Jos vielä se ryppyilee, mä syljen sen hamppariin



Käytiin tässä joku aika sitten kentällä kuvailemassa Viivin kanssa. Oon enemmän, kuin tyytyväinen näihin otoksiin! Kiitokset siis superkuvaajalle!






Arki pentujen kanssa on myös mukavaa. On kivaa, kun pennulla on vähän tylsää ja se kaataaa pussillisen koiranruokaa lattialle. Oon tottunut, että Soolis on niin kiltti, ettei noita ole tarvinnut erityisemmin piilotella..
Työpäivän jälkeen on mukava tulla kotiin ja tajuta, että kissa on käynyt tiputtamassa kukan ruukkuineen lattialle, josta koiranpentu on saanut idean leikkiä multasormea! Mullat ympäri olohuonetta, mikä loistava leikki!



Yhden päivän ennätys on tällä hetkellä kaksi sirpaleista ruukkua :–D Luulin, että nää olis kilttejä! Mikä meitä odottaakaan, kun hampaat alkaa tuolta termiitiltä vaihtua? Olkaa onnellisia, ettei mulla ole kuvia noista tapahtumista juurikaan – saattaisivat pian karkoittaa sellaiset söpöt mielikuvat pentujen ihanuudesta!


Eikö ole aika komistus? Minun rakkauspakkaus <3



Seuraavaksi luvassa mätsäri- ja eläinlääkärikäyntikuulumiset, sekä jotain pientä pennun sosaalistamisesta! Blogin ulkoasu myös muuttui hieman, joskin saa nähdä onko tää vähän liian tumma kuitenkin omaan makuun 😀 Päivittelin tekstejä ja lisäilin muutamia kuvia myös Soolon omalle sivulle.

valopäiden joukkoon tähtäsin

Pikkupoika kasvaa, reipastuu ja riiviöityy. Oppii oman nimensä.

Pennun kouluttaminen on IHANAA. Mä ajattelin luoda tuolle otukselle tosi pitkään pelkkää virettä kentällä – menen siis vain leikkimään ja pitämään hauskaa kentälle. Toki se saa nyt ihan pienenä käydä siellä vain haistelemassa tunnelmaa, olla vaan, mut ne leikkihetket on lyhyitä.

Haluan, että se oppii, että se on aina maailmanmestari ollessaan kentällä. Haluan, että se tekee kaiken täysillä. Treenaan samaan aikaan kotona ruoka-aikoina tekniikkaa, eli perusasentoa ja jotain hauskoja temppuja.
Mä en halua vaatia tuolta pieneltä mitään teknisesti hyvää suoritusta kentällä pitkään aikaan – haluan vain, että sillä on kivaa mun kanssa. Meillä on ihan parasta.

Pentu osaa kuitenkin jo pyörähtää edestä sivulle (pitää opettaa vielä käsky) ja pyöriä takatassuilla vadin ympäri, sekä laittaa kaikki neljä tassua siihen. Pikkuisen aloiteltu myös tutustumaan agilityn laatikkotreeniin. Pikkuhiljaa aloitetaan imuttamalla seuraamista, kunhan nuo sivulletulot alkavat sujua erisuunnista. Nää saadaan siis tässä vaiheessa jo lihasmuistiin pikkuiselle.
Se tajuaa hurjan nopeasti asioita ja tuntuu jo nyt, että tulen sen kanssa etenemään paljon nopeammin, kuin Soolon kanssa. Isoin merkitys varmaan on kuitenkin sillä, että tiedän paremmin, mitä tehdä.

Taitava penska!




Muutkin mokaa

Typeryyttään on vaan vaikee myöntää, myönnän sen. Tää ei oo ihan haudanvakavaa, muutkin mokaa. Mua saa, mua täytyy valistaa: muutkin mokaa.

Postilaatikosta tuli ohut kirje. Pari päivää meni aika sumussa. Tein vuoden töitä ihan täysillä, parhaimmillaan tehtiin tyttöjen kanssa duunia yli 10h päivässä opiskellen fykebi. Miksei mikään riitä? Ei se kauaksi jäänyt, kuvittelin pääseväni sisään. Simuloidut pääsykokeet meni niin hyvin, pääsykoe tuntui menneen ihan jees.

Ei auta. Itkettää. Suututtaa. Ei unelmien koulupaikkaa vieläkään, ammattikorkeaan mulla olisi jälleen paikka, mutta mitä jos se ei oikeasti kiinnosta? Mitä, jos mä en koskaan tuu pääsemään sinne unelmakouluun, mitä jos tää kaikki yrittäminen on turhaa? Kannattaako yrittää vielä?
Mä oon nuori, tiedän, ehdin hakea vielä montakin kertaa. Onko tää kaikki stressaaminen sen arvosta? Mä uskon niin.
Mietin tekeväni töitä tammikuuhun asti, aloitella samalla lukemaan uudestaan pikkuhiljaa (kunhan toivun pettymyksestä ja latailen vähän akkuja) ja tammikuusta sitten opistolle takaisin. Ensi vuonna sitten olen oikeasti kirkkaasti sisällä.



Tykkään elämästä tälläsenäänkin, viime vuosi antoi todella paljon ja oli ihan huippu kivaa, mutta jotenkin toinen ”välivuosi” ajatuksena turhauttaa. Heitänkö vaan hukkaan vuosia elämästä, kun samalla olisin voinut vaikka valmistua kohta jo johonkin toiseen ammattiin? Onneksi on kohtalotovereitakin.

Olen lohdutellut itseäni treeneillä, työnteolla, kavereilla, ostin myös salille 10 kerran kortin ja ajattelin ottaa taas tavaksi käydä vähintään kerran viikossa josskain ohjatuissa jumpissa – tähän asti on ainakin onnistunut, mutta kaverin kanssa onkin paljon helpompi lähteä, kun ei ole varaa lusmuilla! 😀 Bodycombatin jälkeinen fiilis on ihan huikee!
Tavoitteena jaksaa pian juosta se kolmaskin agirata ilman, että jalat tekee yhtään kuolemaa!


Meiän söpöläiset leikkivät tähän malliin joka ikinen päivä – hassua kyllä, niillä menee aika hyvin yhteen!

Makkararuuduista jälkikoiraksi

Olen tehnyt pennulle tähän mennessä neljä makkararuutua. Makkararuutu tarkoittaa siis sitä, että tallon noin 1m x 1m alueen, johon laitan ruokaa askelien päälle – etenkin reunoille ja kulmiin, mutta myös keskelle.
Ensimmäisellä ja tokalla kerralla se oli vähän hukassa, mitä oli tekemässä. Otti namin silloin, tällöin. Meni reunojen ylitse ja korjaili. Toisen ja kolmannen kerran välissä pennulla oli kuitenkin naksahtanut aivoissa ja se oli ihan huippu! Nenä vaan maassa ja etsi kokoajan lisää nameja ja meni harvemmin reunojen ylitse.
Vielä tehdään näitä muutamia, ennenkuin aletaan kaventaa ruutua ja muuttaa ”oikeaksi” jäljeksi.

Hakutreenit sujuvat taas!

Soolo oli tällä viikolla ihan super hakukoira <3 Se oli viime treeneissäkin, joten nyt halusin vaan vahvistella tuota sen intoa lähteä täysillä maalimiehelle. Soolo oli ihan intopinkeenä, kun hain sitä jo häkistä metsään ja lähtikin tosi hienosti! Seuraavalla kerralla täytyy taas hieman vaikeuttaa ja ottaa jonkin verran vaikeampia piiloja. Pentukin pääsi ensimmäistä kertaa etsiskelemään maalimiehiä. Pentu tuli hihnassa mun kanssa ja kun bongasi maalimiehen hajulla, niin sai mennä sen luokse syömään herkkuruokaa. Lopuksi tehtiin vielä vähän herkkurinkiä pikkuiselle.


Penska on ollut jo aika monissa treeneissä mukana – samanikäinen leikkikaverikin löytyi. Rankat huvit vaatii rankan levon!

Meillä oli tällainen Aino-koira muutaman päivän hoidossa – vähän oli kissoilla sopeutumista, penskan kanssa kaikki meni hyvin. Oli kyllä niiiiin paljon erilainen koiruus, kuin nää mun solliet 😀


Käytiin myös tässä joku aika takaperin Viivin kanssa kuvailemassa, joten pian on luvassa supersiistejä kuvia koiruleista! 🙂 Blogi myös tulee uudistumaan hieman ulkoasultaan, kunhan saan muut projektit alta pois ja ehdin käydä tämän kimppuun.

KEIJO KOJOOTTI keekki keke keketsu


Onni on oma pikkuinen pentu!

Nimeämisongelma ratkeaa!

Täytynyt tätä nimeä haudutella mielessään viikko. Siitä tulee nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta, Keijo Kojootti. Se on vaan niin Keijo-Keketsu. Se on hassu, vähän hupsu ja hölmö. Se on sähäkkä lelun perään, se tykkää vetää. Ei oteta kaikkee niin vakavasti. Keijo-Kollie. Sitä voi myös kutsua KEEKKIKSI, eli niinku cheekiks. Siitä tulee suomenmestari, ainakin sen omassa maailmassaan. Se saa luulla olevansa paras, mestari.

Särmä, sen pitäis olla nätti ja siisti. Sitä en voi tietää, mut ei se oo niin charmikas, että se osais kantaa tollasta nimeä. Se on rallittelija hupsu.
Luksi. Kiva nimi, ois siisti ja erilainen, mutta jokin uuppuu nyt tälle koiralle. Se ois valonnopea, suunnittelin. Ehkä vielä joskus joku muu koirani!

Ensikosketus agilityyn

Oltiin agilitytreeneissä torstaina. Keijo oli ihan kivasti siellä – kovasti olisi kuulemma halunnut mun luokseni, kun olin itse kouluttamassa ja pentu oli viihdyttämässä niitä, jotka eivät treenanneet. Kokeiltiin Keijon kanssa putkea ja hienostihan pieni pentu sinne upposi ja tuli reippaasti lelu suussa ulos sieltä!
Vähän leikittiin vielä ja sitten tulikin jo ihan superväsy!
Jatkoryhmän kanssa treenattiin tällaista rataa. Soololle vaikein oli keppikulma (sisäkautta helppo, mutta kun yritin ”ulkokautta”, niin ei onnistukaan helposti). Toinen vaikea kohta oli seiskahyppy, jonne olisi pitänyt irrota. Tästä palkkailtiin apparin kanssa.

Käytiin myös konffassa kaverini Hennan kanssa, jolla oli Emmi -koira mukana. Keijo sai Emmi-koiruudelta hienon prinsessapannan lainaan pentuajaksi! <3 Emmillä on kuulemma 15 erilaista pantaa, joten ei tarvitse tuota. Mä en tajua, miten ihmiset ostaa niitä noin paljon!? Ihan fiksutkin vielä.. Mulla on koirille vaan yhdet pannat, yhdet valjaat, ehkä kaks hihnaa.. Pentu sai osakseen ihan hurjasti ihailuja ja mun onnekseni se siellä pääasiassa olikin ihan reippaasti ihmisjoukossa! Kaikki on kivaa edelleenkin.

Pentutreffit

Sunnuntaina päästiin moikkaamaan pennun Nessa -siskoa, mukaan penturiehuntoihin tuli myös Ilona Halti -pennun kanssa, joka on pariviikkoa näitä pentuja vanhempi. Se olikin hurjan iso, verrattuna noihin meidän pienokaisiin! Ei kai ne kasva noin nopeasti, eihän?




Oli ihan superkivaa. Pennut jaksoivat ihmeen pitkään riekkua, mutta pikkuinen kyllä simahti samantien autoon päästyään ja kotonakin nukkui reporankana muutaman tunnin putkeen! Reppana ei meinannut jaksaa edes kotiin kävellä, vaan olis tyytynyt nukkumaan ulkonakin 🙂 Empä ole pikkuista noin väsyneenä meillä ollessaan nähnyt!

pupsiviikonloppu & pennun ensimmäiset päivät

Pentu pitää kiireisenä töiden lisäksi. On ihanaa vain tuijottaa sen touhuja, millä innolla se suhtautuu maailmaan ja kaikkeen uuteen. Kaikki on ihanaa, kaikki on kivaa, sä oot ihana! Yritän saada itselleni tuosta asenteesta edes kourallisen.

Sain mahdollisuuden päästä hoitamaan pentuja agilityn SM-kisojen ajaksi. Perjantaina kasvattajan luokse tullessa ajattelin – ihan helppo hommahan tää, nää on kilttejä ja söpöjä!



No, viisi pentua riehuu illalla täysiii ja herättää mut aamuyöllä neljän aikaan siihen, että ne on tulleet portin läpi ja meillä kaikilla oli niiin hirrRRRween mukavaa. Ne tais olla vaan väsyneitä, silloin kun tulin.. Päivällä saa leikkiä vaikka kuinka paljon, käydään ulkona vähän väliä, siivotaan pissoja ja ruokaakin neljästi päivässä!
Kuviakin pennuista tuli otettua aika tavalla, tuossa osa.
Soolo oli aluksi hirmuisen innoissaan pennuista, mutta kun viisi pentua oli jonkun aikaa juossut sen perässä intopiukeena, into hieman laski:D Soolo ei kuitenkaan juurikaan komentanut niitä, vaan mieluummin hyppäsi sänkyyn/sohvalle turvaan. Myöhemminkään pentu ei oo kamalasti sitä vielä kiinnostanut, mutta eiköhän niistä tuu hyvät kaverit, kunhan tuo ipana vähän kasvaa!


Kaksi pennuista makaa tietokonelaukun päällä, jolloin kolmas pentu ottaa sen hihnasta kiinni ja alkaa vetää kahta muuta pentua liikkeelle.
Aina, kun liikut johonkin, niin vähintään kaksi pentua puree sua nilkkaan <3. Winx -äippä antaa pentujen käydä vielä tissilläkin, vaikka pennut ovat jo 7viikkoisia! Super-Äippä 🙂 Siitä huolimatta, että mulla oli huisin kivaa olla hoitamassa näitä pentuja, tutustua niihin ja olla niiden kanssa, olen sitä mieltä, että tää oli oikeesti yllättävän rankkaa! Silti, vaikka sain toisena päivänä vielä seuraakin sinne. Pienenä tyttönä aina haaveilin siitä, että musta tulisi isona koirankasvattaja, se oli mun yksi unelmista, mutta mitä enemmän tiedän koirista, sitä vähemmän haluan kasvattaa niitä. Niin paljon tietoa, niin paljon valintoja.. Niin paljon työtä! Pakko myöntää, että arvostan tämän jälkeen kasvattajien työtä entistä enemmän - vaikka aika pienihän aika tuo lopulta on, kun pennut ovat tuon ikäisiä. En kuitenkaan sano, etteikö koskaan.




Mikä tässä oli parasta, kotiinviemisiksi tuli tuo yksi söpö nassikka. Saa nähdä, tuleeko siitäkin kamala kusipää (siis soolohan tottelee aina kuin unelma, heheh), vai kiva koira. Vitsit, miten voi olla näin innoissaan pikkuisesta!
Saappaat pikkuisella on ainakin täytettävänä, vaikkei kovin suuret, pentu vaikuttaa kyllä tosi kivalta näin muutaman päivän jälkeen!


Kotimatkalla hieman aluksi itkeskeli, mutta pian alkoi väsyttämään ja loppumatka sujui hyvin! Naskalit tekee muuten kipeetä, vaikka ei luulis! En taas muistanut tätä!



Äiskä ja poika yhdessä lenkillä <3

Pentu on kulkenut ensimmäiset päivät lähinnä häntä pystyssä joka paikkaan – kaikki on kivaa ja kiinnostavaa! Aluksi söi hieman huonosti, mutta johtui varmaan vaan siitä, että oli uusia nappuloita ja en sekoittanut siihen mitään hirmukivaa, nyt hyvin jo!
Ja pakko hehkuttaa hieman, olen ihan älyttömän ylpeä pennun sisäsiisteydestä! Se on tehnyt kolmen päivän aikana vain yhdet pissat sisälle (mulla oli 8h työpäivä, eikä kukaan ehtinyt päivän aikana tulla käyttämään sitä – ei ihme siis!). Yöt se on siististi ja kaikkea – mä olin taas varautunut kamalaan pissarumbaan, mutta ihanan helppoa tämä yhden pennun kanssa!
Isä ja veli valittavat, kun pentu roikkuu kokoajan jaloissa, puree, eikä jätä rauhaan millään! IHANAA ! <3

Hakutreeneissä kävimme eilen. Soololle tehtiin kolme ukkoa, käytössä oli hyvät tuuliavut ja saatiinkin pitkästä aikaa ihan superonnistuneet treenit Soololle! Olin niin ylpeä pojasta <3 Soolo alkaa taas hoksaamaan, että tää on kivaa ja täällä etitään ukkoja jne. Se tarvitsi siis vain tuollaiset motivaatiotreenit ja muistuttelut, että alkoi taas toimia! Ei käytetty juurikaan muita apuja (tuulen lisäksi) nyt, kun lähti niin hyvin ukoille!


Pentukin pääsi ensimmäistä kertaa hakumetsään, tehtiin sille ”makkararinkiä” ja ihmiset vähän leikittivät sitä. Pennusta oli hirmukivaa pussailla kaikkia ja repiä vähän partaa, pinkki lelukin oli kiva! Metsäkin oli kiva, kaikkea uutta syötävää!! Nam, miltäs tää maistuu.
Reipas pentu, ainut, mikä vähän hurjistutti oli kun isot koirat haukkuivat autoistaan, kun piku juoksenteli. Automatkakin sujui, vaikka vähän itkeskelikin – tyhmä äiti pisti pienen ensin kissanhäkkiin, kun ei iso koira sellasessa pikkuisessa tykkää olla!

Yhdessä kuvassa vilahti kissanpentukin. Tämä oli haavelistallamme jo paljon ennen koiranpentua, mutta sopivaa vaan ei ole ollut löytynyt. No, isi sai joku aika sitten soiton, että ”Mulla on täällä kaks kissakakaraa, luulin aluksi, että ne menis hyvin, kun olis kaks, mutta ei näitä kukaan kestä, haluutko tulla hakemaan tän toisen pois?” Ei liene vaikea arvata, että isi haki. Kissa oli aluksi hyvin peloissaan kaikesta, mutta ei ole mennyt kuin kaksi päivää, kun kissan- ja koiranpentu nuolevat toisiaan, painivat ym. <3 Mielettömän ihanaa seurata, miten nuo kaksi löytävät pala palalta yhteisen sävelen elämään! Aluksi oli niin vaikeaa ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Mietin ensin, että onkohan nyt kovin viisasta ottaa kahta pentua, mutta.. 🙂 Enkä ihmettele yhtään, miksi halusivat eroon tuosta. Se kiipeilee verhoja pitkin kattoon, seinävaatteita ja tekopuuta pitkin, juoksee tuhatta ja sataa, herättää öisin ainakin kymmenen kertaa, ei siedä yksinoloa ym. ihanaa.. mutta ei tuota kauaa kestä:)


Elämä itsellä on hirmuisen jännittävää, enkä kiellä sitä, etteikö se olisi pelkästään näiden pentujenkin takia! Yhtään en tiedä, mitä teen syksyllä.
Saanko toteutettua yhden suurimmista unelmistani, vai jäänkö taas paikoilleni ensi vuodeksi? Pari viikkoa vielä, sitten tietää tulokset. Tietää, mitä tapahtuu. Toisaalta en edes halua tietää.

Ainiin, nimi on vieläkin epäselvä. Ehkä se on nimetön. Huomenna tutustutaan agilityyn.

kisoja, huolesta soikeana ja pennuntuoksua!

Meidän viime viikko oli hyvin aktiivinen, käytiin siis kaiken kaikkiaan kolmissa kisoissa viikon sisällä, lisäksi olin yhtenä iltana kouluttamassa agilityä.
Näissä treeneissä Soolo ei kovin paljoa tehnyt – alkeisryhmässä vaan lähinnä toimi mallikoirana, miten pyöritään etutassut laatikon päällä ympyrää (eli koira oppii takatassujen olemassaoloa), sekä MY -leirillä opittuja agilityharjoituksia, joita tehdään nuorienkin koirien kanssa ilman esteitä, mm. irtoamista/eteenmenoa.

Nyt meillä on ainakin yli kuukauden tauko kisoista.

Kisaaminen alkaa sujua!



Nokian kisojen jälkeen meille ei ihmeellistä menestystä tullut. Pääasia mulle onkin nykyään, että me aletaan oppia, miten siellä radalla mennään yhdessä – nollatkin on lopulta pienestä kiinni! Meillä oli Soolon kanssa ihan huippu hauskaa ja musta tuntui lähes jokaisen radan jälkeen voittajalta.

Kepeillä ei enää juurikaan tule virheitä, ylösmenokontakteille kokeilin Tampereella hidastaa selkeästi ennen kontaktia ja tää toimi! Alan tekemään näin jatkossakin, aion myös treeneissä jatkossa käyttää jotakin palikkkaa rytmittämään koiran laukkaa.

Videoita kisoista:
Jyväskylän iltakisat 04.06.



Tampereella 08.06.


Ukkojen etsintä vähän hukassa

Kävimme tällä viikolla hakutreeneissä. Soololle ensimmäinen ukko tehtiin siten, että kun ukko oli mennyt piiloon, käytiin Soolon kanssa yhdessä hakemassa haju siitä ja palattiin keskilinjalle, kun koira oli selvästi saanut siitä hajun.
Toinen oli ”haamu”, joka siirtyi n. 20m näköpaikalta eteenpäin, jotta koira joutuisi tekemään hieman etsintääkin.
Kolmannelle lähetettiin jo ihan suoraan.

Soolo tarvitsee nyt paljon treeniä, jossa se joutuu irtoamaan musta, tekemään omia päätöksiä ja lähtemään musta pois. Soolosta olisi ihan hirmuisen kivaa tehdä mun kanssa vaan. Mun pitää olla passiivinen sen avunpyyntöihin nähden.
Hassua, kun aluksi Soolo eteni niin hirmuisella vauhdilla tässä lajissa ja nyt on tullut takapakkia – ei auta, kuin treenata!!

Koirapoika kipeänä

Kisojen jälkeen muutama päivä Soolo alkoi olla omituinen. Se ei tullut iloisesti vastaan, kun tulin töistä – vasta, kun kutsuin sitä. Se oli omissa oloissaan vaan, eikä tykännyt olla meidän seurassa, niin kuin yleensä aina on. Koiran ilmeestä myös näki, että nyt ei ole hyvä olla.

Aloin olla jo todella huolissani, mikä mun pienelle pojalle on tullut? Oli selvää, että koira on jotenkin kipeä – mutta onko se esim. satuttanut kisoissa itsensä (en löytänyt mitään kipupisteitä, kun kävin koiraa lävitse), vai onko tää ihan jotain muuta?

Pari päivää meni, kunnes koira oli taas ihan oma itsensä. Lääkäriin en lähtenyt heti, koska koiralla ei ollut kuumetta, se söi ja teki asiansa ihan normaalisti. Myöhemmin se paskoi hieman vihertävää kakkaa, joka kertoo jotakin bakteeriongelmasta koiran suolistossa. Ilmeisesti Soolo oli siis vain niin maha kipeänä, että ei huvittanut oikein mikään.
Soolo sai ruuan seassa tosi runsaasti nestettä (piimä+vesi), sekä lihaa.

Myöhemmin älysin näiden oireiden tulleen siitä, kun Soolo pääsi vahingossa juomaan vettä, jossa on joko pesuainetta, jolla pestään traktoreita/autoja ym. Tai vettä, jolla laimennetaan isäni maanviljelyssä käytetyt rikkaruohojen myrkyt – tähän on siis saattanut joutua mukaan itse ainettakin jossain määrin, jos sitä on valunut yli.. (tämä kumminkin epätodennäköisempää, koska selvisi ns. noin vähällä)

Olipa onni, että se ei sitä enempää juonut! Muistutuksena muille: älkää antako koirienne juoda nyt ojien pohjilta (peltojen läheisyydessä), koska sinnekkin on saattanut valua noita aineita, kun peltojen myrkytykset on nyt käynnissä!
Kuulin myöhemmin, että FB:ssä kiertää juttu, jossa koira oli joutunut tiputukseen asti eläinlääkärille juotuaan jotain tollaista.

Toinen vaihtoehto, mitä mietin, olisi ollut J&V -nappulat, jota Soolo on syönyt hetken aikaa löytyi aikamoisia kertomuksia netistä, että alkoi ihan huippaamaan. Onneksi kohta saadaan taas tuttua HappyDogia, joka on ihan huippuruokaa! J&V ei Soololle oikein muutenkaan ole koskaan sopinut – koira haisee. Kingille se sensijaan sopi tosi hyvin!

Onnesta soikeana, pullapate saapuu pian kotiin <3

Tässä vielä pienokainen salaisuus teille: meille saapuu tälläinen viikonloppuna!



Menen viikonlopuksi kasvattajan luokse tutustumaan näihin ihanuuksiin (kuulemma ihan sekopäitä monstereita) ja hoitamaan niitä agin SM -kisojen vuoksi. Kasvattajalta olen kuullut sellaisia tarinoita näistä riiviöistä, että oon alkanut miettimään mihinköhän oon mennytkään taas lupautumaan?

Kyseessä siis Maple Yard Liam. Nimivaihtoehtoina Särmä, Keijo ja Lx (sanotaan Luksi). Tää on aina niin hemmetin hankalaa! Mikähän olisi paras?

Aion jatkossa kertoa hieman enemmän taustoja, miksi juuri tämä otus tulee meille ja miten tähän päädyttiin. Vielä ei oo kuitenkaan sen aika.

// lisäsin myös vihdoin MY-leiri postaukseen videon leirikisoista, jotta näitä agilityvideoita ei olisi suinkaan liikaa!

asia, jonka lähes kaikki unohtavat palkatessa

JSPKH ry järjesti perjantai-iltana jäsenilleen Johanna Nivalan viettikoulutuksen. Olin ajatellut etukäteen, että tästä ei olisi niin paljoa hyötyä, kun olin jo aiemmin joulukuussa Juha Korrin viettiseminaarissa, jossa samalla järjestettiin ”Olisiko koirastani suojeluun” -testi.
Mun ajatukseni olivat taas kerran vääriä, en oo pitkään aikaan saanut näin isoja täröinoitä ja innostuksen kipinöitä koiraharrastuksesta!

Ymmärsin yhden illan aikana mielettömän paljon koiran (erit. Soolon) ajatusmaailmasta, että en voinut olla miettimättä aihetta koko loppuiltaa! Koulutus alkoi kuudelta, pääsin lähtemään puoli kymmenen maissa kentältä – tosin mun ensimmäinen keissini ei kovin pitkälle kestänyt, tajutessani, että se koira tais tosiaan jäädä sinne kentän laidalle häkkiin..

Aluksi mietittiin, mitä ylipäänsä tarkoittaa vietti? Mulle se on sellainen koiran sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei voi saada lisää, saatika poistaa koirasta. Kasvatuksella voidaan kyllä vahvistaa ja luoda positiivista mielikuvaa eri asioista, mutta viettiä ei saada lisää.

Mitä vieteillä voi tehdä? Minkälaisia erilaisia viettejä on? Saalis-, taistelu-, lauma-, puolustus-, sekä sukupuolivietti. Käsiteltiin taas erityisesti tuota laumaviettiä, koska se on yksi tärkeimmistä.
En osaa vieläkään päättää omassa ajatusmaailmassani sitä, toimiiko ns. laumanjohtajateoria. Toisaalta koira aina käyttäytyy siten, miten sille on edullisinta ja mistä se saa eniten palkkaa, mutta esim. Johanna perusteli tätä sillä, että koirilla on aina tietyssä porukassa jokin selvä järjestys, miten ne toimivat.
Toisaalta ajattelen, että se on ihmisen määrittelemä teoria, joka luo helpon ymmärryspohjan sille käyttäytymismallille, jota koiraeläimet useinmiten harjoittavat.

Pitkän luentopohjan jälkeen aloitettiin myös tekemään koirien kanssa. Tämä oli myös hyödyllinen osuus koulutuksesta: näki useita erilaisia koiria ja kaikille löytyi jotakin asiaa, mitä lähteä vahvistamaan koulutuksessaan.
Soolon kanssa leikkiessäni ensimmäinen kommentti oli ”Toihan oli kuin suoraan oppikirjasta!” – joo, olin vaan kuunnellut, mitä kouluttaja juuri sanoi ja toteuttanut sitä parhaalla osaamallani tavalla.
Minä, uskoakseni myös monet muut koiraharrastajat palkkaavat koiriaan taisteluleikein. Olen pitänyt pennusta asti tärkeänä asiana sitä, että koira osaa irroittaa otteen sitten, kun tahdon. Toisin sanoen koiralle opetetaan käsky ”irti”. Toimiihan se, yleensä.
Soolo jää tästä kuitenkin aina ”kierroksille” ja haluaisi vain kokoajan lisää! Sen halu taistella jää päälle, kun lelu meneekin yhtäkkiä taskuun.

Rauha.

Tuttu sana, olen varmaan kuullut jossain ennenkin? En ole vaan ymmärtänyt oikeasti, mitä se tarkoittaa. Johanna osasi selittää tämän minunkin putkiaivoille niin, että ymmärsin. Ainakin tahdon uskoa niin!
Taisteluleikin pitää siis päättyä siihen, että koira saa vain pitää lelua suussaan, halutessaan ravistella sitä ja lopulta pudottaa.
Tämä tilanne on se ”kaatopaikka” tai ”roskaläjä”, johon koira saa purkaa kaiken sen kakan, mitä se kerää saalistaessaan ja taistellessaan saaliista. Koiralla on siis oltava jokin tyhjennysalue, jossa saa purkaa itseään ihan vapaasti.

”Rauhassa” voi vaikka ottaa koiraa pannan lähettyviltä kiinni, silitellä ihan rauhassa ja kehua koiraa, että olitpa hieeeeeno, toooosi taitava koira…
Mikäli koira päästää otteensa irti lelusta, se viedään siltä pois, eikä sitä saa enää uudelleen (paitsi uuden saalistuksen & taistelun jälkeen). Lelu EI mene suoraan taskuun piiloon irti käskyn jälkeen (ellei koira oo vahingossa unohtanut lelun olemassaolon välillä).

Muista jatkossa palkatessa koiraa taistellen kolme seuraavaa pykälää:

  • saalistus: lelu lähtee mutkitellen karkuun, EI TÖRKÄTÄ KOIRAN SUUHUN (mieti ”itsemurhajänis”), ohjaajan merkitys tärkeä
  • taistelu: yleensä paras on, kun koira ei pidä hirveää mölinää ja örinää repiessään, koska silloin sillä ei ole niin paljoa painetta ohjaajan puolelta, nyt saa repiä ja kunnolla!
  • rauha (!!!!!) : lelun saa myös tappaa! Tämän mä unohdan aivan liian usein! Huomasin eron Soolon käytöksessä välittömästi tämän jälkeen.

  • Mulla on järjetön ikävä tämän parivaljakon kommelluksia <3

    Johanna myös puhui, että monet hieman piippaavat tai vuotavat koirat on saatu paljon hiljaisemmiksi pelkästään sen myötä, että niille on opetettu tuo rauha. Mä uskon, että tästä on meillekkin paljon hyötyä – Soolo tietää, että on jotain tavoiteltavaa. Ainakin seuraavan koiran kanssa osaan myös kiinnittää tähän huomiota.

    Kysyin myös neuvoa meidän komentamisongelmaan. Olen avautunut tästä ehkä apauttiarallaa joka postauksessa, joten useimmat lukijoista varmasti muistavat tämän! Johanna selkeytti mulle paljon mun omaa käyttäytymistäni näissä tilanteissa.
    Sooloa pitää päästä kieltämään tästä ihan ronskistikin. Jos ei usko, niin seuraavalla kerralla koira oikeasti luulee, että kuolee jos vielä jatkaa tota pelleilyä. Se on saanut pompottaa mua jo aika pitkän aikaan. ÄLÄ UHKAILE ELEILLÄSI, vaan käy suoraan esim. ottamassa vähän kiinni ja sanomassa, että nyt oikeasti riitti!
    Jos koira meinaa lähtee lällättelemään ja karkuun, niin näitä tilanteita ei saa päästää tulemaan – koira on liinassa siihen asti.
    Muista olla koiralle jatkossa reilu: hiljaa pitää olla ehdottomasti vain silloin, kun ollaan käskyn alla. Kentälle tullessa tms. saakin pitää ääntä, mutta heti kun aletaan hommiin, niin ei yhtään!

    Oli taas kiva vähän yrittää muuttaa ihmisten mielikuvaa collieta kohtaan, kun ”Ompas omituista, ravisteltava collie! Kiva nähdä välillä tollasiakin, joilta löytyy saalis- ja taisteluviettiä, eikä hätkähdä pienestä.”
    Onhan se valitettavan totta, että useimmat ovat sellaisia vähän lössyköitä, mutta onneksi on tälläsiä kultakimpaleitakin <3 Tässä vielä lupaamani spurttikisa -video:


    Käytiin tänään myös agikisoissa, niistä postailen piakkoin, kunhan saan videot käsiini!

    ohi on ! ja pentunäyttelykuulumisia:)

    Peruskoulu. Sinne meni se 10 vuotta. Oompas mä jo vanha, kohta lukio ! :—o Ennen tätä päivää odotti niin kovin, mutta nyt. Tosiaan, haikeeta.

    Eilen isi heitti sit kumminkin Soolon Jämsään KR näyttelyyn, jossa Viivi otti sen vastaan ja esitteli kehässäkin, sillä välin kun mä porasin kevätjuhlassa. :–D Mä tulin sit myöhemmin hakemaan jätkää kotiin.
    Soolo oli kuulemma käsittelyssä peruutellut ja oli ollut vähän hankalaa, pitää vaan harjoitella! Hyvä että antoi kumminkin tutkia, vaikkei niin kovin tykännytkään. Juostessa kuulemma intoillut ja vetänyt ymsyms. Nooh, ipana mikä ipana. ;D
    Mukana oli Soolon lisäksi kaks muuta pentua, jotka oli Soolon serkkuja, eli Winx -äidin veljen Aapon lapsia Saruskalta. :–)
    Soolo oli ROP-pentu ja sai KP:n! o/ Wuhuu, mamma on ylpeä pikkupojastaan. Kiitos Viivi !!:)

    Tuomarina oli australialainen Wayne Fleming.

    Arvostelu; Lovely head proportions. Very good wedge. Dense coat, good fit. Didn’t move very well because of the behaviour, moved close behind.

    Eli suomennettuna suunnilleen: Miellyttävät pään mittasuhteet. Erittäin hyvä kiila. Tiivis turkki, hyvä kunto. Ei liiku kovin hyvin käytöksen takia, liikkuu ahtaasti takaa.

    ————————————————————————————————————————

    Tänään taas oli Jämsän ryhmänäyttely, jonne päästiin jälleen Elisan kyydillä. Kiitos! Pentuja oli vain yksi, eli me :–)
    Tuli vähän hoppu loppujen lopuks paikalle, mutta ehdittiin kumminkin paikalle ja kehäänkin mainiosti, lyhyt matka nii vähän venyy lähtö..
    Kehä meni aika nopeasti ohi, sinne sujahdettiin ja tuomari tuli pirteästi tutkimaan Solppanaa, joka antoi tosi hyvin katsoa hampaat ja muutenkin tutkia, se ei oo ollut ikinä ennen noin hienosti tutkittavana !! Pikkusen pakitellut tai muuta, nyt tosi hieno :–)
    Juostiin kehässä, mä juoksin vähän liian lujaa ja sit ässäkin rupes laukkailemaan. Mentiin varmaan vallan kolme kertaa ympäri, että tuomari olis nähny vähän paremmin sit liikkeitäkin. Seisomiset sujuu ihan kivasti.
    Soolo oli tosi iloisesti mukana, vähän ympyrän jälkeen maistoi hihnaakin;D
    Tuomari kehui vielä antaessaan ruusukkeita, että tosi reipas ja avoin, ihanaluonteinen pentu:–)
    Jälleen siis PEK1, KP ja ROP-pentu, tuomarina Saija Juutilainen.

    Arvostelu: Kaunislinjainen. Hyvä luustoinen. Hyvä pään pituus ja ilme. Purenta ok. Korvat saavat vielä asettua, samoin etuosa. Tiiviit käpälät. Hyvät takakulmaukset. Lupaava karvapeite. Liikkuu vielä hieman takakorkeasti. Hyvin kannettu häntä. Vielä pennun löysyyttä. Miellyttävä luonne.

    KUVAT VIIVI S.

    TRE PENTUNLY – koopee, roppi-, ryppikakspentu !

    Huhhuh, mikä päivä ! Eilen olin ihan hermoissani, kun en meinannut saada kyytiä mistään ja luulin, etten ehtisi näyttelyyn bussillakaan, vasta aamulla sitten päätin, että pakko lähteä yrittämään sillä bussilla menoa, kun tätä oli odotetttu kauan, ensimmäistä pentunäyttlyä !:)))

    Veli onneks heitti lopulta pysäkille, vaikka herätys olikin aikainen. Bussimatka sujui mukavasti, vähän levoton Soolo oli kun oli niin paljon virtaa aamusta, mutta nukkuikin onneksi sitten osanmatkaa. Edessä istuvan mummon voileipäkin ois maistunu pikkuselle hyvin:):):)

    Bussista ulos klo 9.40, päämäärätön liikkuminen kohti Kaupin vinttikoirarataa.. Luulin osaavani sinne, mutta oli pakko kuitenkin leikkiä turistia ja kysellä joltakin neuvoja että päästään sinne, matkaa oli se joku pari kilsaa siitä. Ja löydettiinkin sitten perille ja vieläpä ihan hyvissäajoin ! Kehä alkoi 10.30, joten ehdittiin vielä puuhailla kaikenlaista siinä ennen mukavasti.

    Kehää odoteltiin, paria tuttua näki siinä ja muuta kivaa. Pehkoja oli ilmoitettuna vaan kolme, yks narttu Kingin kasvikselta Susannalta, mut ei päässyt paikalle :/. Toinen uros oli vain 4 päivää vanhempi Dolmaris The Reaper.
    On aika iloista, kun voi vaan istuskella jossakin nurmikolla ja koira on siinä nätisti ja kattelee vaan muitten touhuja kiinnostuneena, eikä huuda kun hyeena… tai no, kun tulee liian tylsää pitkäks aikaa niin tulee soolon perus, väyväy toimintaa, mutta silleen osaa relata siinä, eikä stressaile sillälailla. Ei toi ennen oo noinkaan nätisti ollu:):)

    Kehä meni varmaan ihan jees, Soolo seiso hienosti ja anto jotenkin tutkiakin, sitä hampaiden kattomista pitää vaan edelleen harjotella, kun vähän pakittaa siinä. Mutta treeniätreeniä vaan! Juoksussa mentiin kahteen kertaan kolmio, et tuomari sai liikkeistä kunnolla selkoa.
    Kun pojat juoksi yhdessä, Soololta pääsi muutama ilohaukku ja hihnasta oli kiva vähän ottaa kiinni, pomppia vähän ja niin tuomari yritti sitten lohduttaa mua, että se on tommonen energinen ja vilkas pentu, että kyllä sä senkin vielä saat hyvin juoksemaan.. No, siitä mäkin elättelen toivoa !! (tosin tätä se ei oo tehnyt nyt parissa mätsärissä ollenkaan, mutta kaipa jätkällä oli vähän tylsää:))
    Soolo oli sit ensimmäinen näistä, sai KP:n ja oli sit automaattisesti ROP-pentu ! Jippii.

    Arvostelu kuuluu näin: ”Sopusuhtainen. Hyväntyyppinen. Hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin. Hiven kinnerahdas seistessä. Rodunomainen urosmainen pää. Hieman laskeva kallo. Hyvä ilme. Hieman leveät korvat. Hyvä kaula. Oikea karvan laatu ja väritys. Luoksepäästävä ja avoin.”
    Ja tuomarina siis Antti Nieminen, rotu ja ryppikehässä.

    Sit sain kuulla, että joudutaan oottaan siellä helteessä vielä kaks tuntia, huh olipa välillä tukalaa, kun aurinko porottaa vaan koko ajan. Just valitin aina talven kylmyydestä ja nyt sitten tästä kun on näin ihanan lämminta. Ehhhee.

    Mua vähän jännitti ennen ryhmäkehää, vaikken mitään sieltä odottanutkaan. Soolo olikin hetken kehässä, että joo mulle riitti ei kiinnosta lähetään meneen, mutta skarpattiin sitten, kun tuomari meitä juoksutti ja jaksoi se vielä sen verran keskittyä onneksi, vaikka kovin väsynyt olikin ! Taas juostiin iloisesti välillä pomppien…. hehhe.
    Mut olin ihan äimänkäkenä, kun kuulutettiin, että ”ja tänään toiseksi ryhmässä tulee Maple Yard End Of Limits ja Evie Rekola….”
    Kaippa se setä sit vaan tykkäs Solppanasta. :–) Hihhihii, saatiin siis kotiin tuomisiksi 2 pokaalia, 3 ruusuketta ja 4kg Royal Caninia (onneks ei yhtään isompaa, ois ollu vieläkin tuskasempaa raahata sitä matkaa bussille jne.)
    Lähdettiin sit aika tenhoilla pois sen jälkeen, että ehdittiin vielä bussiin ! Sen matkan Soolo sit vetikin ihan rennosti sikeitä kun pääsi bussin lattialle, rankkoja nää näyttelyt !

    PS. Näyttelystä otetut kuvat on (c) Oona joku iitaiirissheltti :—)

    Lotan agilitykoulutus + juoksutekniikkaaa.

    Tänään päästiin Lotta Vuorelan (Naurava Koira) pentuagilitykoulutukseen ja oon oikein tyytyväinen päivään.

    Tultiin paikalle joskus kahden jälkeen. Vielä oli möllit siinä ennen meitä treenailemassa niin käytiin lämppäilemässä Hönön kanssa. Arrh, Soolo on niin täydellinen hihnassa kävelijä eikä vedä yhtään eikä ikinä riehu tai mitään. :–))) (not)

    Koulutuksen aluks juteltiin vähän, et mitä ollaan tehty ja semmosia perus.
    Sit kokeiltiin ihan suoraa hyppy putki hyppyä, toiselta puolelta ohjaten meni ihan jees, toiselta jotenkin vaikeempi. Lotta oli lopussa palkkailemassa ja Soolo meinas sinne mennäkkin sitten vaan, kun kiva lelu oli siellä, eikä mulla muutaku nakkia vaan. Mut kyl se siittä !
    Mulla on näköjään tapana venyttää ihan turhan pitkiksi ne alku odottelut ja jään varmistelemaan ihan hirmusesti ja tää on pennusta kyllä aikamoisen tylsää, eli mun pitäis reippasti lähteä liikkeelle, eikä hissutella noin paljoa. Välillä se yrittää varastella lähtöä. Mut ihan kivasti noin muuten.

    Sitten harjoiteltiin takaakiertoa. Tätä ollaan tehty ennenkin ja oon luullu, että osataan ihan jees, mutta nytpäs vasta selviskin, että eipäs niin vaan osatakaan. Namialustalla taas harjoteltiin muutamaa toistoa, pitää muistaa harjotella ohjaten molemmin puolin. Ja tässä pitää saada irtoamaan kauempaakin jo sinne, eikä ohjata ihan esteen vieressä, mihin mä oon jotenkin jumahtanut, kun en oo tajunnu opettaa. Tätä pitää siis treenata jatkossa, että en ohjaa niin tarkasti sinne, vaan etäämpää.

    Seuraavana ohjelmassa pimeä putkikulma. Tätäkin ollaan harjoteltu aika vähän, mutta kyllä se sieltä aika hyvin alko löytymään, kun tehtiin toistoja. Aika hieno jätkä. Tässäkin oli sama juttu ongelmana mulla ollu, että oon niin vaan ohjannu sitä liian selkeesti sinne putken suulle melkein asti, kun pitäis sitä etäisyyttä ottaa enemmänkin. Se meni sinne jopa sillon, kun ohjasin melkein putken toisesta päästä että hakis pimeen putkikulman ! Eli tätäkin vaan lisää reenaillaan sitten jatkossa.

    Takaaleikkaus, ah niin ihanaa kun tätä harjoteltiin! Kun on ollu vähän jotenkin epäselvä mulle. Tästä tuli uusia vinkkejä myös ja Lotta kiinnitti hyvin huomiota siihen, että miten mä ohjaan sen, koska ennen mä en oo osannu sitä niin hyvin ajatella, nyt näytti kädestäpitäen, että näin se tehdään ja taisin oppia sen. Aluks otettiin namialustalla tätäkin silleen hissukseen, mutta kun alko sujumaan jo aikasta hyvin, niin tehtiin ilmankin ja hienosti ja liikkeessä myös, että oli ensin hyppy ja sitten takaaleikkaus hypyllä ja putkeen.

    Sitten tehtiin vielä semmonen, että laitettiin riviin kolme estettä ja siitä sitten ohjailtiin semmoi jännästi, oliko siinä nyt takaaleikkaus vai mikä. Alkuun ne kaks estettä meni mallikkaasti, Soolo oli ihan hieno. Mut sit ku yritettii kolmee estettä, niin mä vähän sekosin, et miten se sama juttu tehäänkään ohjaten toisinpäin toiselta puolelta. :—–D Tää oli jo vähän haastavampi juttu mulle, kivaaaaa !

    Lotta sanoi vielä lopuksi, että tärkeimmät jutut, mitä pennulle kannattaa opettaa hyvin on irtoaminen (esim putkelle), takaakierto, valssaaminen ja takaaleikkaus. Muut jutut, esim sylkkäri yms on sitten semmosta extrakamaa, mitä ei niin kovin paljoa välttämättä tuu tarvitsemaan tulevaisuudessakaan, että noilla pärjää jo aika hyvin. Eli niihin erityistä huomiota.

    Juoksukoulutuksessakin oli ihan kivaa se kaks tuntia pentuaksan jälkeen. Tuli opittuakin uusia juttuja ja intoa alkaa vähän kuntoilemaan enemmän, kun on vähän rapakunnossa tällähetkellä. :—-))) Ehkä tää intoilu kestää sen viikon, tai sit pari päivää : DDD

    päivät vaan menee.

    Voih, kohta peruskoulu ohi, enää joku reilu 25päivää koulua jäljellä… sitten kesäloma. Tuntuu ihanalta, mutta niin kovin haikealta. Ihanaa oikeesti, että on kevät ja kesä ja kaikkea, mut silti jotenkin semmonen pysähdyspaikka taasen. Ja Lukio.

    Keskiviikkona oltiin aksailemassa pikkuporukalla, mukana oli Juulia&Voitto, Iipu&Nita, Viivi&Rommi, Elisa&Manu ja Elisa& Roni-cavalieri :–) Mulla oli molemmat koirulit mukana.

    Soolon kanssa aluks aloteltiin pussilla, jota ei oo ikinä ennen tehty. Eikä siinä kyllä mitään ongelmaa sitten ollutkaan. Viivi oli ihana ja avusti, piti pussin suuta vähän auki ja sitten narunpätkään sidottu lelu tuli sieltä ja silleen. Se suju oikein hyvin, Solppana meni vauhdilla lelun perään ja aika hieno jätkä kaikenkaikkiaan. Tätä toistettiin pari kertaa näin.

    Kingin kanssa tehtiin myös jotain pientä. Mulla oli ensin vaikeuksia sen kanssa siinä, että sain sen ylipäätään kuuntelemaan mua. Hermot : D:D
    Eka oli väyväyväy ääntelyä, tää oli ihan ihme, se ei ollu edes sitä samaa vuotamista, mitä se harrastaa sillon kun se ei pysty olemaan (hermojensa takia?) hiljaa, vaan jotain ihan muuta. Olisko ollu, että se halus vaan niin sinne radalle ja paksutti sitä vai häh. No, vähän nakkiherättelyä, niin alkoi koira kuuntelemaankin jotain.
    Tehtiin jotain ihan lyhyttä ja pientä, pari hyppyä, A-este (SE MENI SEN!!!!!), puomi (SE MENI SENKIN KERRAN!!), putkea ja semmosta. Ei mitään erikoisia kuvoita, vaan ihan kokeilin, miten se ylipäätään pysyy hallinnassa ja kuuntelee. Kävi poika kyllä alkuun aika kierroksilla, kun pääsi halliin niin pitkän tauon jälkeen.
    Tässä onkin toivomisen varaa, sillä jätkä meinaa lähteä tekemään jotain omia pikku kierroksiaan, tulee kumminkin, kun rupeen lerpattelemaan, mutta kun ärhh. Hermosin kyllä taas niin Kingin kanssa, kun tää meni tämmöseks pelleilyks sitten.
    Alkuun ja loppuun tehtiin kyllä tokoseuraamisaktivointeja, ne ihan jees sitten. Seuraamisessa ihan superkivavire, mutta vähän väljä. Toisaalta ihan kivaakin sen kanssa tehdä pitkästä aikaa häiriössä aksailua, mutta toisaalta taas niin vaikeeta ja tulin sit itekkin vähän hermostuneeks siinä, kun ei mennykkään ihan niin helposti kuin ajattelin. Mutta, ehkä se tästä.

    —————————————

    Toissapäivänä oltiin myös meidän oman treeniporukan harjoituksissa, huhuh kun nyt tällä viikolla on paljon aksailua, olis edes jotenki jakautunu nämä toiselle viikolle. Päästiin taas Elisan kyydillä, jee!

    Aloiteltiin pussilla. Elisa oli avustamassa, ensin ihan helposti, että pussin loppupää oli ’auki’ kokonaan ja sieltä näki helposti tulla, nallekalhu narunpätkään hirtettynä. Ja sitten seuraavalla kerralla laskettiin jo pussin suuta alemmas, ja alemmas taas, kunnes se oli jo ilman aukipitoa ja lelu vaan sieltä tuli. Ja jee, se osaa ! Mentiin vielä loppuun kerta, että mä lähetin sen sinne vaan ja meni ihan innoissaan ja palkkasin sen jälkeen lelulla. Jes, vähän ilosta! Tää oli siis suunnilleen kai näin siinä Janita L:n&Suoknuutin pennusta mestariksi dvd:llä.

    Sit tehtiin vaan ihan perus kontaktijuttua, paikallaoloa ja muuta odottelua. Yritin pitää silleen, että tänään ei treenattais juuri mitään, mutta sitten noi saikin mut innostettua lopuks kokeilemaan vähän pidempää radan pätkää, kun Soolo on kuulemma niin taitava jo nyt.
    Vähän epäröin ensin, että viitsiikö, mutta sitten se menikin aika mallikkaasti ! Pätkäsin sen kyllä vähän, mutta silti aika hieno. Oli takaakiertoa pari kertaa, jotka menee ihan kivasti. Ja sit kun oli takaaleikkaus, niin olin ihan äimänkäkenä, että mitä ihmettä, miten tässä pitäis tehä… sit joku seltti, et takaaleikkaushan se on :–D Haloo! Mut samalla sit hoksasin, että eihän me olla sitä ees Soolon kanssa juurikaan treenattu.. Tästä syystä sit tehtiin pari takaaleikkausta niin, että koira sai mennä lelulle ja mä leikkasin takana. Ja sujuhan se tietty niin.

    Kaiken kaikkiaan oon erittäin tyytyväinen tämän päivän treeneihin. Onnistuin olemaan paljon rennompi ja vapautuneempi. Oltiin ihan rauhassa Soolon kanssa, harjoiteltiin paikallaoloa istuen ja maaten. Tässä vähän uskallan pikkuhiljaa pidentää matkaa ja aikaakin sitten lyhyemmällä matkalla. Pyrin siihen, että saisin sen rauhottumaan silloinkin, kun muut on suorittamassa. Tää välillä palkkailu siitä hiljaa olemisesta tuotti tulosta, se oli sitten sen jälkeen ihan rauhassa. Mä kun oon pähkäillyt, että mitä teen sen kanssa, kun se on semmonen väyväyväy. Edelleen on taipumusta siihen tuolla, että jos ei kokoajan tehdä, niin tulee komentamaan, että nyt jotain ohjelmaa ja sassiin ! Yritän nyt opettaa sille, että voidaan ihan rauhassa odotellakkin, eikä kokoajan tarvi tehdä mitään.

    Oon myös alkanut huomaamaan Soolossa jotain nuoren koiran merkkejä, voisiko sanoa murkkua? Ennen se on esim aina tullut iloisesti ulkoa sisälle, kun olen pyytänyt, nyt se jäisi mielellään ulos pidemmäksi aikaa, eikä meinaa kuunnella mun sisälle -käskyä, vaan seisoskelee vaan ja kattelee, että moi oompas täällä ja ei oikein kiinnostais tulla sisälle, jos ei nyt ihan pakko ois, kokeillaas…. :—–)))
    Nyt oon alkanu olemaan huolellisempi myös siinä, että koira ei varasta ulos mennessä lupaa, vaan odottaa, että saa mennä. Ja Kingi saa yleensä ensimmäisenä luvan mennä ovesta ulos.

    —————————————

    Ja jottei liian laiskoja olla, niin eilen käytiin vielä pyörähtämässä Jämsän Mäntykallion koululla mätsärissä, jonka 5luokkalaiset oli järjestäneet. Mukava paikka ja aika. Mut vähän jäi kaivelemaan. Kaikki pennut ensin yhtäaikaa kehään – sitten meinasi eka juoksuttaa meitä kaikkia yhtäaikaa, mutta onneksi sitten jaettiin isoihin ja pieniin. Mut silti, jouduttiin olemaan kehässä ihan semipitkään, kun tuomari kävi kaikki pennut samalla yksitellen läpi, kaikki juoksi kolmion ja edestakaisin. Eikä siis mitään parikilpailua, niinkun yleensä mätsäreissä on. Mut hyvin Solppa kumminkin jaksoi, välillä meinas käydä tylsäks kyllä.
    Mut toisaalta oon kyllä ihan tyytyväinen meidän pyörähdykseen. Hampaiden kattomista pitää edelleen harjoitella – se kyllä antaa katsoa jotenkin, mutta vähän yrittää peruutella pois siitä. Juoksut meni ihan hyvin, kerran tai kaks meinas penska innostua ottaa hihnan suuhunsa :D. Me ei siis saatu taaskaan sen ihmeempää menestystä, mutta hyvää harjoittelua:)

    —————————————
    Loppuun vielä pari kuvaa päivien varrelta ja kasvukuva myös.

    PS. JIPPPIII kaikki hamput on lähteny vihdoin pois! :—)))