avoimesti sekasin päästäni, siks kai oon niin huoleton, tiedän olevani kuolematon

Melko aktiivinen viikko takanapäin koiratouhujen suhteen, tää viikko aiotaan vähän levähtää – koska viikonloppuna on tulossa kauanodotettu Maple Yard -leiri! Siellä saa taas treenata kuin päätön kana vailla aivoja.

Akkojen etsintää vailla nuuskunenää

Torstaina Soololle tehtiin näkölähdöllä ensimmäinen, jonne se lähtikin ihan sairaan tykisti! Eihän se mitään nenua käyttänyt, mutta tässä oli tarkoituksena saada sille maalimiesmotivaatiota kasvatettua, kun se on ollut nyt vähän hukassa. Seuraavakin sujui samaan tapaan ihan ok.

Kolmas oli vähän outo, mä en itse oikein tajunnut, mikä tässä on ideana (ääliö kysy seuraavan kerran!), joten meni senkin takia vähän mönkään. Soolikselle siis yritettiin saada vähän nenua mukaan tähän touhuun siten, että kävellään sen kanssa metsään lähelle maalimiestä, sen jälkeen kun on saanut hajun, niin takaisin linjalle ja sieltä lähetys maalimiehelle.
Bileet käyntiin lopulta.

Agiliitelyä vanhalla sakilla

Perjantaina käytiin Melissan ja poikien kanssa vähän liitelemässä. Oli niiin ihanaa olla tällä porukalla pitkästä aikaa!

Tehtiin melko suoraa pätkää. Soololle vähän muistuteltiin kontakteja ja irtoamista. Hakee hienosti, kun lelu maassa ja eläin on tykki. Vielä on paljon tekemistä estehakuisuuden kanssa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Soololle pitää saada aivoihin se, että se saa tehä mitä vaan, kunhan este on eessä ja hyppää sen. Hallintaa sillä on sen verran paljon agilityssä, että en usko, että tuollaisesta rallituksesta tulee ongelmaa koskaan meillä, koska se on usein niin kädessä kiinni.

Lauantaina tottiselua nollakoirana hakukisoissa

Mietin aamulla, että voisin vajota maanrakoon. Yöllä tuli nukuttua se kaksi tuntia, kun fiksulikka lähtee vähän kuskin hommiin yöllä!

Suostuin siis nollakoiraksi seuramme hakukisoihin, kun ei muualta tahtonut löytyä. Ajatus oli ihan hyvä – saatiin kiva möllitreeni ja mulle kisajännitystä vähän ehkä purettua. Kisoissa oli siis 9 koiraa ja koska tottis pitää suorittaa pareittain, piti saada vielä tuolle viimeiselle pari!

Muiden suorituksia oli mukava katsoa ennen omaa, siinä huomasi, miten erilailla ihmiset ohjaavat niitä koiria. Toinen antaa kokoajan koiralle vihjeitä seuraavista liikkeistä (!! mun pitää ottaa nää avut käyttöön), toinen menee ihan täysiä koko kaavion läpi eikä ajattele mitään, joku osaa rytmittää suoritusta törkeen hienosti.

Meidän suoritus, no, oli se parempaa kuin BH-kokeessa MUTTA mulla oli silti alun seuraamiskaaviossa laput ihan täysin silmillä, mä vaan kävelen paskajäykkänä ja ihan kuutamolla. Jotain ehkä kertoo se, että unohdin juoksuun ja hitaaseen käyntiin siirtymiset.
Soolo vuoti seuraamisessa aluksi, mutta loppui sitten. Henkilöryhmä oli hyvä (treenattu se pari kertaa)!!
Liikeestä istuminen, maahanmeno ja luoksetulo ok. Luoksetulossa ennakoi perusasennon – pitää olla tässä tarkempi jatkossa!
Noudot… voi asdkasölkdöalskd sanon minä. Soolo ei hakenut tasamaanoudossa kapulaa heti, vaan kannustin sitä. Kokeilin tätä myöhemmin kaverin kanssa niin, että kaveri ohjasi Sooloa. Superhyvä, nosti heti jne.
Sen jälkeen mun kanssa ja sitä kapulaa ei vaan voi millään nostaa, koitettiin useemmankin kerran… eli MUSSA vika – mä jotenkin tuotan Soololle painetta tuossa liikkeessä. Voisin vaikka veikata, että metskun pakotusnoudot on aiheuttaneet tätä – millähän ruvetaan purkamaan? Soolo nimittäin rakastaa tuoda keppejä, leluja, kaikkea, toi liike on ollut sen lemppari ennen – ei pitäis olla hirveen vaikeeta..
Hyppynouto oli hyvä! (tosin taas ennakoi sivulletulon) A:n kautta noudossa ei tullut takaisin esteen kautta – myöhemmin mietin, että olen vielä antanut Soololle tuossa apukäskyn aina tähän asti, joten sitä seuraavaksi treenaamaan.
Eteenmenoa ei tehty.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen, että lähdin! Oma asenne muuttui suorituksen edetessä tosi paljon. Mä aloin nauttia siellä olemisesta, eikä enää ollut niin jännäkakka housussa. Soolon seuraamisetkin muuttuivat heti sen jälkeen hyviksi, kun aloin olla ehkä suunnilleen normaali ihminen. Hyvä harjoitus, _onneks_ ei ollu kisa. Ehkä me joskus vielä.

Tuomari kommentoi, että Hyvältä näyttää, vielä vähän treeniä, niin olette tekin täällä kisaamassa!

Viime kesän Maple Yard -leiriltä.

Jälkikausi korkattu

Tein eilen Soololle peltojäljen, jossa oli kaksi keppiä ja yksi kulma. Soolo teki tosi hyvin!! Ei olla siis viime kesänä taidettu polkea jäljen jälkeä, joten olin tosi tyytyväinen.
Keppien opettamisesta mulla ei oo oikein mitään hajua, mutta nyt vedettiin vaan kauheet bileet ekalla kepillä ja sit toisella Soolo jo nostikin sen sitten ite sieltä, jee.
Tätä täytyy tehdä lisää!

Mulla on välillä myös ikävä Tikrua. Oon aina väittänyt, että kissat on tyhmiä ja en tykkää niistä yhtään, mutta kyllä ne lopulta on kumminki aika mirrejä ja niihin kiintyy.
Tikru-kisu katosi meiltä joskus marraskuun alussa. Pihakissoja kun ovat, niin ei tiedä yhtään, mitä on käynyt, vaikka melkein kaikilta ollaan kyseltykin kisusta. Tikru oli jo yli kymmenen vee! Ehkä ne nukkuu nyt kinkkusen kanssa vierekkäin niinkuin tekivät aina ennen <3

2 vastausta artikkeliin “avoimesti sekasin päästäni, siks kai oon niin huoleton, tiedän olevani kuolematon”

  1. Noni, tosi hyvä että lähitte nollakoiraks! 🙂 Ja hienoa että tuomarikin tykkäs, kyllä te vielä joskus ihan varmasti!

    1. Juu, oli kyl hyvä harjoitus vaikka jänskättikin!! Meidän oikeeseen debyyttiin menee kyl viel aikaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *