseen)
Itse olen käynyt kaikki biologian kurssit lukiossa, sekä lukenut tänä vuonna muutaman kurssin avoimessa yliopistossa biologiaa, joten testin vaikeus oli minulle lähinnä siinä, osaanko ja ymmärränkö kyseiset asiat englannin kielellä. Koin käsitteiden opettelun englanniksi vaikeimmaksi asiaksi, joskin onneksi suurin osa sanoista ovat samankaltaisia, kuin suomenkielelläkin.

Itse koen olleeni lukioaikana melko huono englannissa, mutta itse testi ei kuitenkaan ollut niin vaikea, kuin odotin! Eli ei kannata yhtään pelätä sitä, vaikka englannintaidot eivät lukiossa olleetkaan huipputasoa!

SAT -testejä järjestetään Helsingissä noin kuusi kertaa vuodessa ja se maksaa n. 50e. Lisää tietoa testistä löydät mm. Annen blogista, joka oli mulle aika hyödyllinen testiin osallistumista miettiessäni.
Toiset hyödylliset sivut ovat esimerkiksi Collegeboard.org, jossa tapahtuu myös testiin ilmoittautuminen ja sieltä löytyy myös muutamia helppoja harjoitusjuttuja.

Itse käytin harjoittelun tukena pääasiassa The Princenton Review ”Cracking the Sat Biology E/M Subject test” – kirjaa (kuvissa), joka maksoi vaivaisen 10e. Mun mielestä tosi kiva kirja, sitä oli yllättävän helppo lukea! Luin kirjan kerran kunnolla läpi – alleviivailin ja selvitin itselleni vieraat sanat ja käsitteet, joitakin myös ihan uusia juttuja tuli opittua!
Toisen kerran kävin kirjan läpi hieman selaillen ja vaikeimpia asioita kerraten. Tein myös lähes kokonaan yhden kirjan lopussa olevan ”harjoituskokeen”. Kirjassa on lähemmäs viisisataa sivua, mutta se ei kyllä siltä tuntunut sitä lukiessa, koska se sisältää niin paljon kuvia ym oheismateriaalia.
Kertailu kavereiden kanssa, kysely ja mieleenpalauttaminen sitä kautta oli myös ihan kivoja opiskelutapoja, meitä kun oli kumminkin useampi lähdössä kokeeseen.
Lukeminen jäi aika vähäiseksi itselläni, joten odotukset tuloksen kanssa eivät ole hirvittävän korkealla, mutta katsotaan, mihin tuo tällä kertaa riitti!

Testin jälkeiset fiilikset

Matkattiin Alkio-opiston porukan kanssa Helsinkiin niin, että koko auto oli täynnä! Onneksi, sillä sai vähän bensakuluja jaettua porukan kanssa. Reissu oli kaikkiaan tosi kiva, pääsin mm. matkustamaan ensimmäistä kertaa metrolla (jippii :D) ja muuta kivaa!

Mukaan ei tarvitse ottaa muuta, kuin Collegeboardista tulostettava lomake, pyyhekumi ja lyijykynä. Kaikki vesipullot ym on kiellettyjä, mut ne saa laittaa kyllä laukkuun sitten:) Paljon rennompi tilaisuus, kuin esimerkiksi yo-kirjoitukset – joten vaikkapa pukeutumisella ei ole mitään merkitystä.

Kokeessa oli aluksi tosi paljon omien tietojen kirjoittelemista optisille lomakkeille, tuntui ettei tää koskaan lopu!
Se oli kuitenkin hyvä, sillä kokeen valvoja puhui meille jatkuvasti englantia, joten aivot pääsivät vähän ”enkku moodiin” valmiiksi ennen kokeen alkua.
Kokeen kesto oli vaivainen yksi tunti, joka meni ihan huisin nopeasti! Mulle jäi alle kymmenen kohtaa vastaamatta, koska yksinkertaisesti aika ei riittänyt tulkitsemaan joitakin kuvaajia kunnolla, vaikka ne eivät varmasti olisivatkaan olleet niin hirvittävän hankalia.
Lopussa, kun valvoja ilmoitti, että on 20minuuttia jäljellä, hyppäsin suoraan M-vaiheeseen, josta onneksi löytyi tosi helppoja pistesaaliis tehtäviä! Ihan hyvä fiilis jäi, joskin nyt jännittää, millaisia tuloksia sieltä tulee!

Itse tarvitsen testistä 600p, jotta voin laittaa hakupaperit kouluun menemään, täydet testistä on 800p, joten jonkin verran on varaa olla luuserikin, onneksi!