vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Voi, kunpa tää elämä sais jatkuakin näin. Toisaalta kamala stressi yo -kirjoituksista näin lukulomalla, pitänyt tehdä hirveästi hommia niiden eteen ja siitä huolimatta tuntuu, että aika loppuu aivan kesken ja et ole saanut mitään aikaiseksi. On tässä vielä hieman aikaa ennen h-hetkeä..

Viime viikolla maanantain agitreeneissä Soolo oli aluksi tosi paljon kiinni mussa, eikä hakenut esteitä oikein itse kunnolla. Samoin komensi ennen radalle menoa – nyt palautin sen häkkiin pari kertaa, eikä päässyt tekemään heti tuon vuoksi – johan parani käytös kummasti. Kaitsu oli tehnyt meille melko vaikean radan, jossa sitten jouduttiin pohtimaan omaa ohjausta enemmänkin. Mikä oli myöhässä, missä taas liian ajoissa jne:D


Kuvista kiitos kuuluu Iipulle! (Ilona Karjalainen)

Torstaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa! Olin jo varautunut ennen treenejä siihen, ettei päästä Soolon kanssa tekemään oikein mitään, koska mun oli puututtava sen ääntelyyn heti pienestäkin. Soolo joutui aluksi jäähylle autoon, mutta sen jälkeen koin tehokkaammaksi viedä sen auton taakse ”käy” -käskyllä makaamaan ja ihmeen pitkään se jaksaa siellä riehua yksikseen ja komentaa, että rkl tuu hakee mut pois täältä!!!!
Treenin lopuksi kuitenkin sinnikkyys palkittiin ihanasti, jolloin kiitin itseäni, että jaksan tehdä tuota! Soolo hiljeni niin paljon, että pystyin tekemään sen kanssa entiseen malliin liikkeitä putkeen, eikä sieltä tullut pihahdustakaan! YIPPIIIII! Ihanaa nähdä, miten nopeasti eläin hoksasi, että kaikki superkiva (= tekeminen mun kanssa) loppuu samantien, jos ölistään. Ja tuo ölinä on siis ollut ihan järkyttävää.
Olin myös tosi tyytyväinen paikallamakuuseen. Soolo oli reunassa (~ 5 koiraa), oli nätisti ja paikallaan kokoajan. Kävin palkkailemassa välillä, taisi sieltä pikkusen vinkuakin lähteä, mutta ei kovin paha.
Ajatus tokokisoista ei ehkä olekaan ihan tuhoontuomittu… ehkä ensi kesänä?




Sunnuntaina oli aluevalmennus. Rata ei ollut ihan mahdototoman vaikea, saatiin pätkiä tehtyä ihan jees, mutta meidän tämän päivän tärkein juttu oli hoksata ilman käsiä ohjaaminen.
Mun kädet ilmeisestikin tekee vispilänkauppaa kokoajan, kun koiran liikkuminen parantui ihan älyttömästi sen jälkeen, kun laitoin kädet taskuun ja aloinkin ohjaamaan omalla liikkumisella ja rintamasuunnan muutoksilla koiraa. Tietyissä kohtaa ne kädet on jees, mutta suurimmassa osassa kohtia se oma liikkuminen on tärkein avain onnistumiseen.

Soolon kanssa pitäisi myös alkaa treenaamaan niitä syviä lihaksia ja hyppytekniikkaa. Pitäisi alkaa tutustua siihen netissä ja etsiä vaikka jokin kurssi, jossa pääsisi ihan oikeasti näkemään, miten sitä pitäisi toteuttaa käytännössä.
Oon ihan tauno tuon asian kanssa, mutta Soololle kuulemma tarvitsisi kehittää niitä syviä lihaksia, koska sillä on niin paljon vauhtia, että se ei kykene tai osaa koota itseään tiukoissa käännöksissä tarpeeksi hyvin ja siks rimoja tippuu välillä sellaisissa paikoissa.

Soolo myös juoksi pari kertaa suoraan esteitä päin, koska se ei kato yhtään, minne menee, kun ohjaan sitä vähän hassusti. Eipä tuo siitä välitä kuitenkaan mitenkään, jatkaa samaan malliin. Kingi varmaan ei ois tehny enää ikinä mitään, jos sille olisi sattunut joskus vastaavaa XD.

Soolon yleinen käyttäytyminen oli taas melko kaameaa. Olimme tällä kertaa SDP:llä Lempäälässä, joten en ihmettele yhtään, että sen kierrokset oli niin korkealla (aina kisoissa). Saatiin kuitenkin samalla kaavalla paljon enemmän järkeä käyttäytymiseen, kuin mitä käytän tokossa. Eli jäähylle auton taakse ja sisällekkään halliin ei päässyt, jos tuli pienikin ölinä kurkusta. Vein myös mahdollisuuksien mukaan pois hallista, jos alkoi räykkymään. Lopuksi laitoin Soolon makaamaan (”käy”) toiseen päähän hallia, kun möykkäsi, kun juttelin valmentajalle. Jaksoi tehdä sitä pitkään, mutta kärsivällisyys palkitaan, kun sain lopuksi vapauttaa ja viedä hallista ”rauhallisen” koiran pois:)
Pitänee jatkaa samaa linjaa myös muualla, koska toi selvästi tehoaa tuohon otukseen. Agilityssä en aio olla ihan niin natsi, kuin tokokentällä.
Mä tiedän, että mä en ole koskaan tuolle otukselle kertonut, että tietynlainen käytös ei oo hyväksyttävää – tai oon yrittänyt, mutta en ole osannut toimia oikein. Jos Soololle alkaa huutamaan tai kieltämään, se vaan jatkaa ölinää, sen toiminta ja vilkkaus pitää jotenkin kanavoida jonnekkin muualle – laittaa käskyn alle tai paras on se, kun vie sen kokonaan pois kaiken kivan keskeltä. Vaikeinta tässä koiran kouluttamisessa ei oo ne temput ja kikat, vaan se, että oppii hallittsemaan koiran viretilaa ja mielentilaa.

Treenien jälkeen mentiin vielä moikkaamaan äitiä ja Hassea. Vietiin koirat juoksemaan jäälle tunniksi, eikä Soololta vielä senkään jälkeen ollut energia ihan loppunut, vaikka juoksi jäälläkin hirmuisesti!

Muutin omaa ohjaustani, tai kiinnitin huomiota käsieni asentoon maanantain agitreeneissä. Kouluttajakin kehui, että voi veljet kun nyt menee hienosti ja sujuvasti! Eli mä aion nyt jatkossakin ajatella, että ohjaan ilman käsiä, vaikka toki mä niitä käytänkin, mutta kiinnitän silloin paljon enemmän huomiota siihen omaan liikkeeseen, mikä on tärkeämpää (kuin ne propellikädet)!

et voi pilata mun fiilistä millään

Te ootte kehittyny ihan älyttömästi siitä, kun kesän alussa tulitte mukaan porukkaan. Tosi ihanaa yhteistyötä!
Jotenkin sanoilla on joku hirveen suuri merkitys, koska valmentajan suusta tollanen kuulostaa vaan niin hyvältä. Eikä noita kommentteja kuule ihan joka päivä. Samalla asia oikein konkretisoituu, koska tietää, että toi on oikeasti ihan totta, mutta ei vaan oo osannut ajatella sitä niin. Voi, olispa mulla videoita ekoilta valmennuskerroilta – huomaisi varmasti ihan suunnattoman eron niihin kertoihin.. ainakin itsestäkin tuntuu siltä! Osaaminen ihan hyvällä tasolla, vielä tarvitsee kehittää oman liikkeen ajoitusta runsaasti ja joitakin muita pieniä asioita. Osaisipa tehdä kisoissa samanlaista ohjausta, kuin treeneissä!
Tänään oli siis aluevalmennuskerta Kana-areenalla, Julian opissa taas. Rata vaikutti alkuun tosi haastavalta ja siinä oli monia kohtia, missä mun piti miettiä, että osaako Soolo tätä ja osaanko minä, mutta kyllä meidät saatiin osaamaan! Oon taas niin tyytyväinen illan treeneihin, koska niitä onnistumisia tuli.
Ihan sairaan noloa oli, kun Soolo lähti lällyttelemään jollain lelulla ja oli ihan kuin joku vuotias kakara – ei anna kiinni ja riehuu vaan itekseen… oiskohan toisella ollu tylsä päivä tänää aiemmin? Nolouden multihuipentuma. Onneks kakara sentään pelitti radalla kivasti ja tekee just niin, kuin ohjaan.

MUISTA:
– koiralta ei lähde radalla juurikaan muulloin ääntä, kuin silloin, kun sun ohjaus on tosi epäselkeetä tai se ei ymmärrä yhtään, mitä sen pitäisi tehdä.
– takaakierroissa uskalla lähettää kauempaa ja KÄYTÄ SITÄ JALKANIIAUSTYÖNTÄ mikälie onkaan, koska sen avulla koiralle tosi selkee ohjaus ja soolo lähtee niihin hyvin
– muista rauhoittua ja HILJENTÄÄ siellä radalla välillä sun touhotusta ja vauhtia – joka paikkaan ei aina ole kiire, vaan koiraa voi jopa hakea joissakin kohdissa, jos on jotain teknistä pyöritystä. Tää oli ehkä meidän päivän tärkein huomio!! Hiljennä, anna kaasua ja jarruta välillä!
– soolo haki kepit hienosti, lähti pimeisiin putkikulmiin tosi hyvin

siin on vaaransa, kaikki on saatava

Viime maanantain agitreenit, vauhtia riiittää ja intoa. Solpalla on superkivaa. Lähtöongelmia, nyt mä sanoin sille ihan suoraan että ei, noin ei tehdä. Vähän masisteli siitä hetken, mutta sain sen jälkeen sit tehdä vaikka mitä siellä alotuspaikalla, vaikka pomppia ja heilutella käsiä, ei nyi. Hyvä niin, mur silti. Tässä pitää nyt olla tarkkana kun porkkana, koska ilmennyt nyt vähän useemminkin kun vaan tän kerran !

Kontaktit ihan jees, A:lta tuli mukaan sit kun juoksin täysillä ohi (pysähty siis joo asentoon, mutta ilman vapautuskäskyä mukaan), mutta muutaman muistuttelun jälkeen sit onnistu tääkin taas, että juoksen ohi vaan. Samoin kokeilin ekaa kertaa sitä, että jään tosi taakse kontaktiesteellä ja koitan vapauttaa sieltä takaa eteenpäin etenemään. Ei ihan lähtenyt, mutta tokalla joo !

Tehtiin aikapaljon suoraa treeniä. Tää oli hyvä, koska me ollaan tehty tosi vähän sellasta suoraa irtoomista ja etenemistä vaan. Näissäkään ei ollu kyllä mitään isoja ongelmia, vaikka ainahan se voi mennä lujempaa, jos ois targetti siellä vaikka.

Löysin kirpparilta itelleni vähän penkkarikuteisiin lisäyksiä tässä, niin samalla mukaan tarttu tollanen ihan älyttömän superhyvä lelu soololle, tollasta jotain tekokarvaa jostain takinkauluksesta. Soolo on ihan kreisinä siihen, parasta !

Tänään oli aluevalmennuspäivä. Meille neljäs kerta, kun ollaan mukana. Näitä treenejä alkaa vaan odottamaan entistä enemmän, vaikka aamulla väsyneenä olikin laiska fiilis. Treenin jälkeen tuli taas kummasti mieleen, miksi tätä lajia rakastaakaan.
Rata oli kiva, sellaista aika perusohjauskamaa, mikä ei kuitenkaan oo meille ihan simppeliä. Valsseja, kepeille niisto (se onnistui, vaikka epäilin ihan hurjasti!! ei häirinnytkään mun törkkiminen) + 2 muuta eri vientiä, pöytätreeni, ym.
Ollaan joskus muinoin Lotan kanssa treenattu tollaista kolme aitaa vierekkäin samassa linjassa vientejä, sekä taakierrolla ja vedoilla, mutta eihän ne ohjaustavat siellä muistissa pysy, jos niitä ei käytä aikoihin.
Treenattiin näitä ja sain pikkuhiljaa omaa liikkumista rytmitettyä paremmin, mutta ei se helppo ollut ! Takaakierroissa pitää muistaa antaa käskyä koiralle ajoissa, eikä sitä todellakaan tarvitse viedä niin lähelle estettä, koska Soolo kyllä osaa irrota niille esteille ilmankin. Mä voin ohjata näissä vienneissä kauempana koirasta ja esteistä Sooloa. Juulia antoi tosi hyviä vinkkejä näihin ja sain myös itse oivaltaa, että mitä ihmettä mä touhuan aina välillä??

Päivän sana on ajoitus ja oman liikkeen rytmittäminen. Koira aina mukaan kumminkin. Jiihaa, viskileikkauskin onnistui ihan superisti, kunhan vain ajoitin ja rytmitin omaa liikkumista niin, että se ei stoppaa missään vaiheessa.

Mua on alkanut ottamaan päähän se, että Soolo käyttäytyy kuin possu tollasissa tilanteissa. Kotihallilla se on suht nätisti, eikä hötkyile tollalailla turhia, mutta kuten tänäänkin taas jouduin palaamaan vanhaan namin syöttelyyn, kun kuuntelin koutsin neuvoja. Soololla on kierrokset ihan katossa ja se vuotaa haukkumalla, komentaa mua tekemään jotain ihan törkeästi. Mikähän tässä on pahinta, niin se, että mä en edes kunnolla puutu tuohon möykkäämiseen. Miksi?! Pelkkää sikailua, se kyl kykenisi, jos sille kertoisi, että toi ei oo OK.

Mulle tulee jokaisen valmennustreenikerran jälkeen hirmuinen treenimotivaatio ja hinku päästä eteenpäin tässä lajissa ! Taas niin parasta ja on niin mahdottoman hyvä tunne, kun saadaan niitä onnistumisiakin, vaikka aluksi tuntuu tosi vaikealta. Luulen, että tää on se tän valmennuksen tavoitekin.
Ilmoitin Soolon ens sunnuntaille kisoihinkin taas, jippijajei!
Käytiin viikolla myös kokeilemassa, minkälaista koirahiihto olis. Soolo tykkäs kyllä hullusti ja vauhtiakin lähti, jos edessä oli vaikka joku muu hiihtäjä. Mä vähän innostuin, josko ruvettais tekemään tätä vähän useamminkin.

aluevalmennusta

Odotin näitä treenejä kokopäivän ihan innolla, koska jo kuukausi on pian vierähtänyt viime valmennuksesta! Matka ei ollut pitkä, sillä treenit pidettiin Kana-areenalla, eli samassa paikassa, jossa normistikin treenataan. Soololle oli kertynyt energiaa, sillä se oli ollut pelkästään isän hoivissa muutama viime päivää, koska itse olin Joensuussa&Mikkelissä pienellä matkalla!

Sunnuntaina kouluttajamme Juulia oli ottanut meille treeniradaksi erään 3.luokan kisaradan. Ajatus pelostutti, mutta raivolla vaan haasteita kohti, niin niistä selvitään! Me selvittiin ihan loppuun asti koko radasta, jee!
Ennen ratatreeniä tehtiin ohjaajien fysiikkatreeniä, mm. juoksuharjoitteita ja erilaisia juttuja vastuskumin kanssa. Näitä on helppo käyttää jatkossa omassakin harjoittelussa ja lämmittelyssä.

Rataantutustuminen suhteellisen nopeasti, mutta käytiin taas yhdessä läpi ja sain siitäkin taas niin hurjan paljon irti itselleni!
– Ensimmäinen kompastuskivi oli kepeillemeno ja kepeillä valssaaminen. Kepeille menossa pitää muistaa ottaa koira mukaan ja rytmittää se oma liike oikein (oli umpikulma, minkä soolo taas osaa ihan hyvin hakea, mutta ei kamalan kaukaa..), samoin oikea ajoitus valssin aloittamisessa on tärkeä! (jos siis tekee keppien lopussa valssin)
– Pimeisiin putkikulmiin koira pitää ”kalastaa” ja varmistaa, että hakee oikean pään putkesta. Koiran saa kääntymään mutkaputkesta oikein päin ”1 metrin säännön mukaan koira kääntyy ulkokurvin suuntaan”.
– kerro koiralle ajoissa, minne ollaan menossa. Tavallisia hyppyjä ei tarvitse käskyttää; kerro sen sijaan tulossa olevasta putkesta, jolloin koira alkaa jo etsiä katseellaan sitä, minne seuraavaksi menee – vaikuttaa vauhtiin ym.
– hae koira putkesta mukaan oikeaan suuntaan. Koiraa ei tarvitse saatella jokaiselle hypylle kovin lähelle, vaan sen pitäisi itse osata lukita niitä ja hakea, jolloin voin ohjata kauempaa! Uskalla myös liikkua vauhdilla eteenpäin.
– harjoiteltiin myös ihan uutena juttuna itävaltalaista ohjauskuviota/linjamerkkausta. Tähän sain pienen tuntuman, mutta tuntuu, että ihan hakoteillä oon sen kanssa vielä. Oli kuitenkin hauska kokeilla tollasta ihan uutta ohjausjuttua, tuntui, et ite oisin joku lentokone 😀 Käsi polveen ja toinen kattoon. Paikassa, johon ei sopinut valssi, vaan koira piti saada vielä tiukemmin kääntymään kunnolla. Ei onnistuttu täydellisesti, mutta ihan hyviä toistoja saatiin!
– ja muista jälleen: työnnä koiraa jalallakin avustaen, esim takaakiertoihin! LIIKU:D Onko se niin vaikeaa?

Taas jäi ihan superhyväfiilis treeneistä! Soolo oli super, se tekee niin hyvin kuin osaa! <3 Mä teen parhaani ja saan kaikki ajatukset ihan muualle tyhjennettyä. Tää laji on vaan niin parasta. Mä haluun treenaamaan ja kisaamaan! Maanantaina oli vielä meidän normitreenit perään. Kontakteja pitäisi taas päästä tekemään erikseen ja itsenäisesti, koska tuntuu, että alan itse epäilemään niiden toimivuutta. Huoltoa tarvitaan tasaisin väliajoin! Kepit hienot, pääsen jo helposti sivuirtoamaankin niistä hienosti seuraavalle esteelle ja koira pujottelee silti loppuun. Yksi juttu, mistä oikeasti olin ILOINEN, oli se, että keppien jälkeen Soolo livahtikin väärälle hypylle, eli lukitsi seuraavan esteen, ennen kuin olin ehtinyt ohjata sitä / huutaa että tänneppäin - se alkaa etenemään paremmin!! Kaikki ei ois tästä iloisia (hyllytysvaara) mutta musta vaan hyvä, mun sollie pinkoo:D Mä tein myös perjättöjä lähes onnistuneesti - ne vois vieläkin lähteä aikasemmin liikkeelle. Pääasia, että uskallan tehdä niitä.