haaveita lehmälääkäriydestä

Työskennellessäni elokuun maatilalla uraunelmani saivat taas uutta intoa ja motivaatio syksyn opintoja kohtaan nousi taas kummasti. Ihan kuin se olisi voinut enää kesä-heinäkuun klinikalla työskentelyn jälkeen nousta enää yhtään korkeammalle, mutta kyllä vaan!

Siinä työskennellessä ja suurtilan toimintaa seuraillessa, tunsin miten kaikki oli niin kotoisaa. Se tuntu juuri oikealta paikalta mulle, jossa sain oppia taas ihan älyttömän paljon!!

Kyseisellä tilalla oli noin kolmesataa lypsävää lehmää, jolloin koko karjan koko hipoi siellä viidensadan hujakoilla. Kyseessä oli pihattonavetta, jossa lehmät oli jaettu useampaan ryhmään. Kaikki pääsivät päivittäin myös pihatosta ulos kirmailemaan. Vasikat taasen alkukasvatettiin kylmäkasvatuksena pihalla iglujen kanssa.

Harjoittelun aikana tuli entistä vahvempi olo siitä, että haluan jossain vaiheessa työskennellä myös tuotantoeläinpuolella. Olla osana sitä, kun mietitään, miten eläinten oloja voisi parantaa entisestään ja miten saataisiin ne hyvinvoinnin kautta tuottamaan enemmän.

Ohjelmaa riitti jokaiselle päivälle mukavasti. Asemalypsy tuli ehkä vähän liiankin tutuksi tuolla eläinmäärällä 😉 Lypsämistä, vasikoiden juottoa, lääkkeiden piikitystä, perseiden kaivelua, poikimisia, eläintensiirtoa, ymym..


Mä oon kyllä niin omalla alalla, sillä vaikka koko kesän on painanut taas duunia, ei oo hetkeekään ärsyttäny lähteä tai tarvinnu miettiä, että josko sitä voisi olla mieluummin jossain muualla..

Niin mukavaa, kuin maalla onkin ja kuinka ihania lehmät onkin, niin musta on myös ihan huippua palata pian koulunpenkille Tarttoon! Kesän jälkeen on ikävä ystäviä ja kurssikavereita. Motivaatio uutta oppimista varten on myös korkealla! Oon elänyt mun kesälomani aikalailla paikasta toiseen vaihdellen ja paljon ajellen, joten musta on myös mukavaa päästä rauhoittumaan yhteen paikkaan. Haaveilen saavani takaisin ne kunnon rutiinit ja arjen pyörimään, tuleepa se sitten sitten olemaan kuinka tasapaksua tahansa! 😀



Keijo poika nappasi myös toisen nollansa agilitystä, joten ollaan yhtä vaille kakkosissa – josko se viimeinen ei nyt ihan älyttömän kauan odotuttaisi 😉

Loppuun vielä pari kuvaa Soolon komeasta pojasta:

PS. Nyt on Timtam astutettu meidän luona onnistuneesti, joten kannattaa laittaa pentukyselyitä menemään! 😉

Keijosta MUOTOVALIO! <3

Innostuin vähän Keijon näyttelymenestyksessä Tartussa, joten ilmoitin sen samantien Valgaan lauantaille ja sunnuntaille, josko sieltä tulisi viimeinen SERTI! Näyttelypaikalle tullessa näin muut urokset, jotka oli niin paljon isompia, turkkikkaampia ja näyttävämpiä, joten musta tuntui heti siltä, että peli on menetetty heti alkuunsa.. Kehään mennessäkin tuntui, että oon pikkupojan kanssa siellä. Keijo ei meinannut vielä oikein keskittyä esiintymiseen – haisteli vaan ylväänä jotain tyttöjen hajuja 😉 Mä koitin siinä epätoivoisena saada sitä esiintymään..

Tuomari laittoi meidät vielä juoksemaan useempaan kertaan, koska Keijo koitti vaan hyppiä ja pistää ranttaliksi kehässä – oli niin kivaa kun pääsi liikkumaan!! xD Mua jännitti ihan hirveästi kehässä, kädet hikoo ja sydän lyö tuhatta ja sataa. Saatiin ”suure päräne”, eli erinomainen silti, mutta niin saivat muutkin urokset avoimessa luokassa. Kilpailuluokassa tuomari pisti meidät vielä juoksemaan yhdessä ja yksitellen ja lopulta tuli sanomaan mulle, että ”your dog is totally out of coat, but he has so good movement and nice expression, so you win!” Keijo oli myös ainut SA:n saaneista luokassaan, joten serti tuli meille! Jes!! Eli Keijosta tuli näin helposti sit EE MVA!
Hitsinvitsit, nyt meni sunnuntain ilmorahat ihan hukkaan 😀

Tuomarina irlantilainen Joan Walsh, arvostelu:
Nice size, good conditions, correct headplanes, correct ear placement, good eyes, nice angulations, moved ok, correct bite.

Saaa nähdä, josko nyt lähdettäisiin sittenkin myös Latviaan ja Liettuaan joskus tässä opiskeluiden aikana.. ja Suomeen tietysti myös 🙂 Uskomaton fiilis, mun koira on valio!! :–P

Follow my blog with Bloglovin

Ensimmäinen syyslukukausi eläinlääkiksessä selätetty!

Okrapokra, pakko myöntää, ettei aivan kokonaan, mutta lähes! Tammikuussa mulla on vielä tentittävänä anatomian ja biokemian loppukokeet, mutta nyt mä oon hetken NIIIN LOMALLA! Tänään sain viimeisen tentin tentittyä, joten päätin et nyt on pakko kirjoitella!

Instagrammia oon blogin sijaan ahkerammin päivitellyt. Elämä täällä on lähtenyt niin mukavasti käyntiin, että mieluummin oon viettänyt aikaani päivästä riippuen agilitykentällä, Königin parissa (anatomian raamattu), tai kuntosalilla. Oon ihan innoissaan, kun sali on muutaman minuutin kävelymatkan päässä, niin siellä käymisestä mulle on tullut ihan uus harrastus, jossa tulee käytyä kaverin kans viikon rankkuudesta riippuen 2-4 krt.


Meidän tavallinen lenkkimaasto!

Soolon kävin tänne hakemassa reilu kuukausi takaperin. Olin vähän jännittänyt, miten se sopeutuisi tänne – mutta kas kummaa, ei oo ollut yhtään mitään ongelmia. Korpilahdella ollessa se itkeskeli yksinollessaan jonkun verran, mutta täällä ei ole laisinkaan. Oonkin epäillyt, että ne meidän asuntosotkut silloin ei oo johtuneet meidän koirista, vaan naapurin räksystä joka haukkupäivät pitkät:)

Keijo sen sijaan on kehitellyt superkivan leikin varisten kanssa – niitä pitkään ja hiljaa katseella vaanien ja sen jälkeen täysiä kimppuun. No, tää käytösmalli siirtyi myös potkulautailijoihin ja pyöräilijöihin ja seuraavaksi uhriksi pelkään autoja. Ärh. Saatiin kasvattajalta kumminkin tosi hyviä neuvoja ja saadaan tää varmasti kuriin! Bortsut kuulemma tehneet usein samaa.

Käytin Keijon täällä lonkka- ja kyynärkuvissa, kun en Suomen maalle ole sitä kerennyt viemään kuviin. Lähetin kuvat Suomen Kennelliittoon lausuttavaksi ja palautuivat A/A ja 0/0. Näin paikallinen lääkärikin arvioi. Kävi vähän nolo moka itsellä, kun en tajunnut vaatia kokonaisia selkäkuvia (ei kuvata täällä yleensä), vaan ainoastaan lanne-osasta, joten eipä saatu niitä lausuttua. Joopajoo, minä mokomakin eläinlääkäriopiskelija ei tarkista edes noita. Mut ainakin lanneranka oli siisti! Ehkä joskus kuvaan sen uudelleen.




Tulokset DM-testin osalta olivat sellaiset, että Soolo on kantaja N/DM ja Keijo altis DM/DM, MRD osalta Soolo terve ja Keijo altis tässäkin. Keijo on myös CEA-kantaja.

Aiheesta toiseen – mulla on silmät auenneet aika paljon tämän vajaan puolenvuoden aikana. Mä oon niin etuoikeutettu, että mä saan opiskella sitä mun unelma-ammattiani. Mulla on asiat niin hyvin, että saan olla vaan kiitollinen tästä kaikesta mun elämässäni. Saan tehdä just sitä, mistä oon haaveillut ja unelmoinut koko elämäni. Multa ei oikeastaan puutu mitään, rahatkin on riittäneet – vaikka tiukalla opiskelijabudjetilla mennäänkin.
Mut silmät on auenneet muun muassa rahasta – täällä on niin paljon huonompi palkkataso, kuin Suomessa. Esimerkiksi kaupan tädit tienaavat noin 1,9e tunnilta (versus minä Suomessa kassalla n. 12e tunnilta). Ruoka täällä on huomattavasti edullisempaa, esim. fazerin juustosämpylät 0,60e – mut erityisesti kasvikset ja hedelmät (iso Ben&Jerry’s joka maanantai 3e <3), samoin kulkeminen (bussit 7e/kk) ja varmasti asuminenkin (Tarton keskustassa uudehko kaksio n. 300-400e, versus samankokoisen Jyväskylän keskustassa 800e), agilityvalmennus 2x vkossa 30e jne. Mut silti, vaatteet ym. kulutustavarat on samaa tasoa, kuin Suomessa. Jos mä olisin Virolainen, niin en välttis suostuisi noihin palkkoihin, tai vaatisin enemmän! Siihen tosin tarvittaisiin varmaan joku joukkovalitus! Mut siis summasummarum: kelatkaa suomalaiset, miten hyvin asiat on meillä! Järkytyn varmasti, kun marssin takaisin töihin ruokakauppaan Suomessa – herttileijaa miten kallista meillä on. Mut esim. nää ihmiset kelaa täällä usein, miten ne pärjää eläkkeellä, kun täällä eläke on noin kolmasosa suomalaisesta. Tai sit ihmiset tulee kadulla kerjäämään, ku ei löydy rahaa ruokaan tai sit kaivaa jostain roskiksista pulloja.






Opiskelu Tarton eläinlääkiksessä

Meillä on ollut koulua aika mukava määrä – välillä on ollut päiviä, kun stressikäyrät on tosi korkealla, mutta pääasiassa tää on aika mukavaa. Töitä täällä joutuu toki tekemään, mutta niitäkin on aika vapaan mielen mukaan saanut päättää, haluaako opiskella kotona vai koulussa yhdessä muiden kanssa.


Ompeluharjoituksia nallelle!

Meidän vuosikurssi on ihan huippuporukkaa ja meillä on äärettömän hyvä luokkahenki! Sä voit mennä jutteleen kelle vaan ja kaikki on kavereita. Ihan sairaan ihanaa ja parasta saada tämmöset toverit seuraavaks viideks vuodeks. Mä niin ootan, että pääsen tutustumaan kaikkiin vieläkin paremmin!!
Myös koiralenkkikavereita löytyy vaikka jokaiselle päivälle oma ja usein mennääänkin rankan koulupäivän jälkeen väsyttämään piskit porukalla:)


Loppusyksyn paras kaveri;) Nyt osaa vaikka unissaankin selittää, missä on musculus splenius, trapezius tai rhomboideus!

Syksyn mittaan ollaan opeteltu anatomiassa luusto, nivelet ja viimeisimpänä lihakset. Me ollaan opiskeltu näitä vähän tarkemmin, kuin Suomessa. Meidän on pitänyt opiskella luiden osia ja enemmän lihaksia, kuin suomalaisten.
Mä tein ensimmäisenä märkäpreparaateista lihakset (ensin scalpellin kanssa etsittiin niistä raadoista lihakset esille ja opeteltiin niistä tunnistamaan, mikä lihas on missäkin) ja sen jälkeen opeteltiin kuivatuista lehmän jaloista ja hevosesta lihasten insertiot ja origot, sekä lihaksen toimintaperiaatteet.

Tentit on tehty suullisesti opettajalle. Pääpiirteittäin se menee niin, että joko alat itse kertomaan, mitä on missäkin tai sit opettaja kyselee sulta mikä tää on, mitä se tekee ja miks se on tossa. Tosi kivoja tilanteita ja opettaja on tullut puolitiehen vastaankin, jos ei oo heti muistunut mieleen:)
Ensimmäinen suullinen tentti oli pahin (läpi silti!) ja kerran myös menin ihan paniikkiin koetilanteessa, enkä muistanut _mitään_! Noiden jälkeen vaan itkin stressin pois – en tiennyt ennen, että reagoin noin voimakkaasti stressaaviin tilanteisiin. Seuraavalla kerralla ei sit jännittänyt yhtään ja osasinkin hyvin!:) Musta tuntuu tällä hetkellä, että mä jopa tykkään tenttiä mieluummin suullisesti, kuin paperille:D Hassu juttu, kun tänne tullessa kammoksuin noita niin paljon! Mä oon aina ollut se tyttö, joka pelkää kuollakseen puheenpitämisiä ym esiintymistilanteita – siksi tää pelko. Mut mä oon niin monta kertaa voittanut itseni ja ollut niin ylpeä itsestäni noiden tilanteiden jälkeen.


Epätoivoisia yrityksiä ottaa mikroskoopin läpikuvia 😀

Seuraavaksi on luvassa tentti, joka kokoaa nämä kaikki opitut asiat yhteen. Se vähän jänskättää, mutta onneksi tässä on aikaa opiskellakin tammikuun aikana! Anatomia on ehdottomasti työllistänyt eniten tähän asti.
Anatomian lisäksi meillä on ollut monenmonia (ikuisia!:D) kemian labroja, joissa testaillaan ja tutkitaan mm. entsyymeitä, vitamiineja, proteiineja, rasvoja ym. Tosi mielenkiintoisia juttuja, vaikka välillä tuntuukin tosi kiireisiltä ja työntäyteisiltä päiviltä nuo labrapäivät.
Latina meni myös läpi, vaikka vähän turha kurssi olikin. Samoin eläinbilsa ja solubilsan sain hyväksyluettua aiemmista opinnoistani.


Agilitytreeneistä


Viimeksi kerroin, että käydään Suolten treeneissä, mutta aika pian alettiin käymään myös paikallisen koirakerhon Säteen treeneissä. Treenit on 2x viikossa ja oon tykännyt kovasti myös meidän kouluttajasta – fanittaa paljon Silvia Trkmania – joten juoksemista, rytmittämistä ja käännöksiä on opeteltu! Soolo pääsi myös vähän myöhemmin samaan ryhmään mukaan. Aluksi käytiin hienolla tekonurmikentällä, mut lumen ja pakkasten jälkeen käytiin hetken aikaa koulumme maneesissa ja sen jälkeen siirryttiin sisätiloihin treenaamaan, mis on kans ihan ok tilat!:)

Keijolle kepit alettiin rakentamaan uudestaan kujametodilla, enkä pistänyt hanttiin sen kaiken sähläyksen jälkeen. Ollaan saatu niistä vauhdikkaat ja kovaa mennään, saa nähdää, koska olisivat kisakunnossa. Ehkä kesällä viimeistään.

Myös keinusta Keijolle tulee tositosi siisti! Se juoksee keinun päähän ja menee maahan täysiä. Keijo on ihan liekeissä keinusta, haluais mennä sille kokoajan ja varastelee välillä sinne jos on tylsää – koska sieltä saa aina niin paljon nakkia. :’D

Hirveästi tekisi mieli kisaamaan – harmi, kun täällä ei kisoja ole juurikaan näin talviaikaan, mutta eiköhän me keväällä taas päästä!

Roomsaid Joulu Pühi kõigile!

Ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille! Me suunnataan lassieiden kanssa pian takaisin Suomeen hetkeksi, tammikuussa tuun tekemään muutamat tentit ja Tarton näyttelyyn poikien kanssa, mutta muuten nyt rauhoitutaan nauttimaan joulunajasta(: Kevätlukukausi alkaa kuitenkin vasta helmikuussa.

ps.. Hihi!

ensimmäiset viikot eläinlääkiksessä

Viikot hujahtaa, elämä on ihanaa. Mua jännitti ihan hirvittävän paljon ennen tänne tuloa – mietin, miten saan kaikki asiat hoidettua, miten vaikeeta kaikki on. Uusi maa ja kaikkea.

Mut lopulta kaikki onkin ollut ihan hirvittävän helppoa. Joka suunnasta on tullut apua, jos on sitä osannut kysyä. Ihania ihmisiä ympärillä, opinnot unelma-ammatista alkamassa.

Anatomian luennoilla oli fiilis, että täältä mä haluan imeä kaiken mahdollisen tiedon itseeni. Anatomia onkin ollut mulla tähän asti ainut aine, jota varten oon vähän tehnyt töitäkin. Aluksi me opetellaan luusto, lähinnä hevoselta, lehmältä, possulta ja esim. koiralta/kissalta. Ensimmäisenä opeteltiin selkäranka – atlas, axis, sacrum, sternum + selkä- ja kaulanikamat, sekä näiden osat latinaksi.

Tentti kuumotteli ihan liikaa, kertailtiin moneen kertaan osia luuluokassa (jonne onneksi sai mennä aina, kun oli vapaana!) ja tenttipäivänä omaa vuoroa odotellessa sydän tykytteli ylimääräisiä lyöntejä – oon niin kova jännittämään! Tentti oli kuitenkin tästä kaikesta hirveydestään huolimatta tosi kiva, tilannne oli jees. Mä osasinkin tosi paljon ja pääsin helposti läpi!
Seuraavaksi on vuorossa jalkojen luiden tenttiminen parin viikon päästä – hommaa varmaankin noin tuplasti.

Tässä väritellään meidän värityskirjaa ja opetellaan osia hevosen metatarsuksesta – yksi takajalan osa. 🙂

Samalla me opiskellaan mm. solu- ja molekyylibilsaa, kemiaa, sekä eestin ja latinan kieliä. Kemiassa on kivaa labratyöt, joita oon päässyt tekemään viimeksi monta vuotta sitten, mutta muuten aika semmosta perushelppoa. Kaikille ei, mutta mä oon noita jo niin paljon opiskellut kahtena välivuotena, ettei esim. kemian peruslaskut oo tuottaneet harmaita hiuksia.

Päästiin aloittamaan myös agilitytreenit Suolten treeniporukassa. Suolet on siis suomalaiset eläinlääketieteen opiskelijat Tartossa -ainejärjestö. Mua yllätti se, miten hieno agilitykenttä täällä on! Kaksi tekonurmikenttää vierekkäin ja ei mitään vanhoja esteitä, tykkäsin kovasti!
Yritän päästä myös paikallisen koirakerhon treeneihin mukaan lähiaikoina – olis kiva päästä tutustumaan eestiläisiinkin ja oppimaan sitä kieltä. Missäs muuallakaan, kuin koiratreeneissä sitä oppis hyvin!


Mua myös pyydettiin vetämään tai oikeammin veto-avuksi Suolten tokotreeneihin. Suostuin, jotta mun tulis treenattua tokoakin Keijon kanssa – muuten mä en sitä sais aikaiseksi! Samalla tulee muutenkin kivasti tutustuttua uusiin ihmisiin. Tänään oli ensimmäiset treenit ja aika alkeisjuttuja tehdään, mut muussa mä en sit kyl osaiskaan auttaa ketään. Ekalla kerralla käytiin läpi mm. kontaktia, istu/maahan/seiso ja luoksetulo, sekä perusasennon alkeita.

Välillä mulle iskee hetkiä, jolloin mietin kotia ja kaikkea sitä ihanaa maaseudun rauhaa. Pääasiassa mä kuitenkin oon tykännyt olla täällä tosi paljon. Omaa kotia pitäisi vielä vähän sisustaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa kotiutuu.. :–)

Keijosta ja Soolosta otettiin myös aiemmin DM, lääkeaineyliherkkyys MRD ja Keijolta lisäksi CEA-geenitesti, joten niiden tuloksia jännitellään vielä tässä joku viikko!

Loppuun vielä muutama ihana kuva Soolon pikkupennuista, ne kasvaa ihan liian äkkiä!!


Pentukuvat: Maaret Peltovirta

Soolostakin saan päivittäin kuvaterveisiä Suomesta isältä, joka ei antanut mun viedä molempia kerralla tänne. Tarkoitus olisi, että saisin sen vielä ennen joulua tänne (kun tulevat kylään), mutta katsotaan. Miten voikin olla ihan jäätävä ikävä tuommoista karvaturria!! On kyllä ollut vaan helpompi olla vain yhden koiran kanssa näin aluksi, mutta kyllä mä tuon toisenkin haluan tänne mahdollisimman pian – nyt, kun ollaan sopeuduttu 🙂

kynsin hampain tartutaan, puuta heinää puhutaan

Löysin vihdoin kamerani laturin, joten tulossa hieman parempia kuvia 😀

Valssitreeniä aksailussa & Julian koulutus Haukkuvaarassa

Alkeisryhmän treeneissä opeteltiin valsseja, Keijon tekemisestä on videotakin (joskin se valssin kääntyminen on ihan kamala, mutta pennun kanssa kun on tehty vaan suoraa tähän asti :D). Kyllä huomaa taas videota katsellessa, että toi ohjaaminen on ihan kamalaa – kädet lentää taivaassa ja valssin teen vasta sen jälkeen, kun ipana on hypännyt hypyn 😀
Tässä kuitenkin ihka ensimmäinen aksavideo keekkulista! Huomatkaa, et ipana tekee hienosti 2on2off-asennon alussa <3 (Soolosta kuvattu ensimmäinen aksavideo löytyy täältä ja täältä, ikää Soololla vähän enemmän)




Mieletöntä, miten paljon tästä lajista oppii, kun yrittää opettaa toista koirakkoa. Joutuu ihan oikeasti miettimään, mikä menee vikaan ja miksei jokin asia toimi. Ajoitukset ja rytmitykset selvenee omassa päässä – josko niitä pian oppisi sitten käyttämään omassakin tekemisessä, kun periaatteessa tietää, miten pitäisi tehdä.

Voitteko kuvitella, että Soolo painaa ainoastaan 3kg enemmän, kuin tuo pieni ipana? Keijolla siis painoa jo 20kg.. Tassut aika samaa kokoa.

Maanantaina päästiin tuuraamaan Tiinan&Pongon vuorolle Haukkuvaaraan Kärnän Julian oppiin, joten jätettiin omat maanataiviikkoaksat väliin.
Radalla oli jänniä suoria putkia puomin alla vierekkäin 3kpl ja niihin piti irrota – itse jouduin siis jäämän puomin toiselle puolelle. Olin aivan satavarma, että Soolo ei irtoa noihin oikein, kun rataantutustumisessa mietin tekemisiäni. Yllätys olikin kova, kun ei se ollutkaan vaikeeta!
Saatiin myös kotiin treenattavaksi sivuttaisirtoaminen/estefocus -juttu, jossa ohjaajan rintamasuunnan avulla saadaan koira hakemaan hyppyeste kauempaakin (lähdössä). Kuvittelin, että olis meillä hanskassa, mutta ei niin hyvin, kuin voisi!
Mun pitää myös muistaa, että en yritä juosta Soolon kanssa yhdessä kilpajuoksua, vaan lähettelen sitä esteille ihan rauhassa, jolloin mulla on myös aikaa helposti liikkua siellä radalla. Heti alkoi sujua vaikeammatkin kohdat, kun oman liikkeen ajoitus ja rytmitys löysi oikeita hetkiä. Ohjauskuviot mulla on hallussa hyvin, mitään uusia juttuja ei juuri tullut, mutta toi ajoitus on vaan niin vaikeeta!

Tässä taas hienot treenimuistiinpanot illan treenistä:

Tunti meni aivan liian nopeasti, tuntui, että treeni jäi vähän ”kesken”, mutta saatiin taas eteenpäinvieviä juttuja meidän treeniin mukaan. Täytyisi vaan päästä useammin jonkun tarkkailevien silmien alle, jotta nuo rytmitysongelmat alkaisivat pikkuhiljaa jäädä. Julia kehui, että ollaan kyllä menty paljon eteenpäin siitä, mitä aikaisemmin oltiin! Ihana kuulla, ehkä me ollaan jotain tehty oikeinkin :–)

Koiran kehonhuolto

Oon pitkään potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en ole huollattanut ja hierotuttanut Sooloa pitkään pitkään aikaan. Sain nyt vihdoin aikaiseksi varata sille hieroja-ajan. Meillä kävi siis tänään kotona Jutta Kirkkala, joka on jo useamman vuoden hieroskellut koiria.
Soolo käytiin tunnissa läpi, samalla Jutta näytti mulle, miten voisin venytellä Sooloa jonkin pienen lämmittelyn jälkeen. Oon sitä aikaisemminkin tehnyt, mutta mulla oli joitakin puutteita, mitä en ollut osannut miettiä:
– koiran nivelille ei saa tulla kiertovaikutusta, eli älä nosta ylöspäin jalkoja, vaan pidä riittävän matalalla
– ihan kylmiä lihaksia ei saa venytellä, vaan sellasia lämpöisiä
– älä vedä/työnnä jalan päästä, vaan sieltä kropasta kiinni
– tue takaselkää omalla jalalla
– venytykset alkuun lyhyitä, mutta pikkuhiljaa hieman pidempiä

Soolo oli kuulemma hyvässä lihaskunnossa, eikä jumejakaan juurikaan löytynyt, vähän oli kireyttä selän päällä, sekä etutassujen ”sisäpuolella”, joka on kuulemma aika yleistä koirilla, jotka harrastavat aktiivisesti. Noita saadaan kuulemma juuri noilla etutassujen venyttelyillä aukeamaan vielä lisää.

Ajattelin nyt hierotuttaa Sooloa hieman useammin, mutta Jutan mukaan ei oo mitään välitöntä tarvetta ihan lähiaikoina, kun oli noin hyvässä kunnossa. Helpotus! Soolo ei siis ole näyttänytkään mitään jumien merkkejä, mutta kyllä sitä aina miettii ja huolehtii, jos siellä kuitenkin on – koirat kun eivät osaa kertoa, koska ovat kipeitä!