Turkistarhoilta leikkaussaliharjoitteluihin

Evie 01 maalis , 2019 3 Comments Yleinen

Meillä oli aika huippu syyslukukausi Tartossa. Aiemmin kerroin, kuinka minua hieman pelotti tämä
vuosi, mutta syksy päätyikin olemaan mielenkiintoisin kaikista!
Opiskelimme laajasti eläinlääkäripraktikon töissä tarvittavia oppiaineita, kuten anestesiologiaa, sisätauteja, gynekologiaa, kirurgiaa, sekä radiologiaa.

Kirurgian kurssilla olemme päässeet kastroimaan ja steriloimaan kissoja ja koiria, sekä
harjoittelemaan muita yksinkertaisia kirurgisia toimenpiteitä. Tirppa ja Keijo ovat myös päässeet viettämään paljon aikaa koululla, sillä niiden avulla ollaan harjoiteltu ahkerasti, mm. ultrausta. Olen kuluvana lukuvuonna ollut opiskeluiden
lisäksi vastuussa myös opiskelijajärjestömme, Suolet ry:n koiratoiminnan järjestämisestä, joten
ongelmia vapaa-ajan vietossa ei ole ollut. Hommaan kuuluu mm. joka viikkoisten agility- ja tokotreenien vetäminen, viikonloppuvalmennuksia ja mätsärinjärjestämistä! Onneksi mulla on muutamat ihanat avustajatontutkin olemassa! <3

Yksi erityisen mielenkiintoinen kurssi syksyllä oli turkistarhauksesta. Tällä kurssilla pääsimme
vierailemaan eräällä turkistarhalla, jossa eli reilu 150 000 eläintä. Se oli erittäin antoisa reissu, sillä
tämän alan toimijoita on paljon parjattu sosiaalisessa mediassa eläinten olojen vuoksi. Omaa mielipidettäni sain jälleen muuttaa, sillä en nähnyt suurella tarhalla ainuttakaan sairasta tai
häiriökäyttäytyvää eläintä. Eläimillä oli kauniit, kiiltävät turkit, paljon virikkeitä, nippajuotto,
pahnoja, kapuloita ym. Myös ymmärrys siitä, miten turkiseläimet kasvavat yhteiskuntamme
sivutuotteilla, oli mieltä avartavaa. Olenkin sitä mieltä, että mieluiten turkiseläimiä kasvatetaan
täällä meillä kotomaissa valvotuissa oloissa, eikä esimerkiksi Kiinassa. Aito turkis on myös paljon
ekologisempi ostos keinotekoisiin materiaaleihin verrattuna! Toivonkin, et mahdollisimman moni miettis näitä niitä ihania talvitakkeja ostaessa 😉 Toki turkis on meille ihmisille ylimääräinen ja täysin tarpeeton ylellisyystuote, mutta yhtälailla liha, maito, kananmunat ym. kuuluu melkein samaan kastiin. En usko kuitenkaan turkistuotannon loppuvan ihan hetkeen, vaikka eläinaktivistit sitä yrittävätkin ajaa läpi. Paljon löytyy parannettavaa eläintenoloista aina, mutta sama juttu se on vähän joka tuotantosuunnalla.




Keväällä opiskelumme koostuu sioista, hevosista, kalankasvatuksesta, neurologiasta, silmätautiopista, sekä jatkamme myös kirurgian, ja sisätautien kursseja. Kesän alussa osa
opiskelijakavereista suuntaa ulkomaille suorittamaan yliopistoharjoitteluita, osa jatkaa vielä esimerkiksi hoitajan töitä tehden. Väliaikaiset eläinlääkärinluvat ovat kuitenkin lähes jokaiselle
luvassa reilun vuoden päästä, riippuen harjoitteluiden suoritusaikataulusta. Kandikesä siis kolkuttelee jo melkein oven takana mullakin. Jännittävää!

Moni on jaksanut päivitellä opintojeni aikana, kuinka pitkä puristus tämä kuusivuotinen on.
Tosiasiassa aika on mennyt älyttömän nopeasti. Yliopistoelämä on ollut valtavan rikasta, sillä
ympärillä on ollut samankaltaisia ihmisiä, joilla on yhteiset unelmat ja haaveet työelämän suhteen.
Pian ihana, pieni luokkamme kuitenkin pirstoutuu työskentelemään ympäri Suomea, joten täytyy yrittää nauttia näistä viimeisistä lukukausista tämän huippuporukan kesken. <3

Tirppa kävi myös luustokuvissa vuodenvaihteen jälkeen Tammikuussa. Priimaa pukkasi myös kennelliitosta! <3 Lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä VA0, LTV0. Kiitollinen tuosta kultakimpaleesta! Saa nähdä, koska niitä pentusuunnitelmia ehtisi tehdä 😉 <3 Toiset juoksutkin alkoi jo mukavalla 9kk välillä.

Tee elämästäsi omannäköistä

Evie 23 loka , 2018 2 Comments Yleinen

Sanotaan, että neljäs vuosi on kaikkein haastavin eläinlääketieteellisessä, mikä ainakin tällä
hetkellä hieman hirvittää. Samalla mieli on älyttömän innoissaan kaikesta käytännönläheisyydestä,
jota tuleva vuosi kuulemani mukaan tarjoilee. Tämä pitääkin hyvin paikkansa. Ainakin näin vuoden
alussa olemme päässeet jo useamman kerran harjoittelemaan käytännöntaitoja
navettaympäristössä – muun muassa anamneesin tekoa, verikokeiden ottoa, vasikoiden
nupouttamista ym. perustaitoja. Tämän vuoden jälkeen pitäisi kuitenkin jo teoriassa olla valmis
eläinlääkärin työhön. Siinäpä haaste pienelle ihmiselle.

Viime kesän työskentelin AlmaVet -pieneläinklinikalla Jyväskylässä, jossa sain samalla suorittaa
opintoihin liittyvän kuukauden mittaisen harjoittelujakson. Opin monta arvokasta käytännöntaitoa
– potilaiden valmistelut leikkauksia varten, kanylointi, intubointi ja inhalaatioanestesian käyttö
sujuivat kesän jälkeen helposti.
Monen monet kerrat kuunneltiin kahden muun opiskelijan kanssa korvat höröllään
eläinlääkäreiden suusta pulppuavaa tiedon tulvaa. Samalla mielessä oli, miten hirmuisesti meillä
innokkailla eläinlääkärinaluilla onkaan vielä opittavaa! Minun kesäni oli siis aika pitkälti sellainen,
kuin sen toivoinkin olevan.

Kohokohta oli varmaankin, kun pääsin kastroimaan oman koirani alusta loppuun asti. Hieman
minua kyllä jännitti leikkausviiltoja tehdessä – hengittäähän se vielä, eihän se kuole? Siitä
huolimatta, että vieressä anestesiaa valvoivat erittäin pätevät hoitajat ja eläinlääkäri ohjeisti
minua. Kaikki meni kuitenkin lopulta paremmin kuin hyvin ja Soolo-poika jatkaa nyt rentoja
eläkeläispäiviä ilman naishuolia. Suvi Heinolan tekemät tähystyssterilaatiot olivat hienoa
seurattavaa ja pääsin myös niihin apukäsiksi. Kesän aikana sain myös oivallusta siihen, mitä oma
työalue voisi joskus mahdollisesti olla – seuratessa esimerkiksi koiran koko korvakäytävän poisto-
operaatiota, tämän pienen kirurgin alun innostus kasvoi pilviin!

Syyskuun alussa palattiin takaisin koulunpenkille. Oli ihanaa palata takaisin kotikaupunkiini,
Tarttoon, vaikka olisinpa minä myös töissä viihtynyt pidempäänkin.
Koulussa opiskelemme tällä hetkellä anestesiologiaa, nautojen kliinistä lääkintää, radiologiaa ja gynekologiaa. Myöhemmin alkavat myös sisätaudit, kirurgia, patologinen anatomia, sekä kurssit
turkistarhauksesta ja koe-eläimistä. Mukavana lisänä tänä vuonna ovat myös yöpäivystykset
koulumme klinikalla. Paljon on siis ympätty tälle lukuvuodelle, mutta siitä selvitään kyllä hyvällä
yhteishengellä!

Tämä on sitä mun unelma elämääni. Meille on annettu mahdollisuus siihen, että jokainen voi
rakentaa elämästään omannäköistä – ainakin aika pitkälti. Tämä kannattaisi tehdä niin, että
jokainen hetki olisi juuri sitä – täydellistä! Elämä ei todellakaan aina tarjoile parastaan, eikä kaikilla
lähtökohdat välttämättä ole helpoimmat unelmien toteuttamiseen, mutta niitä kohti pitäisi pyrkiä.
Nyt tuntuu, että elämä on vielä pitkälti edessä ja vaikka koulun monet tentit välillä stressaavatkin
paljon, on opiskelijaelämä omalla tavallaan aika huoletonta. Rahaa nyt ei juuri ole ylimääräistä ja
opiskeltavaa riittää loputtomiin. Hetkeksi kun vain malttaa pysähtyä miettimään – tämä on silti
ihan parasta!

Afrikka muisteloita ja kuulumisia eläinlääkiksen kolmannelta vuosikurssilta.

Evie 31 maalis , 2018 0 comments Yleinen

Kevätlukukauden kuulumisia pitäisi varmaankin kertoa. Koko lukuvuosi on ollut mielenkiintoisempi kuin yksikään aiemmista. Oppiaineet ovat alkaneet
kuvastaa käytännöllisemmin uravalintaani. Haluaisin sisäistää kaiken kursseilla keräämäni tiedon,
vaikka tuntuukin, että sitä on valtavasti.

Syksyllä opiskelimme farmakologiaa, toksikologiaa, infektiotauteja, keinosiemennystä ja
lisääntymistieteitä, endokrinologiaa, etiikkaa, hygieniaa, patologista anatomiaa, sekä hevosen ja
naudan kliinistä tutkimista.

Nyt keväällä kurssit ovat puolestaan keskittyneet pieneläinten kliiniseen tutkimukseen,
farmakologiaan, patologiseen anatomiaan, kirurgiaan, parasiitteihin, sekä siipikarjatauteihin.

Nautojen siemennyskurssi on ollut yksi vuoden parhaimmista, kurssilla olen päässyt opettelemaan
käytännön taitoja – rektalisointia, tiineystarkastuksia, ym. – Ei muuta kuin käsi lehmän
takaberberiin ja haparoiden etsimään kaikkea – ”Jaa, tuossa onkin lantion reunat, seuraavaksi
löydän kohdunkaulan ja hetken päästä myös munasarjat”. Kurssin loppupuolella nämä värkit
löytyvätkin jo hyvin tottuneesti.
Patologisessa anatomiassa on aloiteltu käytännön kuolinsyytutkimuksen tekemistä ja sairauksista
aiheutuvien kudos -muutosten tunnistamista. Patologia vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta!

Ennen vuoden vaihdetta lähdin kurssitoverin kanssa kansainvälisen
eläinlääkäriopiskelijayhdistyksen (IVSA) järjestämälle symposiolle Etelä-Afrikan Johannesburgiin. Reissun
teema oli ”The big five of veterinary medicine”.

Matkan aikana näimme eläimiä laidasta laitaan – norsuja, kirahveja, sarvikuonoja, leijonia…
Pääsimme myös kurssin aikana tekemään käytännön harjoituksia, mm. ultraamaan hevosten jalkojen jänteitä sekä rokottamaan lehmiä slummi- kylissä. Osa ryhmistä kävi hoitamassa
pieneläimiä slummeissa. Slummialueille mentäessä erityisesti jännittivät: eläinten käyttäytyminen,
useat tarttuvat taudit sekä ihmisten suhtautuminen meihin. Saamamme lämmin vastaanotto
kaiken sen äärimmäisen köyhyyden keskellä oli kuitenkin käsin kosketeltavaa.
Unta saimme matkan aikana vain muutaman hassun tunnin yössä, sillä ohjelmaa oli jokaiselle
päivälle enemmän kuin tarpeeksi. Aiheet ja opetukset olivat kuitenkin niin kiinnostavia, että
matkan jaksoi mainiosti kahvin ja adrenaliinin voimalla.
Afrikka oli ollut minulle paikka, jonne olin pitkään unelmoinut pääseväni. Tämä reissu varmisti,
että haaveilen jatkossakin sinne matkustamisesta, sillä savannille jäi vielä paljon nähtävää! Afrikasta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen oman postauksen, mutta jääköön se nyt.

Kesällä odottaa jälleen uudet haasteet työelämässä, tällä kertaa suuntaan Jyväskylään Almavet –
pieneläinklinikalle, jossa saan tehtyä samalla kouluun liittyvää harjoittelua. En malta odottaa, jälleen on niin paljon siistejä juttuja luvassa!

Aika täällä Tartossa on mennyt kovin nopeasti. Tuntuu kummalliselta, että jäljellä on enää kolme vuotta
opintoja, kunnes pitäisi olla valmis toimimaan todellisena ja pätevänä eläinlääkärinä ammatin
haasteissa. Ja aika se vaan menee jatkuvasti nopeampaa.

Me muutettiin lauman kanssa myös osoitetta ja lauman päälukumäärä kasvoi yhdellä karvakuonolla ja yhdellä ihmiselläkin. Walesinspringerspanieli Hugo on huippuotus! Asutaan nyt mukavassa rivitalossa, jossa toivon mukaan saadaan viettää loppuopiskeluaika.
Koirat ovat saaneet myös olla monella oppitunnilla mukana koulussa, mikä on tehnyt etenkin pennulle erittäin hyvää – käsittelyharjoituksia ei voi pienen pennun kanssa tehdä koskaan liikaa!

Agilityä ollaan nyt treenattu enemmän itsenäisesti, koska koulu on valitettavasti vienyt aikaa iltaisinkin niin paljon, etten ole ehtinyt ryhmätreeneihin mukaan. Aikataulut ei ihan aina täsmää. Toivottavasti tähän tulee vielä muutos. Muutamiin seminaareihin ollaan kuitenkin ehditty onneksi mukaan ja kisattu ollaan aina, kun on ollut mahdollisuus siihen 🙂

Uusi perheenjäsen <3

Evie 27 joulu , 2017 0 comments Yleinen

Meille kotiutui hieman ennen joulua uusi koiranpentu, jota kutsutaan nimellä Riesa. Virallisemmin typy on Scotfox’s Akubra. Riesa on Soolon pentu ja on kyllä isänsä veroinen riiviö!

Tyyppi on jatkuvasti nilkoissa kiinni, puree minä kerkeää, syö kaiken, räksyttää kissoille, riehuu, yrittää jatkuvasti varastaa peuranluita isältään ja komentaa sitä kun ei onnistu! Eli hän on kyllä täydellisen rasittava pieni eläin 😍

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

haaveita lehmälääkäriydestä

Työskennellessäni elokuun maatilalla uraunelmani saivat taas uutta intoa ja motivaatio syksyn opintoja kohtaan nousi taas kummasti. Ihan kuin se olisi voinut enää kesä-heinäkuun klinikalla työskentelyn jälkeen nousta enää yhtään korkeammalle, mutta kyllä vaan!

Siinä työskennellessä ja suurtilan toimintaa seuraillessa, tunsin miten kaikki oli niin kotoisaa. Se tuntu juuri oikealta paikalta mulle, jossa sain oppia taas ihan älyttömän paljon!!

Kyseisellä tilalla oli noin kolmesataa lypsävää lehmää, jolloin koko karjan koko hipoi siellä viidensadan hujakoilla. Kyseessä oli pihattonavetta, jossa lehmät oli jaettu useampaan ryhmään. Kaikki pääsivät päivittäin myös pihatosta ulos kirmailemaan. Vasikat taasen alkukasvatettiin kylmäkasvatuksena pihalla iglujen kanssa.

Harjoittelun aikana tuli entistä vahvempi olo siitä, että haluan jossain vaiheessa työskennellä myös tuotantoeläinpuolella. Olla osana sitä, kun mietitään, miten eläinten oloja voisi parantaa entisestään ja miten saataisiin ne hyvinvoinnin kautta tuottamaan enemmän.

Ohjelmaa riitti jokaiselle päivälle mukavasti. Asemalypsy tuli ehkä vähän liiankin tutuksi tuolla eläinmäärällä 😉 Lypsämistä, vasikoiden juottoa, lääkkeiden piikitystä, perseiden kaivelua, poikimisia, eläintensiirtoa, ymym..


Mä oon kyllä niin omalla alalla, sillä vaikka koko kesän on painanut taas duunia, ei oo hetkeekään ärsyttäny lähteä tai tarvinnu miettiä, että josko sitä voisi olla mieluummin jossain muualla..

Niin mukavaa, kuin maalla onkin ja kuinka ihania lehmät onkin, niin musta on myös ihan huippua palata pian koulunpenkille Tarttoon! Kesän jälkeen on ikävä ystäviä ja kurssikavereita. Motivaatio uutta oppimista varten on myös korkealla! Oon elänyt mun kesälomani aikalailla paikasta toiseen vaihdellen ja paljon ajellen, joten musta on myös mukavaa päästä rauhoittumaan yhteen paikkaan. Haaveilen saavani takaisin ne kunnon rutiinit ja arjen pyörimään, tuleepa se sitten sitten olemaan kuinka tasapaksua tahansa! 😀



Keijo poika nappasi myös toisen nollansa agilitystä, joten ollaan yhtä vaille kakkosissa – josko se viimeinen ei nyt ihan älyttömän kauan odotuttaisi 😉

Loppuun vielä pari kuvaa Soolon komeasta pojasta:

PS. Nyt on Timtam astutettu meidän luona onnistuneesti, joten kannattaa laittaa pentukyselyitä menemään! 😉