Leirin dementiaosasto, vikana päivänä..

Nyt pääsen vihdoin kirjoittelemaan tästä muistoja, kun on palailtu toiseltakin leiriltä, jonne menin heti tämän jälkeen. Vähän rankkaa, mutta kivaa ! :–)
[Tosiaan julkaisin tän vasta paljon myöhemmin, kun oma kone meni rikki ja sit vielä nettipoksikin etjoo...]

Vietin siis jälleen kesäloman viimeisen viikon PHKP:n nuorisojaoston järjestämällä leirillä. Oisko tää nyt kuudes kesä? Tällä kertaa mukaan pääsi Soolo vähän totuttelemaan leirielämään.

Maanantaina saavuttiin puolenpäivän maissa paikanpäälle, kamat huoneisiin ja näin. Oltiin taas Henriikan kanssa samassa huoneessa, sillä Unni mukanaan. Tais olla kaikkia koulutuksia heti ekana päivänä – agia, tokoa ja junior handleria. En rupea kirjoittelemaan jokaiselta päivältä treenimuistoja, kun ei oikeasti pysty muistamaan, vaan vain pääpiirteittäin, mitä ollaan tehty.

Tokossa saatiin Sannulta seuraamisesta pääasiassa hyvää palautetta. Käännökset on kuulemma ihan tosi makeita, vasemalle ja täykkärikin ihan ok. Mutta huomas heti sen ongelman, että Soolo ei tee kunnolla perusasentoa seuraamisen jälkeen, johtuu varmaankin siitä, että oon paljon enemmän palkkaillut sitä lelulla silleen, etten oo vaatinut sitä, vaan palkannut liikkeen aikana. Mut tähän pitää alkaa kiinnittää huomiota enemmän.
Anna kommentoi meidän tekemistä taas siten, että Soolosta tulee vielä toosi hyvä, kunhan saan vaan ton sen valtavan energiamäärän suunnattua täysin siihen tekemiseen. Voi että, nää tämmöset kommentit piristää niin paljon ja huomaa, että mulla onkin noin ihana koira joka osaa ja oppiii kunhan mä osaan :–)
Tokossa aloiteltiin opettelemaan uutena juttuna hyppyä. Otin käskyks “este”. Tätä harjoteltiin niin, että Annalle lelu ja koira lähetetiin käskyllä ja vähän lelulla avustettuna esteen yli. Ja sit pidennettiin runsaasti välimatkojakin, eikä Soolo ruvennut ollenkaan kiertämään estettä, vaikka sekin mahdollisuus olis ollut. Kuulemma hyvä opettaa hyppäämään kauemmakskin jo alussa, kun on niin iso koira ja sit myöhemmin pitää hypätä takasinkin jne. Lelu/nami vaan targetille niin voi kotonakin hyvin opetella, jos este ja näin. Ja sit jossaain pk-puolellakin hyvä, että koira irtoaa esteelle noin hyvin jos sinne meinaa.
Sit pitää erikseen opettaa “seis” -käsky tosi varmaks, ennenkun sen yhdistää tähän näin.
Luoksetulossa Sanna kommentoi sitä, että mä tuijotan sitä koiraa koko sen matkan kun se tulee luokse. Koiralla on kyllä tosi hyvä vauhti ja tulee hyvin, mutta toi tuijotus voi tulla paineistavaks eleeks ja vauhti himmata sen takia sit jossain vaiheessa, et voi ihan kattoa johkin kauemmaks vaikka.
Tykkäsin tosi paljon tokontreneistä tänä vuonna, sai paljon irti juttuja ja näin.

Agissa tehtiin jotain pikkusia ratoja, ei mitään kovin ihmeellistä. Mulla meinaa mennä pinna, kun pitää komentaa toista kun tulee väyväy mä haluun tonne. Tähänkin tuli hyvää kommenttia joltakin, että muistan kans kehua kun se on nätisti jne. Ja välillä voi tehä jotain seuraamista etc, kun toisella on niin paljon energiaa nuorena koirana. Ehkä se tästä, aina viis sekuntia pikkuhiljaa enemmän. Kyllä se ehkä vähän alko jo leirin loppuunpäin mennessä pystymään oleman pitempiäkin aikoja hiljaa.

Junior Handler kilpailu oli keskiviikkona. Mä tiesin jo sinne kehään mennessä, että joo mennäänpä harjottelemaan vaan tätä kehäkäyttäytymistä, että Soolo varmaan riekkuu siellä taas ja meidät heitetään heti ensimmäisinä pois kehästä, kun osallistujia oli kumminkin jotain 25 vanhemmissa. Mutta kas, sehän liikkuikin tosi nätisti (eli tarkoitan, ettei se ruvennut haukkumaan kesken liikkeen, leikkinyt paljoa hihnan kanssa jne) ja seisoikin. Päästiin jatkoon. Ja vähän oli oikeesti yllätys, että sijoituttiin neljänneks sitten!! Vuhuu! :–))) JH4!
Tuomari kommentoi esittämistä että tommonen noin nuori koira on varmasti tosi haastava esittää, vaikka se näyttääkin noin helpolta sun käsissäs. Hoh, tietäispä vaan mimmonen pelleilijä toi yleensä on, en tiiä mikä siihen meni nyt ! :–DDD

Torstaina oli mätsäri ja agilitykisat. Mätsärissä Soolo sit käyttäyty ihan Soolomaisesti, tuomarin sanoin ‘collie haluaa tänään ilmoittaa, että hän on nyt kehässä, kattokaa kaikki!” eli väyväy pojoing… voihh Eli meidät potkittiin sieltä ensimmäisten joukossa pois, ihmekös tuo!

Sooloilijan mätsäritunnelmia..

Agilitykisat meni öh.. oltiin ilmottauduttu mölliluokkaan. Kierrettiin ja juostiin keppien ja puomin ohi suosiolla, kun niitä ei vielä osata oikein mitenkään.
Muuten meni silleen, että mä vähän sähläsin ja hutiloin ohjauksessa ja en ohjannu ihan selkeesti : D

Leirin aikana kilpailtiin tietysti myös perinteiseen tapaan 8-ottelussa. Me sijoituttiin tässä viidenniksi.

Heittokisa: 7. (heitellään erilaisia esineitä tietyille alueille)
Tikkakisa: 34. (en oikein osaa heittää tikkaa, varsinkin maassa olevaan tauluun :–D)
Juoksukisa: 3. (3,11s. periaatteessa toto-juoksu)
Tukkimiehenjuoksu: 3. (pyöritään 10 kierrosta kepin ympäri ja sit juostaan ja kierretään kaks tuolia joista toiselle istutaan, hehehe.)
Siksak: 9. (eli jalkojen välistä pujottelua minuutin ajan, me 45.)
Spede: 6. (silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt, eli seistään tolleen.)
Tietovisa 15.
Agityli: 10. (n. minuutin ajan agilityä, tietyistä esteistä eriverran pisteitä)

Tässä vielä video meidän möllimölliagilitykisoista. Kierrettiin ihan suosiolla puomi ja kepit radasta, kun niitä ei vielä osata ollenkaan. Ja ohjaajakin vois olla paaljon selkeempi eikä huitoo käsillä maahan. ;D Mut Soololla ainaki kivaa :–PP

Soolon ekat leirimöllikisat. from Evie Rekola on Vimeo.

Perjantaina siis agilitailtiin vielä agitylin merkeissä – kyseessä siis 8.ottelun yksi laji. Lajissa ei ole minkäänlaista rataa valmiina, vaan tietyistä esteistä saa tietyn verran pisteitä, esim. hyppy 1p, putki&pussi 3p, puomi 5p, kepit 10p, jne. Vähän alkaa jossain vaiheessa olemaan semmonen olo, et minnes nyt :–D Ja aikaraja on minuutti. Tässä pieni video siitäkin.

Soolo agitylailee leirilä. from Evie Rekola on Vimeo.

Soolo oli ihan iloisesti ja energisesti mukana leirillä. Välillä kun jouduttiin odottelemaan meidän vuoroa esim treeneissä/kisoissa tms niin puksahtelee sen suusta semmosta möykkyä, mikä pitäis saada loppumaan. Nyt aloin leirillä sitten ihan kieltämään sitä siitä tiukasti, ja muistaahan pikkuinen olla hiljaa ehkä sen 10s ja sit taas uudelleen jatkuu. =))) Mutta meni se mun mielestä jo eteenpäin leirin loppua kohden! Mun pitää vaan kuulemma muistaa myös kehuakin sitä kun on nätisti, se meinaa unohtua tuossa.. kun tuo on hieman rasittavaa =))) Mut ihmekös jos tekee sitä, oonhan mä sitä aika paljon vissiin tiedostomatta vahvistanutkin.. esim käsi menny treeniliivin taskuun tms.

PS. Mun kuvaamia leirikuvia löytynee täältä: http://evien.kuvat.fi/kuvat/PHKPn%252520nuorten%252520koiraleiri%2525202-6.8.2010/

Kimpsut ja kampsut kasaan ja nokka kohti Paimiota.
Jämsän asemalla odoteltiin junaa kera Jennan&Sirpan, kuunneltiin junien inhottvia kirskuvia ääniä (joskaan soolo ei noteerannut niitä) ja tulihan se lopulta !

Junassa menomatkalla Soololla oli reilusti energiaa ja väyväy välillä Tampereen asemalle asti, jossa vaihdettiin junaa ja söpösti väärään vaunuun.. Vaihtaminen ei vaan oo niin kamalan ihanaa maalaispennun kanssa, jolle ei oo opetettu hihnassa käyttäytymistä, vaan on lähes aina vapaana, eli vetää sinne ja tänne kun ympärillä on miljoonasti ihmisiä.. :–):–):–)
Juna saapuu Turkuun, sieltä lähdetään sitten etsimään oikeaa bussipysäkkiä, mulla oli kartat ja tiedot siitä ja aikaakin vallan 40min löytää se, muttaaa silti kyseltiin turisteina apua ihmisiltä – joskaan oikein kukaan ei osannut neuvoa – paitsi kiva bussikuski lopulta, jolta Jenna kyseli viisaasti.
Oltiin kauppatorilla ja piti päästä melkein toiselle puolelle sitä ja huomattiin samalla, että bussi seisoskelikin jo siellä pysäkillä ja kello tikitti, joten pakko JUOSTA. EHhheheee.
Ja tota.. matkaa asemalta pysäkille oli se 800m. Mut ehdittiin ja oltiin jopa pari minuuttia ennen bussissa !

Kirsi tuli hakemaan meidät Paimion sairaalalta bussista. Perillä meille annettiin avaimet ja tavarat sinne ja ilta menikin aika nopsaan grillaillessa ja oltiinpa päteviäkin kun saatiin pari semmosta pedikree koiranamipakettia mitälie.
Lauantai-aamuna heräiltiin siinä vähän ennen kaheksaa, aamupalalle ja yheksältä alkoi treenailut ja koutsina Pia Miettinen.

Ensimmäisenä treenailtiin paikkamakuuta, mikä ei oikein sujunut meiltä heti kovin intopinkeänä ja kun ollaan hyyyyvin vähän sitä treenailtu. Vilkuili vaan muualle, nousi kerran ja meinaa nousta ottamaan namin nopeammin suuhunsa kun oon menossa palkkaamaan. Mutta kun paikkamakuu on niin tylsä treenattava, mut pakko sitäkin olis alkaa työstämään, kun siinä kumminkin edettävä tosi hitaasti jne. Mä palkkailenkin siinä välillä tosi tyhmästi, pitää kiinnittää huomiota.

Seuravalla kierroksella otettiin seuraamiset syyniin. Solppana on kuulemma tässä hyvällä mallilla. Pitää alkaa häivyttämään tuota kättä pois kunnolla siitä, mä vaan treenailen sitä tolleen helposti imuttamalla, vaikkei siitä oikeesti varmaan oo mitään hyötyä enää edes. Tästäkin kirjottanu sairaan usein, mutten mitään kumminkaan muuttanut treenaillessa ;D

Toinen juttu mitä tehtiin nyt oli häiriökontaktitreeni. Koiran piti istua perusasennossa ja tapittaa, vaikka mitä menis ohi, eikä siihen saa vilastakaan ja jos katso, niin kielletään. Sitten kun on hyvin, niin superpalkka.
Mä en oikein osannut kieltää treenikentällä niin kovasti kun Pia neuvoi ja keskityin vaan siihen, että saan heti palkattua mahdollisimman nopeasti koiran, vaikka olis pitänyt kai siihen, että varmistan, että koira oikeesti tapittaa. Näitä on kuulemma hyvä tehdä paljon nuoren koiran kanssa.

Sit tehtiin ruutua. Oon Soolon kanssa kotona tehnyt jokusen kerran ruutua siten, että vien lelun ruutuun yhdessä koiran kanssa ja lähetän sitten sinne ja tosi lyhyeltä matkalta. Soolo lähtee ihan näppärästi vauhdilla sinne. Voi lähetellä jo reilusti pidemmältäkin välillä.
Ja sit treenailla erilailla, näyttöruutuna, että käyn taputtelemaan ruutua ja sit tuun lähettämään ja kun koira siellä, niin palkka lentää keskelle ruutua. (EI sivuun ulkopuolelle ! Heitin sen sinne varmaan kolme kertaa kun ei vaan voinut tajuta…. ;D;D) Soolo meni pari kertaa suoraa ylikin ruudun.
Ja sit kun lähettää koiran, niin ei kannata pilata koiran suoritusta ja oppimista ite, mä oisin vaan lähettäny sen uudelleen sinne, mutta meni sitten kun odotteli vaan niin ihan ite osas jo. Eli antaa ratkasta itekin välillä näitä, niin oppimistakin tapahtuu koiralla näistä virheistä.

Viimesenä lauantain treenin kohteena oli kaukot. Hissinä menee kivasti maahan ja nousee maasta seisomaan, mutta mulle oli seisomisesta istumisen ja istumisesta seisomisen tekniikat vähän hukassa, en oikein tiennyt, miten niitä opettais ja nyt siihenkin aletaan tehdä vähän tekniikkatreeniä kyykyssä. Istu – maahan – istu vaihtoihin voi pidentää etäisyyttä, kun ne on suht helppoja.

Treeniä päivässä kokonaisuudessaan se kahdeksan tuntia, ihan kivaa odotella ja muuta, mutta oppi taas paaaljon. Syömään ja sen jälkeen vielä mentiin mukaan juoksuttamaan koiria.

Sit oli taas iltanuotiot tai grillailut ja soolon nakit maistu mullekkin, Jennalle lelut ja vähän nomnom suklaata. Ja se ananas-appelsiinimehu oli kans aika mukava silleen housuilla ja erään naamassa ja näin. :—))))))))

Sunnuntaina nukuttiin melkein kahdeksaan ja siitä aamupalalle ja pian jälleen treenailemaan. Aloitettiin Soolon kanssa kierros ja kun en muuta keksinyt, mitä treenattaisiin, niin vähän päästiin ohjatun noudon makuun. Eihän me olla vielä treenattu liiemmin edes kapulan pitämistä, mutta kun se kumminkin tykkää ja ottaa suuhun melkein mitä vaan, niin tätä sitten.
Mentiin Soolon kanssa perusasentoon merkille, sit Pia kävi viemässä kapulat, etäisyys merkiltä n. 10m ja kapuloiden välietäisyys normia korkeempi, 8m. Vasemmalle ensin, johon ekalla laitettiin kapula vielä lähemmäksi. Pia piti Sooloa kiinni, mä kävin näyttämässä kapulaa ja palasin takaisin ja lähetin solpun hakemaan, jonne se sit painelikin vauhdilla ja haki, jee.
Toinen kerta tehtiin sit siten, että laitettiin kapula samaan riviin muiden kanssa ja samalla lailla kävin näyttämässä ja lähetin. Soolo ampas siihen kohtaan, missä äsken oli ollut, mutta kun ei löytynytkään, niin silti etsi sitä kapulaa aktiivisesti ja löysikin !
Tehtiin samoin myös oikealle pari lähetystä.

Toisella kierroksella tehtiin luoksetulon pysäytyksiä lelun kanssa. Vieraallakin lelulla leikkii yhtä innoissaan. Pia piti Sooloa kiinni, mä hillun siellä, en huuda mitään normia luoksetulokäskyä, mutta silleen kumminkin, että lähtee perään. Melko nopsaan heitän lelun koiran taakse ja huudan samaan aikaan seeis.
Tää oli Soolosta huisin kivaa, eikä ruvennut onneks vielä ennakoimaankaan yhtään, vaikka toisteltiin muutamia kertoja. Tämmöstä leikkiä voidaan tehdä useita toistoja, sit myöhemmin kokeilla, että josko se toimiskin jo pelkällä käskyllä/käsimerkillä ja sit palkka lentää heti perään.

Liikkeestä maahanmenossa/seisomisessa/istumisessa voi kanssa tehdä niin, että heittää lelun taakse, me ollaan nyt vaan siten namilla, että mä kiepahdan siihen eteen, tai nyt jo jatkan pari askelta ja sit kiepahdan palkkaamaan jne.

Kolmas kierros vielä ehditiin käydä. Nyt tehtiin jotain semmosta kuuntelujuttua, että hillutaan siinä ja sanon satunnaisesti käskyjä; istu, maahan, seiso jne. Sit koiran pitää kuunnella ja tehdä sen mukaan, et mitä sanon jne.
Soolo oli tässä vaiheessa jo aika väsynyt, ettei oikein ollut parhaalla innolla mukana tekemässä, mutta muutama onnistunut saatiin kumminkin. Namin voi välillä heittää sivuun maahan ja vaihdellen.

Samalla juteltiin sitten, että mitä tuon haukkukomentamisen suhteen tekisin. Huomioimatta juu, tai Pia opettaisi Soololle “käy siihen” käskyn, että se on semmonen, mistä ei saa palkkaa, vaan koira menee maaten ja jätetään siihen ja ite mennään kauemmas juttelemaan esmes. Jos nousee, niin laitetaan vaan takaisin entiselle paikalle. Semmoi koiralla ei oo väliä, miten se siinä on, kuhan vaan hengaa rennosti. Tätä esim. treenikentällä kun muut treenaa ja bussissa jnejne. No, oli se ainakin alkuun hiljaa kun laitettiin siihen.
Jenna sit myöhemmin kertoili, että mä PALKKAAN tota siitä komentamisesta treenatessa, mulla menee kuulemma aina kädet treeniliivin taskuun kun se alkaa väyväyv ja kun en tiedosta sitä silleen vaan alan tekemään jotain, että se ois hiljaa… ehehe hyvä taas :–)

Treenien jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä koirien kanssa ja sen jälkeen yritettiin ottaa kiva ISÄ-POIKA kuva Rikusta ja Soolosta, mikä oli normisti vähän hankalaa. Ja vähän oli kyllä kiva nähdä isukkia pitkästä aikaa ja miten paljon se muistuttaakaan solppanaa. Vielä on poika pari senttiä isukkia pienempi.

Takaisin päästiin kivasti jonkun kyydillä sairaalalle, siellä odoteltiin se tunti, mikä menikin lopulta aika nopsaan vaikka ensin luuli et iäisyys. Panikoitiin myös, ettei koko bussia tulekaan, kun oli vanhat aikataulut pysäkin seinässäkin vielä. Mitäköhän oltas tehty, eheheh. Nojuu tulihan se ja päästiin hyvin ja aikaakin oli Turussa nyt käydä kaupassa hankkimassa eväitä.
Junaan päästiin helposti ja siellä oli ihku konnari, joka sit neuvo myös trella, kun jotkut oli menossa väärälle raiteelle ja väärään suuntaan. Koilat oli melkosen ryytyneitä ja nukkuvat varmaan koko matkan. Juna oli kivasti aikataulusta myöhässä ja kotiintuloaika oli muutenkin aika myöhänen.

Kaikesta huolimatta oikein mukava reissu, joka uusitaan toivottavasti ensivuonna ! =)))

Kuulin eilen, että Hassella olisi tänään luonnetestipäivä, voi kun kiva ylläri ! Me saatiin veljen kanssa sillä välin tehdä äidillä muuttoa, kun meidän sissi oli testattavana.
Videokuvaa testistä ei valitettavasti ole olemassa, enkä itse nähnyt testiä, mutta rivistö ainakin kertonee jotain, ihan yllätyin kun näin kivat pisteet sai! :–)
Tuomareina Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen.

Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu, +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
hyväksytty, 174p

Kuvat on (c) Ida Forssell

Olipas antoisa leiri, vielä kun muistaisi kaiken vielä näin jälkeenpäinkin, tai edes osan niistä opeista, mitä siellä kuuli viikonlopun aikana. Jokunen viisaskin siellä taisi olla, jotka kirjasivat niitä juttuja ylös vihkoon, mutta mää kuuluin ainakin niihin laiskoihin, jotka ei jaksanu semmosta puuhata. :–D

Perjantai-iltasella siis saavuttiin Oikariin, kyydin saaminen paikanpäälle oli viimetippaan asti vähän kysymysmerkillä, mutta sitten isän puimurista puhkes rengas, niin sitten se ehtikin onneks puintihommilta viemään =)) Vahingonilo oli kiva ilo siinä vaiheessa. ))
Perjantaina ei paljoa puuhailtu enää, syötiin kovasti ja mussutettiin huoneessa ja istuttiin vähän nootskilla.
Lauantai aamuna oli aamupala heti kahdeksalta ja sen jälkeen vähän juteltiin oman porukan kanssa koirien tasosta ja taustoista.. me oltiin vähän Jennan kanssa aluks vähän ulallla, kun ei tajuttu, että mihkä piti mennä, mut onneks joku tuli huuteleen meitä. Me oltiin siis menossa hakuun ja aloitteleviin, ei oltu oikein mitään tehty aikasemmin, tai toki niitä omia säädöksiä muutaman kerran, mut ei mitään kunnon reeniä.

Maastoon lähdettiin löpinöiden jälkeen, eka reeni meillä oli perusmakkararinki, sitäkään en ollu ikinä tienny, että miten käytännössä menee, vaikka tuttu termi onkin ja sitä kuullu paljon ennenkin. Kingillä meni vähän miehisiin puuhiin välillä se touhu, mutta kyllä se niitä nakkejakin haki sitten niiltä porukoilta, kun huudeltiin ees taas.

Iltapäivällä pidettiin toiset treenit metsässä, siinä välillä käytiin tankkaamassa masu täyteen herkullista makaronilaatikkoa. :3
Toka reeni oli meillä ‘pako’, eli semmonen, että mä lähdin keskilinjalta juoksemaan karkuun huudellen, koira päästetään ohjaajan perään ja sitten kun oon siinä, niin meen kyykkyyn, palkkaa ja tuun keskilinjalle takasin palkkaillen ja sit lähetin melko pian heti perään vieraan maalimiehen perään, tosin se eka kerta meni ohjaajan kämmien takia vähän plörinäks, mutta uusiks vaan ja kivasti lähti perään, ääntäkin vähän lähti, että päästä jo meneen, mut maalimiehen luota haki yhen nakin ja sit oli tulossa jo takasin. Mut pitää vaan kai parempaa herkkua, että viihtyis maalimiehen mukana enemmänkin. Lopuks vielä yks silleen, että koira lähetettiin mun perään pakona.

Kolmannet ja vikat reenit oli sitten sunnuntaina ja maasto oli tällä kertaa eri, eli taas tallottiin uusi alue. Tällä kertaa piti vähän niinkuin yrittää kehitellä itse sitä treeniä, että mitä meinaa tehdä. Meitä vähän neuvottiin vielä, kun ehdottelin pakoja, niin sitten tehtiin niin, että vielä yksi pako mun perään, sitten kaksi kahden eri maalimiehen perään sen jälkeen. Vähän ääntä tulee ja ehkä se pikkuhiljaaa alkaa vähäsen ymmärtämäänkin jotain. ) Lopussa Kinkkunen sai koko ryhmältä kunnon kehut ja nautti siitä tilanteesta kaikin siemauksin, kun kaikki kehuivat vaan ympärillä ja pitivät hyvänä.

Muistiin pitää pistää piilot ääniavuin (hei -huuto!), haamu, jänis, pako ja valmis piilo… :–)

Tokoiluja otettiin Jennan kanssa lauantai iltasella ja sit kans sunnuntaina. Seuraamisia, joissa vielä paljon hiottavaa, se lötsähtää kun menee tarpeeks pitkään, sen muutaman metrin se seuraa nätisti, mut sit kiinnostus menee, kai sitä pitää vaan pikkuhiljaa ruveta kasvattamaan pidemmäksi, ei kai siinä muuta oo, tai sit imutella enemmän? Ää, en osaa !
Paikkamakuut ihan jees, tosin harmikseni se nous kerran tai kaks, ää. Mut siis paljon hyvääkin, häiriönä oli Siri vieressä ja sit ohikulkevia ihmisiä koirineen. Palkkailin usein.

Sunnuntaina sain kinkkusen jopa leikkimään taas mun kanssa siellä kentällä, jeejeejee ! Taisteli kivasti ja hakikin patukkaa jo. Paikkamakuissa rupes komentamaan mua, että palkkaa tänne ja sassiin. oo olin ihmeissäni, mitä se oli. mutta toivottavasti ei tee sitten jatkossa, tai on taas uus ongelma tuon suhteen.. ennen loppua tietty onnistuneita suorituksia ilman tommosia, muttä jöö.
Noutoakin otin Jennan kapulalla, hyi, hävetti, kun se vähän järsäs sitä tuodessaan, kohta poikki varmaan se ! Mut hmm, vois toki tuoda vähän reippaammin ja ihan kateellisena kattelin Sirin noutoa, ehkä kookin joskus osaaa tommoi. =)) Sit tietty perusperusasentoja yms tehtiin ja luoksetuloakin, siinä pitää vieläkin ohjata kädellä se sivulle, mutta enköhän sen saa aika pikaseen häivytettyä, jos vaan sais sen tuleen kummiskin varmasti suoraan sivulle. =)

PS. Kingin ja mun tokoilukuvat on kuvannut Jenna. Jälkeenpäin mahdollisesti lisäilen vielä jotain kuvia maastosta, kun ei tajuttu itse kantaa kameroita metsässä mukana, niin ei itsellä sieltä mitään ole. :<