Vähän vilkas viikonloppu takanapäin. Ensin pe-la juutissa ja sieltä sitten lyhyillä yöunilla nokka kohti Jämsää ja sitä kautta Espooseen junalla matkaten, Soolo mukana tietysti.
Vaihdettiin Tampereella ja toisen kerran Pasilassa. Soolo alkaa olla jo tottunut tähän junalla kulkuun, makoilee suht’ lepposasti, mitä nyt välillä vähän haukkuu ja vispaa häntää jokaselle ohimenevälle ihmiselle – tuitui etkö huomaaa oon tosi söpö? <3333

Tapaamisen Heidi oli järkänny AST:n kentälle, pyytänyt sinne pari ihmistä kouluttamaan meitä agilityn ja tokon merkeissä (Mari Leiviskä ja Anna Alanen). Paikalla oli Soolon Pepe-täysveli ja Soolon iskän, Rikun toisesta pentueesta kolme koirulaista.

Aloiteltiin tokolla. Joku oli ollu tosi fiksu ja jättäny nakit hankkimatta ajoissa... kun yllättäen sunnuntai-aamuna kauppa ei ollukkaa auki kymmene aikoihin, kumma juttu.. :--D
Oltiin ensimmäisinä tekemässä Soolon kanssa ja mä vähän jännitin tai jotain, kun lähdettiin vaan niin äkkiä sinne tekemään, vähän jäi semmonen olo treenin jälkeenkin.
Mutta jäi mieleen kumminkin Marilta vinkkejä seuraamisen suhteen, mitä siis tehtiin ekalla kierroksella.
-- Soolon perusasento on lelun kanssa liian edessä, mitä en oo kyllä ite tajunnut tarkkailla, mut tassut vähän yli varpaiden. Tähän pitää tehä perusasentokuuria edelleen ja vahvistaa sitä oikeeta paikkaa. Viilataan:)
Ja sit se nojaa vähän jalkaan, kun seurauttaa lelun kanssa, mihin ilmeisesti osasyynä tuo paikka. Ottaa lennosta seuraamista. Tehä käännöksiä vasempaan.

Ehdittiin tehdä vielä toinen kierros tokoa. Mulla ei ollu oikein hyvin mietittynä, et mitä tehtäis, joten vähän extempore jotain tokohyppyä vaan rennosti. Tehtiin apuohjaajan kanssa niin, että se auttaa lelulla toisella puolella. Nyt Soolo tuli reippaasti esteen ohi aluks. Uus vinkki se, että voin alkaa jossain vaiheessa ottaan niin, että annan käskyn ja kun hyppää, niin lelu lentää eteenpäin. Oho, miksen oo tajunnu ikinä ite tommostakaan :--DD

Agijuttuja oli kivaa päästä treenailemaan pitkästä aikaa!! Pääsin vähän harjottelemaan ohjausjuttuja semmosella aita neliöllä.
Ensin takaakiertoja. Pitää muistaa harjoitella myös vastapäivään - se mulle itelle ainakin selkeesti vaikeempi. Ja ohjaa molemmilla käsillä.
Sen toisen ohjausjutun nimeä mä en nyt muista, mutta se oli ihan uus juttu ja kiva oppia ihan uutta:) Toivon mukaan jäi päähänki ! Soolo ei ihan täysillä vauhdilla mennyt, kun oli jo vähän väsynyt, mutta tälläkertaa hyvä niin - mä sain enemmän anteeks ohjaamisessa:):)
Ja tätä neliöjuttua kannattaa nyt harjotella kanssa vapaissa treeneissä ja tehä vaikka kuudenkin aidan kanssa jne. Tässäpä meille seuraaviin treeneihin vähän ohjelmaa.
Sit tehtiin puomia pari kertaa läpi, ihan jepa. Ja pienen tauon jälkeen vielä kokeiltiin vähän keppejä, verkoilla. Kai pitäs nyt sitten hankkia vähän verkkoa ja ruveta niitäkin harjoittelemaan pikkuhiljaa..:)

Kotiinpäin lähdettiin siinä vähän enne seittemää, Espoon rautatieasemalla törmättiin Kangasvuokon Minnaan ja Piiaan. Mä olin vähän pihalla, että pääsinkö Helsinkiin päin menevällä junalla Pasilaan mistä Tampereelle... ehee mut kyl se sit selvis. Soolo oli nyt tosi helppo matkakaveri, ihmekös rankan päivän jälkeen. Junamatkat sain käytettyä hyvin hyödyksi - lukemalla äikän pakkolukukirjaa, jota en ikinä muuten "ehtis" lukea..

Kaiken kaikkiaan tosi mukava päivä. Oli ihan huippukivaa nähdä Pepe-veli ja Arttulan pentueen veljiä ja sisko! Ja tietty treenata opissa!! :--)

Lisää kuvia päivästä löytyy:
täältä, täältä ja täältä

Keräsin Soolon kuvat tähän galleriaksi:

Tänään mentiin miittailemaan pitkästä aikaa Viiviä ja Juuliaaaa (tai mites se torstai olikaan… ;–))) Mummi heitti bussipysäkille ja sieltä matkattiin Jämsään. Bussiin Soolo menee jo itse tosi reippaasti, mutta pois tulo on vähän hankalaa kun ne rappuset sinne on semmoset, mutta onnistu hyvin kumminkin ja tottuneesti makoilee mun jaloissa siinä hyvin:) Viivi olikin jo asemalla vastassa ja Juulia tuli Voitto-espiksen kanssa pian myös.

Suunnattiin heti kentälle treenailemaan. Viivi oli ihana ja räpsi paljon kuvia meistä, kun ei ollut saanut Rommia mukaan tällä kertaa.

Saatiin ihan hyvät tottistreenit tehtyä. Soololla oli alkuun vähän hankaluuksia, häiriö treenit jääny vähän vähällee ja Voittoilija vähän kiinnosti ja sinne piti yrittää saada koittaa vilkuilla..

Seuraamiset ihan jees mallilla, pientä edistämistä ehkä kuitenkin havaitsettavissa.
Vöyhkäämiset kans poispois, välillä meinaa ruveta komentamaan. Ollaan alettu nyt enemmän treenailemaan liikkeestä maahanmenoa myös, se oppi sen tosi nopsasti ja hyvin jo ja rupes tarjoamaankin jo enemmänkin toistoilla.. namin kanssa menee hyvin ja suoraan, mut jos lelu kainalossa, niin maahanmeno asento menee vähän vinoks vielä, että ei osaa ihan kunnolla viel. Liikkeestä seisomista myös tehty pikkuhiljaa enemmän.

Saatiin myös hyvää harjotusta siihen chillailuun, sillä välin kun Voitto treenaili niin jouduttiin kattelemaan vaan, kielsin ja oltiin taas ihmeen hyvin hiljaa. Aina kun lelut oli esillä, niin sillon vähän nous kierrokset Solppanalla, kun parka joutuu vaan paikallaan oleskelemaan.
Luoksetulossa ennakointia, pitää palkkailla enemmän pelkästä odottamisesta, eikä pyytää luokse. Pitää myös alkaa pikkuhiljaa karsimaan käsiapuja pois eteentulosta, nyt kädet siinä reisien päällä ja välillä jopa lelu.

Paikkamakuuta kans tehtiin, hitsi pääs nousemaankin, mutta hyvin meni pääasiassa. Täs oon ollu tosi laiska, mut viimepäivinä kotonakin ottanu vähän enemmän treeniä tän suhteen.

Solppa ja Vote pääsi myös vähän leikkimään, hetken aikaa se ehtikin jatkua, ennenkun säikähdettiin, kun alko kuulua korviaraastavaa kiljuntaa. Voitto repäs sen “lisäanturansa” (mikä se ees on oikeesti?) ilmeisesti johonkin kepakkoon, ilmoitti ainakin että nyt sattui ! Paranemisia pikkuselle tassuineen ;–)

Oli jälleen kivaaamukavaaa kivassa porukassa silleeen ! :–) Otetaan taas uusiks joku päivänen tässä ;–);–)

Takaisinpäin joskus neljän aikoihin jälleen bussille, matka meni jees ja pikavuoropysäkiltä jouduttiin kävelemään vielä 3,5km kotiin, mutta jaksopa jätkä sit vielä kotipihassakin riehua ja juoksennella – mistähän tota energiaa tolla oikein riittää????

Leirin dementiaosasto, vikana päivänä..

Nyt pääsen vihdoin kirjoittelemaan tästä muistoja, kun on palailtu toiseltakin leiriltä, jonne menin heti tämän jälkeen. Vähän rankkaa, mutta kivaa ! :–)
[Tosiaan julkaisin tän vasta paljon myöhemmin, kun oma kone meni rikki ja sit vielä nettipoksikin etjoo...]

Vietin siis jälleen kesäloman viimeisen viikon PHKP:n nuorisojaoston järjestämällä leirillä. Oisko tää nyt kuudes kesä? Tällä kertaa mukaan pääsi Soolo vähän totuttelemaan leirielämään.

Maanantaina saavuttiin puolenpäivän maissa paikanpäälle, kamat huoneisiin ja näin. Oltiin taas Henriikan kanssa samassa huoneessa, sillä Unni mukanaan. Tais olla kaikkia koulutuksia heti ekana päivänä – agia, tokoa ja junior handleria. En rupea kirjoittelemaan jokaiselta päivältä treenimuistoja, kun ei oikeasti pysty muistamaan, vaan vain pääpiirteittäin, mitä ollaan tehty.

Tokossa saatiin Sannulta seuraamisesta pääasiassa hyvää palautetta. Käännökset on kuulemma ihan tosi makeita, vasemalle ja täykkärikin ihan ok. Mutta huomas heti sen ongelman, että Soolo ei tee kunnolla perusasentoa seuraamisen jälkeen, johtuu varmaankin siitä, että oon paljon enemmän palkkaillut sitä lelulla silleen, etten oo vaatinut sitä, vaan palkannut liikkeen aikana. Mut tähän pitää alkaa kiinnittää huomiota enemmän.
Anna kommentoi meidän tekemistä taas siten, että Soolosta tulee vielä toosi hyvä, kunhan saan vaan ton sen valtavan energiamäärän suunnattua täysin siihen tekemiseen. Voi että, nää tämmöset kommentit piristää niin paljon ja huomaa, että mulla onkin noin ihana koira joka osaa ja oppiii kunhan mä osaan :–)
Tokossa aloiteltiin opettelemaan uutena juttuna hyppyä. Otin käskyks “este”. Tätä harjoteltiin niin, että Annalle lelu ja koira lähetetiin käskyllä ja vähän lelulla avustettuna esteen yli. Ja sit pidennettiin runsaasti välimatkojakin, eikä Soolo ruvennut ollenkaan kiertämään estettä, vaikka sekin mahdollisuus olis ollut. Kuulemma hyvä opettaa hyppäämään kauemmakskin jo alussa, kun on niin iso koira ja sit myöhemmin pitää hypätä takasinkin jne. Lelu/nami vaan targetille niin voi kotonakin hyvin opetella, jos este ja näin. Ja sit jossaain pk-puolellakin hyvä, että koira irtoaa esteelle noin hyvin jos sinne meinaa.
Sit pitää erikseen opettaa “seis” -käsky tosi varmaks, ennenkun sen yhdistää tähän näin.
Luoksetulossa Sanna kommentoi sitä, että mä tuijotan sitä koiraa koko sen matkan kun se tulee luokse. Koiralla on kyllä tosi hyvä vauhti ja tulee hyvin, mutta toi tuijotus voi tulla paineistavaks eleeks ja vauhti himmata sen takia sit jossain vaiheessa, et voi ihan kattoa johkin kauemmaks vaikka.
Tykkäsin tosi paljon tokontreneistä tänä vuonna, sai paljon irti juttuja ja näin.

Agissa tehtiin jotain pikkusia ratoja, ei mitään kovin ihmeellistä. Mulla meinaa mennä pinna, kun pitää komentaa toista kun tulee väyväy mä haluun tonne. Tähänkin tuli hyvää kommenttia joltakin, että muistan kans kehua kun se on nätisti jne. Ja välillä voi tehä jotain seuraamista etc, kun toisella on niin paljon energiaa nuorena koirana. Ehkä se tästä, aina viis sekuntia pikkuhiljaa enemmän. Kyllä se ehkä vähän alko jo leirin loppuunpäin mennessä pystymään oleman pitempiäkin aikoja hiljaa.

Junior Handler kilpailu oli keskiviikkona. Mä tiesin jo sinne kehään mennessä, että joo mennäänpä harjottelemaan vaan tätä kehäkäyttäytymistä, että Soolo varmaan riekkuu siellä taas ja meidät heitetään heti ensimmäisinä pois kehästä, kun osallistujia oli kumminkin jotain 25 vanhemmissa. Mutta kas, sehän liikkuikin tosi nätisti (eli tarkoitan, ettei se ruvennut haukkumaan kesken liikkeen, leikkinyt paljoa hihnan kanssa jne) ja seisoikin. Päästiin jatkoon. Ja vähän oli oikeesti yllätys, että sijoituttiin neljänneks sitten!! Vuhuu! :–))) JH4!
Tuomari kommentoi esittämistä että tommonen noin nuori koira on varmasti tosi haastava esittää, vaikka se näyttääkin noin helpolta sun käsissäs. Hoh, tietäispä vaan mimmonen pelleilijä toi yleensä on, en tiiä mikä siihen meni nyt ! :–DDD

Torstaina oli mätsäri ja agilitykisat. Mätsärissä Soolo sit käyttäyty ihan Soolomaisesti, tuomarin sanoin ‘collie haluaa tänään ilmoittaa, että hän on nyt kehässä, kattokaa kaikki!” eli väyväy pojoing… voihh Eli meidät potkittiin sieltä ensimmäisten joukossa pois, ihmekös tuo!

Sooloilijan mätsäritunnelmia..

Agilitykisat meni öh.. oltiin ilmottauduttu mölliluokkaan. Kierrettiin ja juostiin keppien ja puomin ohi suosiolla, kun niitä ei vielä osata oikein mitenkään.
Muuten meni silleen, että mä vähän sähläsin ja hutiloin ohjauksessa ja en ohjannu ihan selkeesti : D

Leirin aikana kilpailtiin tietysti myös perinteiseen tapaan 8-ottelussa. Me sijoituttiin tässä viidenniksi.

Heittokisa: 7. (heitellään erilaisia esineitä tietyille alueille)
Tikkakisa: 34. (en oikein osaa heittää tikkaa, varsinkin maassa olevaan tauluun :–D)
Juoksukisa: 3. (3,11s. periaatteessa toto-juoksu)
Tukkimiehenjuoksu: 3. (pyöritään 10 kierrosta kepin ympäri ja sit juostaan ja kierretään kaks tuolia joista toiselle istutaan, hehehe.)
Siksak: 9. (eli jalkojen välistä pujottelua minuutin ajan, me 45.)
Spede: 6. (silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt, eli seistään tolleen.)
Tietovisa 15.
Agityli: 10. (n. minuutin ajan agilityä, tietyistä esteistä eriverran pisteitä)

Tässä vielä video meidän möllimölliagilitykisoista. Kierrettiin ihan suosiolla puomi ja kepit radasta, kun niitä ei vielä osata ollenkaan. Ja ohjaajakin vois olla paaljon selkeempi eikä huitoo käsillä maahan. ;D Mut Soololla ainaki kivaa :–PP

Soolon ekat leirimöllikisat. from Evie Rekola on Vimeo.

Perjantaina siis agilitailtiin vielä agitylin merkeissä – kyseessä siis 8.ottelun yksi laji. Lajissa ei ole minkäänlaista rataa valmiina, vaan tietyistä esteistä saa tietyn verran pisteitä, esim. hyppy 1p, putki&pussi 3p, puomi 5p, kepit 10p, jne. Vähän alkaa jossain vaiheessa olemaan semmonen olo, et minnes nyt :–D Ja aikaraja on minuutti. Tässä pieni video siitäkin.

Soolo agitylailee leirilä. from Evie Rekola on Vimeo.

Soolo oli ihan iloisesti ja energisesti mukana leirillä. Välillä kun jouduttiin odottelemaan meidän vuoroa esim treeneissä/kisoissa tms niin puksahtelee sen suusta semmosta möykkyä, mikä pitäis saada loppumaan. Nyt aloin leirillä sitten ihan kieltämään sitä siitä tiukasti, ja muistaahan pikkuinen olla hiljaa ehkä sen 10s ja sit taas uudelleen jatkuu. =))) Mutta meni se mun mielestä jo eteenpäin leirin loppua kohden! Mun pitää vaan kuulemma muistaa myös kehuakin sitä kun on nätisti, se meinaa unohtua tuossa.. kun tuo on hieman rasittavaa =))) Mut ihmekös jos tekee sitä, oonhan mä sitä aika paljon vissiin tiedostomatta vahvistanutkin.. esim käsi menny treeniliivin taskuun tms.

PS. Mun kuvaamia leirikuvia löytynee täältä: http://evien.kuvat.fi/kuvat/PHKPn%252520nuorten%252520koiraleiri%2525202-6.8.2010/

Vähän hiljaiseloa ollu plokin suhteen tässä ja vähän treenailuidenkin. Tehtiin tuossa pieni Lontoon kaupunkiloma Nooran kanssa, oli oikeeein mukavaa ja voishan sinne uudelleenkin joss pääsis. :–)

Mutta joo, koirat oli isin hoidossa jaaa oli ne melko iloisia kun tulin kotiin ja saa taas vähän enemmän puuhaa ja muuta. Soololla kertynyt kierroksia ihan mukavasti, kuulemma vetää kivaa rallia sisällä ja on hirmu villi – ihmekös, jos ei oo saanu juosta kunnolla vapaana pihalla ja lenkillä ja purkaa energioitaan niinkun normisti. HIhiii, mun ihana pikkupentu<3 Joka tosin on jo korkeempi, kun Kingi.

——————

Tänään mentiin vähän morjestaan piiitkästä aikaa Henriikkaa ja Unnia, voi että oli niin kiva nähdä ja näin! Ja ajateltiin samalla ottaa vähän aksaakin, vähän ollu taukoa siitä lajista tässä nyt pitkän aikaa Soolon kanssa, olla oikeen mitään tehty. Ensin lämppälenkki ja vaihdeltiin siinä kuulumisia pitkästä aikaaa (===

Ensin siirreltiin esteet ja rata kasaan, tehtiin semmonen missä oli viis hyppyä ja suora putki keskellä. Harjoiteltiin takaakiertoa ja pimeetä putkikulmaa, sekä lopussa takaaleikkausta. Takaakierrossa mun pitää ohjata ite paremmin, semmonen ikäänkuin valssaava ‘heilautus’ liike. Enkä saa ite mennä sen siivekkeen eteen niin, ettei koira nää ollenkaan sitä siivekettä mikä pitäs kiertää.
Pimeeseen putkikulmaan Solppana irtoo yllättävän hyvin, mä vaan turhaan varmistelin sitä niin kovasti menemällä tosi lähelle, etten kerkiä juosta ohjaamaan taas uudelleen, kun se tulee kumminkin niin nopsaan sieltä jo taas.
Takaaleikkaukseen Soolo ei kunnolla liiku, vaan meinaa tehdä semmosen ihmeellisen kiepin siinä. No, eipä olla tätäkään liiaksi harjoteltu, tosi vähän vaan. Vois joskus olla kotonakin ahkera ja treenailla tätä.
Parin harjotuskerran jälkeen alko pikkuhiljaa sujumaan munkin ohjaus vähän paremmin ja saatiin suhteellisen onnistunut radanpätkä tästä tehtyä.

Toinen rata oli vähän pidempi jo, siinä harjoteltiin mm. niistoa, persjättöä, takaakiertoa ja takaaleikkausta ym. Vaikeaksi osottautui yhdessä kohtaa saada koira kääntymään oikeaan suuntaan, mutta taas oli ohjauksessa vika, kun ohjaa vaan yhdellä kädellä niin tottakai se tulee sieltä mukaan. Mä saan juosta kovempaa suorilla, eikä tarvi niin paljoo varmistella esim. hypyssä.

Lopuks tehtiin vielä vähän rengasta, sillä namileikillä, että kumpikin kutsuu vuoronperään koiraa renkaan läpi ja namin saa maasta. Tätä toistettiin hetken verran, sit tehtiin pari kertaa namialustalla ja lopuks hypyn kautta renkaaseen ja oikeein ! Tätä pitää vaan varmistella yhä.

Oikein tyytyväinen kyllä poikaan ja saatiin tosi kivat treenit tehtyä ja hyvillä mielin lähdettiin. Tosi kivaa, tätä lisää taas !!

Illalla käytiin vielä kaverin mökillä ja koirat pääs mukaan. Soololla riitti varmaan porukasta eniten virtaa siitä huolimatta, että oli ollu pitkissä treeneissä vähän aikaa sitten, sillon kun muut rupes jo väsähtämään juoksemaan ja sammua pitkin pihaa, niin soolo yhä läträä vedessä ja leikkii itekseen frisbeellä, kepillä ymym ja yrittää komentaa heittämään sille niitä : D Voi toista, sillä on tainnu olla melko tylsät viime neljä päivää : D:D

——————

Eilen tehtiin vähän tokoakin pitkästä aikaa. Treenitreenit on ollu nyt tauolla, kun helle on ollu niin kova, ettei oo pidetty treenejä ollenkaan. Mutta tehtiin vähän seuraamista, sivulletuloja ja luoksaria. Lelun kanssa vaan treenailtiin, kun en oikeen jaksanu nameja ottaa mukaan :–)) Solppanan kanssa toi onkin mahdollista, mut Kingin kanssa toi lelupalkka ei oo niin ykkösjuttu, et sille paremmin namien kanssa opettelee.

Vähän ollaan aloiteltu noutokapulan pitämisharjoituksia. Naksuttelemalla. Nostelee jo kivasti, muttei pidä kovin pitkään enkä saa vielä koskea siihen ilman, että tippuisi. Vielä kun tajuais idean pitämiseen. Eiköhän se tästä, pikkuhiljaa !

Kimpsut ja kampsut kasaan ja nokka kohti Paimiota.
Jämsän asemalla odoteltiin junaa kera Jennan&Sirpan, kuunneltiin junien inhottvia kirskuvia ääniä (joskaan soolo ei noteerannut niitä) ja tulihan se lopulta !

Junassa menomatkalla Soololla oli reilusti energiaa ja väyväy välillä Tampereen asemalle asti, jossa vaihdettiin junaa ja söpösti väärään vaunuun.. Vaihtaminen ei vaan oo niin kamalan ihanaa maalaispennun kanssa, jolle ei oo opetettu hihnassa käyttäytymistä, vaan on lähes aina vapaana, eli vetää sinne ja tänne kun ympärillä on miljoonasti ihmisiä.. :–):–):–)
Juna saapuu Turkuun, sieltä lähdetään sitten etsimään oikeaa bussipysäkkiä, mulla oli kartat ja tiedot siitä ja aikaakin vallan 40min löytää se, muttaaa silti kyseltiin turisteina apua ihmisiltä – joskaan oikein kukaan ei osannut neuvoa – paitsi kiva bussikuski lopulta, jolta Jenna kyseli viisaasti.
Oltiin kauppatorilla ja piti päästä melkein toiselle puolelle sitä ja huomattiin samalla, että bussi seisoskelikin jo siellä pysäkillä ja kello tikitti, joten pakko JUOSTA. EHhheheee.
Ja tota.. matkaa asemalta pysäkille oli se 800m. Mut ehdittiin ja oltiin jopa pari minuuttia ennen bussissa !

Kirsi tuli hakemaan meidät Paimion sairaalalta bussista. Perillä meille annettiin avaimet ja tavarat sinne ja ilta menikin aika nopsaan grillaillessa ja oltiinpa päteviäkin kun saatiin pari semmosta pedikree koiranamipakettia mitälie.
Lauantai-aamuna heräiltiin siinä vähän ennen kaheksaa, aamupalalle ja yheksältä alkoi treenailut ja koutsina Pia Miettinen.

Ensimmäisenä treenailtiin paikkamakuuta, mikä ei oikein sujunut meiltä heti kovin intopinkeänä ja kun ollaan hyyyyvin vähän sitä treenailtu. Vilkuili vaan muualle, nousi kerran ja meinaa nousta ottamaan namin nopeammin suuhunsa kun oon menossa palkkaamaan. Mutta kun paikkamakuu on niin tylsä treenattava, mut pakko sitäkin olis alkaa työstämään, kun siinä kumminkin edettävä tosi hitaasti jne. Mä palkkailenkin siinä välillä tosi tyhmästi, pitää kiinnittää huomiota.

Seuravalla kierroksella otettiin seuraamiset syyniin. Solppana on kuulemma tässä hyvällä mallilla. Pitää alkaa häivyttämään tuota kättä pois kunnolla siitä, mä vaan treenailen sitä tolleen helposti imuttamalla, vaikkei siitä oikeesti varmaan oo mitään hyötyä enää edes. Tästäkin kirjottanu sairaan usein, mutten mitään kumminkaan muuttanut treenaillessa ;D

Toinen juttu mitä tehtiin nyt oli häiriökontaktitreeni. Koiran piti istua perusasennossa ja tapittaa, vaikka mitä menis ohi, eikä siihen saa vilastakaan ja jos katso, niin kielletään. Sitten kun on hyvin, niin superpalkka.
Mä en oikein osannut kieltää treenikentällä niin kovasti kun Pia neuvoi ja keskityin vaan siihen, että saan heti palkattua mahdollisimman nopeasti koiran, vaikka olis pitänyt kai siihen, että varmistan, että koira oikeesti tapittaa. Näitä on kuulemma hyvä tehdä paljon nuoren koiran kanssa.

Sit tehtiin ruutua. Oon Soolon kanssa kotona tehnyt jokusen kerran ruutua siten, että vien lelun ruutuun yhdessä koiran kanssa ja lähetän sitten sinne ja tosi lyhyeltä matkalta. Soolo lähtee ihan näppärästi vauhdilla sinne. Voi lähetellä jo reilusti pidemmältäkin välillä.
Ja sit treenailla erilailla, näyttöruutuna, että käyn taputtelemaan ruutua ja sit tuun lähettämään ja kun koira siellä, niin palkka lentää keskelle ruutua. (EI sivuun ulkopuolelle ! Heitin sen sinne varmaan kolme kertaa kun ei vaan voinut tajuta…. ;D;D) Soolo meni pari kertaa suoraa ylikin ruudun.
Ja sit kun lähettää koiran, niin ei kannata pilata koiran suoritusta ja oppimista ite, mä oisin vaan lähettäny sen uudelleen sinne, mutta meni sitten kun odotteli vaan niin ihan ite osas jo. Eli antaa ratkasta itekin välillä näitä, niin oppimistakin tapahtuu koiralla näistä virheistä.

Viimesenä lauantain treenin kohteena oli kaukot. Hissinä menee kivasti maahan ja nousee maasta seisomaan, mutta mulle oli seisomisesta istumisen ja istumisesta seisomisen tekniikat vähän hukassa, en oikein tiennyt, miten niitä opettais ja nyt siihenkin aletaan tehdä vähän tekniikkatreeniä kyykyssä. Istu – maahan – istu vaihtoihin voi pidentää etäisyyttä, kun ne on suht helppoja.

Treeniä päivässä kokonaisuudessaan se kahdeksan tuntia, ihan kivaa odotella ja muuta, mutta oppi taas paaaljon. Syömään ja sen jälkeen vielä mentiin mukaan juoksuttamaan koiria.

Sit oli taas iltanuotiot tai grillailut ja soolon nakit maistu mullekkin, Jennalle lelut ja vähän nomnom suklaata. Ja se ananas-appelsiinimehu oli kans aika mukava silleen housuilla ja erään naamassa ja näin. :—))))))))

Sunnuntaina nukuttiin melkein kahdeksaan ja siitä aamupalalle ja pian jälleen treenailemaan. Aloitettiin Soolon kanssa kierros ja kun en muuta keksinyt, mitä treenattaisiin, niin vähän päästiin ohjatun noudon makuun. Eihän me olla vielä treenattu liiemmin edes kapulan pitämistä, mutta kun se kumminkin tykkää ja ottaa suuhun melkein mitä vaan, niin tätä sitten.
Mentiin Soolon kanssa perusasentoon merkille, sit Pia kävi viemässä kapulat, etäisyys merkiltä n. 10m ja kapuloiden välietäisyys normia korkeempi, 8m. Vasemmalle ensin, johon ekalla laitettiin kapula vielä lähemmäksi. Pia piti Sooloa kiinni, mä kävin näyttämässä kapulaa ja palasin takaisin ja lähetin solpun hakemaan, jonne se sit painelikin vauhdilla ja haki, jee.
Toinen kerta tehtiin sit siten, että laitettiin kapula samaan riviin muiden kanssa ja samalla lailla kävin näyttämässä ja lähetin. Soolo ampas siihen kohtaan, missä äsken oli ollut, mutta kun ei löytynytkään, niin silti etsi sitä kapulaa aktiivisesti ja löysikin !
Tehtiin samoin myös oikealle pari lähetystä.

Toisella kierroksella tehtiin luoksetulon pysäytyksiä lelun kanssa. Vieraallakin lelulla leikkii yhtä innoissaan. Pia piti Sooloa kiinni, mä hillun siellä, en huuda mitään normia luoksetulokäskyä, mutta silleen kumminkin, että lähtee perään. Melko nopsaan heitän lelun koiran taakse ja huudan samaan aikaan seeis.
Tää oli Soolosta huisin kivaa, eikä ruvennut onneks vielä ennakoimaankaan yhtään, vaikka toisteltiin muutamia kertoja. Tämmöstä leikkiä voidaan tehdä useita toistoja, sit myöhemmin kokeilla, että josko se toimiskin jo pelkällä käskyllä/käsimerkillä ja sit palkka lentää heti perään.

Liikkeestä maahanmenossa/seisomisessa/istumisessa voi kanssa tehdä niin, että heittää lelun taakse, me ollaan nyt vaan siten namilla, että mä kiepahdan siihen eteen, tai nyt jo jatkan pari askelta ja sit kiepahdan palkkaamaan jne.

Kolmas kierros vielä ehditiin käydä. Nyt tehtiin jotain semmosta kuuntelujuttua, että hillutaan siinä ja sanon satunnaisesti käskyjä; istu, maahan, seiso jne. Sit koiran pitää kuunnella ja tehdä sen mukaan, et mitä sanon jne.
Soolo oli tässä vaiheessa jo aika väsynyt, ettei oikein ollut parhaalla innolla mukana tekemässä, mutta muutama onnistunut saatiin kumminkin. Namin voi välillä heittää sivuun maahan ja vaihdellen.

Samalla juteltiin sitten, että mitä tuon haukkukomentamisen suhteen tekisin. Huomioimatta juu, tai Pia opettaisi Soololle “käy siihen” käskyn, että se on semmonen, mistä ei saa palkkaa, vaan koira menee maaten ja jätetään siihen ja ite mennään kauemmas juttelemaan esmes. Jos nousee, niin laitetaan vaan takaisin entiselle paikalle. Semmoi koiralla ei oo väliä, miten se siinä on, kuhan vaan hengaa rennosti. Tätä esim. treenikentällä kun muut treenaa ja bussissa jnejne. No, oli se ainakin alkuun hiljaa kun laitettiin siihen.
Jenna sit myöhemmin kertoili, että mä PALKKAAN tota siitä komentamisesta treenatessa, mulla menee kuulemma aina kädet treeniliivin taskuun kun se alkaa väyväyv ja kun en tiedosta sitä silleen vaan alan tekemään jotain, että se ois hiljaa… ehehe hyvä taas :–)

Treenien jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä koirien kanssa ja sen jälkeen yritettiin ottaa kiva ISÄ-POIKA kuva Rikusta ja Soolosta, mikä oli normisti vähän hankalaa. Ja vähän oli kyllä kiva nähdä isukkia pitkästä aikaa ja miten paljon se muistuttaakaan solppanaa. Vielä on poika pari senttiä isukkia pienempi.

Takaisin päästiin kivasti jonkun kyydillä sairaalalle, siellä odoteltiin se tunti, mikä menikin lopulta aika nopsaan vaikka ensin luuli et iäisyys. Panikoitiin myös, ettei koko bussia tulekaan, kun oli vanhat aikataulut pysäkin seinässäkin vielä. Mitäköhän oltas tehty, eheheh. Nojuu tulihan se ja päästiin hyvin ja aikaakin oli Turussa nyt käydä kaupassa hankkimassa eväitä.
Junaan päästiin helposti ja siellä oli ihku konnari, joka sit neuvo myös trella, kun jotkut oli menossa väärälle raiteelle ja väärään suuntaan. Koilat oli melkosen ryytyneitä ja nukkuvat varmaan koko matkan. Juna oli kivasti aikataulusta myöhässä ja kotiintuloaika oli muutenkin aika myöhänen.

Kaikesta huolimatta oikein mukava reissu, joka uusitaan toivottavasti ensivuonna ! =)))