Tirpan, Keijon ja Soolon treeniblogi
Ihan tavallinen päivä muiden joukossa, mutta yksi juttu teki siitä erityisen! Soolo ei oo yleensä leikkinyt muiden, kun Kingin kanssa kunnolla.
Tän vuoksi musta oli jotenkin erityisen ihanaa, kun koulukaverin koira Aada ja Soolo innostuivat telmimään meidän tehdessä koulujuttuja!
Tämmöstä meininkiä meidän ilta;
Ajattelin kertoilla vähän meidän kuulumisia, koska elämässä on tapahtunut nyt vähän isompia muutoksia viimeaikoina. Muutettiin Soolon kanssa maanantai-iltana vihdoin pysyvästi Korpilahdelle, tosin vain ensi vuoden ajaksi. Aloitin siis tiistaina opinnot Alkio-opistolla ja katsotaan ensi vuonna, kuinka paljon hyötyä tästä on ollut. Asutaan mukavasti rivitalokaksiossa. Soolo joutui eilen olemaan ensimmäistä kertaa yksin koulupäivän ajan ja naapurilta udellessani kuulin, että pikkupoika oli ulvonut ja itkeskellyt täällä koulupäivän aikana. Onneksi naapuritkin ovat koiraihmisiä, niin eivät ihan herkästi hermostu tuollaisesta, toivottavasti kuitenkin sopeutuu mahd. pian!
Maanantaina päästiin Julia Kärnän agitreeneihin Kana-areenalle ennen Korpilahdelle tuloa. Meillä oli aika mukava, mutta myös haastava rata. Ensimmäiset kolme estettä tuottivat ihan kaikille treenareille ainakin jonkinmoisia ongelmia. Takaakierroissa Soolo ei oikein lue kunnolla mun ohjausta. Julian mukaan mun ohjaus on äärimmäisen selkeää, mutta ilmeisesti sen takia, kun koira on saanut tulla päälle / kiinni mussa / kääntyä mukaan niin pitkään, niin se on oppinut jotenkin siihen toimintamalliin. Rintamasuunnan muutoksella saatiin kuitenkin ihan erilaisia tuloksia radan menoon, vaikkakin ei oo ihan normaalia ohjata esim. takaakierto+valssia tuohon tapaan, mutta toimi meillä hyvin kun vähän käänty eritavalla, eikä vaan törkkässyt sitä sinne. Kepeiltä Soolo tuli taas kerran tokavikavälistä pois, ARGHH, mikähän tuossa on, pitää vaan muistaa varmistella noita! Avokulmaa kepeille pitää myös harjoitella jatkossakin. On niin älyttömän kivaa päästä tuollaisiin treeneihin, mistä saa aina niin hurjasti irti ja uutta treenattavaa!
Korpilahdelle takaisin. Mulla on ollut tosi helppo viikko ainakin tähän mennessä, asiat, joita on käyty tunneilla, on olleet mulle vähän liiankin helppoja. Jatkossa ne varmasti vaikeutuvat jonkin verran ja avoimen yliopiston opinnotkin tuo lisähaastetta elämään, sekä uusi työpaikka lähimarketissa.
Koulusta koiraihmiset jotenkin kummasti löytää aina toisensa. Ollaan käyty nyt muutaman kerran lenkillä ja tänään käytiin treenaamassa ja voi että, oon niin iloinen, että mulla on kerrankin näin lähellä tokotreeniseuraa. Soolon kanssa tehtiin paikkista, seuraamisia ja vähän kaukoja. Soolo äänteli aika hurjasti tällä kertaa paikkiksessa, häiriötä oli ihan hurjasti. Kerran lähti (!!!! MITÄ EI OO TEHNY SATAA VUOTEE) viereisen spk luo haistelemaan, perkeleitten kera takaisin vaan paikalleen. No, kyllä se siellä sit taas pysy, vaikka vieressä luoksetuloja ym.
Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Kiitos Melissa haasteesta!
Haastan samaan juttuun mukaan Jennan, Minnan, Nooran ja Annin ! Niin monella muulla näyttikin jo olevan tää, niin ei kykene saamaan kahdeksaa kasaan 8)
1. Isi tykkää meidän koirista. Isi myös tykkää opettaa eläimiä kokoajan paremmiksi kerjääjiksi. Siitä on hauskaa, kun eläin tulee ruokapöydässä ihan viereen, painaa pään polvelle ja vielä kaiken kukkuraksi tökkii nokallaan käsiä, jotta kerjäys varmasti huomataan.. (Mun syödessä ne tuskin edes vaivautuu tulemaan keittiöön.)
Isi myös tykkää syötellä koirille kokonaisia nakkeja tullessaan töistä.. Hyvä et joku ruokkii meidän nälkäänkuolevia eläimiä.
2. Kärsin kamalasta objektiivikuumeesta. Tiiän aika tarkalleen, millaisen haluaisin. Oon kuitenkin kovin kitsas ja en toisaalta viitsis ostaa sitä, koska en oo tähänkään asti kuvaillut mitenkään hirmuisen aktiivisesti. Ihailen usein toisten upeita kuvia, ja mietin, että voi kunpa mäkin.. Tää on jatkunu jo pitkään!!
3. Soolo on yleensä tosi kuuliainen lenkillä ja muutenkin, mutta aika usein kun mennään naapurin ohi lähimetsään, niin saanpi nähdä kun eläimeltä katoaa korvat juostessaan naapuriin, josta löytyy aivan ihana lapinkoirapoika Aksu. Pojat on ihan bestiksiä, onneks naapuri ei oo ikinä mitenkään vihanen mun karkailevasta otuksesta, päinvastoin. Kyllä se sieltä sitten tulee pian mukaan.
4. Soolo on sairaan iloinen ja energinen kolliepoika, mutta se on myös tosi mamman mussukka, vaikka suurimmaksi osaksi ajastaan näyttääkin suht’ huithapelilta. Se on niin onnellinen päästessään sohvalle mamman viekkuun ja yrittää kovasti pussailla. Kingi nyt on muutenkin semmonen halipoika ja mamman nössykkä.
5. Kingillä ja Soololla on omat rutiinsa iltaisin. Ensin ne painivat, kun Soolo ensin tarpeeksi kauan ärsyttää Kingiä ja sitten kun Kingi pistää takaisin, se on maailman pienin koira. Lopuksi ne yleensä pesevät toistensa korvia ja nuoleskelevat muutenkin. Söpöjä, tuitui.
6. Sain Kingin ollessai kymmenvuotias lapsi. Se on ollut omalla tavallaan haastava ensimmäinen koira, mutta toisaalta taas kovin helppo. Se on saanut kärsiä kaikki mun koulutusmokat ja opettelun koirien maailmaan. Vaan yksi voi olla ensimmäinen, ja toi on mulle ykkönen. :–)
7. Soolo rakastaa uida. Aina, kun on edes joku lätäkkö näkyvillä, sinne on pakko mennä läträämään. Kerrankin luulin sen olleen karannut mummolasta naapuriin ollessaan yksin pihalla. Huudeltuani muutaman kerran se kumminkin tulee täysillä rannasta, jossa se oli ollut uimassa. Ja kyllä, oli onnellisen näköinen. Mun pieni vesipeto!
Kingi taas ei oikein tykkää uida, välillä kahlailee kyllä mielellään.
JEBOUUUUUUUUUUUUUUUU, syysloma alkoi. Olin kyllä ihan laiskana vikat päivät, en tehnytkään mitään. Tää tuli siis niiiin tarpeeseen, ei oikein oo ollut innostanut koulunkäynti ekan koeviikon rutistuksen jälkeen. Eiköhän tän jälkeen taas inspaa!
Perjantaina matkattiin solperon kanssa Haapamäelle junaillen. Mentiin Jennalle, Solppana pääsi moikkaamaan Siriä ja Norria.
Lähdössä tuli vähän kiire ja Oriveden asemalla otin koiran kainaloon ja juoksin rappuset ylös, sit silta yli ja takas alas päästen vihdoin junaan.
Junassa vastaantulijat kommentoivat ”Me ihan jännättiin, että kerkiittekö te mukaan, onneks pääsitte!!!!” ehheheheee joo, vähän nolo. :—D Mut meille ainakin naurettiin, saatiin joillekkin hymy suuhun, joten ei haittaa. Kerittiin.
Jennalla oli kivaaaaa! Lusmuiltiin kyllä vähän turhan paljon ja syötiin. Ja syötiin. Mut ei se oikeestaan haitannut, joskus on oikeesti hyvä vähän relata ja no, vaan olla. Ei tarvi vaatia mitään huimia suorituksia ja sillai suorittaa kokoajan. Ruoka on hyvää, syöminen kivaa!! Anakondat oli Jennan mielestä liian pelottavia ja ällöjä. Oli paljon treenisuunnitelmia, mutta ”mennää KOHTA ei ihan vielä”
Lauantaina käytiin vaan kaupassa, ilman koiria. Soolo ei ois oikein tykänny pyöräilemisestä (pitää opetella). Sooloo myös kiinnosti hajut Jennan pihalla vähän liikaa, en oo varmaan ikinä nähnyt sitä tollasena. Jännä. Normalisoitui se sitten totuttuaan, ihan hassu eläin.
Kahvi oli muuten taas niin hyvää.
Sunnuntaina tehtiin kunnon treeni. Mentiin jonnekkin urheilukentälle, mikä oli niin sairaan hyvä treenipaikka, semmonen semi-iso ja kaikkea, oispa aina tollanen.
Tehtiin alkuun BH-treeni. Soolo eka paikkiksessa, missä palkkailin tosi usein, mutta siitä huolimatta sieltä kuulu välillä ääntä. Pysyi kuitenkin kokoajan jne, mutta se ääntely. Murhgasdasf.
BH -kaaviosta kaikki, paitsi seuraaminen vaan kerran. Seuraamiskaavio ei ehkä ihan mennyt täydellisen oikein, pitää opetella. Ei se tuntunutkaan niin pitkältä, mitä sitä peloitellaan. Soolo seuraa, mutta se on taas ruvennut painamaan jalkaan vähän, tää pitää korjata!
Liikkeestä istuminen vähän isommalla avulla, meni hyvin. Maahanmenoluoksaris se lähti mun perään??? Uusiks ja ok, hyvä.
Eläin oli ihan semi, teki innolla koko höskän. Nyt se paikkis vaan kuntoon, niin kehtais lähtee.
Tehtiin paikkamakuu Norrin vieressä. Jenna piilossa ja mä palkkailin. Taas ääntelyä, nousi istumaankin kerran?? Nyt otan kyllä niin viimesen päälle ton ääntelyn kanssa, että ei ehdi yhtään, ennekö tuun palkkailemaan. Se on saatava pois ja eläimelle rauhallinen mielentila tohon. Kokeilin sitäkin, että pistän takapalkalle muutaman herkun, joita ei saa ottaa ennen lupaa. Rauhotti vähän, kun oli jotain, mihin pitää keskittyä. Tää vois toimia, tai sit etupalkalla. Kokeillaan, oisko apua.
Tän jälkeen tehtiin pienen tauon jälkeen vielä ruutua, joka hieno. Tein superpitkän matkan päästä vauhtiruutuja, joissa ruudussa lelu. Menee täysillä. Vähän lyhemmän matkan päästä pysäytysruutu ja käskin vielä maahankin. Ihan semi, maahanmenoa pitää harjotella irrallisena pidemmän matkan päästä. Loppuun tein vielä yhen vauhtiruudun, jäi hyvä mieli. Jennalta myös poimin treenivinkin, ’merkkiruutu’!
Ihan lopuks halusin vielä yks pm, missä Sipi mukana. Tää oli niin loistava ja tän jälkeen jäi hyvä mieli lopettaa treenit. Soolo oli hiljaa ja olin piilossakin jonkin aikaa. Jes.
Eläimet sai lopuks juosta vielä rallia ja ai että, ne niin nautti. Molemmat kelas laukkaa täysillä <3
Kotiinpäästyä loppuilta laiskoteltiin sitten, oli ansaittua. Tupla oli hyvää ja ruoka. Oltiin oltu ahkeria. Vohvelit on NIIN HYVIÄ, maistu. Eikä jääny nälkä.
Nukkuminenkin oli ihan kivaa, ei ainakaan valvottu turhan paljoa tai mitään. Mahduttiin muutaman eläimen kanssa söpösti samalle sohvallekkin.
Maanantaina käytiin aamusella tallomassa esineruutu ja eläimet oli tosi päteviä siellä. Soolo haki maitopurkkia, jenna kävi viemässä näytellen. Molemmat sairaan siistejä.
Pihassa kokeiltiin vielä Jennan hienoo tokohyppyä ja Solppis oli ihan hieno. Kai se jotenkin menis alo ja avo hyppykin. Ei ihan perfekto, mutta pientä hienosäätöä jejee.
Kahvittelun jälkeen oli pakko lähteä matkalle kohti Haapamäen asemaa. Fiksu vielä jättää kameralaukun jennan pyörän tarakalle, onneks fiksu juoksi kiireellä junan perään ja toi sen! :——————-D
Oli, kovin kivaa, toivottavasti pääsen joskus toistekin!!
Tänää ja eilen ollaan vaan kivailtu. Toissapäivänä treenailtiin vähän mm. tunnaria piilottelin nurmikkoo, (piilo)paikkista ja luoksarin stoppia. Kaikki tosi jees oli kivaa, tekee vaan tarpeeks helppoja juttuja koiralle, nii ei tarvi kriisittää, et paskakoira ku ei osaa. Kingikselläkin on kivaa, se on alkanu seurailee ja käyttää takapäätään. Ehkä sekin oppii vielä, menny eteenpäin. Ja se ILO kun se tekee, häntä vispaa kaikenaikaa <3 Eilen kattelin Silvia Trkmanin juttuja ja suomennellu sen tekstejä ja muuta kivaa, innottaa aivan sairaasti tollanen kivailemaan. Kriisitin alkuun keinun opettamisen kanssa, mutta nyt mulla on jo jonkunlainen kuva päässäni, että miten tää loppu hoidetaan, suunnilleen samalla tavalla, kun alkukin. Ja kun ei päästä nyt niin usein treenailemaan oikeella keinulla, niin voidaan pohjustella ja auttaa sitä paljon tälläsillä kivoilla kotitreeneillä, samalla aktivoida koiraa ja vaan kivailla naksuttimen kanssa. - Lankkutreeni, skeittilauta, äänien paukauttelu jne. Aloitettiin auttamaan tätä sillä, että me opetellaan nyt koiraskeittaamaan. Ollaan tehtykin tätä joskus aikaisemmin vähän, mutta ei kunnolla. Kaivoin skeittilaudan esiin ja pihalle naksuttimen ja koirulin kanssa. Soolo tarjoaa tosi paljon laatikkosysteemiä tässä, mutta naksuttelin aluks ainoostaan siitä, et työnsi vähän lautaa eteenpäin etutassuilla. Aluks vähän jännäs, kun se liikku, mutta sit ilostu kun mäkin olin ihan ilosena, että JEE SÄ LIIKUTIT SITÄ. Oot loistava. Tästä se lähteeee!! Sit treenailtiin agin kontakteja laatikolla, mitä ei ollakaan tehty aikoihin. Löysin tähän netistä jotain juttuja, miten muut on treenaillu näitä kotona enemmän eteenpäin ja sitten ajattelin, että tämmönen kierto juttu ois meillekkin tosi passeli. Näköjään, tarvii treenailla tätä. Mut tää oli oikeesti hyvä juttu, Soolo nimittäin tässä just kun sai vauhtia sairaasti kierrellessä ämpäriä ja puuta, niin valu samallailla kun aikasemmin kontakteilla. (siis valu ainoostaan sillon, kun mä juoksin täysiä ohi, jos himmasin niin jäi hienosti) Tää on nyt niin loistava juttu treenailla kotona. Miksen oo jo aikasemminki tehny tätä sillei, et juoksisin täysillä. Kiertojen kanssa ollaan tehty, mut mun oma liike vaikuttaa varsinkin oikeilla esteillä meiän kontakteihin tällä hetkellä vähän liikaa. Ja kun näiden pitäisi just nimenomaan olla täysin itsenäiset koiralle, että se suorittaa ne, vaikka mä seisoisin päälläni. Tähä ainakin pyritään. Nyt muutaman kerran treenailujen jälkeen niin ollaan päässy siihen pisteeseen, että voin juosta täysillä laatikon ohi sen jälkeen, kun laitan koiran takaakiertoon ja se pyssää omatoimisesti laatikolle! Ja oli erittäi simppeliä opettaa!
PS. koeviikko on kiva, ehtii treenailla. Kokeisiin tää ihminen on vähän liian laiska lukemaan.
Musta tuntuu, että joku vuosi sitten mä olin ihan eri innolla mukana näissä koirajutuissa. Jonakin päivinä kaipaan sitä intohimoa, mikä mulla oli. Mutta ehkä oon nyt vaan vähän realistisemmalla tajunnalla mukana tässä. Ehkä musta on tulossa aikuinen tai jotain muuta, pelottavaa, jännää.
On mulla silti roimasti tavoitteita ja mietteitä meidän tulevaisuuteen, mutta en vain ole niin ”kiihkeänä”. Tai jotain..
Onneks mun omat kultapikkupojat pysyy aina pienenä <3
Mä oon alkanut suunnittelemaan treenejä. Miettimään, mitä treenaan ja miten. Ehkä me edistytään vähän jopa jollakin saralla, tokossa. Noudon luovutuksesta on nyt tehtävä treeninumero yksi!! Ja metallikapulan pidosta kanssa. Ja paikallamakuusta!! Tuntuu, että oltaisiin edistytty siinäkin - kun oon vaan yksinkertaisesti muistanut treenailla sitäkin vähän. Tänään jopa vähän lyhyttä piilopaikkista.
Agilityssä ollaan eletty vähän hiljaiselolla, oikeastaan vaan siitä syystä, ettei meillä vaan oo ollut treenejä.
Tänään tein pitkästä aikaa jäljen, joku suunnilleen 250 askelta. Huh, oli rankkaa talloa. Tein serpentiiniä ja pari kulmaa. Eka suoraa 40 askelta, kulma ja serpentiini alkoi. Serpentiinin lopussa taas kulma ja suoraa jonkun matkaa taas. Laitoin hihnan ainoastaan etujalan alta ja tuntuma koiraan oli paljon parempi, kuin takajalkojenkin alta. Näin me tehdään kyllä jatkossa. Serpentiini oli suhteellisen hankala taas, ei ihan onnistunut niin kuin olisin halunnut. Näitä pitää tehdä lisää. Mulle jäi kuitenkin tosi hyvä mieli jäljestämisestä noin muuten, oli intensiivisesti mukana kuitenkin ja aivan innolla. Musta tuntu, että mä olin jopa unohtanut, miten kivaa jäljestäminen on.
En kyllä vaan tajua, mikä itseä siinä viehättää kylvää ruokaa pellolle. Mutta kivaa kun koiralla on kivaa! Täytyy taas vielä muistaa tehdä näitä, kun vielä kerran voi, ennen synkkää talvea!
Ja hei, päivän jäljentallonnan pelastus oli se, kun naapuri oli lenkillä ja huuteli tieltä "MITÄ SÄÄ SIELTÄ KERÄILET!! MITÄ SIELLÄ ON??"
Hehheheee oli kivaa vastailla, että teen tässä vaan koiralle jälkeä ja silleen! c::
Tuli sellanen fiilis, että TÄÄ ON SE JUTTU, mistä on aina puhuttu yhteysjälkitreeneissä, kun ihmiset pitää jotenkin erikoisena, tai suoraan sanottuna sekopäänä :---))
Eilen oltiin Jämsän nuorten koiratyttöjen kanssa miittailemassa Rapulammella. Alku näytti tosi huonolta, luultiin päiväl jo, että ei lähdetäkään ollenkaan, ku vettä tuli niin paljon. Ilta oli kumminkin mitä parhain sään kannalta, niinpä päästiin Elisan kyydillä mukaan koiratyttöilemään. Mukaan oli lähtenyt kymmenkunta ihmistä ja vielä vähän enemmän koiria.
Käytiin ensin yhdessä pienellä lenkillä metsikössä ja sen jälkeen grillailtiin makkaraa, juteltiin, kuvailtiin ja koirat hilluivat siinä vieressä yhdessä. Soolo sentään kävi muutaman kerran katsomassa muakin, että oonhan vielä mukana, vaikka otus olikin ihan innoissaan kaikista kivoista kavereista!
Yhteiskuvaa otettaessa olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Soolo osas jopa olla paikallaan istumassa, vaikka vieressä oli se kymmenen koiraa melkein iholla. Aika oli tosi lyhyt mitä oli, mutta silti! Pidemmän päälle sitä rupes vähän keskittyminen herpaantumaan (ja mulle komennushaukku), mut ihan tyytyväinen kummiski!
Miittailun jälkeen mentiin vielä kaverille yökyläilemään. Solppis oli ihan mahdoton – yritti astua Tuikkua jatkuvasti, vaikka mä komensin ja kielsin sitä, ainakin omasta mielestä tein selväks, että toi ei oo todellakaan ok, narttukaan ei osaa komentaa ite ollenkaan. Elisa sit vähän kolisteli kattiloiden kansilla kun hyppäs toisen selkään ja samalla kiellettiin – tätäkin sai tehä uskomattoman monta kertaa, ennenkö meni perille, mutta loppuilta saatiiin sit melkein olla rauhassa ja siinä vaiheessa tehos jo kiellotkin, että sinne selkään ei todellakaan hypitä koko ajan. Kingi taas olis ollut varmaan monta tuntia tollasen käsittelyn jälkeen ihan paineissa ja saanu kamalan hepulin, se kun välillä pelkää jopa metallisten ruokakipon ääntä, niin saati tollasta sitten. Mut eipä oo yhtä herkkis poika toi Solpero..
(OK, hyvät koirankoulutuskeinot meillä!! sorry) Manun kanssa niillä tuli kerran vähän kärhämää – siinä mentiin nopsaan ite väliin ja tilanne räjähtikin tismalleen siinä vaiheessa, kun ite menin säätämään väliin, ettei tulis tappelua. Mut jälkeenpäin pohdittiin, että ehkä tilanne oiskin ollut varmaan vältettävissä – ei ois tosiaan ite menny mtnkään väliin siinä vaiheessa, kun toiset alko nosteleen hampaitaan. Ihan uutta mulle tosiaan tällänen, että Solperostakin tulee tollasia piirteitä esille, kun on ihan väsyneenä. Ne on niin samanikäsiä Manun kanssa.
Pääasiassa vierailu kumminkin meni tosi hyvin ja koirat oli kivasti näistä parista jutusta huolimatta. Solppiksella ainakin oli superkivaa ja mullakin! :–) Kiitos tytöt!!
Melissa otti solppiksesta posekuvan mätsärissämme 10.4, eli iältä abauttiarallaa 17kk. Aika pikkunen se vieläkin on !
Tiettekö, miten ihanaa on kun kesä tulee.. JA ON LOMA!!
Solppis kävi eilen mm. ekaa kertaa uimassa ihan ite, innoissaan. Söpis kieri sata kertaa sen jälkeen ja niin nautti elämästään. Se oli uus lenkkipolku ja sieltä löyty kiva järvikin, missä sit polskia. Pienikoirapoika tykkää olla ulkona kaiken päivää ja nyt on sitten illatkin vähän rauhallisempia sen osalta, kun on saanut tehdä ja touhuta tarpeeks päivän aikana (:
Kingiskin jakso just juosta mukana lenkillä, vaikka sen kunto onkin vähän rapistuneempi talven jäljiltä, se ei oo samallaine urheilijanuorukaine (niinku isi solppista kutsuu) ku tuo toinen : D
PS. Solpiksella kyllä kuluu noi tassut aikalailla, kun se juoksee tohon malliin. Nyt kun päästiin tosta kynsiviiltojutusta paranemaan, niin eiköhän tuon antura halkeile ja oo kipiä.
