Tää oli unohtunut julkaista aiemmin! Ups. Alkukevään fiiliksiä siis tässä 😉 Ja pieni throwbäkki näihin ihaniin keleihin!
Arki on alkanut taas muodostua omiin uomiinsa: tekemistä riittää niin paljon, kuin jaksat painaa!
Viime viikolla oli lyhyt kemian esitelmä, jossa annoin yleiskatsauksen vitamiinien, hormonien ja entsyymien säätelyyn.
Tällä viikolla ollaan uurasteltu porukalla anatomian esitelmän parissa, jossa onkin vähän enemmän puuhaa, kun pitäisi riittää juttua oppitunnin ajaksi :–) Aiheena meillä on kaviot, sorkat ja tassut!
Ja jottei aivan liian tylsää olisi, niin opeteltavana on myös bursat (”limapussit”) ja tendon sheath:it, eli jänteiden päällä olevat sellaiset rakenteet, joiden sisällä on nivelvoiteita (synovial fluid).
Bursien lisäksi mulla on tekeillä myös tutkielma yhdelle kurssille collie eye animalysta (CEA), eli collieiden tyypilisimmästä silmäsairaudesta. Joku saattaa jopa arvata, että aihe oli vapaa-valintainen 😉
Ensi viikolla mulla alkaa viikon mittainen harjoittelu koulun klinikalla hoitaen koulumme eläimiä – tiedossa siis aikaisia aamuherätyksiä ja luultavammin vähän rankempi viikko. Mä kun en ole yhtään aamu-ihminen, mutta eiköhän siitä selvitä!
Noin muuten arki on tosi kivaa. Välillä mulla tosin on stressikiemurat vähän turhan korkealla, johtuen siitä, että en osaa välillä rauhoittua, vaan paahdan menemään! Salia, koiratreenejä, koulutehtäviä, kavereita.. Siinä on vähän aikatauluttamista!
Sirkushuveja kisoissa
Pari viikkoa sitten kisailtiin Soolon kanssa toista kertaa täällä lahden toisella puolella.
Mulla oli ollut kyläilemässä keskiviikosta lähtien vanha kämppäkaveri-nykyinen eläinlääkisopiskelija Henna Helsingistä, joten yöunet on jostakin syystä jääneet tosi vähäiselle. Tää kostautui aikalailla mun kisoissa, menin aika puolitehoilla ja juoksufiilis ei ollut parhaimmillaan.
Jännitti. Mä en sitä ees kelannut, mut meidän kouluttaja tuli mulle sanomaan radan jälkeen, et huppista ota vähä rennommin, Soolo joutu ihmettelemään koko radan ajan, että mikä mua vaivaa. Mitä mamma sä teet?
Viimeiselle radalle mä sit kokosin itteni, virittelin koiran ja itseni oikeaan mielentilaan jo lähdössä, niin johan alkoi sujumaan paremmin! Tällä radalla oli se fiilis kohdallaan, vaikka tuloksilla ei vieläkään juhlittu (hyllyä hyllyn perään ;)).
Näistä kisoista viikko eteenpäin ja meillä oli paikallisen koiraseuran epikset, johon osallistuin toki molempien poikien kanssa. Keijon kanssa tehtiin A0-radat, sekä tunneliradat. Nämä kaikki oli aikalailla onnistuneita, joku rima sieltä tippui kyllä, mutta se on pientä 🙂 Yhdellä radalla tosin harmittaa vietävästi, kun vahingossa annoin sen varastaa lähdössä. Tyhmä minä. Mutta voitettiin silti :–)
Soolon kanssa tehtiin kaksi open-rataa, joka oli 2-3 luokan tasoinen rata. Ensimmäinen rata oli ihan hirveää, mua jännitti taas niin paljon! Seuraavalla radalla kokosin itseni, vein rauhallisen koiran lähtöön ja saatiin jo paljon parempaa menoa aikaiseksi. Kepeillä tuli taas virheitä, jätti vikan välistä yms. En oikein tiedä, mikä niille on tullut? Treenitauon aikana jotenkin tulleet vanhat ongelmat uudelleen esiin?? Tehotreeni paikallaan. Muuten olin oikein tyytyväinen rataan, me oltiin pitkästä aikaa samalla radalla!
Jotkut luokkakaverit ihmettelivätkin, miten mä oon näin iloinen tommosesta radasta, mut meille se oli edistysaskel ja siellä oli paljon hyvää! xD