Odotin näitä treenejä kokopäivän ihan innolla, koska jo kuukausi on pian vierähtänyt viime valmennuksesta! Matka ei ollut pitkä, sillä treenit pidettiin Kana-areenalla, eli samassa paikassa, jossa normistikin treenataan. Soololle oli kertynyt energiaa, sillä se oli ollut pelkästään isän hoivissa muutama viime päivää, koska itse olin Joensuussa&Mikkelissä pienellä matkalla!
Sunnuntaina kouluttajamme Juulia oli ottanut meille treeniradaksi erään 3.luokan kisaradan. Ajatus pelostutti, mutta raivolla vaan haasteita kohti, niin niistä selvitään! Me selvittiin ihan loppuun asti koko radasta, jee!
Ennen ratatreeniä tehtiin ohjaajien fysiikkatreeniä, mm. juoksuharjoitteita ja erilaisia juttuja vastuskumin kanssa. Näitä on helppo käyttää jatkossa omassakin harjoittelussa ja lämmittelyssä.
Rataantutustuminen suhteellisen nopeasti, mutta käytiin taas yhdessä läpi ja sain siitäkin taas niin hurjan paljon irti itselleni!
– Ensimmäinen kompastuskivi oli kepeillemeno ja kepeillä valssaaminen. Kepeille menossa pitää muistaa ottaa koira mukaan ja rytmittää se oma liike oikein (oli umpikulma, minkä soolo taas osaa ihan hyvin hakea, mutta ei kamalan kaukaa..), samoin oikea ajoitus valssin aloittamisessa on tärkeä! (jos siis tekee keppien lopussa valssin)
– Pimeisiin putkikulmiin koira pitää ”kalastaa” ja varmistaa, että hakee oikean pään putkesta. Koiran saa kääntymään mutkaputkesta oikein päin ”1 metrin säännön mukaan koira kääntyy ulkokurvin suuntaan”.
– kerro koiralle ajoissa, minne ollaan menossa. Tavallisia hyppyjä ei tarvitse käskyttää; kerro sen sijaan tulossa olevasta putkesta, jolloin koira alkaa jo etsiä katseellaan sitä, minne seuraavaksi menee – vaikuttaa vauhtiin ym.
– hae koira putkesta mukaan oikeaan suuntaan. Koiraa ei tarvitse saatella jokaiselle hypylle kovin lähelle, vaan sen pitäisi itse osata lukita niitä ja hakea, jolloin voin ohjata kauempaa! Uskalla myös liikkua vauhdilla eteenpäin.
– harjoiteltiin myös ihan uutena juttuna itävaltalaista ohjauskuviota/linjamerkkausta. Tähän sain pienen tuntuman, mutta tuntuu, että ihan hakoteillä oon sen kanssa vielä. Oli kuitenkin hauska kokeilla tollasta ihan uutta ohjausjuttua, tuntui, et ite oisin joku lentokone 😀 Käsi polveen ja toinen kattoon. Paikassa, johon ei sopinut valssi, vaan koira piti saada vielä tiukemmin kääntymään kunnolla. Ei onnistuttu täydellisesti, mutta ihan hyviä toistoja saatiin!
– ja muista jälleen: työnnä koiraa jalallakin avustaen, esim takaakiertoihin! LIIKU:D Onko se niin vaikeaa?
Taas jäi ihan superhyväfiilis treeneistä! Soolo oli super, se tekee niin hyvin kuin osaa! <3 Mä teen parhaani ja saan kaikki ajatukset ihan muualle tyhjennettyä. Tää laji on vaan niin parasta. Mä haluun treenaamaan ja kisaamaan! Maanantaina oli vielä meidän normitreenit perään. Kontakteja pitäisi taas päästä tekemään erikseen ja itsenäisesti, koska tuntuu, että alan itse epäilemään niiden toimivuutta. Huoltoa tarvitaan tasaisin väliajoin! Kepit hienot, pääsen jo helposti sivuirtoamaankin niistä hienosti seuraavalle esteelle ja koira pujottelee silti loppuun. Yksi juttu, mistä oikeasti olin ILOINEN, oli se, että keppien jälkeen Soolo livahtikin väärälle hypylle, eli lukitsi seuraavan esteen, ennen kuin olin ehtinyt ohjata sitä / huutaa että tänneppäin - se alkaa etenemään paremmin!! Kaikki ei ois tästä iloisia (hyllytysvaara) mutta musta vaan hyvä, mun sollie pinkoo:D Mä tein myös perjättöjä lähes onnistuneesti - ne vois vieläkin lähteä aikasemmin liikkeelle. Pääasia, että uskallan tehdä niitä.