kolmas kerta ukkoja

Soololle tehtiin melko samantyylinen treeni tällä kertaa, kuin viimeksi. Nyt Soololla oli jo heti ensimmäiselle ukolle mennessä kyllä tiedossa, että täältä niitä namutätiä löytyy kunhan vaan etsin! Solppis näytti selvästi jo tykkäävän hommasta ja oli ihan innoissaan menossa. Seuraavaksi aletaan kuulemma opettamaan sille apujen kanssa sitä, että se lähtee suoraan eteenpäin hakemaan, kun nyt se tuppaa aika paljon kiertelemään ensin lähialueen ja vasta sen jälkeen menee syvemmälle.

Treenin jälkeen tuli taas kehuja, kuinka kiva collie Soolo on! Vertailtiin johonkin toiseen collieen, joka ollut mukana jonkun aikaa: Soololta löytyy kuulemma vauhtia ihan hurjan paljon ja muutenkin kivan oloinen, palkkautuu kaikintavoin tosi hyvin jne. Enää tuo ei enää niin paljoa herätä itsessä kummeksuntaa; se on kyllä tiedossa, että Soolo on ihku!!

 

vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Voi, kunpa tää elämä sais jatkuakin näin. Toisaalta kamala stressi yo -kirjoituksista näin lukulomalla, pitänyt tehdä hirveästi hommia niiden eteen ja siitä huolimatta tuntuu, että aika loppuu aivan kesken ja et ole saanut mitään aikaiseksi. On tässä vielä hieman aikaa ennen h-hetkeä..

Viime viikolla maanantain agitreeneissä Soolo oli aluksi tosi paljon kiinni mussa, eikä hakenut esteitä oikein itse kunnolla. Samoin komensi ennen radalle menoa – nyt palautin sen häkkiin pari kertaa, eikä päässyt tekemään heti tuon vuoksi – johan parani käytös kummasti. Kaitsu oli tehnyt meille melko vaikean radan, jossa sitten jouduttiin pohtimaan omaa ohjausta enemmänkin. Mikä oli myöhässä, missä taas liian ajoissa jne:D


Kuvista kiitos kuuluu Iipulle! (Ilona Karjalainen)

Torstaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa! Olin jo varautunut ennen treenejä siihen, ettei päästä Soolon kanssa tekemään oikein mitään, koska mun oli puututtava sen ääntelyyn heti pienestäkin. Soolo joutui aluksi jäähylle autoon, mutta sen jälkeen koin tehokkaammaksi viedä sen auton taakse ”käy” -käskyllä makaamaan ja ihmeen pitkään se jaksaa siellä riehua yksikseen ja komentaa, että rkl tuu hakee mut pois täältä!!!!
Treenin lopuksi kuitenkin sinnikkyys palkittiin ihanasti, jolloin kiitin itseäni, että jaksan tehdä tuota! Soolo hiljeni niin paljon, että pystyin tekemään sen kanssa entiseen malliin liikkeitä putkeen, eikä sieltä tullut pihahdustakaan! YIPPIIIII! Ihanaa nähdä, miten nopeasti eläin hoksasi, että kaikki superkiva (= tekeminen mun kanssa) loppuu samantien, jos ölistään. Ja tuo ölinä on siis ollut ihan järkyttävää.
Olin myös tosi tyytyväinen paikallamakuuseen. Soolo oli reunassa (~ 5 koiraa), oli nätisti ja paikallaan kokoajan. Kävin palkkailemassa välillä, taisi sieltä pikkusen vinkuakin lähteä, mutta ei kovin paha.
Ajatus tokokisoista ei ehkä olekaan ihan tuhoontuomittu… ehkä ensi kesänä?




Sunnuntaina oli aluevalmennus. Rata ei ollut ihan mahdototoman vaikea, saatiin pätkiä tehtyä ihan jees, mutta meidän tämän päivän tärkein juttu oli hoksata ilman käsiä ohjaaminen.
Mun kädet ilmeisestikin tekee vispilänkauppaa kokoajan, kun koiran liikkuminen parantui ihan älyttömästi sen jälkeen, kun laitoin kädet taskuun ja aloinkin ohjaamaan omalla liikkumisella ja rintamasuunnan muutoksilla koiraa. Tietyissä kohtaa ne kädet on jees, mutta suurimmassa osassa kohtia se oma liikkuminen on tärkein avain onnistumiseen.

Soolon kanssa pitäisi myös alkaa treenaamaan niitä syviä lihaksia ja hyppytekniikkaa. Pitäisi alkaa tutustua siihen netissä ja etsiä vaikka jokin kurssi, jossa pääsisi ihan oikeasti näkemään, miten sitä pitäisi toteuttaa käytännössä.
Oon ihan tauno tuon asian kanssa, mutta Soololle kuulemma tarvitsisi kehittää niitä syviä lihaksia, koska sillä on niin paljon vauhtia, että se ei kykene tai osaa koota itseään tiukoissa käännöksissä tarpeeksi hyvin ja siks rimoja tippuu välillä sellaisissa paikoissa.

Soolo myös juoksi pari kertaa suoraan esteitä päin, koska se ei kato yhtään, minne menee, kun ohjaan sitä vähän hassusti. Eipä tuo siitä välitä kuitenkaan mitenkään, jatkaa samaan malliin. Kingi varmaan ei ois tehny enää ikinä mitään, jos sille olisi sattunut joskus vastaavaa XD.

Soolon yleinen käyttäytyminen oli taas melko kaameaa. Olimme tällä kertaa SDP:llä Lempäälässä, joten en ihmettele yhtään, että sen kierrokset oli niin korkealla (aina kisoissa). Saatiin kuitenkin samalla kaavalla paljon enemmän järkeä käyttäytymiseen, kuin mitä käytän tokossa. Eli jäähylle auton taakse ja sisällekkään halliin ei päässyt, jos tuli pienikin ölinä kurkusta. Vein myös mahdollisuuksien mukaan pois hallista, jos alkoi räykkymään. Lopuksi laitoin Soolon makaamaan (”käy”) toiseen päähän hallia, kun möykkäsi, kun juttelin valmentajalle. Jaksoi tehdä sitä pitkään, mutta kärsivällisyys palkitaan, kun sain lopuksi vapauttaa ja viedä hallista ”rauhallisen” koiran pois:)
Pitänee jatkaa samaa linjaa myös muualla, koska toi selvästi tehoaa tuohon otukseen. Agilityssä en aio olla ihan niin natsi, kuin tokokentällä.
Mä tiedän, että mä en ole koskaan tuolle otukselle kertonut, että tietynlainen käytös ei oo hyväksyttävää – tai oon yrittänyt, mutta en ole osannut toimia oikein. Jos Soololle alkaa huutamaan tai kieltämään, se vaan jatkaa ölinää, sen toiminta ja vilkkaus pitää jotenkin kanavoida jonnekkin muualle – laittaa käskyn alle tai paras on se, kun vie sen kokonaan pois kaiken kivan keskeltä. Vaikeinta tässä koiran kouluttamisessa ei oo ne temput ja kikat, vaan se, että oppii hallittsemaan koiran viretilaa ja mielentilaa.

Treenien jälkeen mentiin vielä moikkaamaan äitiä ja Hassea. Vietiin koirat juoksemaan jäälle tunniksi, eikä Soololta vielä senkään jälkeen ollut energia ihan loppunut, vaikka juoksi jäälläkin hirmuisesti!

Muutin omaa ohjaustani, tai kiinnitin huomiota käsieni asentoon maanantain agitreeneissä. Kouluttajakin kehui, että voi veljet kun nyt menee hienosti ja sujuvasti! Eli mä aion nyt jatkossakin ajatella, että ohjaan ilman käsiä, vaikka toki mä niitä käytänkin, mutta kiinnitän silloin paljon enemmän huomiota siihen omaan liikkeeseen, mikä on tärkeämpää (kuin ne propellikädet)!

et voi pilata mun fiilistä millään

Te ootte kehittyny ihan älyttömästi siitä, kun kesän alussa tulitte mukaan porukkaan. Tosi ihanaa yhteistyötä!
Jotenkin sanoilla on joku hirveen suuri merkitys, koska valmentajan suusta tollanen kuulostaa vaan niin hyvältä. Eikä noita kommentteja kuule ihan joka päivä. Samalla asia oikein konkretisoituu, koska tietää, että toi on oikeasti ihan totta, mutta ei vaan oo osannut ajatella sitä niin. Voi, olispa mulla videoita ekoilta valmennuskerroilta – huomaisi varmasti ihan suunnattoman eron niihin kertoihin.. ainakin itsestäkin tuntuu siltä! Osaaminen ihan hyvällä tasolla, vielä tarvitsee kehittää oman liikkeen ajoitusta runsaasti ja joitakin muita pieniä asioita. Osaisipa tehdä kisoissa samanlaista ohjausta, kuin treeneissä!
Tänään oli siis aluevalmennuskerta Kana-areenalla, Julian opissa taas. Rata vaikutti alkuun tosi haastavalta ja siinä oli monia kohtia, missä mun piti miettiä, että osaako Soolo tätä ja osaanko minä, mutta kyllä meidät saatiin osaamaan! Oon taas niin tyytyväinen illan treeneihin, koska niitä onnistumisia tuli.
Ihan sairaan noloa oli, kun Soolo lähti lällyttelemään jollain lelulla ja oli ihan kuin joku vuotias kakara – ei anna kiinni ja riehuu vaan itekseen… oiskohan toisella ollu tylsä päivä tänää aiemmin? Nolouden multihuipentuma. Onneks kakara sentään pelitti radalla kivasti ja tekee just niin, kuin ohjaan.

MUISTA:
– koiralta ei lähde radalla juurikaan muulloin ääntä, kuin silloin, kun sun ohjaus on tosi epäselkeetä tai se ei ymmärrä yhtään, mitä sen pitäisi tehdä.
– takaakierroissa uskalla lähettää kauempaa ja KÄYTÄ SITÄ JALKANIIAUSTYÖNTÄ mikälie onkaan, koska sen avulla koiralle tosi selkee ohjaus ja soolo lähtee niihin hyvin
– muista rauhoittua ja HILJENTÄÄ siellä radalla välillä sun touhotusta ja vauhtia – joka paikkaan ei aina ole kiire, vaan koiraa voi jopa hakea joissakin kohdissa, jos on jotain teknistä pyöritystä. Tää oli ehkä meidän päivän tärkein huomio!! Hiljennä, anna kaasua ja jarruta välillä!
– soolo haki kepit hienosti, lähti pimeisiin putkikulmiin tosi hyvin

LUVANOLLA !!!!!!!!!!

Sunnuntaina matkattiin taas Ilonan ja Nemon kanssa Lempäälän koirahallille kisaamaan.

Ja me tehtiin se, vihdoinkin!! Mun pitää varmaan jatkossa lähtee jokaiselle radalle sanomalla kaverille, että ”nyt tolla seuraavalla radalla me niin tehdään se nolla!”

Yleensä en kerkiä ajattelemaan yhtään mitään ylimääräistä kesken suorituksen, mutta nyt kerkesin! Alkurata oli menny niin hyvin, että ennen keppejä kävi mielessä, että ”voijee, nyt on saatava ne kepit menemään oikein, niin me tehään nollaa!” Ja jes, mä oon niin onnellinen kun tullaan vikalle esteelle, etten eka ees uskonut, että onnistuttiin!! Vasta sen jälkeen, kun Ilona tuli onnittelemaan, niin jejejeje!
Sijoituttiin toisiksi, joku tervu oli meitä himppasen nopeampi. Etenemä kumminki 4,27m/s:) Saatiin muutama kilo koiran ruokaa ja uus koiransuoja autoon.

Päivän eka rata olikin meiän virhepistesaaleista kaikkein huippu, ei olla taidettu vielä aikasemmin kerätty 30vp.. noista virheistä huolimatta päästiin alle ihanneajan, mitä ihmettelin:D Harmittaa taas jälkeenpäin oma tyhmyys, esim. noilla kontakteilla, kun en jää varmistelemaan niitä oikein ollenkaan. Onneks teki B-radalla nekin hyvin, tietty tota keinua lukuunottamatta:D
Mulla on nyt niin fiilis, että haluun taas hulluna uudelleen kisaamaan ja vähän sellaisia uusia tulevaisuuden suunnitelmia tehtiinkin Ilonan kanssa.

Videot saakoon kertoa loput:

…tätä toista ei ehkä kannata tsekata;)

haastetta


Sain Riitalta haasten, johon vastaamista olen venyttänyt aika hurjasti, mutta vihdoin löytyi tarpeeksi tylsä hetki tähän vastailemiseen! Mä olen kyllä sen verran laiska, että en jaksa pistää haastetta eteenpäin, mutta oli vastailtava. Kuvatkin on älyttömän vanhoja, mutta ajattelin julkaista ne täällä uudelleen, koska niitä ei kumminkaan löydy blogin historiasta, kun kaikki vanhat kuvat katosivat kuvat.fi:n tultua maksulliseksi.
Onneksi näin lukulomalla ei olis suinkaan muuta tekemistä, kuin roikkua koneella… :—-)))

”Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”

1. Haluatko/olisitko halunnut koirista/eläimistä itsellesi ammattia? Miksi/Miksi ei?
Tälläinen on vielä nyt hieman haaveenakin, saa nähdä, onnistuuko unelman toteuttaminen joskus. Miksi en tekisi itselleni ammattia jutusta, mistä tykkään niin paljon? Toisaalta voisi ajatella, että eläinten kanssa saa touhuta muutenkin tarpeeksi, mutta mielellään sitä tekeekin. Koskaan ei kuitenkaan taida tietää, mistä itsensä löytää ja siten pidettävä kaikki ovet avoinna tulevaisuudelle:–)

2. Onko sinulla rotua, joka jollakin tavalla kiehtoo, mutta et pysty sellaista hankkimaan?
Tällä hetkellä ei ole mielessä uuden koiran ottaminen pitkään aikaan, joten en ole kyllä miettinyt yhtään, mitä sitten joskus haluaisin. Toki aina koiratapahtumissa pistän merkille joitakin erikoisia rotuja, jotka alkavat kiehtomaan, mutta mitään yksittäistä ei kyllä löydy.


3. Kuinka paljon koirat vievät aikaasi (ts. onko sinulla ”muuta elämää”)?
Muutamat treenit viikolla, sekä silloin tällöin viikonloppuisin kisoissa tai valmennuksissa käyminen ei ole kovinkaan paljoa. Toki koirat sitovat kotiin siten, että ne on hoidettava aina, mutta kyllä sitä muutakin elämää löytyy ihan hurjasti! Toki on päiviä, jolloin tuntuu, et vuorokauden tunnit loppuu kesken, mutta onneks ei kovin usein ja tuskin koskaan syypäänä siihen olisi koirat.

4. Mitä mieltä olet rotusekoituksista, jotka on nimetty uudeksi roduksi (labradoodle jne.)?
En ole hirveästi perehtynyt näihin, mutta eivät ole ainakaan mun mielessä suurta suosiota saaneet. Ihan kivaa, että ihmiset leikkii olevansa suuriakin tekijöitä uusien rotujen suhteen.
Toisaalta, ei mulla ole mitään tätä vastaankaan, voisihan vaikka jonkun bc:n ja pyrtsin sekoitus olla superhauska kaveri agilityssä.
Näillä risteytyksillä siis voisi saada aikaan koirille mieleisiä ominaisuuksia, mutta jos niitä tehdään sinne tänne ruiskien, eikä mietitä yhdistelmiä sen kummemmin, niin en arvosta. Samahan pätee kaikkeen koiran jalostukseen ja kasvattamiseen, jos perustellaan hyvin, niin jees! Jos sekoituksilla pyritään terveempään ja muutenkin kaikinpuolin parempiin yksilöihin, niin en pistä hanttiin !

5. Koiraharrastuslaji, jota et ole koskaan ymmärtänyt? Perustelut.
En mä keksi, vaikka kuinka mietin. Kaikki, mitä ihmiset tekee koiriensa kanssa, on jees! Kaikki toki sillä tavalla, että koiralla pitää olla superkivaa !

6. Jos pitäisi valita joku maa, johon haluaisit lähteä kisa/näyttelyreissulle, mikä se olisi? Perustelut mukaan.
Tällä hetkellä se olisi varmaankin Italia, koska Soolon sisko Elora asuu siellä ja sitä olisi mahdottoman kiva nähdä. Resursseja kyseisenlaisen matkan toteuttamiselle ei kuitenkaan taida olla. Näyttelyiden takia tuskin lähtisin ulkomaille reissaamaan.



7. Oletko koskaan katunut, että hankit koiran?
Ihan sekuntin sadasosia silloin, kun on pitänyt päästä lähtemään jonnekkin reissuun, mutta koirien olemassaolo estää kyseisen jutun, jos niille ei ole saanut hoitajaa. Koirat tuovat kuitenkin niin paljon iloa elämään, että noi on niin pieniä juttuja sen kaiken muun rinnalla ! Tuntuis kamalan tyhjältä, jos ne ei ois riehumassa jaloissa joka päivä.

8. Noloin hetki koirasi kanssa?
Varmaankin joskus lapsena olin Kingin kanssa leireilemässä, kun koira on päässyt vahingossa vapaaksi ja juoksentelee ympäriinsä, eikä anna millään kiinni. Koiralla on superhauskaa, lällättelee vaan kun omistaja koittaa saada kiinni ja pitää kivaa :—D Mulla ei siis ollut kovin hauskaa silloin, pikkutyttönä ei oikein osannut ottaa noita koirien tempauksia tarvittavalla huumorilla, eikä koiralle oltu opetettu ihan käyttäytymissääntöjäkään.

9. Onko sinulla joku koiratapahtuma, johon osallistuminen on muodostunut perinteeksi?
Voiko tähän vastata, että kasvattajan järjestämä kasvattileiri? Tai SCY:n Paimion tokoleirilläkin ollaan oltu muutaman kerran peräkkäin.

10. Oletko koskaan harkinnut tuontikoiraa? Miksi/miksi ei?
En ole tosissani harkinnut koskaan, tai vienyt ajatusta pidemmälle. Jotenkin koen sen olevan haastavampaa löytää vieraasta maasta sellainen yksilö, jonka haluaa. Jos olisin kasvattaja, niin hankkisin kyllä melko varmasti, tai käyttäisin kasvatustyössäni tuontikoiria / ulkomaalaisia uroksia.
Hankaluuksia tähän tuo vielä sekin, että esim. luonneominaisuuksien mittaaminen on erilaista eri maissa ja näitä on hieman vaikea vertailla keskenään, vaikka toki esim. koulutustulokset kertovat usein oleellista tietoa koiran koulutettavuudesta.

11. Jos pystyisit ajatuksesi voimalla toteuttamaan yhden seuraavista asioista, mikä se olisi ja miksi?
A) Kaikille kodittomille koirille kodit B) Koiranäyttelyiden lakkauttaminen C) Sairaaksi ylijalostettujen rotujen kadottaminen maapallolta

Tää kysymys on hieman haastava. Voisin vastata A:n ja C:n. Kallistun kuitenkin C:hen, koska vaikka koirille saisikin kodit, niin koskaan ei tiedä, millaisiin oloihin koirat todellisuudessa joutuisivat, ts. kohdeltaisiinko niitä eläiminä. Sairaaksi ylijalostetut koirat kärsivät elämästään joka päivä ja niiden tuotannossa on ajateltu lähinnä vain ihmisen mieltymyksiä ja sitä, mikä koirassa on söpöä ja kivaa.

Meitä on myös muistettu Liebster-palkinnolla, kiitokset Riitalle tästäkin!
”Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.”
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Itse lähetän Liebster palkinnon eteenpäin seuraaville henkilöille: Juulia, Iipu, Jenna, Melissa ja Viivi!

se ei oo letkee vaan uskomaton

Maanantaina koettiin parasta treenifiilistä pitkään aikaan! Soolo vaan niin toimi, miten halusinkin.
Kontaktit jees, vaikka ihan pikkuisen rakoilikin, mutta teki kumminkin hyvin!
Kepeille takaaleikkaukset tiukasta kulmasta toimi, samoin vastakädellä kääntäminen kepeille (tai jotain sinneppäin). Luulin jo suunnitteluvaiheessa, että ei toimisi, mutta sujuikin erittäin hyvin!! Samoin kesti hyvin valssaamisen keppien jälkeen, jes! Mun koira on paras ikinä :3.

Mun pitäisi alkaa tehdä jotakin Soolon käyttäytymiselle, mutta mä oon jotenkin tosi laiska sen suhteen. Pitäisi puuttua, mutta miksi mä en puutu? Esim. koiran ääntely, hihnassa intoilu ja vetäminen. Tai jos puutun, niin puutun ehkä hetken aikaa, mutta sen jälkeen annan koiran taas toimia entiseen tapaan. Mitä koira oppii? No ei mitään tietenkään, koska en aina vaadi ja edellytä siltä samanlaista käyttäytymismallia. Ei se voi millään ymmärtää, että joskus saa tehdä jotakin ja joskus se ei oo ok, vaikka ollaan samassa paikassakin.. Tyhmä emäntä!

Vähän ollaan aktivoiduttu myös lenkkeilyrintamalla, sunnuntaina Soolo sai riehua Pepen kanssa, se tosin vähän meni poikien homosteluksi, mutta kyllä niillä kivaakin oli :3. Eilen käytiin sit taas Juulian ja Voiton kanssa lenkkeilemässä. Kinkkunenkin on päässyt mukaan!

Soolon BOT -loimi tuli tänään postissa, kotiinkuljetuksena jee, koska meiän postitäti on super. Säikähin aluksi, että se on liian iso pojalle, vähän pitkä se ehkä on? Kokona on siis meillä 63. Sai ainakin nuo säädettävät mahanauhat pistää melkein tiukummalle. En tajua vieläkään, mikä tässä materialismissa aina on, kun aina innostuu jostakin uudesta niin paljon!
Nyt on koirulit saaneet kaikki ”joululahjat”. Isi oli tuonut meille aikasemmin kivat keltaset Hurtan valjaat. En oo tottunu käyttämää valjaita aikasemmin, mutta ainakin nyt nuo ovat olleet ahkerassa käytössä meillä.

Ilmoittelin meidät myös mukaan Lotan koulutukseen maaliskuulle, viime kerrasta Lotalla onkin aikaa jo aika paljon, joten huippua päästä sinne taas!




Kukaan muu, kuin kissanomistaja ei voi ymmärtää, miten vaikee on kuvata kissaa, joka kiehnää kokoajan, yrittää syliin ja maukuu jaloissa. Tuitui, Tikru on melkein söpö.

välillä tuntuu tää välineurheilulta

Jos urheiluksi voi kutsua:D Maanantaina oli pitkästä aikaa agility- treenit, viime viikolla jäi välistä, mikä tuntui ihan liian pitkältä ajalta! Tehtiin jotain pientä radanpätkää, sekä vahvistelin kontakteja sitten lopputreenistä. Etupalkka, minne Soolo ensimmäisellä kerralla varasti (sekä puomilla, että A:lla), mutta muistuttelun ja ”hupsistakeikkaa” jälkeen taas osasi ihan älyhienostiSuunniteltiin Iipun kanssa myös kisamatkaa lähimaille, saa nähdä, saadaanko me oikeasti aikaiseksi toteuttaa tätä, mutta olisi ainakin ihan hurja palo päästä kisaamaan! Ei niillä tuloksilla niin väliä, kunhan pidettäisiin hauskaa taas samanmielisessä seurassa.

Oon tässä selaillut aina välillä joitakin keskustelufoorumeita ja eksynyt sieltä nettikauppoihin. Mulla on itänyt melko pitkän aikaa haave omasta back on track – liivistä Soololle. Välillä joutuu odottelemaan autossakin (joskin tosi harvoin) omaa vuoroaan jonkin aikaa ja saattaa tulla vilponen. Toisaalta oon miettinyt, että olisikohan se tuon turkin lisäksi ihan kamalan hyödyllinen? Päätin nyt kuitenkin, että ei siitä ainakaan mitään haittaakaan ole ja taitaa laittaa sellaisen tilaukseen tässä lähiaikoina :–) Esim. Horze.fi:n sivustolta löytyy nykyään jo melko paljon koiratarvikkeetia, samoin tuo takkikin. Saa nähdä, tuleeko tuosta olemaan apua, mutta aika monella koiranomistajalla olen nähnyt tuollaisen käytössä agilityssäkin näin talvikeleillä, tuollaisilla ”turkkiroduillakin”. Ainakin sen sanotaan auttavan lihasjumien ehkäisemisessä aika tehokkaasti.
Kesällä toi verkkoloimi olis kanssa kiva olla, mutta aloitetaan nyt kokeilemalla tuota!


Tää kuva kuvaa niin hyvin Soolon pentuaikaa, matot AINA rullalla ja kaikki ylitsevuotava energia on pakko riekkua pois!
Samaan aikaan mietin, et onko tää elämä vähän materialismia. Tulee hirmuisen onnelliseksi aina, kun saa jotain uutta, vaikka se olisikin joku ihan pikkujuttu! Omasta mielestäni oon laittanut rahaa palamaan hirmuvähän koirajuttuihin, en ainakaan usein ole satsannu mihinkään ylimääräiseen.. Ei varmaan liene monellekkaan epäselvää, et sitä kuitenkin kuluukin ihan huomaamattaan tosi paljon. En edes haluaisi tehdä tarkkoja laskelmia siitä, paljonko vuoden aikana on kulunut tähän harrastukseen, vaikka onhan se varmaan aika vähän verrattuna esim. hevosteluun. Lähinnä nuo kaikki koulutukset ym. verottaa palkkasummaa urakalla. Vois alkaa hirvittämään, mutta toisaalta, mihin mä ne rahat voisin mieluummin sijoittaa, kuin johonkin rakkaaseen harrastukseen?

Meidän koirille oon ostanut lähinnä yhdet hihnat ja pannat (+ jotkut vanhat pentupannat tai mitä oon saanut lahjoituksina tms), yksi tosivanha heijastinliivi, 8v vanha kevythäkki, muutama hassu lelu (joista ehkä yksi sellainen treenileluksi kelpaava..) ja siihen ne ehkä sitten taitaa aikalailla jäädäkin.
Hirmuisesti on jäänyt yli kaikkia kisoista voittamia juttuja, sellaisia tikkunekkuja sun muita. Ei johdu siitä, etteikö meidän koirat söisi niitä, vaan siitä, että allekirjoittanut unohtaa ne aina johonkin koiratavaralaatikon pohjalle.. :–)
Välillä oon myös miettinyt, että koirille olisi kiva hommata jonkinlaiset koiranpedit. Meillä koirat on nukkuneet melkein aina vaan lattialla, tai matonpäällä. Ehkä tuon aika tulee sitten, kun toivottavasti muutan tässä joskus vuoden sisään omaan kämppään jonnekin päin maailmaa.
Kingillä oli kylläkin ihan pikkupentuna sellainen söpö tassupeti, jonka päällä se kyllä tykkäs aina nukkua itsekseen ollessaan. Voi, olisipa jotain söpöjä kuvia siltä ajalta vielä tallessa!

Taisin sittenkin ehkä vähän valehdella, sijoitinhan mä tässä joku vuosi takaperin sitten noihin Inoveihinkin. Ne on kyllä olleet ihan loisto-ostos, en oo katunut vielä hetkeäkään! Totuus on se, että mä en ainakaan vielä tiedä paremmista tossuista, mutta eihän mulla toisaalta ole mitään, mihin voisin vertaillakaan. Paitsi ne iänikuiset tavalliset lenkkitossut, mitkä noi kyllä voittaa ihan sata – nolla. Onneksi noi vielä pelittää pitkään, eikä tarvitse suunnitella, sijoitanko seuraavaksi samoihin tossuihin, vai joihinkin muihin kenkiin.

Moni varmaan odottaa innolla jo joululomaa, enää hassu päivä mullakin jäljellä! Saa ”hengäistä” hetken rauhassa, vaikka eihän siitä taida tulla mitään – työt kaupassa ja lomalla pitäisi myös aloittaa lukea ahkerasti kevään ylioppilaskirjoituksiin!
Lukemista riittää viiden aineen kanssa ihan tarpeeksi tällä hetkellä, onneksi niitä kunnon motivaatiopiikkejäkin tulee aina välillä!
Tulispa pian taas kesä, niin kaikki stressi olis varmaan taas hetken haudattuna! Aika tosin tuntuu menevän kokoajan lujempaa, joten vähän pelottaa sekin ajatus, että kohta tässä pitää oikeasti alkaa aikuistumaan ja huolehtimaan entistä enemmän kaikista asioista. Maailma varmaan avartuu aikalailla, kun pääsee lähtemään täältä lapsuuden kodista ja kokeilla omien siipien kestävyyttä. Jos nyt jonnekkin pääsee:D