kehäkettuilua !

Viime viikolla kierreltiin kehiä yllättävän ahkerasti, koska yleensä tää ei ole kovinkaan paljon mun juttuni ollut. Vaihtelevalla menestyksellä! Kehäkettuilun lisäksi päästiin myös telmimään Keijon siskon kanssa.

Nokian näyttely

Käväistiin Nokian ryhmänäyttelyssä, jossa oli tuomarina Lena Danker. Harmittaa ihan hirveästi, sillä Soolo pilasi mahdollisuutensa käyttäytymällä huonosti – jälleen. Tuomari perusteli tuolla käyttäytymisellä laatuarvostanaa. Soolo sai siis arvosanakseen H.

No, nyt kun pahimmasta järkytyksestä olen selvinnyt ja kokemus vähän jäähtynyt omassa mielessä, voin kertoakin jotain. Ne koirat on vaan koiria. Seuraavassa näyttelyssä saadaan varmaan taas ERI, jos tää meidän vuoronperäinen H-ERI putki jatkuu, niin kuin tähän asti 😀 HARJOITELLAAN, niin uskalletaan ehkä joskus taas..

Itku kurkussa sieltä kehästä tulin ulos, kun Soolo haukkui innostuksissaan liikkeiden aikana kehässä.
Lupasin itselleni, etten mene tuon koiran kanssa enää koskaan kehään. Komensinkin sitä kehässä ja sain tuomarilta kommentit ”älä koskaan huuda koirallesi kehässä, etkä myöskään kotona” Voi nolous! :–D
En kyllä usko pelkkään positiiviseen vahvistamiseen millään, ainakin ne koirat, joilla se toimii on harvassa, mutta silti niin noloa saada tuosta kommenttia! (tai sitten en vain osaa :D)
Soolon sukulaiskoirat pärjäsivät kyllä ihan hienosti ja oli kiva nähdä mm. Soolon isopappa Immoa kehässä.

Arvostelu:
”4-vuotias uros, joka antaa liian pitkän vaikutelman. Hyvä pään kiila, valitettavasti liian kevyet korvat. Purenta ok. Pysty lapa, josta johtuen lyhyt kaula. Oikeanmuotoinen rintakehä. Liian pitkä lanneosa. Riittävä luusto. Hyvä selkä, jyrkkä lantio, josta johtuen häntä nousee liikaa liikkeessä ja takaraajat jäävät rungon alle liikkeessä. Oikea karvanlaatu. Tarvitsee kehätottumusta.”

Kaitsu sanoi noista takaliikkeistä meille (ennen kuin sanoin, että sai noottia niistä näyttelyssä), että Soololla on niin voimakkaat lihakset tuossa selässä/lantiossa, että ne jotenkin jättää nuo takaliikkeet vajaiksi – pitäisi varmaankin saada vieläkin monipuolisempaa liikuntaa. Agilityn seurausta ne kuulemma ovat, monilla agilitykoirilla tapahtuu ilmeisesti juuri noin, kun on paljon tiukkoja käännöksiä ym. Hyvin mahdollista, vaikka en näistä juurikaan tiedä!

Jämsän match show 24.08.

Seuraavana päivänä lähdin hammasta purren Jämsän mätsäriin, jossa Soolo osallistui isoihin koiriin ja Keijo pääsi elämänsä toiseen mätsäriin pentu-luokkaan. Tuomarina oli Kai Karuveha.

Keijo pääsi esiintymään ensin ja oli tosi hieno ! <3 Olin niin ylpeä kakarasta, vaikka se vähän liikkeitä esitellessä meinasikin purra nillkkaa, hihnaa ja vähän muuta kivaa. Tuomarin mukaan aika pentumainen vielä, löysyyttä liikkeissä, mutta kulmaukset superhyvät! Sijoituttiin sinisten neljänsiksi ja saatiin kivoja palkintoja. Pääasia, että meillä oli kivaa ja pentu sai uuden hyvän kokemuksen koiratapahtumassa oleilusta.

Soolon kehäänvienti jännitti eilisen jälkeen. Se kuitenkin yllätti esiintymällä tosi hienosti! Liikkeissä oli vain pientä ääntelyä/vinkumista etc, mutta muuten se oli tosi hieno. Se oli tänäänkin aika levoton liikkeissä, mutta niin paljon hienompi, kuin eilen <3 Lopulta sijoituttiin sinisten ykkösiksi!!! Tämän jälkeen BIS-kehään ja sieltäkin voitettiin vielä muutama koirakko ja saatiin lopulta sijoitus 4.

Aikamoista, edellisenä päivänä huonon kehäkäyttäytymisenkin takia H ja heti seuraavana päivänä BIS4.. Lauantaina lupasin itselleni, että seuraavan kerran Soolo pääsee näyttelykehään vasta veteraanina – niin paljon se hävetti!! Mätsärin jälkeen mun täytyy kyllä varmaan purkaa lupaukseni..

Pentupainia!

Mätsärin jälkeen päästiin näkemään vielä Keijon Nessa-siskoa, joka oli hieman pienempi, kuin Kehveli. Kehvelillä oli myös hieman enemmän tuota pentutukkaa. Kuvista näkeekin, miten ne on vähän erinäköisiä!

Sisaruksilla oli kyllä jälleen hervottoman hauskaa, tällä kertaa vauhti oli kuitenkin potenssiin kymmenen!

Nessalla oli kuulemma jo hampaita kovasti vaihtunut, meillä taas ei ollenkaan. Nessan korvia oli myös joudutti hieman hoitamaan jollakin glyseron-voiteella, meillä ei kyllä ole vielä mitään ongelmaa ollut korvien kanssa (paitsi kun koira katsoo tälläi suoraan ylös :D)

Maanantaina oltiin kisaavien treeneissä ja Kaitsu oli kouluttamassa – ihanaa saada pitkästä aikaa kommenttia tekemisestä! Soololle osoittautui yllättävän haastavaksi suora putki ja siitä hypylle, jossa tehtiin tiukka käännös valssilla. Näitä treeniin!!

Tällä viikolla tulossa agilityä ja hieman myös tokokuulumisia, myös muutamat kisat on taas tiedossa!

(Visited 56 times, 1 visits today)
Evie

Written By Evie

Bloggaaja opiskelee eläinlääketiedettä Tarton maatalousyliopistossa ja harrastaa aktiivisesti colliepoikiensa kanssa.

4 Comments on “kehäkettuilua !

  1. Avatar

    Tiina Vastaa

    elokuu 31, 2014 at 2:35

    Ootteko tulossa 6.9 Jatin aksakisoihin? 😀 Me ollaan tulossa sinne kisailemaan 🙂

    • evie

      evie Vastaa

      syyskuu 1, 2014 at 6:41

      Harkittin tota jyväskylääkin, mutta päätin lähteä Nokian kisoihin, kun mulla oli lahjakorttikin sinne 🙂 Seuraaviin varmaan sitten!!

  2. Avatar

    Arja Vastaa

    elokuu 31, 2014 at 5:40

    Kuulostaa ihan samalta mitä vanhin, erittäin fiksu oma collieni saattaisi tehdä vastaavassa tilanteessa, siis se kehäkäytös. Se kun yrittää aina kontrolloida tilanteita, vaikka tietää sen olevan kiellettyä, mutta kun jos nyt tämän kerran…;) Oletko koskaan tutustunut Jan Fennelin kirjoihin? Esim. se ”Koulutan koirani” on aika valaiseva. Positiivisella vahvistamisella on puolensa monien asioiden opettamisessa, mutta jos koira on mielestään vastuussa kaikesta, sillä on vaikea vaikuttaa mihinkään – eihän kukaan kunnioita karkki- tai kahviautomaattiakaan… Silloin kun sinä yksin päätät laumasi asioista, koira voi rentoutua ja myös käyttäytyä paremmin. Ja vaikka nyt moni taas varmaan vaatii päätäni vadille, niin sitä johtajaa koira kaipaa – eikä se tarkoita minkäänlaisen väkivallan käyttöä, vaan sitä, että puhutaan koiralle koiraa. No anyway, tuo nyt vain tuli mieleen yhtenä ratkaisuna, tosi pätevä nainen. En tiedä näkyykö Suomessa, mutta youtubessa on myös kyseisen naisen ongelmanratkaisuista videoita, joista saa jotain kuvaa asiasta 🙂

    • evie

      evie Vastaa

      syyskuu 2, 2014 at 9:43

      Täytyy myöntää, että en oo kyllä kuullutkaan mistään Jan Fennelistä 🙂 Pitääpä tutustua kyseisen naisen ajatuksiin, josko sieltä tulisi jotain valaisevaa mullekkin.! Kiitos vinkistä 🙂

      Itse en usko myöskään, että ihminen voi olla koiran johtaja, vaan ennemmin puhun ”auktoriteetistai”, joka latelee säännöt, miten toimitaan tilanteissa. Mutta onhan tuo johtaja monelle ihmiselle ehkä helpompi ymmärtää.
      Jotain ”kurinpuutetta” tää kuitenkin on varmaan, kun arkielämässäkin näkyy välillä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *