Minä


Heippa! Olen Evie Rekola, 22 -vuotias, eläimille sydämensä menettänyt nuori tyttö Tarttosta, Virosta. Olen alunperin kotoisin Keski-Suomesta, jossa valmistuin Jämsän lukiosta vuonna 2013.
Lukion jälkeen suuntasin Alkio-opistolle Korpilahdelle, jossa käytin aikani lukiessani hullunlailla pääsykokeisiin. Opistolla tuli vietettyä 1,5vuotta. Opiskelujen ohessa olen jatkuvasti työskennellyt K-marketissa myyjänä, vuodesta 2011 lähtien.

Luku-urakkaa ei palkittu sisäänpääsyllä Helsinkiin, mutta syksyllä 2015 pääsin vihdoin opiskelemaan unelma-ammattiani Viron maatalousyliopistoon. Opiskelen siis eläinlääkäriksi Tartossa sijaitsevassa EMU:ssa (Estonian University Of Life Sciences).

evie rekola eläinlääkäriksi

Koirien lisäksi meillä on ollut kotona useampi hevonen ollessani lapsi/nuori, joiden kanssa rakastin touhuta aina äidin ehtiessä mukaan. Heppailukokemusta on siis noin kymmenen vuoden ajalta.
Kotona meillä on ollut myös monta kissaa (tällä hetkellä Pauliina s.-97 ja Nasu 30/08/2005, sekä rescue-tyttö Kisu). Koirien lisäksi harrastan mm. kotisivujen tekoa, sekä salilla käyntiä. Laithathan pian kyselyä sähköpostitse, jos olet sivuja vailla!
Pianoa olen soittanut noin viisi vuotta vanhempien pakottamana (josta myöhemmin olin kyllä kiitollinen), sekä posliinia maalailin kolme vuotta.

Koiraharrastukseni

Koirien kanssa puuhalu lähti kunnolla liikkeelle vuonna 2004. Olin yhdeksän vuotias ja sain ensimmäisen oman koirani. Nykyään olen koiraharrastuksen parissa pyörinyt kymmenisen ja monta on myös varmasti edessä. Kingi oli mainio opettaja!
Toisen koiran hankkiminen tuli myöhemmin ajankohtaiseksi ja sen myötä meille saapui Soolo jouluna 2009, koska halusin päästä harrastamaan hieman enemmän ”tosissaan”. Ajattelin että on paljon helpompaa elää useamman koiran kanssa, niin Keijo tuli meille aikalailla hetken mielijohteesta vuonna 2014. Tästä huolimatta en oo kyseisen koiran ottamista katunut!

Agility on tällä hetkellä tärkein lajeista, johon panostan viikottain useilla treeneillä ja valmistautumisella. Olen kouluttanut myös JSPKH:n agilityn allkeis- ja jatkoryhmää. Koiraharrastuksen ohella käyn melko aktiivisesti salilla, mutta suht’ aikaavievän opiskelun takia aikaa ei kovin monelle harrastukselle riitä, varsinkaan jos haluaaa panostaa ja kehittyä näissä muutamassa:)

Olen jäsenenä Suomen Kennelliitossa, Suomen Collieyhdistyksessä, Aktiivicolliet ryssä, sekä Jämsän seudun palveluskoiraharrastajissa.


Ota ihmeessä yhteyttä, jos siltä tuntuu!
Se onnistuu helposti sähköpostilla; evie.rekola@gmail.com


(Visited 801 times, 1 visits today)

2 Comments on “Minä

  1. Niina K. Vastaa

    heinäkuu 30, 2014 at 10:33

    Etsin collieblogena ja blogilistan kautta päädyin tänne.

    Minulle on tulossa syyskuussa pitkäkarvainen colliepoju, jota malttamattomana jo odotan. Kyseessä on ensimmäinen oma koira, joten arjen sujuminen ja kouluttamisessa onnistuminen askarruttaa todella paljon. Kasvattajan mukaan molemmat pentueen vanhemmat ovat tasapainoisia koiria, mutta toki koiran luonne, mahdollinen taipuvaisuus arkuuteen yms. pistää miettimään, millainen ote kouluttamiseen pitää omaksua.

    Olen lukenut kymmeniä koirakirjoja ja nyt, kun käytännön kokemusta ei vielä ole, pää on aivan pyörällä – mitä jos en osaakaan kasvattaa koirastani tasapainoista yksilöä, joka pärjää niin kotona kuin kilpakentilläkin (suunnitelmissa olisi tokoilla ja treenata agilitya sitten koiran kasvettua)? Ehkä huoli on ylimitoitettua vielä tässä vaiheessa. Kunhan pentu kotiutuu, homma alkaa varmasti sujua omalla painollaan, kun muistaa pitää terveen arkijärjen mukana. 🙂

    Täytyypä tutustua blogiisi enemmänkin! Jo näin parin postauksen lukemisella uskon saavani hyviä vinkkejä collieiden kanssa puuhailuun. Kiitos! 🙂

    • evie

      evie Vastaa

      elokuu 12, 2014 at 6:42

      Ihanaa, että löysit blogiini! Kiva myös kuulla, että tulit blogilistan kautta. Olen ollut vähän turhan kiireinen, enkä ole ehtinyt blogin pariin – pahoittelut siitä. Mistäpäin colliepojusi on tulossa?

      Toivon todella, että saat tasapainoisen collien itsellesi, mulle niitä on siunaantunut nyt kaksin kappalein. <3
      Tuon Ensimmäisen koiran kanssa tehdään aina omat virheensä, mutta niin tehdään myös jokaisen sitä seuraavankin kanssa. Tässä harrastuksessa se on kivaa, että koskaan ei ole valmis ja aina oppii uutta! Mä kuvittelin, että ensimmäisen koiran omistamisen jälkeen tietäisin jotenkin hirveän paljon koirista (kun Soolo siis tuli mulle), mutta nyt, kun Keijo tuli, niin tuntuu, etten tiedä vielä yhtään mitään!

      Luota itseesi, kyllä sä osaat! Maalaisjärjellä vaan, koiralle mustavalkoiset jutut on kaikkein tärkeintä, eli olla selkeä säännöistä: kerran sallittu, aina sallittu - joskus kielletty, aina kielletty.

      Toivottavasti blogistani oli sulle hyötyä mietinnöissäsi! Tämä on mulle tämmöinen ajatusten kaatopaikka, jonka avulla pyrin prosessoimaan opittuja asioita! Ja aina paljon parempi, jos siitä on hyötyä muillekkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *