Äitin kanssa käväistiin tänään Tampereen ryhmiksessä. Sää oli ihan siedettävä, onneks ei satanu vettä, mutta vähän kylmä oli!

Kehä alko aika nopsaan siinä, kun ei ollukkaan ollenkaan pentuja ennen meitä. Eka junnunäyttely! : o) Tuomarina saksalainen Karin Voye.

Eka mentiin kaikki junnu-urokset kehään, Soolo pisti aika sooloiluks sen heti, eli ihan pelleilyä. Tuomarikin mainitsi tästä “kurinpuutteesta” arvostelussaan, eikä ihme :—D Tää oli kyllä vähä yllätyskin, kun se kumminkin on välillä yleensä juossu ihan kohtuu nätisti, tai ei ainakaan tohon malliin..

Meidän oma kehä meni ihan jees, Soolo seiso tosi nätisti. Ja juoksikin siinä ihan kohtuu nätisti jopa, saatiin sit pinkkinauha kätöseen ja huspois:)

Kilpailuluokassa oli taas juoksuosuus aika pelleilyä, huhhuuh. Sijotuttiin kumminkin kolmasinks! Wuhuu, oon tyytyväinen (; Toi juokseminen on vaan ihan järkyttävää, onneks sitä voi pistää reilusti ton iän piikkiin :—D Pitää varmaan ens kerralla käyttää toi parin tunnin lenkillä aamulla ennen kehää… ehehee. :–D

Arvostelu oli saksaksi ja en sitten jaksanut jäädä jonottamaan pitkään jonoon suomennutettavaks sitä, joten jos joku osaa saksaa, mulla oo ees kaikki sanat oikein kirjotettu, niin:):)

“10 Mon. Jugendliche Gesamterscheinung. Gute kopf – proportionen. Ganz lichter stop. Schären. Korrekte oren. Gute Winkelungen. Genügend feste Rückenlinie. Sehr gute Haarankleidung. Freuindiches Verhalten. Sehr gute Bewegung benötigt etw. Disziplin.” / ERI3 Karin Voye

Vapaa suomennos äitiltä: “10kk, nuorekas kokonaisvaikutelmavaikutelma. Sopusuhtainen pää. Melko kevyt stoppi. ??. Erinomaiset korvat. Hyvät kulmaukset. Riittävä selkälinja. Erittäin hyvä karvapeite. Ystävällinen käytös. Erittäin hyvät liikkeet, mutta tarvitsee vähän kuria.”

Hasse oli myös mukana näyttelemässä avoimessa luokassa, saaden tälläkertaa H:n lähinnä korvien takia, jotka on vähän kevyet, mutta muuten aika mukavan arvostelun!

Oltiin viimeistä kertaa pentunäyttelemässä Soolon kanssa, tälläkertaa sivuerkkarissa Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla. Tuomarina Gwen Beaden.

Kehä meni äkkiä ja vasta jälkeenpäin tajuan, että mä jännitän siellä kehässä itekkin, vaikka tuolla nyt sitä viimestään tarvis tehdä – pentukehässä. Hampaiden kattomista ei olla tehty taas sataan vuoteen vierailla ihmisillä (joku on vähän laiska näyttelytreenien suhteen), joten solppa vähän peruutteli siinä. Väyväy oli tylsää odotella vaan siinä, vähän äksöniiää mammaa ! Nakitkin maistu oikein hyvin sen jälkeen (not), kun olin antanu ite eka vähän aamuruokaa ja isi oli antanu sit vielä salaa aamulla vähän lisäälisää ruokaa solppanalle, vaikka yleensä aina sillä on ihan pettämätön ruokahalu ! :—DD
Ja sit juostessa oli energiaa ja vähän laukkailtiin ja kaikkee kivaa. Toinen innostuu niin kovin kun on muitakin heeeboja lähellä ! :—-))))

Arvostelu: 8 months old sable who has a pleasing head pattern with flat skull & dark eye at correct size, shape & placement. He moves with drive, but needs more length at upper arm in front. Just need to settle on the move.
ja yritin suomentaa jotenkin.. 8 kuukautta vanha soopeli, jolla on miellyttävä pään malli litteällä/tasaisella(?) kallolla. Tummat silmät, joillla oikea koko, muoto ja sijainti. Liikkuu vetävällä(?) askeleella, mutta tarvitsee lisää pituutta olkavarteen eteen. Tarvitsee vain asettua liikkeessä.
..ja sanoin sille kyllä et se on almost 9 months : D mut joo, liikkeet oli kyllä laukkailua wruumwruum ja ei oikeen näyttelyjuoksua.. ;D pitäs ehkä harjotella sitäkin joskus.

Ja oltiin isoissa pennuissa, osallistujia oli kolme ja me sijoituttiin toisiks. Siis PEK2, kunniapalkintoa ei herunut tällä kertaa. Voiton vei sukulaispoika Sidelight’s Albacete.

Ens viikolla treenaillaankin nyt sitten tätä näyttelykäyttäytymistä (juoksemista!!) vähän enemmänkin muualla kun mätsärissä/näyttelyssä, kun mennään Solppanan kanssa koiraleireilemään. Jessss !

Seuraavaks junnuihin !

Näyttelyssä oli myös HASSE, mikä tuli vähän yllärinä. Hasse kilpaili avoimessa luokassa ja esiintyi ihan luokan viimeisenä. Tuloksena hienosti EH. Soolon kaunis serkkutyttö Rose oli myös mukana, nuortenluokassa, ERI2:)

PS. Kaikki siistit kuvat on ottanut VIIVI SAARIKKO. Kiitossss taas!!:):) Paitsi alempi kuva Silja Tuomala.

Tein illalla ahkerana vielä Soololle kaks jälkeä nurmikolle. Aattelin eka et se ois liika väsyny keskittymään enää siihen, mut eka jälki menikin ihan sähläämiseks ja meni hermo, kun se vaan veti kauheella draivilla eteenpäin ja ei keskittyny oikein yhtään siihen tekemiseen.. Noh, mietin vähän aikaa, että viittinkö tehdä toista ja päätin sitten vielä, koira vaan sisälle hetkeks. Tällä jäljellä joka ikisellä askeleella nakkia ja astuin tarkkaan sen. Ja hei, koira oli alkuun vähän taas semmonen, mutta se meni oikeesti paljon paremmin !! Ja nenä oli maassa paljon enemmän. Kaikkia nakkeja ei pistellyt, mutta musta tuli paljon tyytyväisempi
tämän jälkeen:) Näitä vaan lisää. Tullu ihan liian vähän jälkeiltyä viime aikoina.

Tää oli sitten viimeinen kerta tätä sorttia kurssia, ainakin hetken aikaa. Hannan ja Lorun kyydillä jälleen päästiin, pikkuHilmallakin oli korvat vähän venähtäneet !

Oon ollu tosi laiska treenaaman jälkeilyä, ainoostaan eilen tein Soololle semmoisen 15-20m pitkän jäljen, nakkia siellä täällä, joka toisella tai joka kolmannella. Meni ihan mukavasti, harhailee kyllä vähän, mutta oli ihan intopinkeänä ajamassa, vauhtia tullu viimekertaseen. Lopussa rasiassa ruokapalkkaa.

Tänään Jari sitten käski tehdä 30metriä pitkän jäljen, jossa loiva kulma. Hmmm…. siitä taiskin tulla reilusti lyhyempi, mutta kun se tuntuu siellä mettässä niin pitkältä jotenkin.. Ja nyt ei otettu enää ihan peräjälkeen askelia, vaan vähän semmoi lomittain.
Vähän tuntuu, että nopsaan edetään – Kingin kanssa kun on tehny jälkiä niillä peräjälkeen askelilla semmoi pari kesää, ehehehee.
Sit ooteltiin ja päästiin ajelemaan jälki. Siitä tulikin suhteellisen vaativa jälki, siinä oli kuulemma paljon uusia juttuja koiralle, joita mä en ollut tajunnut sitä tehdessä, mm. semmonen pieni kumpare korkeusero ja sitten se loiva kulmakin meni vähän hankalasta paikkaa yms. Mutta Soolo oikein pätevänä jälkikoirana jatkoi työskentelyä koko ajan, vaikka olikin aika vaikeaa tommoselle koiralle, joka ajaa elämänsä kolmatta jälkeä !
Välillä se tietty vielä haahuilee jossakin muualla, mutta palaa sitten takaisin jäljelle, kun tajuaa eksyneensä. Tää malli kuulemma nopeutuu samaan tapaan, kun makkararuudussakin – koira viihtyy yhä vähemmän aikaa ulkopuolella.. Ja kun oli ne askeleet semmoi erilailla, niin se vähän veti silleen siksakkia, että tajus, ettei meekään ihan vaan suoraan se.

Eli nyt kuulemma en saa lisätä haastetta nyt kamalasti jälkeen, vaan muutamia tommosia samantyylisiä ja ehkä helpommallakin maastolla. Siitä sitten pikkuhiljaa pidentämään ja vaikeuttamaan, kun alkaa tuntua siltä, että kaivataan jotain haastetta enemmän. Mutta tätä on kyllä jatkettava, nyt kun tietää vähän mitä tehdä.. ;–) Kiitoos kaikille ! :–)

PS. Sain Taijalta muutaman kivan kuvan lauantain pentunäyttelystä, jossa Viivi esitti Sooloa ja ajattelin laitella ne vielä tähän;

Peruskoulu. Sinne meni se 10 vuotta. Oompas mä jo vanha, kohta lukio ! :—o Ennen tätä päivää odotti niin kovin, mutta nyt. Tosiaan, haikeeta.

Eilen isi heitti sit kumminkin Soolon Jämsään KR näyttelyyn, jossa Viivi otti sen vastaan ja esitteli kehässäkin, sillä välin kun mä porasin kevätjuhlassa. :–D Mä tulin sit myöhemmin hakemaan jätkää kotiin.
Soolo oli kuulemma käsittelyssä peruutellut ja oli ollut vähän hankalaa, pitää vaan harjoitella! Hyvä että antoi kumminkin tutkia, vaikkei niin kovin tykännytkään. Juostessa kuulemma intoillut ja vetänyt ymsyms. Nooh, ipana mikä ipana. ;D
Mukana oli Soolon lisäksi kaks muuta pentua, jotka oli Soolon serkkuja, eli Winx -äidin veljen Aapon lapsia Saruskalta. :–)
Soolo oli ROP-pentu ja sai KP:n! \o/ Wuhuu, mamma on ylpeä pikkupojastaan. Kiitos Viivi !!:)

Tuomarina oli australialainen Wayne Fleming.

Arvostelu; Lovely head proportions. Very good wedge. Dense coat, good fit. Didn’t move very well because of the behaviour, moved close behind.

Eli suomennettuna suunnilleen: Miellyttävät pään mittasuhteet. Erittäin hyvä kiila. Tiivis turkki, hyvä kunto. Ei liiku kovin hyvin käytöksen takia, liikkuu ahtaasti takaa.

————————————————————————————————————————

Tänään taas oli Jämsän ryhmänäyttely, jonne päästiin jälleen Elisan kyydillä. Kiitos! Pentuja oli vain yksi, eli me :–)
Tuli vähän hoppu loppujen lopuks paikalle, mutta ehdittiin kumminkin paikalle ja kehäänkin mainiosti, lyhyt matka nii vähän venyy lähtö..
Kehä meni aika nopeasti ohi, sinne sujahdettiin ja tuomari tuli pirteästi tutkimaan Solppanaa, joka antoi tosi hyvin katsoa hampaat ja muutenkin tutkia, se ei oo ollut ikinä ennen noin hienosti tutkittavana !! Pikkusen pakitellut tai muuta, nyt tosi hieno :–)
Juostiin kehässä, mä juoksin vähän liian lujaa ja sit ässäkin rupes laukkailemaan. Mentiin varmaan vallan kolme kertaa ympäri, että tuomari olis nähny vähän paremmin sit liikkeitäkin. Seisomiset sujuu ihan kivasti.
Soolo oli tosi iloisesti mukana, vähän ympyrän jälkeen maistoi hihnaakin;D
Tuomari kehui vielä antaessaan ruusukkeita, että tosi reipas ja avoin, ihanaluonteinen pentu:–)
Jälleen siis PEK1, KP ja ROP-pentu, tuomarina Saija Juutilainen.

Arvostelu: Kaunislinjainen. Hyvä luustoinen. Hyvä pään pituus ja ilme. Purenta ok. Korvat saavat vielä asettua, samoin etuosa. Tiiviit käpälät. Hyvät takakulmaukset. Lupaava karvapeite. Liikkuu vielä hieman takakorkeasti. Hyvin kannettu häntä. Vielä pennun löysyyttä. Miellyttävä luonne.

KUVAT VIIVI S.

Huhhuh, mikä päivä ! Eilen olin ihan hermoissani, kun en meinannut saada kyytiä mistään ja luulin, etten ehtisi näyttelyyn bussillakaan, vasta aamulla sitten päätin, että pakko lähteä yrittämään sillä bussilla menoa, kun tätä oli odotetttu kauan, ensimmäistä pentunäyttlyä !:)))

Veli onneks heitti lopulta pysäkille, vaikka herätys olikin aikainen. Bussimatka sujui mukavasti, vähän levoton Soolo oli kun oli niin paljon virtaa aamusta, mutta nukkuikin onneksi sitten osanmatkaa. Edessä istuvan mummon voileipäkin ois maistunu pikkuselle hyvin:):):)

Bussista ulos klo 9.40, päämäärätön liikkuminen kohti Kaupin vinttikoirarataa.. Luulin osaavani sinne, mutta oli pakko kuitenkin leikkiä turistia ja kysellä joltakin neuvoja että päästään sinne, matkaa oli se joku pari kilsaa siitä. Ja löydettiinkin sitten perille ja vieläpä ihan hyvissäajoin ! Kehä alkoi 10.30, joten ehdittiin vielä puuhailla kaikenlaista siinä ennen mukavasti.

Kehää odoteltiin, paria tuttua näki siinä ja muuta kivaa. Pehkoja oli ilmoitettuna vaan kolme, yks narttu Kingin kasvikselta Susannalta, mut ei päässyt paikalle :/. Toinen uros oli vain 4 päivää vanhempi Dolmaris The Reaper.
On aika iloista, kun voi vaan istuskella jossakin nurmikolla ja koira on siinä nätisti ja kattelee vaan muitten touhuja kiinnostuneena, eikä huuda kun hyeena… tai no, kun tulee liian tylsää pitkäks aikaa niin tulee soolon perus, väyväy toimintaa, mutta silleen osaa relata siinä, eikä stressaile sillälailla. Ei toi ennen oo noinkaan nätisti ollu:):)

Kehä meni varmaan ihan jees, Soolo seiso hienosti ja anto jotenkin tutkiakin, sitä hampaiden kattomista pitää vaan edelleen harjotella, kun vähän pakittaa siinä. Mutta treeniätreeniä vaan! Juoksussa mentiin kahteen kertaan kolmio, et tuomari sai liikkeistä kunnolla selkoa.
Kun pojat juoksi yhdessä, Soololta pääsi muutama ilohaukku ja hihnasta oli kiva vähän ottaa kiinni, pomppia vähän ja niin tuomari yritti sitten lohduttaa mua, että se on tommonen energinen ja vilkas pentu, että kyllä sä senkin vielä saat hyvin juoksemaan.. No, siitä mäkin elättelen toivoa !! (tosin tätä se ei oo tehnyt nyt parissa mätsärissä ollenkaan, mutta kaipa jätkällä oli vähän tylsää:))
Soolo oli sit ensimmäinen näistä, sai KP:n ja oli sit automaattisesti ROP-pentu ! Jippii.

Arvostelu kuuluu näin: “Sopusuhtainen. Hyväntyyppinen. Hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin. Hiven kinnerahdas seistessä. Rodunomainen urosmainen pää. Hieman laskeva kallo. Hyvä ilme. Hieman leveät korvat. Hyvä kaula. Oikea karvan laatu ja väritys. Luoksepäästävä ja avoin.”
Ja tuomarina siis Antti Nieminen, rotu ja ryppikehässä.

Sit sain kuulla, että joudutaan oottaan siellä helteessä vielä kaks tuntia, huh olipa välillä tukalaa, kun aurinko porottaa vaan koko ajan. Just valitin aina talven kylmyydestä ja nyt sitten tästä kun on näin ihanan lämminta. Ehhhee.

Mua vähän jännitti ennen ryhmäkehää, vaikken mitään sieltä odottanutkaan. Soolo olikin hetken kehässä, että joo mulle riitti ei kiinnosta lähetään meneen, mutta skarpattiin sitten, kun tuomari meitä juoksutti ja jaksoi se vielä sen verran keskittyä onneksi, vaikka kovin väsynyt olikin ! Taas juostiin iloisesti välillä pomppien…. hehhe.
Mut olin ihan äimänkäkenä, kun kuulutettiin, että “ja tänään toiseksi ryhmässä tulee Maple Yard End Of Limits ja Evie Rekola….”
Kaippa se setä sit vaan tykkäs Solppanasta. :–) Hihhihii, saatiin siis kotiin tuomisiksi 2 pokaalia, 3 ruusuketta ja 4kg Royal Caninia (onneks ei yhtään isompaa, ois ollu vieläkin tuskasempaa raahata sitä matkaa bussille jne.)
Lähdettiin sit aika tenhoilla pois sen jälkeen, että ehdittiin vielä bussiin ! Sen matkan Soolo sit vetikin ihan rennosti sikeitä kun pääsi bussin lattialle, rankkoja nää näyttelyt !

PS. Näyttelystä otetut kuvat on (c) Oona joku iitaiirissheltti :—)