kaiken arvon ymmärtää vasta, kun sen on menettämässä

Pääsykokeet ohi taas. Kyllä osaa olla tyhjä olo. Saa nähdä, mitä tulee. Nyt pääsee kumminkin nauttiman taas elämästä ja kesästä! Tässä vielä meidän kuulumiset ajantasalle.

Käytiin Johannan viettikoulutusillan jälkeisenä päivänä Ilonan & Haltin kanssa kentällä treenimässä agilityä ja tottisjuttuja. Oli ihan superihanaa nähdä kunnolla pitkästä aikaa ja treenailla.
Soolo oli ihan huippu tottisjutuissa, vaikka onkin ollut taukoa näistä lähes talven verran. Kaikki jutut muistui, ainut oli A:n hyppynoudon jälkeinen palautus vaatii vieläkin hieman auttamista/lisäkäskyn ja eteenmeno on ihan kesken, mutta se me tehdään tänä kesänä kuosiin!
Hitsit, kun sille sais maastotkin toimimaan! (tai emäntä treenais!)

Keijo oli ihan pätevä, tehtiin vähän sitä sun tätä. Ekaa kertaa mm. tokohyppyä ja se oli helppo nakki kakaralle. Eteenmenoa myös ja erityisen ylpeä olin paikkamakuusta. Se tönötti siellä pätevänä, vaikkei sen kanssa sitä oo ihan kamalasti treenattukaan.

Agilityä seuraavaksi. Tehtiin ihan superhelppoa irtoamispätkää. Näistä treeneistä vois kirjoitella vaikka mikä muistiin, mutta päällimmäisenä mulla on vaan mielessä Soolon loukkaantuminen.
Se alkoi ihan yhtäkkiä treeneissä ontua vasenta takajalkaansa. En tiedä, mitä tapahtui. No, kotona kipulääkettä naamariin ja koira levolle. Oli just viikonloppu, niin ajattelin, että oottelen, josko se menis siitä ohi. Menihän se, ei ontunut enää maanantaina silminnähden. Päätin kuitenkin varata ajan fysioterapeutille, koska jumeja siellä vois olla tuon jälkeen..

Käytiin fyssarilla ja sen tutkimuksen jälkeiset fiilikset aika ristiriitaiset. Luulin sinne viedessä jo, että toi oli vaan tommonen ohimenevä juttu, ei tässä mitään.
Ei se koira ollutkaan terve, ei se jalka venykään, niin kuin pitäis. Ontuma edelleen 1/5, vaikka mä en näe mitään virhettä liikkeessä. Ainut, missä nyt huomaan on rappuset, niissä se keventää toista takastaan. Koiralla selkä ja se toinen takajalka ihan kireät lihaksistosta. Suositellaan eläinlääkäriä konsultoimaan. Käytiin ennen eläinlääkäriä vielä toisen kerran fyssarilla, nyt koira oli jo parempi.

Käytiin sitten tiistaina Kallion Juhalla (ortopedi) Eläinystäväsi Lääkärillä tutkituttamassa tuota jalan vikaa, kun se ei vieläkään toimi täysillä liikeradoilla. Juha tutki Soolon huolellisesti, väänteli koiraa suuntaan jos toiseenkin, juoksutti pihalla. Oireet, kivut ja jumipaikat viittasivat hieman lonkka-/selkävikaan, joten otettiin Soolosta vielä röntgenkuvat. Pikkucollie untenmaille ja kuviin. Kyllä tyttöpoloista jännitti odottaa kuvien tuloksia – varsinkin, kun epäilynä oli moinen.

Se olisi meidän agilityuran ja harrastusten loppu kuin seinään. Ei mitään enää koskaan, mitä jos se on kipeä koko loppuikänsä?

Piinaavat minuutit kuluivat ja sain vihdoin kuulla kuvien tulokset. Ei mitään huomautettavaa missään!! Siltä kuitenkin kuvattiin monen monta paikkaa – myös esim. polvet ja tassut mahdollisten varvasmurtumien varalta. Huikeeta. Saatiin samalla myös viralliset selkäkuvat lähetettäväksi Kennelliittoon, itse en niitä osannut edes ajatella, mutta onneksi lääkäri osasi!
Soololla on nyt vielä aika monta paikkaa jumissa (mm. selkä, vatsalihakset ja se venähtänyt reiden etuosa), joten nyt ollaan ainakin pari viikkoa hihnalenkityksellä ja käydään fyssarilla vielä ensi viikolla. Keijokin pääsee tsekattavaksi silloin. Ihan varmuuden vuoksi haluan nyt viedä senkin, ennen kuin mitään isompaa tulee. Nyt voidaan kuitenkin harrastaa loput yhteisistä vuosistamme hyvillä mielin 🙂

Kyllä muistan taas olla kiitollinen kahdesta terveestä koirasta. Ja pitkään! Ne on niin rakkaita, hoidan niitä varmaan paremmin kuin itseäni. Onneksi tuo koirapoika tulee kuntoon! Mummikin oli mukana eläinlääkärissä ja totesi, että huhuhuu, eläimet saa nykypäivänä parempaa hoitoa, kuin monet vanhukset. Niinhän se taitaa välillä ollakin.

colliet
<3

Nyt meillä on Soolon kanssa kasa jumppaohjeita, opetellaan hallitsemaan syviä lihaksia, venytellään kylkiä ja selkää, sekä venytellään! Soolo sai eläinlääkäriltä vielä 10päivän kipu- ja lihasrelaksanttikuurin, joten eiköhän me tästä kuntouduta! Parin viikon sisään saa jo alkaa asteittain palaamaan normaaliin liikuntaan, mutta parempi mennä nyt jonkin aikaa hissukseen. Helppoa se ei ole, koska tuolla koiralla on syntymästään ollut palo juosta. Se on ihan parasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *