haaveita lehmälääkäriydestä

Työskennellessäni elokuun maatilalla uraunelmani saivat taas uutta intoa ja motivaatio syksyn opintoja kohtaan nousi taas kummasti. Ihan kuin se olisi voinut enää kesä-heinäkuun klinikalla työskentelyn jälkeen nousta enää yhtään korkeammalle, mutta kyllä vaan!

Siinä työskennellessä ja suurtilan toimintaa seuraillessa, tunsin miten kaikki oli niin kotoisaa. Se tuntu juuri oikealta paikalta mulle, jossa sain oppia taas ihan älyttömän paljon!!

Kyseisellä tilalla oli noin kolmesataa lypsävää lehmää, jolloin koko karjan koko hipoi siellä viidensadan hujakoilla. Kyseessä oli pihattonavetta, jossa lehmät oli jaettu useampaan ryhmään. Kaikki pääsivät päivittäin myös pihatosta ulos kirmailemaan. Vasikat taasen alkukasvatettiin kylmäkasvatuksena pihalla iglujen kanssa.

Harjoittelun aikana tuli entistä vahvempi olo siitä, että haluan jossain vaiheessa työskennellä myös tuotantoeläinpuolella. Olla osana sitä, kun mietitään, miten eläinten oloja voisi parantaa entisestään ja miten saataisiin ne hyvinvoinnin kautta tuottamaan enemmän.

Ohjelmaa riitti jokaiselle päivälle mukavasti. Asemalypsy tuli ehkä vähän liiankin tutuksi tuolla eläinmäärällä 😉 Lypsämistä, vasikoiden juottoa, lääkkeiden piikitystä, perseiden kaivelua, poikimisia, eläintensiirtoa, ymym..


Mä oon kyllä niin omalla alalla, sillä vaikka koko kesän on painanut taas duunia, ei oo hetkeekään ärsyttäny lähteä tai tarvinnu miettiä, että josko sitä voisi olla mieluummin jossain muualla..

Niin mukavaa, kuin maalla onkin ja kuinka ihania lehmät onkin, niin musta on myös ihan huippua palata pian koulunpenkille Tarttoon! Kesän jälkeen on ikävä ystäviä ja kurssikavereita. Motivaatio uutta oppimista varten on myös korkealla! Oon elänyt mun kesälomani aikalailla paikasta toiseen vaihdellen ja paljon ajellen, joten musta on myös mukavaa päästä rauhoittumaan yhteen paikkaan. Haaveilen saavani takaisin ne kunnon rutiinit ja arjen pyörimään, tuleepa se sitten sitten olemaan kuinka tasapaksua tahansa! 😀



Keijo poika nappasi myös toisen nollansa agilitystä, joten ollaan yhtä vaille kakkosissa – josko se viimeinen ei nyt ihan älyttömän kauan odotuttaisi 😉

Loppuun vielä pari kuvaa Soolon komeasta pojasta:

PS. Nyt on Timtam astutettu meidän luona onnistuneesti, joten kannattaa laittaa pentukyselyitä menemään! 😉

kesäloma hyvä!!!

Istuskelin ihastelemassa meidän kanaperhettä, kun yhtäkkiä mieleen tuli blogin kirjoitus. Kesä on ollut aika haipakkaa, mutta siitä huolimatta mulla on ollut ihan mahtavaa. Viikot oon ollut töissä, mutta viikonloput oon saanut vapaasti juosta koirakisoissa ja treeneissä, nauttien kesästä kavereita nähden.
Elämä vaikutti keväällä välillä taas työntävän ikäviä juttuja urakalla, mutta onneks myrskyjen jälkeen muistaa aina olla kiitollinen pienistä jutuista ja ne pienetkin tuntuu tosi isoilta! Nyt on hyvä. Kesäloma on paras.

Tartosta pääsin lähtemään hieman ennen kesäkuuta, jolloin aloitin kesätyöt Siilinjärven kunnan pieneläinklinikalla. Omanalan työpaikan saaminen tuntui aluksi mahdottomuudelta, joten olin äärettömän kiitollinen, kun kuulin pääseväni kyseiseen paikkaan töihin. Asuntokin järjestyi hienosti vanhan opiskelukaverin kautta.

Kevät meni tosiaan opiskellessa ruokintaa, epidemiologiaa, virologiaa, patologiaa, hygieniaa ja maailman eläintuotannon kurssi ja koirakurssikin oli 🙂 Ruokinnan lopputentti multa jäi vielä syksylle odottamaan, sillä mulle tuli kiire kesälaitumille ja vähän puhtikin loppui sen ison koerumban keskellä.

Hoitajan töiden alettua olin monesti päivän päätteeksi aivan loppu; uutta asiaa tuli jatkuvasti isolla syötöllä – Provetin käyttö, puheluihin vastaaminen, näytteiden otto ja värjääminen, välinehuolto, erilaiset potilaat ym.. ja olisin halunnut oppia kaikesta kaiken! 😀 Parin viikon jälkeen asiat alkoi onneksi olemaan jo jollakin tasolla tuttuja ja työ ei tuntunut enää niin raskaalta. Klinikalla on kyllä ollut kokoajan säpinää ja kiirettä riittää päivästä toiseen, mutta helpottaa kummasti, kun ihan jokainen asia ei ole uutta! Oon monesti ajatellut, että on kyllä niiin hyvä päästä näkemään monen eri eläinlääkärin työtä näin läheltä, ennen kuin täytyy itse astua isoihin saappaisiin.

Oon älyttömän kiitollinen mun tähänastisesta kesälomasta, sillä oon saanu olla osa mahtavaa työporukkaa ja oon oppinut ihan valtavasti! Mun tiedonnälkä tätä ammattia kohtaan on vaan kasvanut jatkuvasti. Ihanat eläinlääkärit ja hoitaja-Minna on myös jaksaneet vastailla mun tyhmiinkin kysymyksiin. <3

Pääasiassa oon siis tehnyt hoitajan tehtäviä, mutta mukaan on mahtunut myös muutamia lehmäjuttuja. Oon saanut piikittää, kanyloida, lötrännyt betadinella, ottaa verinäytteitä, avustaa monissa leikkauksissa, ottaa ja värjäillä hurjan määrän erilaisia näytteitä, huoltaa välineitä ja tietty paijailla söpöjä pentuja! <3 Välillä on ollut myös hieman hauskaa, kun ihmiset on ollut pulassa punkkien poiston kanssa, tai kun uroksen nännejä on luultu jonkin sortin kasvaimiksi 😉

Pari kuukautta on hujahtanut todellakin siivillä ja en ois aiemmin uskonut, että työnteko vois olla näin kivaa! Musta ei vieläkään alkanut tuntua siltä, että ”Äh, taas pitää herätä aikaisin töihin”, vaan sinne oli oikeesti kiva lähteä joka päivä. Tätä se ei ollut ihan kauppaan töihin lähtiessä, tosin siihen työhön on ehtinyt kuuden vuoden aikana jo niin tottua, eikä uutta asiaa ole tullut enää pitkään aikaan ;-D Muutamat kesäviikonloput oon toki sielläkin ollut töissä!

Tää on ollut niin siistiä olla ollut tekemässä just sitä, mitä rakastan ja mistä oon unelmoinut pikkutytöstä lähtien – tosin onneksi vielä toistaiseksi ilman sitä hurjaa vastuuta 🙂 Kesän viimeinen kuukausi menee näillä näkymin työskennellen lehmien parissa, jonka jälkeen pääsen aloittamaan kolmannen vuoden opinnot! Aika menee ihan liian äkkiä.



Koirien kuulumisista sen verran, että Keijo hankki itselleen ensimmäisen nollan agilityn maxi1 -luokasta ja toisetkin on olleet tosi lähellä, mutta omistaja on pilannut ne ohjauksellaan pariin otteeseen.. Uutta yritystä vaan! Meillä on kuitenkin alkaneet rimat pysymään ylhäällä paljon paremmin, joten toivoa on!
Kesä ollaan käyty treenaamassa Kuopiossa ACElla – kesäkuu ensin Tiia Vitikaisen opissa ja elokuussa meitä on kouluttaneet Laura ja Timo Sutinen.

Käytiin myös näyttelyssä Keuruulla, jossa Keijo oli tuomarin mukaan niin laiha, että antoi tälle H:n valioluokassa. Muuten ei löytänyt mitään isompaa vikaa, mutta mä nyt en oo näitä näyttelyitä aiemminkaan ymmärtänyt! Kiva tuon otuksen kanssa kuitenkin käydä välillä 🙂 Mä vähän kommentoin ja urputin vastaan, sillä kyseessä on agilitykoira ja se ei todellakaan ole laiha, vaan normaalin hoikka, niinkuin pitääkin 😀 Hieman nauratti kehään jälkeen, kun mun yritys on saada sille joskus vielä Suomen serti, mutta ehkäpä pitää lihottaa sitä joku 4kg ennen kun vien seuraavaan.. Tällä hetkellä painaa n. 22-23kg, mikä on omasta mielestä just sopiva!

Molempien poikien kanssa käytiin myös Jämsän rallytokon piirinmestaruuskisoissa, joissa Soolo repäisi 98p ja alokasluokan pronssia! Keijo sai myös hyväksytyn tuloksen 77pisteellä.

Keijo kävi myös luonnetestissä hyvillä pisteillä; 172p ja laukausvarma! Mun hieno mies <3

I. +1a Toimintakyky: Kohtuullinen
II. +1a Terävyys: Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
III. +3 Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty
IV. +2a Taisteluhalu: Kohtuullinen
V. +1a Hermorakenne: Hieman rauhaton
VI. +3 Temperamentti: Vilkas
VII. +1 Kovuus: Hieman pehmeä
VIII. +3 Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
IX. +++ Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Perustettiin meille tosiaan kotikanala. Käytiin koulun kanssa lattiakanalassa vierailulla ja sen jälkeen päätin, että meille tulee muuten varmasti kesällä kanoja! Tällä hetkellä meillä on 6 kanaa ja Pauli-kukko. Ne on aivan supervalloittavia tapauksia <3 Niin oppivaisia ja seurallisia tyyppejä, jotka tykkää touhuta ja kuopsuttaa koko päivän läpi!

Loppuun vielä muutama satunnainen kuva viime lukukaudelta ja kesältä;

Vietin helmikuussa myös Tarton sairaalahoidossa 5 päivää 5 päivän kotisairastamisen jälkeen.. Sain ihan hirveän kryptosporidioosi-tartunnan eräältä tilakäynniltä – onneksi se on nyt historiaa!! 😀 Ei kyllä unohdu heti.

ulkona mukavuusalueelta unelmahommia tehden

Yritin jo ennen joulua ja lomaa kirjoitella meidän kuulumisia, mutta stressikäyrieni vilahdellessa taivaissa oon aatellut palvelevani itseäni paremmin, jos vaan luovun kaikista ylimääräisistä asioista ja käytän sen vapaa-ajan rentoutumiseen – mulle parhaiten toimivat lenkkeily, sohvalla löhöily ja ystävät!!

Yritin mä kirjoittaa kuulumisia aikaisemmin. Mutta sitten en pystynytkään. 😀

Joululoma häämöttää. Lasken joka päivä päiviä, milloin tää stressaaminen loppuu. Nyt olis 10 päivää jäljellä, mut noihin päiviin pitäisi mahduttaa vielä seitsemän tenttiä. Mahdoton yhdistelmä, vai onko?

Välillä on päiviä, jolloin en stressaa ollenkaan. Välillä tuntuu, että sekoan tähän. Harmi vaan, ettei se stressaaminen auta mitään. Päivät rullailee eteenpäin, kokeita tulee tehtyä ja luettuakin hullunlailla. Mä opin koko ajan enemmän siitä, miten äärirajoille ihminen voi itsensä asettaa. Yllätyn jatkuvasti, miten paljon ihminen voi sisäistää ja opiskella vain muutaman päivän sisällä asioita, JOS VAAN YRITTÄÄ PARHAANSA.

Lyön päätä seinään ja keräilen itseäni vitutuksen multihuipentuman jäljiltä, kun jotkut tentit ei meekään ensimmäisellä kerralla läpi. Mut siitä kummasti selviää. Se tuntuu kasvattavankin. Pakko vaan nousta ja yrittää uudelleen, vaikka ei välttämättä ihan täysillä jaksaisi kiinnostaakaan. Mut kyllä ne hyvät tulokset motivoi entisestään lukemaan entistä paremmin!

Mä nautin siitä, että saan olla kiireinen. Mä yritän mahduttaa tähän yhtälöön vielä Keijon agilitytreenit ja omat salitreenit ym. Onneksi koulussa ei oo hirveesti oppitunteja enää, muutama hassu praksa siellä, täällä. Mut lisätäänpä hassuun yhtälöön vielä muutama henkilökohtainen kriisikin, niin isoimpana ajatuksena oli jossain välissä vain selviytyä seuraavasta päivästä.

Joululoma, tulet todellakin tarpeeseen. Rakastan sitä, mitä teen. Oon just siellä, missä pitääkin. Se ei kumminkaan tarkoita sitä, et se olis helppoa kokoajan. Mut todellakin sen arvoista.

Meillä on ollut nyt syksyllä aikaisemmin kertomieni lisäksi muun muassa agrologian kurssi, joka on ollut ehkä vähän turha. Ollaan opeteltu muun muassa erilaisia viljalajikkeita, opeteltu tunnistamaan niitä ja nimiä latinaksi. Opettelun jälkeen tentitty suullisesti opettajalle, joka ei oppilaiden onneksi oo ollut kovinkaan tiukka noissa – on ollut aika paljon muutakin mietittävää;) Luennoilla sit on ollut paljon muutakin asian tiimoilta.

Fysiologiassa ollaan tentitty respiratory-, cardiology-, urinary-, digestive ja nervousfysiologiaa. Anatomiassa opiskeltiin kaikki loput – hermot, aivot, aistit (lähinnä silmä & korva), imusuonisto ym. Patologiaakin ehdittiin syksyn aikana aloitella luentojen kanssa. Virologiassa opeteltu perus virustaudit ja mikrobilsassa opeteltu lisää gram-värjäystä ja bakteerien tutkintaa ja vähän lisää teoriaakin.

Joululomalla oli sit ihanaa rentoutua, aivan maailman parasta vaan lojua sohvalla ja olla. Ei tarvi tehdä mitään. Jotkut vanhat ystävät siihen viereen, niin täydellisyyttä ei oo kovin vaikee kuvailla <3 Hetki meni lomaillessa, kävin myös tekemässä jonkun verran vuoroja vanhalla tutulla kaupalla. Sinne palaaminen on aina yhtä ihanaa, kun vanhat työkaverit on ihan parhaita suurin osa, mutta samalla se motivoi mua entistä enemmän opiskelemaan itselleni sen unelmieni ammatin tulevaisuutta varten. En haluaisi siellä loppuelämääni viettää;) Ihanat asiakkaat on tulleet jopa sanomaan, että tee vähemmän töitä ja lomaile välillä!! Voi, mä kyllä tekisinkin varmaan jotain muuta, jos rahaa tulis silti! 😀

Tammikuun ensimmäisellä viikolla matkustin takaisin Tartoon tekemään anatomian lopputentin (!!!!! KÄÄK) ja rästiin jääneen fysiologian. En ikinä varmasti opi aloittamaan luku-urakkaa ajoissa, joten näistäkin meinasi tulla hieman stressi päälle, onneksi niistä kuitenkin selvittiin! Meidän koulussa sanotaan aina, että koulu on jaettu kahteen osaan: aika ENNEN anatomiaa ja aika anatomian JÄLKEEN 😀 Eli nyt saa hetken olla tyytyväinen itseensä, että sai tuon hoidettua ajallansa läpi!
Kokeiden jälkeen jäin Tarttoon vielä viikonloppuun asti, sillä olin ilmoittanut Keijon näyttelyihin. Suunnittelin jättäväni kokeiden teon tammikuulle näyttelyiden takia. Se todellakin kannatti.

Keijo-poika yllätti mut totaalisesti kehässä. Tätä mä oikeasti salaa haaveilin tapahtuvan edes toisena päivänä, mutta Kepu veti koko potin molempina päivinä! Eli se oli rotunsa paras, saaden sertin molempina päivinä! Keijo on siis yhtä SERTiä vaille Viron muotovalio – sitä onkin nyt seuraavat neljä vuotta aikaa hyvin metsästää 😉 Mä olin NIIIIN ylpeä mun pienestä näyttelyfifistä, vaikken noista näyttelyistä tavallisesti niin perustakaan. Jäätiin vielä isoihinkin kehiin, koska ajattelin tän olevan ainutlaatuinen tilaisuus meille ja Kepsukka pääsi sieltäkin vielä jatkoon ja sijoittui kuuden parhaan joukkoon! Mikä päivä!!! Mikä viikonloppu!!

Puolalainen Malgorzata Wieremiejczyk-Wirz saneli Keijosta seuraavaa:

”Masculine boy. Very beautiful head. Good topline. Forechest should be stronger. Good bones. Angulation of rear should be better. Very good movement. ” / ERI1 SA PU1 ROP SERT

Ja Umit Özkanal lauantaina seuraavasti:

”Good head & teeth, good proportion, good topline & tailset, angulation ook, movement ok, during hind legs could be little bit more parallel, good coat & pigmentation.

Suomeen tultuani oon taas ollut kaupalla töissä, mutta samalla oon saanut olla Jämsän pieneläinklinikalla harjoittelemassa ja seuraamassa eläinlääkärin hommia. On ollut aivan sairaan siistiä nyt, kun asioista voi kuvitella ehkä hieman ymmärtävänsä. Yhtäkkiä monet koulussa opetellut asiat ymmärtääkin ihan eri tavalla – miks niitä bakteereita on värjäilty ja tutkittu niin paljon. Miten kanyloidaan tai otetaan verinäytteitä, mitä ne kertoo meille ym. Oon myös oppinu sellasia asioita, mitä ei koulussa vielä oo ollut puhettakaan. Toi on ollut mulle sellanen muistutus, että miksi mä tätä juttua halusinkaan taas silloin kauan sitten opiskella ja unelmoin tästä ammatista. Tää todellakin koukuttaa, kun kokoajan oppii lisää!!


Ennen Tarttoon lähtöä kävin myös hyvästelemässä meidän perheen rakkaan Hassen (Zinnia’s Hanoi Rocks). Oma epäilyni Hasselle on DM, eli degeneratiivinen myelopatia. Röntgenissä ym tutkimuksissa ei löydetty sen suurempaa vikaa, mutta pikkuhiljaa pienet halvausoireet etenivät, mutta koira säilyi kyllä maailman iloisimpana hännänheiluttajana loppuun saakka <3 Hasse, vie terkkuja Kingille ja pidä siitä hyvää huolta <3 IKÄVÄ !


Viime lauantaina käväistiin ystäväni Melissan & Vekin kanssa Haukkuvaarassa agilityvalmennuksessa Julia Kärnän opissa. Treenissä oli nollahaaste, joka sai mut panikoimaan jostain syystä. Treeni meni vähän penkin alle meiltä, en saanut jotenkin omaa mielentilaa oikeaksi, vaan olin ekan kierroksen aika stressissä ja ihan kuin olisin palannut omassa ohjauksessa 10v takaisinpäin.. Toinen kierros meni selkeästi paremmin ja siellä olin jo reilumpi ja selkeämpi koiralle. Julia ehdotteli lähes äänetöntä ohjausta, koska Keijo oli niin korkeassa vireessä ja se auttoi, kun en kilju ohjeita ja häiritse koiraa kokoajan. Oman mielentilan resetointi auttoi myös. Tää oli hyvä herätys sille, mitä siellä kisoissa todennäköisesti myös tapahtuu mun päässä ja miksi sitä pitää ehdottomasti treenata.

Vielä on muutama viikko jäljellä lomaa. Aika menee aivan liian nopeasti. Juuri, kun ehdin tottumaan ajatukseen Suomessa olosta ja täällä olevista ihmisistä, täytyykin yhtäkkiä lähteä takaisin toiseen maahan. Kaikelle on aikansa, mut välillä on tärkeetä pysähtyä miettimään tätä kaikkea siistiä ympärillään. Olla kiitollinen siitä. Mulla on ollut nyt aika monta sellaista hetkeä.
Meillä on suunnitelmissa vielä käydä kisaamassa agilityä Suomen puolella ja sit Viron puolella ehkä eksytään myös helmikuun puolella niihin ja näyttelyitäkin oon yrittänyt silmäillä.
Sähköpostiin on viimeaikoina tullut mukavasti kyselyitä mun kouluun liittyen, kiitos niistä! Palaillaan taas!


Tarton joulua! <3

kakkosen syksy käyntiin anatomian ja immun parissa

Taas ollaan oltu Tarton puolella jo hyvän tovin ajan. Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin, vaikkakin stressikäyrät on olleet hieman korkeammalla, kuin odotin!
Vapaa-aika on hieman vähissä, jos yhteen viikkoo sisällytetään kolme esitelmää ja kaksi tenttiä, joskin laiskuuden iskiessä pystyin onneksi yhden tentin siirtämään seuraavalle viikolle;)


Okei, on meillä hauskaakin välillä pidetty – tässä kiusataan uusia fukseja keskustassa;) Pojat oli tietty mukana ihmettelemässä.

Meidän lukujärjestys koostuu tällä hetkellä jo hieman mielenkiintoisemmista aiheista, kuin aiemmin. Jee! Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että päästään lähemmäksi sitä todellisuuden ammattia. Anatomiassa ollaan jälleen leikelty ja opeteltu verisuonia – eli opetellaan kaikki valtimot ja laskimot, pienen pienetkin. Nämä tentitään taas suullisesti meidän leikkelemistä malleista. Tämän jälkeen meillä on lisäksi myös kirjallinen koe näistä, joka olisi todella helppo, jos vaan omistaisi valokuvamuistin! Seuraavaksi olisi vielä vuorossa imusolmukkeet ja hermot! Ja sit on anatomia paketissa!!! Sen jälkeen on biletän kyllä mielessäni kuukauden.



Muutama koulukirja & kotikatu <3

Anatomian lisäksi meillä on toinen erittäin työllistävä kurssi meneillään – immunologia. Immusta meillä on joka viikko joko pakollinen esitelmä (seminaarissa, jossa noin neljä esitelmää kerralla ja sen jälkeen niistä keskutellaan ja kysellään toisilta) TAI n. 500-800 sanainen essee, minikokeet ja vielä lisäksi luennot ja nekin olisi hyvä ymmärtää vielä kotonakin!:) Opettaja on kyllä todella kiva ja tuntuu, että oon oppinut tällä kurssilla jo huimasti! Eli vaikka töitä onkin tehtävä paljon, niin se kannattaa.
Näiden lisäksi on virologiaa, fysiologiaa, mikrobiologiaa, eläinten hyvinvointi ja suojelu -kurssi, patologiaa, sekä erityiskurssi maatilan eläimistä (eli vieraillaan navetoissa, opetellaan sikojen, lehmien, lampaiden elämää ym.). Voin sanoa, että aika ei oo käynyt pitkäksi!!


Onnelliset pojat juoksemassa Vorbusella.

Kävin koirien kanssa kisaamassa Suomessa ollessa aika paljon ja tehtiin me Soolon kanssa yksi nollakin. Harmillisesti ei saatu vaan SERTIä, kun oltiin toisia, vaikka kovaa mentiinkin! Keijo aloitti myös kisaamisen, silläkin nollat on lähellä ja kisaaminen tuntuu tosi kivalta! Käytiin myös Viron puolella Viljandissa kisaamassa kahden päivän verran, siellä Keijo sijoittui toiseksi saaden harmillisen vitosen (yksi rima) – muuten ei ihmeellisiä tuloksia. Pohja oli aika haastava, kun oli satanut ennen meidän startteja aika paljon ja nurmikenttä oli aikamoista kuravelliä :(.

Ollaan myös päästy takaisin treenien pariin ja on ihan huippukivaa, että on taas säännölliset treenit ohjauksessa. Jaanikalta ollaan saatu taas paljon uusia vinkkejä ja on superhyvä, että Jaanika vaatii erityisesti multa enemmän. Kontakteilla ollaan edistytty, kun joku kerrankin vaatii multa sen, että en himmaile ja varmistele kontakteilla, niin varsinkin Keijon kontakteista alkaa tulla aika mageet! Mun oman liikkeen merkitys siis vähenee entisestään niillä ja uskallan pian juosta ihan täysiä koko radan ajan – ainakin toivottavasti!!:D



Vielä yks juttu, mikä teki mun elämästä pitkäksi ajaksi aika luksusta, hankin nimittäin pojille autoon Variocage-häkin. Se oli kallis, mutta jo nyt ihmettelen, miten oon voinut elää ilman tuommoista häkkiä autossa! Niin ihanaa, kun ei tarvi köyttää takaluukkuun tai miettiä, koska ne on etupenkillä kuraisilla tassuillaan pilaamassa koko autoa!! Tässä on vielä väliseinä, niin treeneissäkin superkätevä ottaa vain toinen koira autosta ulos, vaikka molemmat olisi tietysti ehdottomasti tulossa mukaan silloin.

Keijon agilitykuvat: Ilona Karjalainen

ruuansulatuselimistöä ja epäonnistumisen pelkoa

Heissulivei! Tänään on ollut superhyvä fiilis. Viime viikolla mulla oli vielä hirveä stressi päällä, kun meinasin jäädä koulun aikataulussa jälkeen. Helpottaa mielenhallintaa kummasti kuitenkin heti, kun pääsee takaisin rytmiin.
Meillä on ollut tällä hetkellä opettelussa ruuansulatus. Ollaan leikelty taas eläimiä koululla ja opeteltu niistä raadoista tunnistamaan, missä on mikäkin ohutsuolen osa, umpisuoli ja paksusuolen rakenteet. Näissä on aika paljon eroavaisuuksiakin eri eläimillä, joten opeteltavaa riitti.


Tää Niilin kroko oli tuotu jostakin pienestä eläintarhasta meidän koululle selvitettäväksi, miksi se on kuollut. Syytä ei kuitenkaan varmaksi löydetty, ehkä tuberkuloosi tai jokin muu keuhko juttu.
Se oli vasta 15v, kun yleensä ne elää n. 80vuotiaaksi, ellei pidempäänkin (kuin ihmiset). Mulle oli uutta, että ne voi hengittää tosi harvoin, esim kerran 10min aikana. 😮 Joten vähän aikaavievää hommaa selvittää, miten toinen hengittää xD

Ruuansulatuksessa suulliset tentit oli mulle taas vaikeita, mä olin kyllä opiskellut hyvin, mutta jotenkin jäädyn siinä tilanteessa, jos heti alussa joku menee hiemankin vikaan. Sain siis uusia kyseisen tentin kolme kertaa, että pääsin läpi! Huhhu, meinasi epätoivo iskeä. Olenko mä oikeasti näin tyhmä?
Mulla oli päivä, jolloin olin aika maassa epäonnistumisieni kanssa. Mietin, että ei musta koskaan taaskaan tuu mitään, enkä selviä. Pelolle ei kannata alkaa antaa edes pikkusormea – se vie koko käden!
Netistä lukiessa muutamia motivaatiokirjoituksia, aforismeja ja lainauksia alkoi usko itseen pikkuhiljaa palautumaan ja ymmärtämään, että tää juttuhan mun nimenomaan tarvii oppia. Mun tarvii osata epäonnistua. Se ei oo heikkous, mä saan antaa itelleni luvan epäonnistua. Mä oon aina ollut se suorittaja-tyyppi, joka haluu tehdä tunnollisesti hommansa.
Mä todennäköisesti vaan turruttaisin itseni loppuun, jos en hyväksyisi itseltäni moista ja ruotisin itseäni tällaisista pienistä asioista. Hyvä huomio oli, että maailmassa on vielä niin paljon muutakin kuin yksi anatomian suullinen tentti 😉

Ruuansulatuksesta meillä oli ensikertaa myös kirjallinen tentti, jossa opettaja antoi kolme essee aihetta, joista sun täytyy sylkeä kaikki tieto paperille. Tää oli mulle selkeästi helpompi, kun pääsin heti ensimmäisellä kerralla läpi. Kirjoitin hampaista, ohutsuolesta ja lehmän mahasta. Ruuansulatuksen kanssa arvostelu on ollut myös vähän tiukempi, mutta onhan tää tärkeä aihe.


Eläinlääkisopiskelijoiden leffa-ilta, sohvalla vieressä karvaturrit 😉

Ruuansulatus on musta ihan äärettömän kiinnostavaa, ne on ihmisellekkin ”toiset aivot” ja uskon, että kaikki kehon hyvinvointi lähtee sieltä. Ruokaremonttia tehdessä kiinnostuu kaikesta mahdollisesta sen ympärillä ja on äärettömän siistiä, että oppii oikeasti vähän ymmärtämään, mitä siellä eläimen tai ihmisen sisällä tapahtuu.. 🙂 Melko pintapuolisesti me vielä näitä asioita käydään, mutta eiköhän päästä syvemmällekkin saloihin, kunhan saadaan perusasiat haltuun.


Kotikatu muutama viikko takaperin – nyt on jo lämmintä!


Jee! Mami vie agilityyn!