Toissa viikon valmennuksessa meille osoittautui vaikeudeksi putkikulma, jossa kokeiltiin ”metrin sääntöä”, eli kun ohjaaja on ohittanut putken suun metrillä, ennen kuin koira hakee putken, sillä on mahdollisuus tietää, kumpaan suuntaan putkesta pitäisi seuraavaksi kääntyä.
Takaaleikkaukset oli meille aivan yllättäen vaikeita tässä treenissä – ne täytyy treeniä paljon irtoavammiksi!
Tällä viikolla treeneissä Kepu oli ihan super! Vähän piti helpottaa alun putkeen hakemista – luotan koiraan jo välillä vähän turhankin paljon – pitää vielä muistaa, että se on tosi nuori ja kokematon, jolloin sitä pitää vielä vähän jelpata enemmän!
Putkijarru tuli meille treenilistalle, siihen voi ottaa yksinkertaisen ”kyykkäyksen”, jonka Julia selitti meille auki. Moni koira lukee tätä luonnostaan, kunhan putkieste on muuten selkeä ja varma koiralle hakea. Puhuttiin myös suhinoista ym, mutta niille pitää selvemmin opettaa koiralle, mitä tarkoittavat. Seuraavissa omatoimitreeneissä ajattelin kyllä kokeilla, miten toimii. Kepu haki hyvin pimeisiin putkikulmiin.
Välistävedot meni ihan jees, niissä pitää olla valmiina, kun koira on ponnistamassa ja reippaasti eteenpäin. Mulla välillä tapana kiirehtiä vähän liikaa tai liian vähän väärässä paikkaa. Pitää löytää se oma rytmitys. Hyvin nää suju kuitenkin. ”Ulkokautta” putkeen veto on itselle vähän vielä epävarma ohjaus, mutta yllättäen Kepu kuitenkin luki tätä hyvin! Pitäisi uskaltaa vaan kokeilla kaikkea uutta ja erilaista enemmän – silloin huomaa, että tässähän on vaihtoehtoja ohjaukseen vaikka millä mitalla!
Vaikein kohta meille oli takaakierto + niisto. Jälleen. Treeneissä koin mukamas taas ”valaistumisia”, kun Julia selitti mulle auki niiston ideaa, mutta vasta jälkeenpäin tajusinkin, että ohops… tätä taidettiin kyllä jauhaa jo joskus aikaisemminkin!
Eli niistossa ideana ei oo pysähtyä ja oottaa, että se koira tulee siihen ohjaukseen, eikä VARSINKAAN OLLA KOIRAAN PÄIN TIELLÄ, vaan jalat menosuuntaan, pieni merkkaus ”tuu tähä” ja samantien liike jatkuu ja mielellään rintamasuunta auki, että koira uskaltaa myös helpommin hypätä sen hypyn.
Mulla on ollut vaan tapana ootella sitä siinä, kalastella ja olla just väärinpäin ”koiraa kohden/uhkaavasti”. Tää pitää nyt hiffata! Hyvä ohjaus olis, jos sitä osais vaan käyttää just näin!
Postauksen kuvat on ottanut Tiina Paananen, meidän ensimmäisistä agilityepiksistä.