Äitin kanssa käväistiin tänään Tampereen ryhmiksessä. Sää oli ihan siedettävä, onneks ei satanu vettä, mutta vähän kylmä oli!

Kehä alko aika nopsaan siinä, kun ei ollukkaan ollenkaan pentuja ennen meitä. Eka junnunäyttely! : o) Tuomarina saksalainen Karin Voye.

Eka mentiin kaikki junnu-urokset kehään, Soolo pisti aika sooloiluks sen heti, eli ihan pelleilyä. Tuomarikin mainitsi tästä “kurinpuutteesta” arvostelussaan, eikä ihme :—D Tää oli kyllä vähä yllätyskin, kun se kumminkin on välillä yleensä juossu ihan kohtuu nätisti, tai ei ainakaan tohon malliin..

Meidän oma kehä meni ihan jees, Soolo seiso tosi nätisti. Ja juoksikin siinä ihan kohtuu nätisti jopa, saatiin sit pinkkinauha kätöseen ja huspois:)

Kilpailuluokassa oli taas juoksuosuus aika pelleilyä, huhhuuh. Sijotuttiin kumminkin kolmasinks! Wuhuu, oon tyytyväinen (; Toi juokseminen on vaan ihan järkyttävää, onneks sitä voi pistää reilusti ton iän piikkiin :—D Pitää varmaan ens kerralla käyttää toi parin tunnin lenkillä aamulla ennen kehää… ehehee. :–D

Arvostelu oli saksaksi ja en sitten jaksanut jäädä jonottamaan pitkään jonoon suomennutettavaks sitä, joten jos joku osaa saksaa, mulla oo ees kaikki sanat oikein kirjotettu, niin:):)

“10 Mon. Jugendliche Gesamterscheinung. Gute kopf – proportionen. Ganz lichter stop. Schären. Korrekte oren. Gute Winkelungen. Genügend feste Rückenlinie. Sehr gute Haarankleidung. Freuindiches Verhalten. Sehr gute Bewegung benötigt etw. Disziplin.” / ERI3 Karin Voye

Vapaa suomennos äitiltä: “10kk, nuorekas kokonaisvaikutelmavaikutelma. Sopusuhtainen pää. Melko kevyt stoppi. ??. Erinomaiset korvat. Hyvät kulmaukset. Riittävä selkälinja. Erittäin hyvä karvapeite. Ystävällinen käytös. Erittäin hyvät liikkeet, mutta tarvitsee vähän kuria.”

Hasse oli myös mukana näyttelemässä avoimessa luokassa, saaden tälläkertaa H:n lähinnä korvien takia, jotka on vähän kevyet, mutta muuten aika mukavan arvostelun!

Vähän vilkas viikonloppu takanapäin. Ensin pe-la juutissa ja sieltä sitten lyhyillä yöunilla nokka kohti Jämsää ja sitä kautta Espooseen junalla matkaten, Soolo mukana tietysti.
Vaihdettiin Tampereella ja toisen kerran Pasilassa. Soolo alkaa olla jo tottunut tähän junalla kulkuun, makoilee suht’ lepposasti, mitä nyt välillä vähän haukkuu ja vispaa häntää jokaselle ohimenevälle ihmiselle – tuitui etkö huomaaa oon tosi söpö? <3333

Tapaamisen Heidi oli järkänny AST:n kentälle, pyytänyt sinne pari ihmistä kouluttamaan meitä agilityn ja tokon merkeissä (Mari Leiviskä ja Anna Alanen). Paikalla oli Soolon Pepe-täysveli ja Soolon iskän, Rikun toisesta pentueesta kolme koirulaista.

Aloiteltiin tokolla. Joku oli ollu tosi fiksu ja jättäny nakit hankkimatta ajoissa... kun yllättäen sunnuntai-aamuna kauppa ei ollukkaa auki kymmene aikoihin, kumma juttu.. :--D
Oltiin ensimmäisinä tekemässä Soolon kanssa ja mä vähän jännitin tai jotain, kun lähdettiin vaan niin äkkiä sinne tekemään, vähän jäi semmonen olo treenin jälkeenkin.
Mutta jäi mieleen kumminkin Marilta vinkkejä seuraamisen suhteen, mitä siis tehtiin ekalla kierroksella.
-- Soolon perusasento on lelun kanssa liian edessä, mitä en oo kyllä ite tajunnut tarkkailla, mut tassut vähän yli varpaiden. Tähän pitää tehä perusasentokuuria edelleen ja vahvistaa sitä oikeeta paikkaa. Viilataan:)
Ja sit se nojaa vähän jalkaan, kun seurauttaa lelun kanssa, mihin ilmeisesti osasyynä tuo paikka. Ottaa lennosta seuraamista. Tehä käännöksiä vasempaan.

Ehdittiin tehdä vielä toinen kierros tokoa. Mulla ei ollu oikein hyvin mietittynä, et mitä tehtäis, joten vähän extempore jotain tokohyppyä vaan rennosti. Tehtiin apuohjaajan kanssa niin, että se auttaa lelulla toisella puolella. Nyt Soolo tuli reippaasti esteen ohi aluks. Uus vinkki se, että voin alkaa jossain vaiheessa ottaan niin, että annan käskyn ja kun hyppää, niin lelu lentää eteenpäin. Oho, miksen oo tajunnu ikinä ite tommostakaan :--DD

Agijuttuja oli kivaa päästä treenailemaan pitkästä aikaa!! Pääsin vähän harjottelemaan ohjausjuttuja semmosella aita neliöllä.
Ensin takaakiertoja. Pitää muistaa harjoitella myös vastapäivään - se mulle itelle ainakin selkeesti vaikeempi. Ja ohjaa molemmilla käsillä.
Sen toisen ohjausjutun nimeä mä en nyt muista, mutta se oli ihan uus juttu ja kiva oppia ihan uutta:) Toivon mukaan jäi päähänki ! Soolo ei ihan täysillä vauhdilla mennyt, kun oli jo vähän väsynyt, mutta tälläkertaa hyvä niin - mä sain enemmän anteeks ohjaamisessa:):)
Ja tätä neliöjuttua kannattaa nyt harjotella kanssa vapaissa treeneissä ja tehä vaikka kuudenkin aidan kanssa jne. Tässäpä meille seuraaviin treeneihin vähän ohjelmaa.
Sit tehtiin puomia pari kertaa läpi, ihan jepa. Ja pienen tauon jälkeen vielä kokeiltiin vähän keppejä, verkoilla. Kai pitäs nyt sitten hankkia vähän verkkoa ja ruveta niitäkin harjoittelemaan pikkuhiljaa..:)

Kotiinpäin lähdettiin siinä vähän enne seittemää, Espoon rautatieasemalla törmättiin Kangasvuokon Minnaan ja Piiaan. Mä olin vähän pihalla, että pääsinkö Helsinkiin päin menevällä junalla Pasilaan mistä Tampereelle... ehee mut kyl se sit selvis. Soolo oli nyt tosi helppo matkakaveri, ihmekös rankan päivän jälkeen. Junamatkat sain käytettyä hyvin hyödyksi - lukemalla äikän pakkolukukirjaa, jota en ikinä muuten "ehtis" lukea..

Kaiken kaikkiaan tosi mukava päivä. Oli ihan huippukivaa nähdä Pepe-veli ja Arttulan pentueen veljiä ja sisko! Ja tietty treenata opissa!! :--)

Lisää kuvia päivästä löytyy:
täältä, täältä ja täältä

Keräsin Soolon kuvat tähän galleriaksi:

Päästiin vihdoin peltojälkitreeneihin, pari kertaa jääny väliin kun ei oo ollu kyytejä, iskä aina puimassa ja näin. Tänäänkin tosi pienellä varotusajalla
mentiin, mut onneks päästiin kumminkin!

Tehtiin kolme jälkeä.

– Ensimmäinen semmoi periaatteessa pelkkä hajuvana, niinku suora, ei askelia vaan semmoi vetäen. Ensin kävelin vähän matkaa, sitten tuli keppi ja siihen kepin viereen seisahdin vähän pidemmäks aikaa, kunnes aloin vetää sitä vanaa n. 15m. Tulin sit samaa reittiä takasinpäin ja laittelin nakkeja sinne jäljelle. Jätin niitä kuulemma tyyliin puolen metrin välein sinne… vaikka ohje oli et 10cm :–DDD Joo, ihan hyvä.
Sit Markus ajo tän jäljen Soololla ja näytti, miten homma toimii sen tavalla. Hihna laitetaan jalkojen alta. Hihnalla jarrutettiin aika paljon, koska jokanen nami piti syödä jäljeltä.

– Tokan jäljen sain tehä silleen, niinkun oon tähän asti treenaillut. Eli askeleita semmoi vieretysti, jokaselle yks nami ja loppuun kasa nameja.
Tää ajeltiin sit ihan silleen normisti niinkun ollaan tehty. Reilusti yli puolet nakeista jää jäljelle, kamala vauhti sinne loppuun päin ja jäljestys aika epätarkkaa. Ja tässähän oon sitä miettinyt, että mitä tälle tekee, kun on ihan tommonen ja ei jäjrlestä niin hyvin. Mutta näin mä oon tän oppinut.. ja treenaillutkin. Koira jäljestää siis ihan löysän hihnan päässä ja mä tuun kiltisti perässä, vaikka vauhtiakin ois.

– Kolmas jälki oli sit vähänniinku ekan tyylinen. Lähti alkuun vähän turhaa kävelyä, sit kepukan kohalle pidempi hetki seisoskellaan ja aletaan tallomaan. Suoraa jälkeä, eikä semmoi kunnon askelia. Jokaselle askeleelle 2 nakin palasta, tuntu hurjan paljolta, mutta ei sitä nekkua kai muuten sinne maahan saa pysymään. Tääkin jotain samaa pituusluokkaa. Vähän selkä ja reidet muuten kärsii tässä ! :–D
Mä sain nyt harjotella sitä jarruttamista ja ohjaamista tohon tyyliin, miten eka jälki tehtiin. Jokanen nami piti syödä, mutten ihan niin hyvin saanut tehtyä. Pitää pitää molemmin käsin kiinni hihnasta, että jaksaa jarruttaa noin isoa koiraa. (tää kuulemma tehdään normisti yleensä semmosena pikkupentuna..) No, treenataan käsilihaksia:):)
Koiran nenä pitäis saada pysymään koko ajan maassa ja toi vauhti hiipumaan. Toi vauhdin syykin selvis heti, loppupalkkahan se.
Markus vertas tätä samaan, että kai mä nyt meen ennemmin kauempaa hakeen miljoona euroo heti, kun keräilen läheltä euron kolikoita tosi pitkään.. Välähtipä taas, miten älynjättiläinen ollu :–D Eli jälki loppuu ihan vaan niin, no, että se loppuu. Pitää vaan ite muistaa, mihin lopettaa. Eikä sinne mitään ihmeellisyyksiä nyt.

Näitä pitäis tehä hurjat 30 siihen ens viikon keskiviikkoon mennessä, toivottavasti sillon päästään.
Nyt siis ei saada tehdä jälkiä mettässä, vaan tommosilla pelloilla/niityillä mitä lie. Mettäjälkikoira jäljestää erilailla, kun hajut välillä nousee ja nenä ei oo koko ajan maassa, siks peltojälkikoiria ei juuri viedä mettälle. Tää on ihan loogista kyllä, mutta ei tällänen tuu ajattelleeks tämmösiä.
Ja joku 3-5 jälkee kerralla. Sit pitää hankkia/tehdä semmosia jälkimerkkikeppejä. Ja jälkiliina. Ja joku normi kaulapantaki ois iha jees. Välineurheilua?

– Se on jännä, miten tietoa liikkuu niin kamalasti kaikenlaista. Niistä pitäis vaan oppia poimimaan niitä omia juttuja, mitä tykkää itse tehdä ja miten oman koiran saa toimimaan hyvin. Netissäkin vaikka mitä ohjeita, jokanen neuvoo erilailla. Miten niistä nyt sitten alottelija osaa poimia just niitä oikeita? Guugleta nyt vaikka se metsäjälki, tai peltojälki – tuloksia sairaasti.
– Ja jännää sekin, miten koirat on tosi erilaisia. Esim. Kingillä on aina ollu superloppupalkka jäljen lopussa, mutta silti se on aina ollut tommonen tosi tarkka ja rauhallinen jäljestäjä. Okei, sen kanssa alotettiin tosi myöhään tekemään ees yhtään mitään tälläsiä ja pelkästään metässä, mutta silti se ei oo ikinä omannut tommosta vauhtia siellä ja kiirettä loppuun. Tosin sen kanssa ei ollakkaan sen tietyn pisteen jälkeen edetty oikein ollenkaan.

Mutta silti, tää ilta anto taas kauheesti motivaatiota tähän lajiin (mikä oli siis vähän hukassa..), vaikka se joku tuntinen siellä vaan vietettiin, mutta silti.

Tein tänään mummolaan pihalle nurmikolle Soololle jäljen (oon vähä laiska ollu tän suhteen), missä kerrankin isompia makkaranpalasia. Tää siks, että se on ruvennut ajamaan kamalalla vauhdilla kohti loppua (ison loppupalkan toivossa?) ja se matka jää toispuoleiseks ja vähän hutiloidusti menee välillä yli ja näin. En tiiä auttaako tuo tähän, mutta nyt se jopa söi melkein kaikki nakinpalaset jäljeltä, kun ne ei ollu ihan pikkuriikkisiä. Ja malttoi tehdä vielä suht rauhallisesti töitä. Jepaaa, vaikkakin tooooosi helppo !”

Tässä vielä muutama kuva lenkiltä:

Tänään mentiin miittailemaan pitkästä aikaa Viiviä ja Juuliaaaa (tai mites se torstai olikaan… ;–))) Mummi heitti bussipysäkille ja sieltä matkattiin Jämsään. Bussiin Soolo menee jo itse tosi reippaasti, mutta pois tulo on vähän hankalaa kun ne rappuset sinne on semmoset, mutta onnistu hyvin kumminkin ja tottuneesti makoilee mun jaloissa siinä hyvin:) Viivi olikin jo asemalla vastassa ja Juulia tuli Voitto-espiksen kanssa pian myös.

Suunnattiin heti kentälle treenailemaan. Viivi oli ihana ja räpsi paljon kuvia meistä, kun ei ollut saanut Rommia mukaan tällä kertaa.

Saatiin ihan hyvät tottistreenit tehtyä. Soololla oli alkuun vähän hankaluuksia, häiriö treenit jääny vähän vähällee ja Voittoilija vähän kiinnosti ja sinne piti yrittää saada koittaa vilkuilla..

Seuraamiset ihan jees mallilla, pientä edistämistä ehkä kuitenkin havaitsettavissa.
Vöyhkäämiset kans poispois, välillä meinaa ruveta komentamaan. Ollaan alettu nyt enemmän treenailemaan liikkeestä maahanmenoa myös, se oppi sen tosi nopsasti ja hyvin jo ja rupes tarjoamaankin jo enemmänkin toistoilla.. namin kanssa menee hyvin ja suoraan, mut jos lelu kainalossa, niin maahanmeno asento menee vähän vinoks vielä, että ei osaa ihan kunnolla viel. Liikkeestä seisomista myös tehty pikkuhiljaa enemmän.

Saatiin myös hyvää harjotusta siihen chillailuun, sillä välin kun Voitto treenaili niin jouduttiin kattelemaan vaan, kielsin ja oltiin taas ihmeen hyvin hiljaa. Aina kun lelut oli esillä, niin sillon vähän nous kierrokset Solppanalla, kun parka joutuu vaan paikallaan oleskelemaan.
Luoksetulossa ennakointia, pitää palkkailla enemmän pelkästä odottamisesta, eikä pyytää luokse. Pitää myös alkaa pikkuhiljaa karsimaan käsiapuja pois eteentulosta, nyt kädet siinä reisien päällä ja välillä jopa lelu.

Paikkamakuuta kans tehtiin, hitsi pääs nousemaankin, mutta hyvin meni pääasiassa. Täs oon ollu tosi laiska, mut viimepäivinä kotonakin ottanu vähän enemmän treeniä tän suhteen.

Solppa ja Vote pääsi myös vähän leikkimään, hetken aikaa se ehtikin jatkua, ennenkun säikähdettiin, kun alko kuulua korviaraastavaa kiljuntaa. Voitto repäs sen “lisäanturansa” (mikä se ees on oikeesti?) ilmeisesti johonkin kepakkoon, ilmoitti ainakin että nyt sattui ! Paranemisia pikkuselle tassuineen ;–)

Oli jälleen kivaaamukavaaa kivassa porukassa silleeen ! :–) Otetaan taas uusiks joku päivänen tässä ;–);–)

Takaisinpäin joskus neljän aikoihin jälleen bussille, matka meni jees ja pikavuoropysäkiltä jouduttiin kävelemään vielä 3,5km kotiin, mutta jaksopa jätkä sit vielä kotipihassakin riehua ja juoksennella – mistähän tota energiaa tolla oikein riittää????